Olen ollut ihastunut erääseen vanhempaan mieheen, jonka olen tavannut harrastuksen parissa. Tätä on kestänyt varmaan yli vuoden, aluksi en ehkä tiedostanut tätä yhtä voimakkasti sillä seurustelin mutta tunsin kyllä jonkinlaista vetoa. Suhteeni kariutui muista syistä ja taas sinkkuna ollessani tajusin ihastuksen kasvavan.
En nähnyt häntä kesän aikana ja nykyään harvemmin, mutta kuulin hänen kyselleen minun menemisistäni ja vain minusta vaikka harrastusporukkaamme kuului kyllä muitakin joita hän ei ollut myöskään tavannut vähään aikaan.
Syksyllä yhteinen tuttu myöskin kertoi minulle miehen pitävän minusta enemmän kuin vain harrastusryhmän keskivertojäsenenä. Minua kuitenkin vaivasi ja vaivaa edelleen se, etten tiedä onko/oliko mies varattu vai ei. Viime aikoina tunteeni on olleet vielä voimakkaammat ja harrastuksen parissa huomasin hänenkin käytöksestään, että hän todella käyttäytyy minua kohtaan eri tavalla ja olin todella onnellinen. Mutta en tiedä jos hän tulkitsi käytökseni flirttinä tai jos hän on oikeasti niin flirtti. Hän kyseli hyvin kiinnostuneena toisesta harrastuksestani, kiusoitteli, otti todella rohkeasti fyysistäkin kontaktia minuun vaikka se ei olisi ollut oikeasti tarpeen, kunhan sai vain näytettyä pointtinsa. Me emme ole kuitenkaan nähneet tuon kohtaamisen jälkeen, ja siitä on nyt useampia viikkoja.
Mutta hän ei kuitenkaan ole ottanut yhteyttä, pakollisissa tekstiviesteissä hän on virallinen ja melkoisen pidättyväinen mutta naamatusten täysin erilainen, hyvällä tavalla. Itse olen siinä asemassa etten sen harrastuksen vuoksi oikein voikaan tehdä aloitetta, tai voisin mutta sen jälkeen harrastaminen olisi mahdotonta jos juttu menisikin puihin. Viime aikoina harrastuksen parissakin on ollut erittäin vaikea suhtautua tunteideni vuoksi, menee fiilis kun hän ei olekaan paikalla mutta toisaalta hänen läsnäolonsakin vie fiiliksen vähän väärään suuntaan. Harkitsen jopa harrastuksesta pois jättäytymistä tämän henkilön vuoksi, vaikka hän ei edes ole paikalla säännöllisesti!
Miten ihmeessä saan unohdettua ihastukseni? Jollain tavalla tuntuu, että alan jo kyllästyä tähän tunteeseen ja tuntuu että epävarmuus on vesittänyt aikeeni tehdä enää minkäänlaista aloitetta. Ja tavallaan tuntuu, ettei meidän ole määrä olla yhdessä koska niin ei tapahtunut silloin kun merkit olivat parhaimmillaan todella selkeät. Toisin sanoen jänistin. Toisaalta pienistä tiedonmurusista joita olen saanut yhteisten tuttujen kautta, olen kallistumassa siihen että miehellä on jo joku jossain. Minulla taas on työelämässä tulossa todella hektinen kevät enkä voi enää hukata energiaani tähän epätoivoiseen viritelmään ja kamalaan olotilaan. Pitäisi vain pestä kädet koko jutusta, mutta miten???
En nähnyt häntä kesän aikana ja nykyään harvemmin, mutta kuulin hänen kyselleen minun menemisistäni ja vain minusta vaikka harrastusporukkaamme kuului kyllä muitakin joita hän ei ollut myöskään tavannut vähään aikaan.
Syksyllä yhteinen tuttu myöskin kertoi minulle miehen pitävän minusta enemmän kuin vain harrastusryhmän keskivertojäsenenä. Minua kuitenkin vaivasi ja vaivaa edelleen se, etten tiedä onko/oliko mies varattu vai ei. Viime aikoina tunteeni on olleet vielä voimakkaammat ja harrastuksen parissa huomasin hänenkin käytöksestään, että hän todella käyttäytyy minua kohtaan eri tavalla ja olin todella onnellinen. Mutta en tiedä jos hän tulkitsi käytökseni flirttinä tai jos hän on oikeasti niin flirtti. Hän kyseli hyvin kiinnostuneena toisesta harrastuksestani, kiusoitteli, otti todella rohkeasti fyysistäkin kontaktia minuun vaikka se ei olisi ollut oikeasti tarpeen, kunhan sai vain näytettyä pointtinsa. Me emme ole kuitenkaan nähneet tuon kohtaamisen jälkeen, ja siitä on nyt useampia viikkoja.
Mutta hän ei kuitenkaan ole ottanut yhteyttä, pakollisissa tekstiviesteissä hän on virallinen ja melkoisen pidättyväinen mutta naamatusten täysin erilainen, hyvällä tavalla. Itse olen siinä asemassa etten sen harrastuksen vuoksi oikein voikaan tehdä aloitetta, tai voisin mutta sen jälkeen harrastaminen olisi mahdotonta jos juttu menisikin puihin. Viime aikoina harrastuksen parissakin on ollut erittäin vaikea suhtautua tunteideni vuoksi, menee fiilis kun hän ei olekaan paikalla mutta toisaalta hänen läsnäolonsakin vie fiiliksen vähän väärään suuntaan. Harkitsen jopa harrastuksesta pois jättäytymistä tämän henkilön vuoksi, vaikka hän ei edes ole paikalla säännöllisesti!
Miten ihmeessä saan unohdettua ihastukseni? Jollain tavalla tuntuu, että alan jo kyllästyä tähän tunteeseen ja tuntuu että epävarmuus on vesittänyt aikeeni tehdä enää minkäänlaista aloitetta. Ja tavallaan tuntuu, ettei meidän ole määrä olla yhdessä koska niin ei tapahtunut silloin kun merkit olivat parhaimmillaan todella selkeät. Toisin sanoen jänistin. Toisaalta pienistä tiedonmurusista joita olen saanut yhteisten tuttujen kautta, olen kallistumassa siihen että miehellä on jo joku jossain. Minulla taas on työelämässä tulossa todella hektinen kevät enkä voi enää hukata energiaani tähän epätoivoiseen viritelmään ja kamalaan olotilaan. Pitäisi vain pestä kädet koko jutusta, mutta miten???
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä jos koittaisit puhua/kysyä suoraan mitä hän on sinusta mieltä? (Mitä sulla on menetettävää?) Muuten ei auta kuin aika..
Menetettävää on se harrastus. Joka tapauksessa hän niissä porukoissa pyörii vaikkei enää säännöllisesti.
Toisaalta harrastuksesta poisjäänti on käynyt mielessä, koska silloin ei tarvitsisi nähdä häntä ja kärvistellä. Toisaalta yrittäisin poisjäämisellä varmaan kalastella häneltä kysymystä siitä minne olen kadonnut. Silloin voisin olla täysin rehellinen. Eli pystyisin sanomaan suoraan, kun tietäisin ettei kohdata enää harrastuksen merkeissä jossa pitäisi pystyä pelastamaan kasvonsa vaikka on saanut rukkaset.
Miten ihmeessä voisin sanoa sen suoraan ja sitten jatkaa samassa porukassa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun olisi rohkeutta, menisin ja kertoisin, että näin tunnen, en sille mitään voi, en aio sitä pyytää anteeksi. Mutta mitäs jos vastaus olisi että hänellä on jo tyttöystävä, hän kokee olevansa minulle liian vanha tai minun liian nuori tai jotain muuta yhtä lannistavaa? Mitäs sitten?
Jos toiselle kertoo tunteensa niin ei kai siinä tarvi pelätä menettävänsä kasvonsa..? Varsinkin jos kertoo olevansa ihastunut. Tunteilleen ei mitään voi niinkuin itsekin totesit eikä niitä tarvitse pyytää anteeksi!!Nyt keräät rohkeutesi.. Jos et saisikaan vastakaikua niin voi olla että ihastumisesi häntä kohtaan alkaa sen takia helpottaa.. Tsemppiä! :)
Niinpä tuo ihastus kai helpotti. Otti asian hyvin, on varattu ja ilmeisesti minun ei tarvitse ottaa paineita harrastuksesta hänen läsnäollessaan. Olo on kuitenkin surullinen. Tuntuu ettei mistään löydy yhtä normaalia ja tavallista (lue: tylsää :) ihmistä näiden uusavuttomien kaupunkilaisjannujen keskellä joihin törmää koko ajan.
Mutta samalla koen olevani oman tilanteeni niskan päällä, uskalsin olla oma itseni ja kerroin rohkeasti miltä tuntuu.
Olette sukulaisia.
Hienoa! Mulla on samanlainen tilanne, että olen ihastunut kuntosalilla yhteen mies ohjaajaan. oon välillä yrittänyt "vältellä" häntä kuukaudenkin, mutta ei se ihastus mihinkään katoa. hitto soikoon! Pelkään, jos menen kertomaan tunteistani, niin .. nolaanko itseni? miten hän suhtautuu? ainahan tietysti voi vaihtaa ´kuntosalia :)