Suhteen eteneminen

jotain suunnitelmissa vai?

Eteneminen on aika epämääräistä ja mua kammottaa tuo "seuraavalle tasolle siirtyminen". Kuulostaa ihan amerikkalaiselta tv-sarjalta ja saa koko puuhan näyttämään perverssiltä.

Mutta jotenkin suhde toki muuttuu ajassa. Mua on pohdituttanut jotkut taitekohdat.

Ensin se, että siirrytäänkö tapailusta, treffeistä seurusteluun ja millä tavalla.
Itse edustan nopeaa ihastumista ja päätöksentekoa: kerrasta poikki. Yhdet tai kahdet treffit ja sit joko ollaan tai ei olla. Mutta tiedän että toisille tuon teaitteen yli kipeäminen on vaikeaa, se ihan eka sitoutuminen. Sitte pelataan arvaamista, onk joku jonkun kaa.

En minä siinä hirveesti tasoja näe :-) Seuraava vaihe on se kun kysytään mennäänkö samoihin leipiin muodossa tao toisessa. Mulla se on aina edennyt niin että on menty yksiin.

Sen jälkeen alkavat vasta vaiheet ja vaikeudet.
Ne liittyvät siihen että suhteen heikkoudet paljastuvat kuitenkin vasta kun sitä arkea yritetään elää todeksi. Siihen liittyy sitten vaiheita :-) Mutta lopputulos on joko toivon säilyminen tai toivon kuoleminen.
Jos toivo säilyy, niin ehkä siitä sit päästään kuoleman erottamiseen. Muissa tapauksissa alkaa vaiheikas eroprosessi. Se liittyy voimakkaasti toivon menettämiseen ja tulevaisuuden näkymien himmenemiseen, visioihin ja unelmiin.

Parisuhde lepää aina toivon varassa. Mitä kukin toivookaan, sen täytyy pysyä, vaikka sitä ei saavuttaisi. Sitä se kai on, parisuhde? Ja toivo suuntautuu aina tulevaan, siksi ihmisillä on tarve seuraavalle tasolle siirtymiseen tms, vaikka kyse on oikeastaan toivon ylläpitämisestä.

Ajatus pyörii... ja pakko on ajatella että ihmiset odottavat onnellista loppua, ratkaisua. En usko että monikaan aidosti kokee parisuhteensa "hetkellisenä kohtaamisena" vaan aina "ratkaisuna" jollekin asialle. Hienoissa puheissa sanotaa että toinen ihminen ei voi olla pelastus, mutta toisen kautta sitä taidetaan kuitenkin tavoitella?

Jaa tuohon on olemassa niin monta tapaa kuin on ihmistäkin. Vaikka suhteen haluttaisiinkin menevän ja etenevän jotain tiettyä ajausta myöten, niin ongelmaksi muodostuu yleensä käytännön rajoittamat syyt. Suhteen syvenemisen määrittelee rakkaus ja kiintymys, ei seksin tarve tai yhteinen muu elämä. Halu olla toista lähellä ratkaisee miten usein toista tapaa ja miten suhde tulevaisuudessa kehittyy. Mitä syvemmät tunteet sitä varmpaa on tiivis yhdessäolo, jota ei rajoita yleensä muu kuin työssä käynti ja jotkut muut pakolliset tekijät. Kun oikein syvästi rakastutaan niin siinä huumassa halutaan heti, nyt ja kaikki. Parempi on kuitenkin antaa kiihkeimpien tunteiden ensin laantua ja odottaa, että järki ehtii tuleviin päätöksiin mukaan.

Ihmisen persoonalla on vaikutusta siihen miten hänellä yleensäkin on tapana hoidella asioita. Jotkut ovat harkitsevampia, toiset ovat suinpäin toimijoita, ja siltä väliltäkin löytyy.

on, jos on kolme kk tapailtu/seurusteltu, silloin juttu harvemmin loppuu ihan heti. Jos suhde on epäonnistuakseen heti alkuunsa, se kaatuu alle kolme kk alkamisesta. Seuraava rajapyykki on vuosi yhdessäoloa.

erottaa mitään varsinaisia kalenteriaikáan sidottuja vaiheita. Suhde syvenee aika liukuvasti tapaamisesta kohti sitä, että tuntee toisen hyvin ja ottaa hänet kaikessa tekemisessä ja suunnitelmissa huomioon. Se voi tapahtua nopeammin tai hitaammin. Yhteinen seksi, yhteinen osoite ja yhteinen lapsi on tietysti aina jonkinlaisia hyppäyksiä.

Suhteen etenemisen kaavassa on varmasti perää, vaikka se niin teoreettiselta tuntuukin. Hyvä keskustelun pohja. Suhteen syntyyn ja syvenemiseen hyvin paljon vaikuttavat tekijät löytyvät varmasti molempien osapuolten henkisestä valmiudesta. Lyhytkestoiseksi lienevät tuomitut ne suhteet, jotka pyörivät "bodylanguagen" ympärillä. Syvenemiseen vaikuttaa taatusti osapuolten kyky heittäytyä ja se fiilis, jonka toisen seurassa syntyy. Kaipa sitä "tietää jo heti alussa" onko toinen "se oikea" tai sitten ei, sillä voihan oma valmiustila kohdata toinen olla kateissa juuri sinä päivänä kun se oikea kävelee ohi!

Sattuman kauppaa siis kaikki tyyni, mutta jos tapailun asteelle pääsee, niin ihanuuksienja hullaantumisen tunteiden jälkeen tulee varmasti ristiriitaisempienkin tuntemusten hetket. Hetket, jolloin jokainen arvioi toistaan. En tiedä onko parisuhteissa olemassa "ajautumisteoriaa" vai ovatko seurustelun aloittamiset "tietoisia päätöksiä"? - Tuskinpa kukaan pöytäkirjaa seurustelun aloittamisesta tekee, mutta ... joku päätös siinä varmaan kuitenkin tulee tehtyä "yhdessä ja vähintään alitajunnassa".

Aikasyklit ja suhteen seuraavat "rappuset" ovat sitten oma juttunsa ja liittyvät ikään ja elämäntilanteeseen. - But .... kannattaa hyväksyä myös se näkemys, että suhde voi elää vain määräajan ja sen voi aikuismaisesti lopettaa.
- It can be a nice memory!

ja kokemuksella suhteiden eteneminen on mulle eri juttu kuin nuorempana. Enää suhteet ei oo edenneet muuta kuin nähdään muutaman kerran viikossa tasolle. En osaa sanoa löytyykö enää muita tasoja vai ei. Ikinä en oo naimisiin menny ja olisin hyvin yllättynyt jos joskus menisin.

mutta onhan jokainen askel aina kohti syvempää ja vakavampaa suhdetta.

Mun mielestä seksi ei kuulu alkuvaiheeseen, vaikka oltaisiin reissussakin jossain. Se on sitten kun tietää toisen olevan oikeesti rakas. Mitä sitten tehdään, se onkin toinen juttu. Samoin yhteen muutetaan mielestäni nykyisin kovin heppoisin perustein.

ei ole semmosia odotuksia enää olemassa. Menee painollaan ja edetään siihin tahtiin mikä kumpasestakin hyvälle kullonki on tuntunnu ja tuntuu. Mun mielestä yhdessä eläessä ollaan jo siinä missä ikinä voidaan olla. Yhteisen katonalla. :) Ei tossa minusta ole muuta nyrkkisääntöä, kun että pariskunta itse tuntee etenevänsä yhteistuumin ja on tyytyväisiä suhteensa tilaan. :)

Minä olen tehnyt poikkitieteellistä taiteentutkimusta tästä suhteen etenemisasista ja tuloksena jo joitain havaintoja. Minä ja moni muukin mies haluaisi säilyttää onnenhuuman pysähtymällä. "Että mitäs sitä mitään muuttamaan, kun näin on hyvä."

Naiset sen sijaan tuntuvat olevan toista maata. Suhteen ja elämän pitäisi olla jatkuvassa muutoksessa. Pysähtyneisyys luo pikkuhiljaa tyytymättömyyttä. Onni katoaa, jos suhde ei etene. Että niin sitä sitten päädytään asumaan yhteen, kihloihin, naimisiin ja vanhemmiksi. Sitten kun tähän on päästy, hätäisimmät eroavat ja aloittavat uuden kierroksen, ettei elämä vaan pysähtyisi...

Jokainen suhde etenee erilailla, osa on päättynyt pitempiaikaiseksi parisuhteeksi, toiset taas jäivät lyhyiksi "tähdenlennoiksi".
Koskaan mulla ei ole ollut mtään perinteistä kaavaa suhteen etenemiseen, tai miten jokaisen suhteen kohdalla toimisin. Yhdessä kumppanin kanssa mietitään ja päätetään, missä mennään ja miten jatketaan (vai jatketaanko?), katsellaan sitä elämäntilannetta tunteella ja järjellä. Nuorempana olin enemmän tunneihminen, nyt aikuisempana on onneksi jo elämänkokemusta sen verran, että osaan suhtautua harkitsevammin eri tilanteisiin.

ennemmin takapakista.Että miks sitä tulee.