Elämästa oppii, niin halutessaan. Tietysti myös edellytykset siihen täytyy olla olemassa. Yksi niistä on avoin vuorovaikutussuhde lähisuhteisiin l. elementaariseen sosiaaliseen viitekehykseen.
Jos tuota suhdetta ei ole tai se on heikko, oma minäkuva vääristyy usein vain henkilön itsensä oikeana pitämäksi. Pahimmillaan voidaan puhua sosiaalisesta sairaudesta.
Itse olen ilokseni huomannut jo aikoja sitten kasvaneeni ihmisenä huimasti "kilometrien" myötä. Sitä on lähipiirikin vakuuttanut. Toki on myös ollut äänenpainoja kateellisina sanomassa minun luulevan liikoja itsestäni. Ymmärrän heitä koska tiedän ihmisen olevan vajavainen.
Vajavainen toki olen minäkin, joskin yhä vähenevässä määrin. Vai mitä mieltä olette, pitääkö aina takoa päätään juuri samaan kohtaan seinää?
Sain oikeastaan kimmokkeen kirjoittaa kun näin eilen kaupassa erään keskustalaisen joka on henkisen kehityksen korkealla tasolla myös fyysisesti erityisen hyvässä kunnossa.
Kun tätä saittia katselee, tulee sellainen olo, ettei kaikille tuo iän ja kokemuksen myötä mahdollinen henkinen olekaan itsestäänselvyys. Syynä lienee alussa mainitsemani irrallisuus viitekehyksestä ja puutteellisesta varhaiskasvatuksesta.
P.S. Toivotan kaikille yhteen hiileen puhaltaville SUOMALAISILLE vapautuneen juhlavaa (pois pönötys) ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!
Jos tuota suhdetta ei ole tai se on heikko, oma minäkuva vääristyy usein vain henkilön itsensä oikeana pitämäksi. Pahimmillaan voidaan puhua sosiaalisesta sairaudesta.
Itse olen ilokseni huomannut jo aikoja sitten kasvaneeni ihmisenä huimasti "kilometrien" myötä. Sitä on lähipiirikin vakuuttanut. Toki on myös ollut äänenpainoja kateellisina sanomassa minun luulevan liikoja itsestäni. Ymmärrän heitä koska tiedän ihmisen olevan vajavainen.
Vajavainen toki olen minäkin, joskin yhä vähenevässä määrin. Vai mitä mieltä olette, pitääkö aina takoa päätään juuri samaan kohtaan seinää?
Sain oikeastaan kimmokkeen kirjoittaa kun näin eilen kaupassa erään keskustalaisen joka on henkisen kehityksen korkealla tasolla myös fyysisesti erityisen hyvässä kunnossa.
Kun tätä saittia katselee, tulee sellainen olo, ettei kaikille tuo iän ja kokemuksen myötä mahdollinen henkinen olekaan itsestäänselvyys. Syynä lienee alussa mainitsemani irrallisuus viitekehyksestä ja puutteellisesta varhaiskasvatuksesta.
P.S. Toivotan kaikille yhteen hiileen puhaltaville SUOMALAISILLE vapautuneen juhlavaa (pois pönötys) ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kissan hännän nosto on tyypillistä huonosti koulutetuille entisille pikkupomoille, joiden haaveena on ollut suurempaa mihin kyvyt riittävät.
Tämmöinen tyyppiesimerkki on pyörinyt tälläkin saitilla...
Minäkin juoksin nuorena varusmiehenä pääni tykin piippuun ennen kuin välähti. Tuumin ettei tämä homma ole minun ja siitä syystä ryhdyin maanviljelijäksi, koska on maata jota puolustaa. En ole ainakaan vielä huomannut, että minäkuvani olisi millään tavoin vääristynyt vaikka kunniamerkit ovat jääneet saamatta.
Muistomitaleita ja muita vastaavia pinssejä, niiden arvo sama kuin kaljapullon tähtikorkilla. Näin on näreet???
johonkin luulottelemaansa vääryyteen, jonka ovat muka joskus ovat kärsineet ja koko loppuelämä menee sen ympärillä pyörimiseen.