Olisin kysynyt vähän yleistä mielipidettä. Tilanne on nimittäin se että sukulaiset eivät ole vuodenkaan jälkeen lopettaneet kyselemästä joka viikko eikö sittenkin olisi aika palata takaisin keskeenjätettyihin yliopisto-opintoihin eivätkä vain kuuntele minun näkemystäni asiasta ja hokevat samoja argumentteja koko ajan. Minä nimittäni käytin elämästäni 2 vuotta yliopistossa opiskellen kielten opettajaksi ja sitten kun pääsin työharjoitteluun asti huomasin ettei ala kiinnostakaan, vaikka oppilaat olivat tyytyväisiä minuun opettajana. Sitten kokeilin freelance käännöshommia ja muita, kauheaa hommaa nämä käännöshommat minusta kiireensä ja tylsyytensä vuoksi. Kun en keksinyt toista alaa jota alkaa opiskella, panin opinnot poikki ja lähdin lukiokoulutuksella pekingiin, espanjaan ja britteihin töihin ja olen säästänyt rahaa ja matkustellut ympäri maailmaa oppien kieliä ja niin paljon muuta vieraista maista nyt jo vuoden verran; nyt on perpektiiviä. Matkustelu ja vieraiden maiden tuntemushan minut alunperinkin sai hakemaan yliopistoon opiskelemaan kieliä. Olen onnellinen elämääni ilman koulutusta, yliopisto on kurja paikka, jos opetus koskee asioita, joita ei työelämässä tarvi eikä ne edes liity kiinteästi kielen opiskeluun (historia ja kielitiedeteoriat, sen sijaan englannin pääaineopiskeluissa ei englannin kielitaitoa ei paranneta varsinaisesti) ja edessäpäin haamottaa työnteko haasteellisella alalla, vaikka itse olin mieluummin töissä turkin kurdilaisessa pizzeriassa suomessa kuin oman alani hommissa, koska tykkään laittaa aivoni narikkaan, minua rasitti jatkuva aivojen käyttö, tykkään nykyään kun saan kehnoa 1100e kuukausipalkkaa (jos suomen hintatasoon suhteutetaan) siitä että käyn istumassa 8 päivässä töissä, joka on absoluuttisen stressitöntä suomenkielistä asiakastukiduunaamista, kunhan vain lueskelen romaaneja ja opiskelen kieliä työaikana, töitä ei ole tarpeeksi. Teen ehkä 1-5h töitä 7,5h (taukojen kanssa 8,5h) tunnin työpäivinä, loppuaika menee harrastuksiin työajalla. Työttömyys ei pelota ja tätä hommaa jaksan kyllä tehdä harmaaseen vanhuuteen asti.
Paljon kuulee että yliopisto antoi sellaisia ajattelun eväitä että kyllä kannatti. Mielestäni sain kyllä näitä ihan tarpeeksi yliopistoaikana, tosin enemmän kyllä harrastuksistani lukea tohtorin väitöskirjaa toiselta alalta omalla ajallani ja avaruusfysiikkaa ja niin montaa muuta ainetta, toki tylsiltä luennoiltakin jotain sai. Argumenttina käytetään myös että ylipisto mahdollistaa korkeapalkkaiset työt. Niin kuin yllä kuvasin, minua ei se korkeapalkkainen haasteellinen aivotyö kiinnosta, ei rahallisesti eikä myöskään mitä stressitasoon tulee. Kolmantena, sanotaan että se vaan on niin kivaa kun löytää itseä kiinnostavan alan ja saa siihen syventyä ja kunnon palkan, eikä silloin tarvi stressata kun rakastaa sitä mitä tekee. No, minä vaan en löydä alaa mikä minua kiinnostaisi opiskella syvemmin, toi on kyllä motivoivaa ainakin rahan suhteen, toisaalta nytkin mulla on jo monta tonnia tilillä säästöjä, enkä vaan löydä alaa joka kiinnostaisi, muuta kuin ex-duunini pelitestaajana ja toimistossa palkattuna istujana jossa ei töitä riitä. En tiedä onko tämä sitten pitemmän päälle kehittävää, mutta on kivaa, saan työaikanakin opiskella kiinaa ja mitä lie. Ainoa kiinnostuksen kohde on kiinalainen kulttuuri ja vielä tärkeämpää on se, että pitäisi päästä USA:ssa asumaan, mutta jos ei vaikka tykkääkään tarpeeksi siellä olla, niin olisi fiksuinta säästää ja mennä sinne lomalle ensi. Siihen tarvitaan työntekoa jotta saa matkarahat eikä opiskelua, sillä vaihto-opiskelut ei oo mun juttu (pääsee ainoastaan hikikyliin opiskelemaan jotka on täynnä vaihtareita, ei siinä pääse samalla lailla kiinni amerikkalaiseen arkeen kuin vuokraamalla asunnon kuukaudeksi kahdeksi isosta kaupungista ja viettäen 24h vapaata aikaa tavaten ihmisiä. Opiskelu sen sijaan vei minulta aamukahdeksasta iltakahdeksaan aikaa ma-la ja sunnuntaista puolet päivästä, koska olen ihminen joka tekee hommat perusteellisesti ja halusin esim. ymmärtää kaikki ne luennoilla olleet viittaukset perusteellisesti ja tein taustatutkimusta). Olen kai vain yksi niistä, joilla riittää aivoja ja perselihaksia opiskella mutta kun ei vain kiinnosta mikään. Mitä sanotte, ovatko sukulaiseni oikeassa kun pitävät minua kajahtaneena mitä opiskeluiden kesken jättöön tulee?
Onko yliopisto minulle oikea paikka?
13
1131
Vastaukset
- Anna R.
Kiintoisa kysymys :)
Näin ensituntumalta ja vaatimattoman 20-vuotiaan yliopistonaisen näkökulmasta näyttää siltä, että teet nyt juuri sitä mistä pidät ja olet löytänyt oman tiesi. Onhan sukulaisilla kyllä pointtia siinä, että kannattaa kouluttautua kun siihen on mahdollisuus ja se on helppoa (mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa uuden omaksuminen on), mutta myös kansainvälisyys on arvokasta ja opit vieraista kulttuureista enemmän kuin keskivertoihminen. Olet ennen kaikkea kiinnostunut siitä mitä opit, onhan matkailukin uuden oppimista.
Ajattele kuitenkin pitkälle tulevaisuuteen: haluatko pääasiassa matkustella vielä 50-vuotiaanakin? Toisaalta onhan sinulla jo koulutusta ja ahkeralla luonteellasi pärjäät varmaan missä vain. Missä vainhan voi menestyä, jos on hyvä. Jos pieni palkka ei pelota etkä halua käyttää suurinta osaa päivästäsi aivojen rasittamiseen vaan muu työ on yhtä mieluisaa/mieluisampaa, mikä ettei. Mieti silti tuleviakin vuosia: miten turvaat mahdollisen perhe-elämän tai eläkkeen? Entä, jos haluat asettua aloillesi?
Toisaalta, jos olet jo nyt/matkustellessasi onnistunut säästämään rahaa, olet hyvällä tiellä. Määräaikainen säästötili, jolta ei voi tehdä nostoja ennen määräajan päättymistä (esim. säästettyäsi sinne 2 vuotta) voisi olla hyvä vaihtoehto. Puntaroi asiaa monelta kantilta, ja kun et jaksa enää miettiä, anna mennä vaan siten kuin tuntuu hyvältä!- meiguo
Kiitos. Tosiaan aivotyö on kai yleensä jossain määrin haasteellista ja siksi koen sen stressaavammaksi kuin aivottomat toimistotyöt. Saatan olla tyyppiä joka 50 vuotiaanakin on sinkku ja ehkä ankkuroitunut itsensä pysyvämmin ulkomaille. Rahan säästö ei ole ongelma pienestäkään palkasta, kun ei mene ostamaan autoa tai muuta sellaista, enkä sillä mitään tekisikään isoissa kaupungeissa. Tai no eihän sitä säästöä kerry kuin 300e kk, isommasta palkasta riittäisi enemmän, tosin nytkin saan tarpeeksi säästöön tulevia matkoja varten, eli raha ei ole todellakaan ongelma. Valotan vielä että kyse ei ole matkustelusta per se, vaan immigroitumisesta vuosikaupalla vieraaseen maahan, eli kyse on pysyvämmästä kodin löytämisestä ulkomailla.
Näkisin yliopistosta tutkinnon ottamisen mahdollisena vain jos huomaan että sellaisen tarvin jotain tiettyä työtä varten, jota sietäisin vain voidakseni asua haluamassani maassa, Kiina tai USA. Mutta pidän todennäköisenä etten kuitenkaan niin kovasti ihastu USA:han ensikäynnin jälkeen että haluasin sinne niin palavasti että luopuisin nykyisestä täydellisen leppoisasta työpaikasta. Tai ei sitä tiedä, täytyy kai vain lähivuosina koettaa järjestää loma USA:ssa ja sitten päättää, mitä tekee keskenjätetylle tutkinnolle, alan vaihtoa ainakin edellyttää työn löytämiseen ulkomailta. Kiina puolestaan on halpa maa, siellä on varaa oleskella kuukausikaupalla ilman työtäkin.
Eläkettä kertyy parasta aikaa, sen siirto on helppoa EU-maiden sisällä e-lomakkeilla
- an englishman
Sulla oli niin pitkä viesti, etten kyllä kokonaan jaksanut lukea. Mutta mä olen siis freelance-kääntäjä sekä englannin tuntiopettaja. Siinä olet oikeassa, että käännöstöitä tehdään hirveällä tohinalla ja kiireellä - on kyllä ajoittain aika stressaavaa. Mulla on esim. syksy mennyt käytännössä niin, että olen paiskinut 7 päivää viikossa töitä. Osittain tämä kyllä johtuu siitä, että mulle tupsahti tavallista enemmän opetustyötä.
Mutta mä olen kyllä tyytyväinen nykyisiin työtehtäviini ja kaikkeen yliopistossa oppimaani, vaikken läheskään kaikkea sitä työelämässä tarvitsekaan. Vaan mikäs siinä, jos olet suht tyytyväinen "aivotoiminnasta vapaaseen" työhön. Sukulaisten painostuksen takia ei kyllä kannata opiskeluiden pariin palata. Kyllä se motivaatio täytyisi lähteä itsestä.- an englishman
Sellainen lisäys tosin, että jos kerran reissaamisesta olet kiinnostunut, niin käännöstöissä on kyllä se etu, että niitähän voi näppärästi tehdä mistä tahansa päin maailmaa, kunhan vain on läppäri ja nettiyhteys. Mullakin on esimerkiksi toimeksiantajia USA:ssa, Euroopassa ja ympäri Suomea.
Mutta jos et ikään kuin "aivoduunia" halua tehdä, niin silloin kääntäminen ei tietysti sovellu. - meiguo
Kiitos, opettamisessa eniten minua otti päähän se että aina riittää niin paljon tuntiopetuksen jälkeistä reflektiointia, jos vaan jaksaa, ja muuta suunniteltavaa, ettei todellakaan pääsee tuntemaan että on tehnyt parhaansa, jossei todella huolella suunnittele kaikkea. Tosin kelläpä on aikaa työpäivän jälkeen käyttää tunteja toisensa perään lueskellen uusia näkemyksiä kasvatuksesta ja radikaalisti suunnitella opetustaan niiden mukaan, jos meinaa muuten tasapainoista normaalia elämään viettää.
Ärsyttää vaan kuinka leimataan luuseriksi muualla, jos sanoo että jätin yliopiston kesken. On parempi jättää sanomatta, että on missään koskaan käynytkään peruskoulun 1-luokan jälkeen. Tosin työllistymiseeni se ei tunnu vaikuttavan -- vaikka toimistoissa, joissa olen työskennellyt kaikilla muilla on vähintään maisterin paperit. Kyse on tietysti siitäkin, että on mahdollista että sitä sopivan leppoisaa tutkinnon vaativaa työtä en ole vain vielä löytänyt, ja sitten kouluttautua sitä varten, eikä turhaan ottaa kielten kandin tai maisterinpapereita, kun ei niillä mitään tee. Menee elämä ja opintotukikuukaudetkin ihan hukkaan, mutta sukulaiset edelleen puhuvat tyyliin että halusin vain karata vastuutani opiskella. Miksi opiskelisin alaa josta en tykkää joka takaa työpaikat jotka eivät kiinnosta vain jotta sukulaiset voivat tuntea olonsa turvatuksi siitä että minulla on paremmat eväät tulevaisuudessa pysyä työllistettynä. - an englishman
meiguo kirjoitti:
Kiitos, opettamisessa eniten minua otti päähän se että aina riittää niin paljon tuntiopetuksen jälkeistä reflektiointia, jos vaan jaksaa, ja muuta suunniteltavaa, ettei todellakaan pääsee tuntemaan että on tehnyt parhaansa, jossei todella huolella suunnittele kaikkea. Tosin kelläpä on aikaa työpäivän jälkeen käyttää tunteja toisensa perään lueskellen uusia näkemyksiä kasvatuksesta ja radikaalisti suunnitella opetustaan niiden mukaan, jos meinaa muuten tasapainoista normaalia elämään viettää.
Ärsyttää vaan kuinka leimataan luuseriksi muualla, jos sanoo että jätin yliopiston kesken. On parempi jättää sanomatta, että on missään koskaan käynytkään peruskoulun 1-luokan jälkeen. Tosin työllistymiseeni se ei tunnu vaikuttavan -- vaikka toimistoissa, joissa olen työskennellyt kaikilla muilla on vähintään maisterin paperit. Kyse on tietysti siitäkin, että on mahdollista että sitä sopivan leppoisaa tutkinnon vaativaa työtä en ole vain vielä löytänyt, ja sitten kouluttautua sitä varten, eikä turhaan ottaa kielten kandin tai maisterinpapereita, kun ei niillä mitään tee. Menee elämä ja opintotukikuukaudetkin ihan hukkaan, mutta sukulaiset edelleen puhuvat tyyliin että halusin vain karata vastuutani opiskella. Miksi opiskelisin alaa josta en tykkää joka takaa työpaikat jotka eivät kiinnosta vain jotta sukulaiset voivat tuntea olonsa turvatuksi siitä että minulla on paremmat eväät tulevaisuudessa pysyä työllistettynä.Jep, varsinkin aloittelevana opettajana sitä tulee pohdittua usein vähän liikaakin ja tuntien valmisteluun tuntuu menevän hitosti aikaa. Mä olen nyt muutaman vuoden opettajana ollut. Edelleen pitää tunteja valmistella jonkin verran, mutta olen kyllä tässä sen huomannut, että usein silloin sujuvat tunnit kaikkein parhaiten, kun painelee paikalle suht. rennolla mielellä. Jotenkin siellä luokan edessä sitten vaan asiat aina lutviutuvat. Tosin joskus tunnit tietysti sujuvat paskasti - joko oman itsen tai opiskelijoiden takia - ja silloin tietty harmittaa ja kokee itsensä ihan surkeaksi koko hommaan. No, vahvan opettajaidentiteetin rakentuminen tietty vie oman aikansa.
Muuten, vaikkei sua se kielen opiskelu nyt niin innostakaan, niin tulipa sellainen vielä mieleeni, että silloin kun itse vielä enkun laitoksella ramppasin, niin Kiinaan tunnuttiin kovin usein hakevan enkun opettajia. Ainakin kertaalleen oli enkun laitoksen seinällä lappu, että Kiinan opetusministeriö tai joku vastaavaa haki isoa määrää opettajia. Ja ainakin pariin otteeseen erinäiset rekrytointifirmat näyttivät etsivän opettajia. Muistaakseni Kiinan valtiolla oli jossain vaiheessa tavoitteena kouluttaa useammalle sadalletuhannelle ihmiselle englannin. Mutta joo, vaikeahan sitä on opiskella sellaista, johon ei ole minkäänlaista motivaatiota. - meiguo
an englishman kirjoitti:
Jep, varsinkin aloittelevana opettajana sitä tulee pohdittua usein vähän liikaakin ja tuntien valmisteluun tuntuu menevän hitosti aikaa. Mä olen nyt muutaman vuoden opettajana ollut. Edelleen pitää tunteja valmistella jonkin verran, mutta olen kyllä tässä sen huomannut, että usein silloin sujuvat tunnit kaikkein parhaiten, kun painelee paikalle suht. rennolla mielellä. Jotenkin siellä luokan edessä sitten vaan asiat aina lutviutuvat. Tosin joskus tunnit tietysti sujuvat paskasti - joko oman itsen tai opiskelijoiden takia - ja silloin tietty harmittaa ja kokee itsensä ihan surkeaksi koko hommaan. No, vahvan opettajaidentiteetin rakentuminen tietty vie oman aikansa.
Muuten, vaikkei sua se kielen opiskelu nyt niin innostakaan, niin tulipa sellainen vielä mieleeni, että silloin kun itse vielä enkun laitoksella ramppasin, niin Kiinaan tunnuttiin kovin usein hakevan enkun opettajia. Ainakin kertaalleen oli enkun laitoksen seinällä lappu, että Kiinan opetusministeriö tai joku vastaavaa haki isoa määrää opettajia. Ja ainakin pariin otteeseen erinäiset rekrytointifirmat näyttivät etsivän opettajia. Muistaakseni Kiinan valtiolla oli jossain vaiheessa tavoitteena kouluttaa useammalle sadalletuhannelle ihmiselle englannin. Mutta joo, vaikeahan sitä on opiskella sellaista, johon ei ole minkäänlaista motivaatiota.loistava vastaus,
olen kyllä miettinyt opettamista kiinassa, ja se voi motivoida kandin paperit ottamaan, tosin nykyään kaipaavat aina äidinkielistä puhujaa kai ja aina johonkin pikkukylään jossain korvessa.
Opettaminen vaan tuntuu ammatilta jossa ei ehdi rentoutua edes töiden jälkeen, nimittäin vaikka tunti olisikin mennyt varmin ottein ja oppilaat vaikuttavat ihan tyytyväisiltä, niin koskaan ei oikein voi tuntea itseään mestariksi työssään, koska oppiminen opettajan työssä on loputonta, ja tämä puoli ei houkuttele, kun nykyään saan tehdä työtä joka on todella rentoa, jossa voi olla helposti todella hyvä, istuskelen vain ja kirjoittelen tänne ja palkka juoksee, tosin puolet pienempi palkka kuin opettajilla. Miten sitten, jos sinulla ei olisi noita käännöshommia lisäksi, niin jäisikö sinulla silti paljon vapaa-aikaa joka päivä töiden jälkeen?
Käännöshommat taitavat olla niitä että niissä tulee aina kiire yhtäkkiä kun toimeksianto sitä edellyttää vaikka muuten olisikin ottanut niin vähän käännöksiä hoitaakseen että olisi vapaa-aikaa eikä liikaa stressiä - an englishman
meiguo kirjoitti:
loistava vastaus,
olen kyllä miettinyt opettamista kiinassa, ja se voi motivoida kandin paperit ottamaan, tosin nykyään kaipaavat aina äidinkielistä puhujaa kai ja aina johonkin pikkukylään jossain korvessa.
Opettaminen vaan tuntuu ammatilta jossa ei ehdi rentoutua edes töiden jälkeen, nimittäin vaikka tunti olisikin mennyt varmin ottein ja oppilaat vaikuttavat ihan tyytyväisiltä, niin koskaan ei oikein voi tuntea itseään mestariksi työssään, koska oppiminen opettajan työssä on loputonta, ja tämä puoli ei houkuttele, kun nykyään saan tehdä työtä joka on todella rentoa, jossa voi olla helposti todella hyvä, istuskelen vain ja kirjoittelen tänne ja palkka juoksee, tosin puolet pienempi palkka kuin opettajilla. Miten sitten, jos sinulla ei olisi noita käännöshommia lisäksi, niin jäisikö sinulla silti paljon vapaa-aikaa joka päivä töiden jälkeen?
Käännöshommat taitavat olla niitä että niissä tulee aina kiire yhtäkkiä kun toimeksianto sitä edellyttää vaikka muuten olisikin ottanut niin vähän käännöksiä hoitaakseen että olisi vapaa-aikaa eikä liikaa stressiäMulla on opetustyötä melko vähän, siis varsinaisia tunteja. Ei mulla ole normaalisti kuin muutama opetuskerta viikossa - noin 9-12 tuntia viikossa. Eli siis vapaa-aikaa kyllä jäisi, jos pelkästään opettaisin. Lähinnä tuntien valmistelu (etenkin materiaalien kopiointi - siis oikeasti) ja tehtävien tarkastukset vievät aikaa, koska ryhmät ovat sen verran isoja. Tuosta voi lisätä tunnin tai puolitoista jokaisen opetuskerran päälle. Eli viikossa menee opetustöihin mulla yhteensä ehkä keskimäärin noin 15-17 tuntia. Tulisin kyllä pelkillä opetustöilläkin toimeen, jos niin haluaisin, koska tuntikorvaus on kuitenkin sen verran hyvä. Noin tonnin kuukausiansioon pääsee, kun opettaa seitsemän tai kahdeksan kurssia vuodessa - se tarkoittaa käytännössä 450-500 työtuntia vuodessa, kun normityömäärä lienee jossain 1600 työtunnin tienoilla tai enemmänkin.
Käännöstöissä on juurit tuollainen meininki kuin arvelit, eli toimeksiantoja voi tulla yllättäen. Toinen asia on se, että aina pitää miettiä, minkä verran voi töistä kieltäytyä. Eli aina pitää miettiä sitä, että jos kieltäytyy jatkuvasti, niin käykö sitten niin, ettei enää toimeksiantoja tarjotakaan. - meiguo
an englishman kirjoitti:
Mulla on opetustyötä melko vähän, siis varsinaisia tunteja. Ei mulla ole normaalisti kuin muutama opetuskerta viikossa - noin 9-12 tuntia viikossa. Eli siis vapaa-aikaa kyllä jäisi, jos pelkästään opettaisin. Lähinnä tuntien valmistelu (etenkin materiaalien kopiointi - siis oikeasti) ja tehtävien tarkastukset vievät aikaa, koska ryhmät ovat sen verran isoja. Tuosta voi lisätä tunnin tai puolitoista jokaisen opetuskerran päälle. Eli viikossa menee opetustöihin mulla yhteensä ehkä keskimäärin noin 15-17 tuntia. Tulisin kyllä pelkillä opetustöilläkin toimeen, jos niin haluaisin, koska tuntikorvaus on kuitenkin sen verran hyvä. Noin tonnin kuukausiansioon pääsee, kun opettaa seitsemän tai kahdeksan kurssia vuodessa - se tarkoittaa käytännössä 450-500 työtuntia vuodessa, kun normityömäärä lienee jossain 1600 työtunnin tienoilla tai enemmänkin.
Käännöstöissä on juurit tuollainen meininki kuin arvelit, eli toimeksiantoja voi tulla yllättäen. Toinen asia on se, että aina pitää miettiä, minkä verran voi töistä kieltäytyä. Eli aina pitää miettiä sitä, että jos kieltäytyy jatkuvasti, niin käykö sitten niin, ettei enää toimeksiantoja tarjotakaan.kiitos, niin tosiaan taitaa noita open sijaisuuksia riittaa, ei ole pelkoa etta tarjoittaisiin vakihommaa, josta onkin sitten vaikeampi kiemurrella vahempiin opetustunteihin. Tyhmaa vain ettei paase oikein harjoittelemaan ennen kuin kandin paperit on plakkarissa, ellei viitsi matkustaa joihinkin omiin vanhoihin kouluhinsa satojen km paassa
- Olivy
meiguo kirjoitti:
Kiitos, opettamisessa eniten minua otti päähän se että aina riittää niin paljon tuntiopetuksen jälkeistä reflektiointia, jos vaan jaksaa, ja muuta suunniteltavaa, ettei todellakaan pääsee tuntemaan että on tehnyt parhaansa, jossei todella huolella suunnittele kaikkea. Tosin kelläpä on aikaa työpäivän jälkeen käyttää tunteja toisensa perään lueskellen uusia näkemyksiä kasvatuksesta ja radikaalisti suunnitella opetustaan niiden mukaan, jos meinaa muuten tasapainoista normaalia elämään viettää.
Ärsyttää vaan kuinka leimataan luuseriksi muualla, jos sanoo että jätin yliopiston kesken. On parempi jättää sanomatta, että on missään koskaan käynytkään peruskoulun 1-luokan jälkeen. Tosin työllistymiseeni se ei tunnu vaikuttavan -- vaikka toimistoissa, joissa olen työskennellyt kaikilla muilla on vähintään maisterin paperit. Kyse on tietysti siitäkin, että on mahdollista että sitä sopivan leppoisaa tutkinnon vaativaa työtä en ole vain vielä löytänyt, ja sitten kouluttautua sitä varten, eikä turhaan ottaa kielten kandin tai maisterinpapereita, kun ei niillä mitään tee. Menee elämä ja opintotukikuukaudetkin ihan hukkaan, mutta sukulaiset edelleen puhuvat tyyliin että halusin vain karata vastuutani opiskella. Miksi opiskelisin alaa josta en tykkää joka takaa työpaikat jotka eivät kiinnosta vain jotta sukulaiset voivat tuntea olonsa turvatuksi siitä että minulla on paremmat eväät tulevaisuudessa pysyä työllistettynä."Opintotukikuukaudet menee hukkaan?" No ei kai sillä ole väliä, jos et kerran aio opiskellakaan.
Usein opiskelijat opiskelevat asioita myös pelkästään tietämisen ilosta, harva humanistisen alan opiskelija on sitä mieltä, että kaikesta opitusta pitäisi olla käytännön työssä hyötyä.
Ihmettelen muuten kovasti, miten olet jo toisena opintovuonna päässyt tekemään käytännön opetusharjoittelua...??? - meiguo
Olivy kirjoitti:
"Opintotukikuukaudet menee hukkaan?" No ei kai sillä ole väliä, jos et kerran aio opiskellakaan.
Usein opiskelijat opiskelevat asioita myös pelkästään tietämisen ilosta, harva humanistisen alan opiskelija on sitä mieltä, että kaikesta opitusta pitäisi olla käytännön työssä hyötyä.
Ihmettelen muuten kovasti, miten olet jo toisena opintovuonna päässyt tekemään käytännön opetusharjoittelua...???no en tiedä, kyllä opettajalinjalla olevat ovat kiinnostuneet valmistumisesta ja bilettämisestä, ei niinkään opittavan aineen historiasta tai muusta sellaisesta jolla ei ole käytännössä paljoa väliä. Itse opiskelen edelleen mielellään monia asioita, lähinnä kieliä tällä hetkellä, ennen paljon muita tieteitä, vaikka eivät hyödyllisiä ole, mutta ainakin saan valita itse mitä opiskelen. Sen sijaan yliopistossa koin monen kurssin tylsäksi ja hyödyttömäksi, ja tärkeille asioille jää liian vähän aikaa tai ei opeteta lainkaan
Opettajalinjalla pääsee tekemään muutaman oppitunnin jo tokavuonna
Sanoisin, että kannattaa tehdä sitä mikä tuntuu itsestä oikealta! Omat yliopisto-opiskeluni ovat edenneet vähän niin ja näin. Kokeilin vuoden verran toista alaa, mutta se tuntui vielä vähemmän oikealta, joten palasin keskeytyneiden opintojen pariin. Tuntuu että yliopistossa opiskelu kuitenkin antaa paljon (vaikka itsestähän se tosiaan on kiinni ja varmasti muitakin teitä olisi). Rasittavaa on suorittaminen, koska haluaisin tehdä kaiken täydellisesti ja täydellisyyshän tunnetusti on aika tavoittamaton ihanne... aina löytyy jotain korjattavaa. Stressaannun todella helposti ja tietysti paineet on senkin takia kovat kun jo kerran lopetin ja nyt olisi tavallaan pakko saada hommat toimimaan, ellei halua näyttää ihan idiootilta. Toivon, että vielä löydän jonkin suorittamisen tavan mikä tuntuisi itsestä mieleiseltä ja koitan parhaani mukaan olla ajattelematta niitä olemattomia työllistymismahdollisuuksia mitä tällä alalla on...
- meiguo
jep, tuossa tunnistan paljon itseäni, koetin aina päteä kurssilla kuin kurssilla ja edelleen työmaailmassa, tosin työmaailmassa siitä on hyötyä että haluaa olla paras. Hyvät suositukset ja arvionnit CV:ssä auttavat työn etsinnässä todella
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu51639Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)251401- 131109
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w201072- 61071
- 3964
- 6954
- 5945
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais1942- 6934