erittäin huono itsetunto!

Harvoin se itsekseen ja parempaa odottamalla korjaantuu. Nyt tiedän varmasti mistä oma heikko itsetuntoni juontuu. Vaikuttaa paikantuvan jonnekin 2-5 vuoden varhaislapsuuden ankeisiin mielenkuviin.
Mitään mahdollisuuksia kunnallisen väeströvastuun mukaiseen terapiahoitoihin minulla ei ole yli viiskytä vuotiaalla.
Kuitenkin myös onnistuneita omaterapia vaihtoehtojakin on olemassa. Sellainen on tämä meditaatioharrastus.

Miten sitä tehdään, miten se vaikuttaa?

Voin kertoa tästä vain omakohtaisen tarinan. Lämpimällä tasaisella alustalla makuuasennossa. Haen mielleni tressittömän mielikuvamaiseman. Sellainen voi löytä minulle vain lapsuudenmaisemista.
Siitä matka lähtee. Yllättävän vahva riippuvuus turvallisiin lapsuudenmaisemiin näyttää olevan siitä huolimatta, vaikka kaikki meni aluksi päin pieltä.

Erikoista näissä se, että jokaisen masennusjakson takaa löytyy jonkun pentuikäisen kokemista maastonkohdista. Edistys on hidasta, mutta joitain valonpilkahduksia on jo näkyvissä päivittäin.

käynkin psykoterapiassa kylläkin muiden ongelmien takia (pakkoneuroosi, sos.tilanteiden pelko).
Sitä samaa hänkin on sanonut jotta katsoo itseänsä uusinsilmin jne.

mutta kun ei, tuntuu jotta rinnassa on joku este, ettei pysty näkemään itseänsä samanarvoisena kuin muut ihmiset
Tänäänkin piti mennä baariin, mutta ei tohdi ja ei oikein kehtaa, luultavasti minussa ei kumminkaan ulkonäöllisesti ole mitään suurempaa vikaa.

mahoton tehtävä kirjoitti:

Harvoin se itsekseen ja parempaa odottamalla korjaantuu. Nyt tiedän varmasti mistä oma heikko itsetuntoni juontuu. Vaikuttaa paikantuvan jonnekin 2-5 vuoden varhaislapsuuden ankeisiin mielenkuviin.
Mitään mahdollisuuksia kunnallisen väeströvastuun mukaiseen terapiahoitoihin minulla ei ole yli viiskytä vuotiaalla.
Kuitenkin myös onnistuneita omaterapia vaihtoehtojakin on olemassa. Sellainen on tämä meditaatioharrastus.

Miten sitä tehdään, miten se vaikuttaa?

Voin kertoa tästä vain omakohtaisen tarinan. Lämpimällä tasaisella alustalla makuuasennossa. Haen mielleni tressittömän mielikuvamaiseman. Sellainen voi löytä minulle vain lapsuudenmaisemista.
Siitä matka lähtee. Yllättävän vahva riippuvuus turvallisiin lapsuudenmaisemiin näyttää olevan siitä huolimatta, vaikka kaikki meni aluksi päin pieltä.

Erikoista näissä se, että jokaisen masennusjakson takaa löytyy jonkun pentuikäisen kokemista maastonkohdista. Edistys on hidasta, mutta joitain valonpilkahduksia on jo näkyvissä päivittäin.

Lue lisää

Todellakin, lapsuusaika on erittäin merkitsevä ihmisen henkisen kehityksen kannalta.
Mielenkiintoinen tuo esimerkkinä kertomasi meditaatioharjoitus. Itse käytän tuota iltaisin nukkumaan mennessä, eli "katselen" mielessäni jotain kaunista ja rauhallista maisemaa, tai muuta minkä tunnen turvalliseksi ja hyväksi. Se auttaa parhaiten uneen pääsyyn. Joskus kun on kovin stressaantunut, ajatukset pyörivät mielessä eikä unta saa, niin sellaisilla miellyttävillä mielikuvaharjoitteluilla saa ne epämiellyttävät ajatukset niin kuin pysäytettyä.
Tuo, että osaat käyttää sitä omaterapiana on hienoa. Sinulla on hyvä keskittymiskyky kun siihen pystyt. Ja todella hienoa, että olet oppinut saamaan apua sen avulla.

niin.. kirjoitti:

käynkin psykoterapiassa kylläkin muiden ongelmien takia (pakkoneuroosi, sos.tilanteiden pelko).
Sitä samaa hänkin on sanonut jotta katsoo itseänsä uusinsilmin jne.

mutta kun ei, tuntuu jotta rinnassa on joku este, ettei pysty näkemään itseänsä samanarvoisena kuin muut ihmiset
Tänäänkin piti mennä baariin, mutta ei tohdi ja ei oikein kehtaa, luultavasti minussa ei kumminkaan ulkonäöllisesti ole mitään suurempaa vikaa.

Lue lisää

Ymmärrän kyllä, että on vaikea muuttaa niitä ajatusmalleja mitä on itsestään luonut. Hyvä silti, että olet hakeutunut ja päässyt hoitoon. Psykoterapiassa kestää joskus hyvinkin pitkään ennen kuin tuloksia alkaa tulla. Ja rankkaa sekin on käydä läpi asioita ja tuntea niitä tunteita uudestaan, jotka haluaisi unohtaa. Mutta arvostat itseäsi ainakin hieman, kun olet hakeutunut hoitoon. Ja siitä se itsetunnon koheneminen käsittääkseni alkaakin, että itse alat tuntea itsessäsi arvokkaita puolia. Eikä sillä ole mitään väliä minkä ikäinen nyt olet, pääasia on, että alat itse arvostamaan itseäsi päivä päivältä enemmän, vähän kerrallaan mutta kuitenkin. Sinulla on hyvä elämä edessäpäin, näin uskon.

ajatuksista sanoja kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, että on vaikea muuttaa niitä ajatusmalleja mitä on itsestään luonut. Hyvä silti, että olet hakeutunut ja päässyt hoitoon. Psykoterapiassa kestää joskus hyvinkin pitkään ennen kuin tuloksia alkaa tulla. Ja rankkaa sekin on käydä läpi asioita ja tuntea niitä tunteita uudestaan, jotka haluaisi unohtaa. Mutta arvostat itseäsi ainakin hieman, kun olet hakeutunut hoitoon. Ja siitä se itsetunnon koheneminen käsittääkseni alkaakin, että itse alat tuntea itsessäsi arvokkaita puolia. Eikä sillä ole mitään väliä minkä ikäinen nyt olet, pääasia on, että alat itse arvostamaan itseäsi päivä päivältä enemmän, vähän kerrallaan mutta kuitenkin. Sinulla on hyvä elämä edessäpäin, näin uskon.

Lue lisää

sepä tässä maailmassa on inhottavaa, että positiivista palautetta saa todella harvoin. jos itsetunto sattuu muutenkin olemaan valmiiksi huono, tulee pienistäkin epäonnistumisista ja moitteista todella isoja asioita. pitäisi varmaan oppia kehumaan itse itsensä, eikä antaa muiden määritellä mitä minä olen ja olenko tarpeeksi hyvä. mutta mistä niitä omia hyviä puoliaan sitten löytäisi, itse en ainakaan osaa nimetä mitää hyvää tai positiivista asiaa itsestäni.

olen käynyt keskustelemassa mielenterveyskeskuksessa näistä asioista, mutta ei se ole poistanut sitä häpeää mitä tunnen omasta huonoudestani, minun pitäisi kuulemma hyväksyä itseni, mutta miten voin hyväksyä että olen ihmisenä täysi paska, enkä kelpaa mihinkään. en halua elää sellaista elämää, haluan löytää itsestäni jotain arvokasta ja jotain hyvää.

sivustaseurannut. kirjoitti:

sepä tässä maailmassa on inhottavaa, että positiivista palautetta saa todella harvoin. jos itsetunto sattuu muutenkin olemaan valmiiksi huono, tulee pienistäkin epäonnistumisista ja moitteista todella isoja asioita. pitäisi varmaan oppia kehumaan itse itsensä, eikä antaa muiden määritellä mitä minä olen ja olenko tarpeeksi hyvä. mutta mistä niitä omia hyviä puoliaan sitten löytäisi, itse en ainakaan osaa nimetä mitää hyvää tai positiivista asiaa itsestäni.

olen käynyt keskustelemassa mielenterveyskeskuksessa näistä asioista, mutta ei se ole poistanut sitä häpeää mitä tunnen omasta huonoudestani, minun pitäisi kuulemma hyväksyä itseni, mutta miten voin hyväksyä että olen ihmisenä täysi paska, enkä kelpaa mihinkään. en halua elää sellaista elämää, haluan löytää itsestäni jotain arvokasta ja jotain hyvää.

Lue lisää

Joskus voi käydä niinkin, että ihminen alkaa jossain elämänsä vaiheessa vertailemaan itseään toisiin ihmisiin, ja kuvittelee, että hänen pitäisi olla jonkin määrätyn kaltainen.

Oletkohan laittanut itsellesi liian suuria odotuksia. Joskus vanhemmat odottavat jotain erikoista lapsestaan kehittyvän, ja se jos mikä häiritsee ihmisen omaa kehityskulkua.

Kun luen sinun (todella selkeää) tekstiäsi, en saa sinusta mitenkään sellaista kuvaa, että olisit jotenkin kelvoton, päinvastoin mieleeni tulee, että olet älykäs ja ajatteleva ihminen.

Ehkä sinun kannattaa antaa itsellesi aikaa minäkuvasi uudistumiseen. Ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, tällä hetkellä.

Jo se että sinä elät on arvokasta.

ajatuksia sanoja kirjoitti:

Joskus voi käydä niinkin, että ihminen alkaa jossain elämänsä vaiheessa vertailemaan itseään toisiin ihmisiin, ja kuvittelee, että hänen pitäisi olla jonkin määrätyn kaltainen.

Oletkohan laittanut itsellesi liian suuria odotuksia. Joskus vanhemmat odottavat jotain erikoista lapsestaan kehittyvän, ja se jos mikä häiritsee ihmisen omaa kehityskulkua.

Kun luen sinun (todella selkeää) tekstiäsi, en saa sinusta mitenkään sellaista kuvaa, että olisit jotenkin kelvoton, päinvastoin mieleeni tulee, että olet älykäs ja ajatteleva ihminen.

Ehkä sinun kannattaa antaa itsellesi aikaa minäkuvasi uudistumiseen. Ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, tällä hetkellä.

Jo se että sinä elät on arvokasta.

Lue lisää

en minä niitä odotuksia itselleni laita, vaan se mitä muut ihmiset odottavat minulta. parisuhteita on takana viisitoista ja vähemmän vakavia suhteita saman verran. aina sama kuvio toistuu, puolivuotta menee hyvin, sitten alkaa kasaantua vaatimuksia ja mahdottomia toiveita. milloin olen ollut liian kiltti, liian myötäilevä, liian itsepäinen, liikaa tukeutunut toiseen, liian etäinen aina jotain on minussa vikana. millainen minun pitäisi olla, että jollekkin naiselle kelpaisin? yksin eläminen on vain niin tylsää, jos rahaa olisi tarpeeksi ei varmasti olisi tylsääkään.

en oikeen koskaan tunne olleeni missään hyvä tai tarpeellinen. miten voin hyväksyä itseni tallaisena, kun en näe elämääni elämisen arvoisena???

yrityksistä hyväksyä itseni seuraa yleensä häpeän tunne, näin surkea minä olen. en pysty olemaan muiden ihmisten seurassa, koska häpeän itseäni niin paljon, pelkään että muutkin näkevät kuinka huono olen.

edellinen kirjoitti:

en minä niitä odotuksia itselleni laita, vaan se mitä muut ihmiset odottavat minulta. parisuhteita on takana viisitoista ja vähemmän vakavia suhteita saman verran. aina sama kuvio toistuu, puolivuotta menee hyvin, sitten alkaa kasaantua vaatimuksia ja mahdottomia toiveita. milloin olen ollut liian kiltti, liian myötäilevä, liian itsepäinen, liikaa tukeutunut toiseen, liian etäinen aina jotain on minussa vikana. millainen minun pitäisi olla, että jollekkin naiselle kelpaisin? yksin eläminen on vain niin tylsää, jos rahaa olisi tarpeeksi ei varmasti olisi tylsääkään.

en oikeen koskaan tunne olleeni missään hyvä tai tarpeellinen. miten voin hyväksyä itseni tallaisena, kun en näe elämääni elämisen arvoisena???

yrityksistä hyväksyä itseni seuraa yleensä häpeän tunne, näin surkea minä olen. en pysty olemaan muiden ihmisten seurassa, koska häpeän itseäni niin paljon, pelkään että muutkin näkevät kuinka huono olen.

Lue lisää

Kun luin tuota edellä kirjoittamaasi, minulle tuli ajatus, että toistat niin kuin jotain kaavaa ihmissuhteissasi. Nimittäin jos on ollut viisitoista vakavahkoa suhdetta, jotka kaikki ovat päättyneet mielestäsi siihen, että kumppanisi on odottanut sinun olevan erilainen kuin olet. a) Joko sinä oikeasti muutut suhteen edetessä erilaiseksi, tai b) Sinä vedät sellaisia ihmisiä puoleesi, jotka käyttäytyvät sinua kohtaan juuri kuten sanot, vaativat sinun muuttuvan joksikin mitä et ole, etkä koskaan ole ollutkaan. Oletko koskaan miettinyt mitä yhteistä näillä ihmisillä on, joiden kanssa olet ollut suhteessa ? Seuraavalla kerralla kun etsit kumppania, ole täysin rehellinen hänelle, äläkä suhteen alussakaan esitä mitään sellaista mitä et oikeasti ole.
Kummastuttaa miten voit tuntea aina itsestäsi häpeää. Etkö sinä välitä itsestäsi ? Sinussa täytyy olla puolia joista itsekin pidät, kaikilla on jotain.

Käsittääkseni ei voi rakastaa toista ihmistä, jos ei kykene rakastamaan itseään.

ajatuksia sanoja kirjoitti:

Kun luin tuota edellä kirjoittamaasi, minulle tuli ajatus, että toistat niin kuin jotain kaavaa ihmissuhteissasi. Nimittäin jos on ollut viisitoista vakavahkoa suhdetta, jotka kaikki ovat päättyneet mielestäsi siihen, että kumppanisi on odottanut sinun olevan erilainen kuin olet. a) Joko sinä oikeasti muutut suhteen edetessä erilaiseksi, tai b) Sinä vedät sellaisia ihmisiä puoleesi, jotka käyttäytyvät sinua kohtaan juuri kuten sanot, vaativat sinun muuttuvan joksikin mitä et ole, etkä koskaan ole ollutkaan. Oletko koskaan miettinyt mitä yhteistä näillä ihmisillä on, joiden kanssa olet ollut suhteessa ? Seuraavalla kerralla kun etsit kumppania, ole täysin rehellinen hänelle, äläkä suhteen alussakaan esitä mitään sellaista mitä et oikeasti ole.
Kummastuttaa miten voit tuntea aina itsestäsi häpeää. Etkö sinä välitä itsestäsi ? Sinussa täytyy olla puolia joista itsekin pidät, kaikilla on jotain.

Käsittääkseni ei voi rakastaa toista ihmistä, jos ei kykene rakastamaan itseään.

Lue lisää

tuota olen itsekkin miettinyt, toistanko samaa kaavaa tai valitsen sitten itselleni täysin vääränlaisia naisia.

en vain löydä itsestäni mitään hyvää, haluaisin rakastaa ja hyväksyä itseni, mutta en pysty siihen. pitäisi keskittyä/ajatella omia hyviä puolia, mutta kun en ole löytänyt mitää hyvää.

haluaisin löytää "peilin" josta voisin nähdä millainen minä olen, oma persoonallisuuteni ja sieluni. fyysisesti tunnen olevani juuri itseni näköinen, en todellakaan täydellinen, mutta riittävän "hyvä". miten voisin edes muuttaa persoonallisuuttani toisenlaiseksi, kun en edes osaa sanoa millainen oikeasti olen.

eksynyt ja hukassa kirjoitti:

tuota olen itsekkin miettinyt, toistanko samaa kaavaa tai valitsen sitten itselleni täysin vääränlaisia naisia.

en vain löydä itsestäni mitään hyvää, haluaisin rakastaa ja hyväksyä itseni, mutta en pysty siihen. pitäisi keskittyä/ajatella omia hyviä puolia, mutta kun en ole löytänyt mitää hyvää.

haluaisin löytää "peilin" josta voisin nähdä millainen minä olen, oma persoonallisuuteni ja sieluni. fyysisesti tunnen olevani juuri itseni näköinen, en todellakaan täydellinen, mutta riittävän "hyvä". miten voisin edes muuttaa persoonallisuuttani toisenlaiseksi, kun en edes osaa sanoa millainen oikeasti olen.

Lue lisää

mulla ei ole itsetuntoa oikeastaan ollenkaan. ikää tulee ja menen vaan huonommaksi vaikka luulisi toisinpäin. häpeä omasta olemuksesta on myös hallitsevaa ja siihen liittyy itsetunnon puute. olen ulkoisesti arvoton, no, sain laihdutettua en ole enää läski, mutta muutenkin oon arvoton ja tää tunne on ollu aina, kymmeniä vuosia olen kokenut mulla ei ole oikeutta samaan kuin muilla. mun kuuluu kärsiä. minä vedän puoleeni juoppoja mieihiä tai friikkejä jotka käyttää heikkouttani hyväkseen. lapsia olen saanut mutta yksin oon.

sivustaseurannut. kirjoitti:

sepä tässä maailmassa on inhottavaa, että positiivista palautetta saa todella harvoin. jos itsetunto sattuu muutenkin olemaan valmiiksi huono, tulee pienistäkin epäonnistumisista ja moitteista todella isoja asioita. pitäisi varmaan oppia kehumaan itse itsensä, eikä antaa muiden määritellä mitä minä olen ja olenko tarpeeksi hyvä. mutta mistä niitä omia hyviä puoliaan sitten löytäisi, itse en ainakaan osaa nimetä mitää hyvää tai positiivista asiaa itsestäni.

olen käynyt keskustelemassa mielenterveyskeskuksessa näistä asioista, mutta ei se ole poistanut sitä häpeää mitä tunnen omasta huonoudestani, minun pitäisi kuulemma hyväksyä itseni, mutta miten voin hyväksyä että olen ihmisenä täysi paska, enkä kelpaa mihinkään. en halua elää sellaista elämää, haluan löytää itsestäni jotain arvokasta ja jotain hyvää.

Lue lisää

Teille kaikille! Teillä on oikeus rakastaa itseänne, terve itserakkaus on oikeus. Jos emme voi itseämme rakastaa, mistä voisi löytyä rakkautta läheisiäkään ja muita ihmisiä kohtaan.

Itselläni on ollut heikko itsetunto, olen ollut myös katkera. Olen kauan sitten käynyt rosen-terapiassa, jossa katkeruuden "karvas kalkki" liukeni pois. Olen avautunut luonteeni heikkouksista, eli puhunut heikoimmatkin kohtani, mutta iäkkäämmille ihmisille. Mitä vanhempi, sitä aidompi ja viisaampi ihminen hän on ollut, sillä heillä elämässään kokemat pettymykset on peilanneet sitä hyvyyttä, mitä meissä jokaisessa on. Pettymykset, heikkous on voitettavissa pala palalta hyväksyen itsensä sellaisena, mitä on, edellyttäen, että niin voi olla myös tasapainossa läheistensä kanssa.

Keskustelkaa, avautukaa, ja hakekaa apua, kun tunnette sitä tarvitsevanne. Paras terapeutti voi olla teidän läheisissä, sillä hyvä ihmissuhde ei pengo heikkouksiamme, vaan tukee hyviä luonteemme piirteitä, jotka etsivät tietä tietoisuuteemme. Rohkaiskaa pää pystyyn, "minä olen hyvä tällaisena, mitä olen", ja sitä tukee vielä se, että ilmaisette esim. hymyllä, siihen vastataan hymyllä. Antaessaan saa, pienet palvelut, auttamiset vahvistavat itsetuntoa, tuovat myös hyvän mielen.

Hyvää joulun alusaikaa ja armollista mieltä itseänne kohtaan, sillä olemmehän itsellemme rakkain ihminen!

eksynyt ja hukassa kirjoitti:

tuota olen itsekkin miettinyt, toistanko samaa kaavaa tai valitsen sitten itselleni täysin vääränlaisia naisia.

en vain löydä itsestäni mitään hyvää, haluaisin rakastaa ja hyväksyä itseni, mutta en pysty siihen. pitäisi keskittyä/ajatella omia hyviä puolia, mutta kun en ole löytänyt mitää hyvää.

haluaisin löytää "peilin" josta voisin nähdä millainen minä olen, oma persoonallisuuteni ja sieluni. fyysisesti tunnen olevani juuri itseni näköinen, en todellakaan täydellinen, mutta riittävän "hyvä". miten voisin edes muuttaa persoonallisuuttani toisenlaiseksi, kun en edes osaa sanoa millainen oikeasti olen.

Lue lisää

Siinäpä se ihmisenä olemisen vaikein asia onkin, että emme tunne edes itseämme. Siksi tutustumismatka omaan minään, mitään kaihtamatta ja kiertämättä, voisi olla hyvä tehdä.
Matka on todella ihmeellinen, luulisi, että sen "taivaltaminen" ei ole pitkä, mutta sitä se todennäköisesti on. Kuitenkin löytääkseen oman minänsä, hyväksyäkseen itsensä, on tunnustettava ja hyväksyttävä myös kielteiset puolet, mitkä matkan varrella eteen tulee.

Mutta parisuhde ei ole helppo, jos kohdalle ei ole löytynyt oikeaa rakkautta. Älä kuitenkaan luovuta, mutta mieti samalla, mihin suhteet on kaatuneet. Kirjaa niitä ylös, sillä tuolla matkalla omaan sisimpääsi niistä ainakin joitain tulee vastaan. Sinussa on varmasti hyviä puolia, jokaisessa ihmisessä on. Heikkouksia on vaikea myöntää, mutta rehellisesti matkaa tehden nekin pitäisi huomioida ja miettiä, voisinko tehdä asioita toisin.

Toivon tunnerikasta matkaa omaan minääsi! Uskoakseni löydät oman itsesi ja voit olla sinut itsesi kanssa. Sinun elämä on ainutkertainen, sillä on tarkoitus, kun kuuntelee sitä syvintä ja aidointa minää. Hyvää joulun odotuksen aikaa!