Miksi Maalaisliitto muutti jyrkästi maatalouspolitiikkaansa suurtiloja ja tehomaataloutta suosiviksi, kun aiemmin politiikkana oli tukea työllistävää ja maaseudun asuttuna pitävää pienviljelyvaltaisuutta?
Miksi Keskusta on puolueena jatkanut tätä maaseudun kannalta tuhoisaksi osoittautunutta politiikkaa? Väki pakeni ensin Ruotsiin, sitten kaupunkeihin ja loput ovat nyt rakennetyöttöminä, kun maaseudun ammateilla ei tehomaatalouden myötä ole kysyntää.
Pienviljelyvaltaisuus toisi maaseudulle ihmisiä ja ihmisten myötä kulutuskysyntää. Se toisi tehomaatalouden tuottaman lannoitepitoisen tuotteen tilalle luonnonmukaisempia ja puhtaampia tuotteita. Usein mainostettu kriisivalmius olisi myös tehokkaampi, kun oltaisiin vähemmän riippuvaisia koneista ja öljystä. Tuotantomuodosta toiseen sirtyminen olisi vähäisten pääomien maatalousmallissa joustavaa ja siten tilojen toiminta olisi helpompi saada kannattavaksi. Miksi tämä ei Maalaisliitolle ja Keskustalle kelvannut, vaikka maaseudun elinvoima itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä perustui juuri tähän?
Miksi Keskusta on puolueena jatkanut tätä maaseudun kannalta tuhoisaksi osoittautunutta politiikkaa? Väki pakeni ensin Ruotsiin, sitten kaupunkeihin ja loput ovat nyt rakennetyöttöminä, kun maaseudun ammateilla ei tehomaatalouden myötä ole kysyntää.
Pienviljelyvaltaisuus toisi maaseudulle ihmisiä ja ihmisten myötä kulutuskysyntää. Se toisi tehomaatalouden tuottaman lannoitepitoisen tuotteen tilalle luonnonmukaisempia ja puhtaampia tuotteita. Usein mainostettu kriisivalmius olisi myös tehokkaampi, kun oltaisiin vähemmän riippuvaisia koneista ja öljystä. Tuotantomuodosta toiseen sirtyminen olisi vähäisten pääomien maatalousmallissa joustavaa ja siten tilojen toiminta olisi helpompi saada kannattavaksi. Miksi tämä ei Maalaisliitolle ja Keskustalle kelvannut, vaikka maaseudun elinvoima itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä perustui juuri tähän?
Vastaukset 9
Vanhimmat
SMP, myöhemmin Perussuomalaiset perustettiin ajamaan pientalonpoikien asiaa. Perussuomalaisilla on oma palsta. Ehkäpä se olisi oikeampi foorumi, kokeile siellä. Kun perussuomalaiset huomaavat tämän poliittisen markkinaraon, Tony Halme lähetetään uutena Poutiaisena päristelemään pappa-Tunturilla ympäri maakuntia ja puolue saadaan uuteen mahtavaan nousuun.
Pienviljelijä olisi jälleen voimissaan ja Keskusta lyöty maanrakoon.
En perustellut väitettäsi, että maalaisliitto olisi muuttanut maatalouspolitiikkansa suurtiloja ja tehomaataloutta suosivaksi. Mikäli jossain tieteellisessä lähteessä näin kuitenkin todetaan, arvelen että taustalla ovat muun muassa seuraavat yhteiskunnalliset seikat:
- Maalaisliitto/keskusta ei voinut ainoana puolueena taistella kapitalistista kehitystä vastaan, joten linjaksi oli valittava: on pyrittävä pelastamaan suomalaisesta maataloudesta edes sen verran kuin siitä pelastettavissa on.
- Maatalouden ylituotanto oli varsinkin 1970-luvulla tosiasia, mikä vei pohjan vaatimuksilta tukea valtion varoin esimerkiksi nykyiseen verrattuna kymmenkertainen määrä tilallisia.
- Ei maanviljelijöitä voinut vaatia ainoana elinkeinoryhmänä tuottamaan mahdollisimman vähän, jotta mahdollisimman monelle maanviljelijälle riittäisi työtä. Vertaa millaisessa vastahangassa myöhemmin ovat olleet samassa hengessä tehdyt esitykset palkansaajien kuusituntisesta työpäivästä jne.
- Koneiden hankintaa ei voi länsimaisessa yhteiskuntajärjestelmässä kieltää, ei myöskään tilojen ostoa, ei siirtymistä muihin ammatteihin jne.
- Maataloissa ei ole nykyisellä lapsiluvulla riittävästi työvoimaa, mikäli ihanteena pitäisi olla heinänseivästykset ja muut perinteiset työmenetelmät.
- Nyt EU-aikana markkinat ovat avoinna ulkomaisille maataloustuotteille, jotka tehomaataloudella tuotettuina jyräisivät hintakilpailussa kotimaiset tuotteet.
Kyllähän keskusta on pyrkinyt monenlaisin esityksin hidastamaan yhteiskunnallista rakennemuutosta, mutta on jäänyt yleensä vaille muiden puolueiden tukea. Sitä vastoin Lipposen hallitus asetti jopa selkeän luvun, kuinka alhaiseksi maatilojen määrä on laskettava tiettyyn vuoteen mennessä. Keskusta oli silloin oppositiossa.
Ensiksi kiitos asiallisesta vastauksesta. Se on harvinaista herkkua tällä palstalla, jos vähänkin ollaan eri mieltä asioista.
Maalaisliitto muutti 50-luvulla politiikkaansa suurtiloja ja tehomaataloutta suosivaksi asettamalla tuen saamisen ehdoksi tietyn vähimmäistilakoon. Näin valtaosa viljelijöistä eli pienviljelijät asetettiin suurtiloja huonompaan kilpailuasetelmaan. Tästä löytyy varmasti paljon dokumnetoitua aineistoa eduskuntapöytäkirjoja myöten. Tämä prosessi johti Maalaisliiton perinteistä linjausta suosivan Veikko Vennamon savustamiseen ulos puolueesta. Vennamon omista käsityksistä ja hänen kannastaan maatalouden suuntaan on kerrottu Vennamon muistelmateoksissa. Vennamo oli varmasti erittäin hyvin perehtynyt juuri tähän kysymykseen, koska hän vastasi karjalaisväestön asuttamisesta pientilallisiksi.
Kyse ei ole mistään taistelusta kapitalistista kehitystä vastaan, vaan siitä, että alettiin suosia jotakin viljelijäryhmää toisen kustannuksella. Tilanne olisi sama, jos suuria autojen maahantuontiliikkeitä alettaisiin subventoimalla tukea ja nyrkkipajaluonteiset autokorjaamot jäisivät tällaista tukea paitsi. Suomalaisen maatalouden pelastamisesta ei ollut kyse. Pienviljelmät tuottivat yhdessä suurempien kanssa aivan tarpeeksi elintarvikkeita suomalaiseen ruokapöytään.
Maatalouden ylituotantoon jouduttiin nimenomaan sen takia, että suosittiin tehomaataloutta. Pienviljelyvaltaisuus olisi mahdollistanut paremman joustavuuden eikä ylituotanto-ongelmia olisi tullut, kun sen ylläpitämiseen ei olisi verovaroin olut mitään tarvetta. Tottakai 70-luvulla voi hyvin perustella, että tarvetta lisätiloille ei ollut, kun maatalous oli ajettu tällaiseen tilanteseen.
Maanvilejelijöitä ei tarvitse velvoittaa tuottamaan mahdollisimman vähän. Kun olisi annettu kilpailun olla vapaata, markkinavoimat olisivat säädelleet luontojaan tuotannon tason. Sen ne tekivätkin pientilojen kohdalla, sillä näillä tiloilla viljely oli monasti osapäiväistä. Muu tienesti haettiin metsätöistä, rakennustösitä ja läheisten teollisuustaajamien työsuhteista yms.
Pienviljelyvaltaisuus ei ole sama asia kuin jokin luomuviljely tai kuokka ja Jussi -linja. Myös pienviljelijä voi ottaa koneita käyttöönsä sen mukaan on tarve. Tätä varten olisi voinut kehittyä myös osuuskunnallista toimintaa.
Maatalouden ylituotanto-ongelmat ovat seurausta maatalouden holtittomasta tukemisesta. Ja se ylituotanto siirrettii sitten veronmaksajien kustannettavaksi. Pienviljelyvaltaisuudessa viljelijöitä ei olisi tukien vähäisyyden/yksikkö vuoksi kannustaa tällaiseen älyttömyyteen. Kun yrittäjä olisi joutunut itse vastaamaan siitä, että tuotanto menee myös kaupaksi, tällaista ongelmaa ei olisi päässyt syntymään.
Kuten sanoin ihanteena ei tarvitse pitää mitään heinäseiväs -linjaa. Pientiloilla heinien pano hehtaarin alueelta ei ole kuitenkaan käsivoimallakaan mikään ylivoimainen urakka.
Rajojen avautuminen myös elintarvikkeille on ollut se ktastrofi, jonka eteen on jouduttu, kun aikoinaan alettiin suosia suurtiloja ja tehomaataloutta. Pientilavaltainen maatalousjärjestelmä ei ollut moksiskaan EU:hun liittymisestä, koska se ei kilpaile samoilla sektoreilla. Pienviljelijät myyvät tuotteensa toreilla ja turuilla ja käyttävät itse, ei suurissa marketeissa.
Siinä olet oikeassa, että Keskusta on pyrkinyt hidastamaan yhteiskunnalista rakennemuutosta. Se on kyllä hidastunut elintason nousua, muttei onneksi kuitenkaan riittävästi. Rakennemuutoksiin olisikin pitänyt yrittää reagoida ennakkoon eikä jälkikäteen. Suomen linjaus korkean osaamisen maana on ainut oikea mahdollinen. Jos tätä linjaa ei olisi suosittu, vaan olisi jämähdetty joksikin maatalousvaltioksi, kilpailtaisiin nyt samassa sarjassa Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa.
Kuvailit erinomaisesti maatalouteen liittyviä ilmiöitä, joita ei suinkaan ollut mielekästä vastustaa viime vuosikymmeninä.
Omavaraisuuteen oli järkevää pyrkiä taannoisessa kylmän sodan ilmapiirissä ihan turvallisuuspoliittisista syistä, vaikka seurauksena välillä olikin ylituotantoa, miloin voista, milloin kananmunista, milloin viljasta.
Myös maatalouden koneellistuminen oli luontevaa kehitystä, vaikka kysyä voisi sitä, miksi punamultahallitukset säätivät sellaiset kirjanpito- ja verovähennyslait, että Suomeen syntyi 70-luvulla maapallon tihein ja uusin traktori- ja maatalouskeonekanta laskettiin se sitten per viljelty pinta-ala, per maatalousväestö tai per maatalouden kokonaistuotanto.
Suomi eli myös suljetussa aika pitkälle säännellyssä taloudessa, jossa ei ollut markkinatalouden luontoisesta kilpailusta tietoakaan ennen kuin vasta 80-luvulle siirryttäessä ja lopullisesti nyt EU-aikana.
Markkinataloudelle ominaisen kilpailun täydellisestä puuttumisesta huolimatta maataloustuottajien omistamat osuustoimintayritykset sulkivat pieniä tuotantoyksiköitä ja rakensivat koko ajan uusia, isompia tuotantoyksiköitä, joihin elintarvikejalostus keskitettiin. Kun kuljetusmatkat pitenivät, pientiloja lopetettiin ja myös alkutuotannon yhä suurempi keskittäminen tuli pakolliseksi, jos tila aikoi yleensä jotain tuottaa palkkioksi viljelijälle.
Mutta ei siitä tosiasiasta kuitenkaan mihinkään pääse, että jo 50-luvulta alkaen Maalalisliitto ja myöhemmin Suomen Keskusta ovat olleet vahvasti maatalouden erilaista tukemista ajava puolue, vaikka sen taustavoimista melkoinen osa on samaan aikaan työskennellyt sellaisen maataloustuotannon ja elintarvikejalostuksen keskittämisen puolesta, jonka seurauksena on maaseudun autioituminen ja aluepoliittiset ongelmat ja nimenomaan tuen maksamisen tarve.
Kaupunkilaisen yrittäjän ja palkansaajan rahaa pitäisi nyt ammentaa maaseudulle siksi, että suurtilalliset ovat onnistuneet ajamaan omia etujaan niin hyvin, että kaikki tuotanto ja elintarviketeollisuus on niin kannattavasti keskitettyä, ettei maaseudulla ole enää mitään sille luontevaa työtä tarjottavana.
Tämä on siis seuraus. Syistä voimme olla montaakin mieltä.
...kun maantiet aurataan suurilla aura-autoilla eikä paljon työllistävämmillä lumilapioilla.
Sekin on kumma kun maansiirtotyöt tehdään suurilla kaivinkoneilla, eikä paljon työllistävämmillä lapioilla.
Eikös olekkin maailma mennyt kummaksi?
Kone ja lapiovertaus ei ole onnistunut. Lumen ajoesimerkissa voi verrata tätä varten perustettuja keskisuuria lumenajoyrityksiä lumenajoa sivubisneksenä hoitavaan traktorin omistajaan. Yhteiskunta ei ole lähtenyt jakamaan mitään tukia näille suurille yrityksille, jotta yksityiset traktorinomistajat eivät voisi harjoittaa kannattavasti lumenajoa.
avauksessasi tällä kertaa on. Sen voisi laajentaa koskemaan kaikkia yrityksiä. Vaikka kaikki yritykset eivät saakaan suoria tukia, niillä on monia keinoja estää uusien (pienten) yritysten tulo alalle ja heittää kapuloita niiden rattaisiin.
Valtio ei ole puuttunut tarpeeksi suuryritysten monopolipyrkimyksiin. Sitä estää myös sen omat monopoliyritykset ja osuudet monissa osakeyhtiöissä. Kaikista härskeimpiin kilpailusäännöksien rikkomuksiin yritetään puuttua. Silloin yritys syyttää ajojahdista ja laittaa juristiarmeijansa toimeen. Näin ne pystyvät jarruttamaan prosessia vuosilla ja kykenevät yleensä vesittämään syytökset ja selviävät huomautuksella tms. Lemminkäinenkin voi vielä selvitä pinteestä ja täräyttää muutaman kymmenen miljoonan euron vahingonkorvausvaatimuksen Kilpailuvirastolle.
Suuryritysten harjoittamista rehellistä kilpailua estävistä toimista voisi puhua pitkään. Lyhyesti sanottuna lakien ja EU-kilpailusäännösten tarkka valvominen ja agressiivinen puuttuminen niiden rikkomuksiin on elinehto maan tulevaisuudelle. Määräävään kilpailuasemaan päässeet yritykset näivettävät maan talouden ja näivettyvät pitemmän päälle myös itse.
On hyvä, että maaseudulla on vielä traktoreita. Tämän on moni kaupunkilaisautoilija talvella huomannut tupsautettuaan tieltä lumihankeen. Apu on yhtä lähellä, kuin lähin isäntä traktoreineen.
Miksi kaikkien kaupunkien toreilla tarvitaan niin monia torikauppiaita, kun yksi tarpeeksi iso Jyväskylässä hoitaisi kaikki hommat koko valtakunnan puolesta?
Suomi on elänyt jonkinlaisessa markkinatalouden tapaisessa vasta reilut kymmenen vuotta. Sitä ennen meillä oli lähes tulkoon täysin suljettu ja säännelty talous.
Suurin osa 12 vuoden takaiseen lamaan vaikuttaneista asioista oli sisäsyntyisiä rakennekysymyksiä, koska sääntelytalouden aikaisia rakenteita ei oltu osattu riittävästi purkaa. Meillä oli liikaa pankkien konttoreita, liikaa vähittäiskauppoja, liikaa kaikkea sellaista, joissa kartellit olivat suljetun talouden aikana saaneet sopia markkinoiden jakamisesta.
Meillä oli myös melko täydelliset monopolit tai oligopolistiset kartellit elintarviketeollisuuden ja kaupan alalla. Vasta EU on tuonut hieman kilpailua mukaansa.
Valtio ei ole puuttunut kartelleihin, koska elintarviketuotannon kartellit ja kaupan puolelta S-ryhmä ovat liian lähellä keskustaa: sieltä suunnasta tulee ääniä ja vaalirahoitusta, että asiaan voisi puuttua.
Kokoomuksen ja SDP:n suunnalla vaikuttaa tietenkin muut kaupan ryhmittymät ja rakennusteollisuus. Lemminkäisen ja asfalttialan kuprujen paljastuminen ei olisi ollut aiemmin mahdollista ollenkaan.
Isot oligopolistiset toimialat, nyt hyvänä esimerkkinä päivittäistavarakauppa, ovat saaneet toimia täysin kilpailulta suojatussa tilanteessa ja voineet tähän saakka torjua kaiken kilpailun.
Vasta Lidl on saksdalaisen suurpääoman turvin voinut rahoittaa sen, että suomalaiset kolme suurta eivät voi estää uuden yrittäjän markkinoilletuloa. Seurauksena on ollut, että jokaisella paikkakunnalla, jonne avataan Lidl, muiden kauppojen hinnat notkahtavat välittömästi.
Mielenkiintoista Kaupan alan ja politiikan kytkentää osoittaa sekin, millä tavalla Liikeliitto on ay-liikkeenä lähtenyt "taisteluun kaupan työpaikkojen puolesta" tulemalla julkisuuteen Lidliä vastaan luomaan yleistä mielikuvaa, että siellä poljettaisi työehtoja, jotta hinnat saataisi alas.
Kaikenlaiset kartellit ja markkinataloudelle vieras kilpailun torjuminen istuu hyvin syvällä suolalaisessa sosialidemokraattisessa ja maalaisliittolaisessa kulttuurissa.