Kun seuraa tämän päivän politiikka masentuu helposti: oli kyse sitten talouspolitiikasta tai maahanmuuton ongelmista, kysymyksistä, ongelmia jotka ovat pohjimmiltaan ylikansallisia yritetään ratkoa kansallisella tasolla.
Maahanmuuton suhteen on esim selvää, että toisaalta meillä on eettinen velvollisuus auttaa maailman hädänalaisia ja myös vastaanottaa pakolaisia. Mutta yhtä selvää on, että tämä ei ratkaise itse onglemaa - että ihmiset joutuvat pakenemaan - ja että enemmin tai myöhemmin (ja eräissä euroopan maissa aletaan jo lähestyä tuota "myöhemmin"-tilaa) on määriä vähennettävä radikaalisti, sillä maahanmuutto tulee kalliiksi ja saa aikaan vakavia sosiaalisia ongelmia, kun sitä on liikaa. Ja olimme miten liberaaleja ja hyväntahtoisia tahansa, ja vastustimme rasismia miten ponnekkaasti hyvänsä, joudumme myöntämään, että kyllä maahan pyrkijöitä on enemmän, kuin mitä mahdollisuuksia ottaa vastaan. Vapaa liikkuvuus on kaunis päämäärä, mutta jos rajat avattaisiin, tuloksena olisi vain kahitysmaisten slummien kasautuminen Euroopankin kaupunkien ympärille ja valtava määrä sosiaalisia ongelmia. Todellinen ongelma -köyhyys, tietämättömyys, eriarvoisuus, väestönkasvu- eivät ratkeaisi. Ja mikä pahinta, määrät tulevat luultavasti vain kasvamaan tulevaisuudessa.
Talouspolitiikassa Suomi jokaisen muun maan tavoin on riippuvainen kansainvälisestä taloudesta, sen verkostosta ja sen pelisäännöistä. Niinpä esim työttömyys ei ole noin vain ratkaistavissa hallituksen päätöksillä ja vaikka yhtä ja toista voidaankin tehdä kansallisella tasolla, viime kädessä päätäntä valta on jo siirtynyt ylikansalliselle globaalille tasolle, eikä paluuta ole. Oli halpaa populismia syyllistää vaikkapa Nokiaa siitä, että yritys siirsi tuotantoaan halvan tuotannon maihin. Syyllistäjät eivät ymmärrä, että kyse on vangin dilemmasta: yritys, joka toimii eettisesti kärsii tappion suhteessa ei-eettiseen. Ei ole sattumaa, että Clausewitzin taktiikkaopas on tänään myös yritysten strategisen johtamisen perusteos. Mutta kun kun halpatuotantomaissa ei kunnioiteta edes työläisten oikeutta liittoutua, eikä mikään sääntö estä yrityksiä siirtämästä tuotantoaan tällaisiin oloihin, on tilanne todella kestämätön: me saamme halpoja tuotteita ja työttömyyden, tuottajamaiden työläisillä tilanne on vielä paljon synkempi. Ja valitettavasti kehitys ei näytä vievän siihen suuntaan, jossa liberaali talouspolitiikka yhdistettynä autoritaariseen hallintoon voi hyvin olla tulevaisuuden malli globaalissa mittakaavassa.
Kaikkia poliittisa dilemmoja leimaa se, että ollaan kiven puun välissä, eikä voida valita kuin kahden huonon vaihtoehdon välillä: ongelmat ovat globaaleita, mutta politiikka on lokaalia. Globaali polittiikka on karannut näköpiiristä, eikä edes tajuta, että siellä ne ongelmat ovat. Nyt voimiaan kasvattavat populistiset liikkeet ovat taantumuksellisia juuri siksi, että ne katsovat taakse päin, kohti kansallisen politiikan aikakautta; ne eivät ymmärrä ongelmien globaalia luonnetta ja pyrkivät nationalistisiin näennäisratkaisuihin.
Tarvittaisiin uutta ylikansallista vasemmistolaista politiikkaa! Mutta mitä tekevät Suomen vasemmistolaiset puolueet? MItä tekevät ammattiyhdistysliikkeet? Valitettavasti näyttää siltä, että nämä oovat jakautuneet 1) oikeistoa myötäilevään, 2) populistiseen PS:ia lähestyvään ja 3) idealitiseen vapaata liikkuvuutta ja vastaavaa ajavaan osastoon. Mutta kaikki nämä ajatusmallit ovat metsässä.
Missä on tervejärkinen realistinen vasemmisto? Kuka sen on kuohinut? Aina silloin tällöin saa lukea älykkäitä kirjoituksia sieltä ja täältä (vaikka Voima-lehti on täynnä hörhöilyä aikapankeista anarkismiin, sen pääkirjoittaja esim vaikuttaa terävältä kaverilta), mutta ne tuntuvat aina jäävän huomitta, eivätkä terveen järjen soraäänet tunnu kantavan valtamedioihin ja hukkuvat tyhjän päiväisyyksiin.
Miten voittaa voimistuva apatia?
MIten rikkoa vaihtoehdottomuuden ilmapiiri ja alkaa keskustella vaihtoehdoista? Esittää luovia ratkaisuehdotuksia, ei valmiina malleina, vaan hypoteeseina? Vähintään pitäisi selvästi nähdä ja hyväksyä se tosiseikka, että vaikka ei ole varmuutta siitä, miten ongelmat tulisi ratkaista, on selvää, että nyt kehitys on täydellisen kestämätöntä ja viemässä koko planeettaa kammottavaan suuntaan.
MIten globaali näkökulma voitaisiin tuoda todenteolla politiikkaan? Onko kansainväinen demokratia ja uudenlaisella tavalla koordinoitu globalisaatio mahdollista? Millaisia uusia sääntöjä kansainväliselle politiikalle tulisi luoda?
Maahanmuuton suhteen on esim selvää, että toisaalta meillä on eettinen velvollisuus auttaa maailman hädänalaisia ja myös vastaanottaa pakolaisia. Mutta yhtä selvää on, että tämä ei ratkaise itse onglemaa - että ihmiset joutuvat pakenemaan - ja että enemmin tai myöhemmin (ja eräissä euroopan maissa aletaan jo lähestyä tuota "myöhemmin"-tilaa) on määriä vähennettävä radikaalisti, sillä maahanmuutto tulee kalliiksi ja saa aikaan vakavia sosiaalisia ongelmia, kun sitä on liikaa. Ja olimme miten liberaaleja ja hyväntahtoisia tahansa, ja vastustimme rasismia miten ponnekkaasti hyvänsä, joudumme myöntämään, että kyllä maahan pyrkijöitä on enemmän, kuin mitä mahdollisuuksia ottaa vastaan. Vapaa liikkuvuus on kaunis päämäärä, mutta jos rajat avattaisiin, tuloksena olisi vain kahitysmaisten slummien kasautuminen Euroopankin kaupunkien ympärille ja valtava määrä sosiaalisia ongelmia. Todellinen ongelma -köyhyys, tietämättömyys, eriarvoisuus, väestönkasvu- eivät ratkeaisi. Ja mikä pahinta, määrät tulevat luultavasti vain kasvamaan tulevaisuudessa.
Talouspolitiikassa Suomi jokaisen muun maan tavoin on riippuvainen kansainvälisestä taloudesta, sen verkostosta ja sen pelisäännöistä. Niinpä esim työttömyys ei ole noin vain ratkaistavissa hallituksen päätöksillä ja vaikka yhtä ja toista voidaankin tehdä kansallisella tasolla, viime kädessä päätäntä valta on jo siirtynyt ylikansalliselle globaalille tasolle, eikä paluuta ole. Oli halpaa populismia syyllistää vaikkapa Nokiaa siitä, että yritys siirsi tuotantoaan halvan tuotannon maihin. Syyllistäjät eivät ymmärrä, että kyse on vangin dilemmasta: yritys, joka toimii eettisesti kärsii tappion suhteessa ei-eettiseen. Ei ole sattumaa, että Clausewitzin taktiikkaopas on tänään myös yritysten strategisen johtamisen perusteos. Mutta kun kun halpatuotantomaissa ei kunnioiteta edes työläisten oikeutta liittoutua, eikä mikään sääntö estä yrityksiä siirtämästä tuotantoaan tällaisiin oloihin, on tilanne todella kestämätön: me saamme halpoja tuotteita ja työttömyyden, tuottajamaiden työläisillä tilanne on vielä paljon synkempi. Ja valitettavasti kehitys ei näytä vievän siihen suuntaan, jossa liberaali talouspolitiikka yhdistettynä autoritaariseen hallintoon voi hyvin olla tulevaisuuden malli globaalissa mittakaavassa.
Kaikkia poliittisa dilemmoja leimaa se, että ollaan kiven puun välissä, eikä voida valita kuin kahden huonon vaihtoehdon välillä: ongelmat ovat globaaleita, mutta politiikka on lokaalia. Globaali polittiikka on karannut näköpiiristä, eikä edes tajuta, että siellä ne ongelmat ovat. Nyt voimiaan kasvattavat populistiset liikkeet ovat taantumuksellisia juuri siksi, että ne katsovat taakse päin, kohti kansallisen politiikan aikakautta; ne eivät ymmärrä ongelmien globaalia luonnetta ja pyrkivät nationalistisiin näennäisratkaisuihin.
Tarvittaisiin uutta ylikansallista vasemmistolaista politiikkaa! Mutta mitä tekevät Suomen vasemmistolaiset puolueet? MItä tekevät ammattiyhdistysliikkeet? Valitettavasti näyttää siltä, että nämä oovat jakautuneet 1) oikeistoa myötäilevään, 2) populistiseen PS:ia lähestyvään ja 3) idealitiseen vapaata liikkuvuutta ja vastaavaa ajavaan osastoon. Mutta kaikki nämä ajatusmallit ovat metsässä.
Missä on tervejärkinen realistinen vasemmisto? Kuka sen on kuohinut? Aina silloin tällöin saa lukea älykkäitä kirjoituksia sieltä ja täältä (vaikka Voima-lehti on täynnä hörhöilyä aikapankeista anarkismiin, sen pääkirjoittaja esim vaikuttaa terävältä kaverilta), mutta ne tuntuvat aina jäävän huomitta, eivätkä terveen järjen soraäänet tunnu kantavan valtamedioihin ja hukkuvat tyhjän päiväisyyksiin.
Miten voittaa voimistuva apatia?
MIten rikkoa vaihtoehdottomuuden ilmapiiri ja alkaa keskustella vaihtoehdoista? Esittää luovia ratkaisuehdotuksia, ei valmiina malleina, vaan hypoteeseina? Vähintään pitäisi selvästi nähdä ja hyväksyä se tosiseikka, että vaikka ei ole varmuutta siitä, miten ongelmat tulisi ratkaista, on selvää, että nyt kehitys on täydellisen kestämätöntä ja viemässä koko planeettaa kammottavaan suuntaan.
MIten globaali näkökulma voitaisiin tuoda todenteolla politiikkaan? Onko kansainväinen demokratia ja uudenlaisella tavalla koordinoitu globalisaatio mahdollista? Millaisia uusia sääntöjä kansainväliselle politiikalle tulisi luoda?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vapaa Liikuvuus ry on irvikuva hyvästä tarkoituksesta; vain pelkkä naamio on hyvää: olennaisempaa on tapa jolla samaan aikaann halveksutaan suomen omien kansalaisten hätää.
Suomalaisella mummolla ja vaarilla ei tänä päivänäkään ole oikeutta muuttaa eläkepäivinään omaistensa paikkakunnalle.
Sosiaalitoimisto keksii joka päivä tekosyitä "säästää" suomalaisten hädässä olevien tukemisessa. Eismerkiksi suomalainen asunnoton jää ilman tukea jos joutuu yöpymään kuukauden sisällä kahden kunnan alueella. Kumpikin kunta katsoo ettei velvoiteita ole. Ja kun viranomaiset kiletäytyvät tekemästä kirjallista päätöstä ei voi hakea oikeusturvaakaan.
Mustalaiset Itä-Euroopassa ei ole ainoa ryhmä joilla menee huonosti. Mutta mustalaiset ovat yksi ryhmä jonka omat teot ja valinnat ovat vankasti vaikuttaneet ongelmiin. Parikymmentä vuotta Itä-Eurooppaa kiertäneenä ei voi jättää huomiolle kuinka selkeästi mustalaiset ovat osa järjestäytynyttä rikollisuutta.
Ja he myös varmistavat seuraavan sukupolven kurjuuden. Lapsia haetaan kesken koulupäivän kun tarvitaan väkeä johonkin rikolliseen toimintaan. Varastamaan turisteilta, huijaamaan ja kerjäämään. Näin varmistetaan että kukaan ei voi jättää rikollista yhteisöään vaikka saisikin koulutusta.
Vapaa Liikkuvuus ei siis edusta mitään todellista hyvää.
Samaan aikaan kun tuemme "vale" avun tarvitsijoita vaikenemme ongelmista jotka tuottavat uusia pakolais aaltoja. Marraskuussa 2010 Egyptissä ammuttiin mielenosoittajia. Kristityt osoittivat mieltään kirkkonsa rakentamisen estämisestä. Yksi kuoli, kymmenen loukkaantui ja satoja pidätettiin. Pidätetyille ei annettu oikeutta edes tavata asianajajia. Puhumattakaan että olisivat mukana kuulusteluissa ja estämässä kidutusta.
Kymmenissä maissa eripuolilla maailmaa vainotaan uskontakia kristittyjä. Suomessa asioista vaetaan. Ja sitten julistetaan että on ihan pakko ottaa vastaan pakolaisia. Koska ei haluta lausua ääneen että kehitysmaiden on itse lopetettava ihmisoikeurikoksensa.
Kaikkea köyhyyttä ei voi enää selittää siirtomaavallan ajoilla.
Suomi ei voi ottaa vastaan jokaista avuntarvitsijaa; ei varsinkaan jos apu rahoitetaan polkemalla omine kansalaisten oikeuksia. Rasismin-vastainen taistelu ei voi loputtomiin peitellä omien viranomaisten väärinkäytöksiä.
Myöskään vaikenemiseen ei ole varaa... ihmisoikeusrikokset vaikuttavat myös suomalaisten yritysten toimintaan. Ulkomaiset tehtaamme tuskin voivat tarjota hyvää henkilöpolitiikkaa jos maiden hallitukset edesauttavat kilpailijoita käyttämään orjatyövoimaa.
Vaikeneminen on kultaa; sanoo viisaus: mutta todella viisas tietää mihin asiayhteyteen se kuuluu.
NINEL
Vastaus on The Venus Project ja sitä luotsaava Zeitgeist-liike.
Zeitgeist kannattaa tasa-arvoa ja teknologian kehitystä yhteiseen käyttöön. Teknologia venus projektissa kehitetään yhteiseen hyvään ja siihen että ihmiset tulevat paremmin toimeen yhteiskunnassa. Ajatus on loistava ja poistaisi suurimman osan maapallon kurjuudesta.
Jos tässä nykyisessä täysin läpimädässä korruptoituneessa järjestelmässä joku haluaa tehdä jotain hyvää ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi, ei häntä kannusteta tekemään hyvää. Ketään ei motivoida luomaan hyvinvointia maailmaan. Kannustimena on voitto ja ongelmia korjataan vain silloin, jos toimilla saavutetaan liikevoittoa. Rahatalouden kannustimena on muiden ihmisten hyväksikäyttö ja omien tienestien maksimointi. Palkansaaja etsii yleensä suurinta mahdollista palkkaa itselleen, kun taas työnantaja miettii jatkuvasti tapoja vähentää kustannuksiaan ja näin minimoida palkanmaksamista työntekijälle.
The Venus Project ei ole mikään uusi villitys. Venus Project on Jacque Frescon (sosiaali- ja teollisuussunnittelija) elämänpituinen työ ja organisaatio, jonka tavoitteena on rauhanomainen ja kestävä globaali sivilisaatio. Ymmärrän hyvin että miljonäärit joilla on valtaa ei halua luopua siitä vallastaan ja että maailmassa olisi rauha. Rauhaa vastaan halutaan hyökätä asein.
Resurssipohjainen talous hyödyntää olemassa olevia resursseja tehokkaasti. Kaikki hyödykkeet ja palvelut ovat saatavilla ilman valuuttaa, luottoa, vaihtoa tai minkäänlaista velkaa tai palvelusta. Tämän uuden yhteiskunnallisen suuntaumuksen päämääränä on vapauttaa ihmiskunta itseään toistavista, tyhjänpäiväisistä ja mielivaltaisista ammattirooleista, jotka eivät palvele minkäänlaista todellista päämäärää yhteiskunnallisessa kehityksessä. Tämä suuntaus esittää uutta palkitsemisjärjestelmää, joka keskittyy itsensä täyttämiseen, koulutukseen, yhteiskuntatietoisuuteen ja luovuuteen tämän päivän pinnallisten ja omaa etua avoittelevien, varallisuuden, omaisuuden ja vallan arvojen sijaan, jotka vallitsevat nyky-yhteiskunnassa.
Lähes kaikki uudet konseptit ja ehdotukset on tehty naurunalaisiksi aina, varsinkin niiden ihmisten toimista jotka pelkäävät menettävänsä omaisuutta tai oman valtansa olevan vaarassa. Ensimmäinen tiedemies joka väitti että maapallo on pyöreä, naurettiin pihalle. Jotkut jopa teloitti ne jotka väittivät, ettei maapallo ehkä olekaan universumin keskipiste.
Mutta siitä vaan, voitte taistella vastaan, mutta totuus voittaa aina valheen! Ihmiset haluavat rauhaa ja rakkautta. Ja tällaisia rauhaa ja lähimmäisiä rakastavia ihmisiä on zeitgeist liike täynnä. Ihmisiä jotka mieluummin kuolisivat itse kun tarttuisivat aseeseen.