Olen 16 vuotias tyttö, kolmisen vuotta sitten olin todella masentunut, enkä koe vieläkään olevani täysin parantunut siitä. Ahdistun ja jännityn helposti, sekä silloin tällöin tulee masennuskausia, varsinkin talvet ovat rankkoja.
Nyt puolen vuoden aikana on tullut kuitenkin uusi vaiva. Kolmen vuoden ajan minulla on ollut lieviä ahdistuskohtauksia (sydän tykyttää, henkeä ahdistaa, oksettaa, itkettää ja kädet puutuvat). Näitä on ollut useamminkin, mutta nyt olen noin kerran kuukaudessa saanut pahempia kohtauksia, joissa menen täysin tolaltani.
Yleensä kohtaukset tulevat iltaisin. Kohtausta edeltävänä päivänä olen saattanut jo valmiiksi olla tavallista ahdistuneempi tai surullisempi. Kuitenkin, se alkaa melko yhtäkkiä. Sydän rupeaa tykyttämään, hengitän liikaa ja tuntuu kuin tukehtuisin. Rintaan sattuu ja oksettaa niin paljon, että käveleminen on vaikeaa. Tärisen kuin hullu ja tilanne tuntuu todella sekavalta. Äidin kanssa olen miettinyt että kyseessä varmasti on paniikkikohtaus, mutta minua lähinnä kiinnostaisi onko tämä ihan tavallista tämäniän mielentemppuilua, vai voiko kyseessä olla paniikkihäiriö?
Ja toinen kysymys, miten kohtauksen jälkeisten päivien oloa voisi lievittää? Minulla oli viimeisin kohtaus eilen illalla, sitä seurasi toinen kohtaus heti herättyäni tänään aamulla. Tärisen edelleenkin, oksettaa ja ahdistaa ja olen itkuherkkä. Tämä olo voi jatkua moniakin päivä. Mikä avuksi?
Nyt puolen vuoden aikana on tullut kuitenkin uusi vaiva. Kolmen vuoden ajan minulla on ollut lieviä ahdistuskohtauksia (sydän tykyttää, henkeä ahdistaa, oksettaa, itkettää ja kädet puutuvat). Näitä on ollut useamminkin, mutta nyt olen noin kerran kuukaudessa saanut pahempia kohtauksia, joissa menen täysin tolaltani.
Yleensä kohtaukset tulevat iltaisin. Kohtausta edeltävänä päivänä olen saattanut jo valmiiksi olla tavallista ahdistuneempi tai surullisempi. Kuitenkin, se alkaa melko yhtäkkiä. Sydän rupeaa tykyttämään, hengitän liikaa ja tuntuu kuin tukehtuisin. Rintaan sattuu ja oksettaa niin paljon, että käveleminen on vaikeaa. Tärisen kuin hullu ja tilanne tuntuu todella sekavalta. Äidin kanssa olen miettinyt että kyseessä varmasti on paniikkikohtaus, mutta minua lähinnä kiinnostaisi onko tämä ihan tavallista tämäniän mielentemppuilua, vai voiko kyseessä olla paniikkihäiriö?
Ja toinen kysymys, miten kohtauksen jälkeisten päivien oloa voisi lievittää? Minulla oli viimeisin kohtaus eilen illalla, sitä seurasi toinen kohtaus heti herättyäni tänään aamulla. Tärisen edelleenkin, oksettaa ja ahdistaa ja olen itkuherkkä. Tämä olo voi jatkua moniakin päivä. Mikä avuksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tyypillistä paniikkia. ite syöny tabuja about 10v, kannattaa syödä tabuja,
kun ei näköjään haittaakaan oo.
joo, ittellä on täs parin viime päivän aikana alkanu tuleen vähän ahdistunut olo, ja se tekeekin siitä kamalan että en tiedä mistä asia johtuu, kun ei periaattessa mitään stressiä tai huolia ole. eilen illalla taisi tulla lievä paniikkihäiriö kun ajattelin jotakin pahaa asiaa(en nyt muista mitä), ja tuntui että tarvitsee mennä nukkumaan. tänään kun olin soittamassa itsenäisyyspäivän juhlassa hyvien kavereiden kanssa, niin ei ahdistanut yhtään ja oli periaattessa normaali olo kun pystyi juttelemaan kavereiden kanssa ja unohtamaan koko ahdistuksen. ja taas kun tuli kotiin, hetkenpäästä alko taas lievä ahdistus, joka on tälläkin hetkellä päällä. mitä kannataisi tehdä jos vielä ahdistuneisuus jatkuu pitkän aikaa eikä helpota?
Luulen itse että asia on vain pelkästään vain omasta ajattelusta kiinni, ja myös toivon näin. mitään masennusta ei ole ollut, päinvastoin olen halunnut olla enemmän kavereiden kanssa kuin normaalisti ja tehdä kaikkea. Ja itsellä ikääkään ei ole kuin 15 vuotta.