Kokoomuksesta on tullut "vasemmistopuolue"
Perjantai 22.10.2010 klo 19:12 - Vesa-Matti Saarakkala
Poliitikon perimmäisenä tehtävänä on ottaa kantaa siihen, mikä on vesa-matti_saarakkala_puolueneuvosto_15.8.2010__kopio_2.jpghyvää ja mikä huonoa ja perustella kantansa.
Kokoomuksen pj. Jyrki Katainen kuitenkin aliarvioi politiikkaa, kun hän kesällä ilmoitti, että kokoomus ei halua ottaa kantaa sukupuolineutraaliin avioliittoon, mutta haluaa mahdollistaa sukupuolineutraalin avioliitonkin. Käytännössä puheenjohtaja ja samalla kokoomus ilmoittautuivat samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen kannattajiksi adoptio-oikeus mukaan lukien.
Poliittisen kentän jako oikeistoon ja vasemmistoon juontuu jo Ranskan vallankumouksen ajoilta. Tasavallan kannattajia nimitettiin vasemmistoksi ja kuningasvallan kannattajia oikeistoksi. Porvaritkin luettiin osaksi vasemmistoa. Toisin kuin oikeistolaiset, vasemmistolaiset eivät usko yhteisien totuuksien olemassaolon mahdollisuuteen vaan, vasemmistolaisia yhdistää lähinnä teema ”kaikki ovat erilaisia, kaikki ovat samanlaisia”. Kyse on perustavaa laatua olevasta jakolinjasta, mikä aiheuttaa varsin erilaisia politiikkalinjauksia. Kokoomus oli pitkään oikeistolainen tässä käsitteen alkuperäisessä syvällisessä merkityksessä.
Nyky-Kokoomus on kuitenkin vasemmistoporvarillinen. Se ajaa vapaan markkinatalouden ja vapaamielisyyden eli liberalismin yhdistelmää haluten samalla säilyttää nykyisenkaltaisen hyvinvointivaltion.
Jonglöörimäisesti kokoomus yrittää pitää yhtä aikaa ilmassa ainakin kolmea palloa, mutta vain yksi niistä juuri ja juuri pysyy siellä. Työväenpuolue on sillä tavalla oikea nimi kokoomukselle, että oikeastaan kokoomuksella ei ole enää jäljellä muuta kuin oivallus työn tärkeydestä hyvinvointivaltiolle. Työn ääni on ollut kokoomuksen pelastusrengas. Sen sijaan hyvinvointivaltion sisällön kokoomus määrittelee varsin arvoneutraalisti. Oikeastaan vain ylimitoitettu anarkismin pelko antaa enää kokoomuksen hyvinvointivaltiolinjalle olemassaolon oikeutuksen: Kokoomuksessa oletetaan, että veronmaksajat ovat halukkaita maksamaan veroja vain, jos yhteiskunta tarjoaa jokaiselle yksilöllisten toiveiden mukaiset julkiset palvelut ilman ennakkopuuttumista jne.
Näin siis liberalismi ja porvarillisuus ovat ottaneet niskalenkin ennen niin konservatiivisesta kokoomuksesta. Kokoomuksessa kammoksutaan arvojohtajuutta. Vain näytösmäiset toivotalkoot yrittävät muistuttaa äänestäjiä siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa, mutta kaiken pitää tapahtua pehmeästi hyväntekeväisyyden nimissä.
Myös materiasta on tullut kokoomukselle itsetarkoitus, ja siten kokoomuksesta on tullut pääoman renki. Työtakin tehdään ”vain”, koska se on mukavampaa kuin työttömyys ja siitä saa palkaksi rahaa, jonka voi kuluttaa. Samalla, kun kokoomus on nakertanut yhteiskunnalta yhteistä arvopohjaa, se on nakertanut pohjaa työltä, koska työkin tarvitsee lopulta oikeutuksekseen yhteisöllisen merkityksen, etenkin jos halutaan välttää työmarkkinahäiriöitä. Ehkä globalisaatio muutti kokoomuksen lopullisesti.
Perjantai 22.10.2010 klo 19:12 - Vesa-Matti Saarakkala
Poliitikon perimmäisenä tehtävänä on ottaa kantaa siihen, mikä on vesa-matti_saarakkala_puolueneuvosto_15.8.2010__kopio_2.jpghyvää ja mikä huonoa ja perustella kantansa.
Kokoomuksen pj. Jyrki Katainen kuitenkin aliarvioi politiikkaa, kun hän kesällä ilmoitti, että kokoomus ei halua ottaa kantaa sukupuolineutraaliin avioliittoon, mutta haluaa mahdollistaa sukupuolineutraalin avioliitonkin. Käytännössä puheenjohtaja ja samalla kokoomus ilmoittautuivat samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen kannattajiksi adoptio-oikeus mukaan lukien.
Poliittisen kentän jako oikeistoon ja vasemmistoon juontuu jo Ranskan vallankumouksen ajoilta. Tasavallan kannattajia nimitettiin vasemmistoksi ja kuningasvallan kannattajia oikeistoksi. Porvaritkin luettiin osaksi vasemmistoa. Toisin kuin oikeistolaiset, vasemmistolaiset eivät usko yhteisien totuuksien olemassaolon mahdollisuuteen vaan, vasemmistolaisia yhdistää lähinnä teema ”kaikki ovat erilaisia, kaikki ovat samanlaisia”. Kyse on perustavaa laatua olevasta jakolinjasta, mikä aiheuttaa varsin erilaisia politiikkalinjauksia. Kokoomus oli pitkään oikeistolainen tässä käsitteen alkuperäisessä syvällisessä merkityksessä.
Nyky-Kokoomus on kuitenkin vasemmistoporvarillinen. Se ajaa vapaan markkinatalouden ja vapaamielisyyden eli liberalismin yhdistelmää haluten samalla säilyttää nykyisenkaltaisen hyvinvointivaltion.
Jonglöörimäisesti kokoomus yrittää pitää yhtä aikaa ilmassa ainakin kolmea palloa, mutta vain yksi niistä juuri ja juuri pysyy siellä. Työväenpuolue on sillä tavalla oikea nimi kokoomukselle, että oikeastaan kokoomuksella ei ole enää jäljellä muuta kuin oivallus työn tärkeydestä hyvinvointivaltiolle. Työn ääni on ollut kokoomuksen pelastusrengas. Sen sijaan hyvinvointivaltion sisällön kokoomus määrittelee varsin arvoneutraalisti. Oikeastaan vain ylimitoitettu anarkismin pelko antaa enää kokoomuksen hyvinvointivaltiolinjalle olemassaolon oikeutuksen: Kokoomuksessa oletetaan, että veronmaksajat ovat halukkaita maksamaan veroja vain, jos yhteiskunta tarjoaa jokaiselle yksilöllisten toiveiden mukaiset julkiset palvelut ilman ennakkopuuttumista jne.
Näin siis liberalismi ja porvarillisuus ovat ottaneet niskalenkin ennen niin konservatiivisesta kokoomuksesta. Kokoomuksessa kammoksutaan arvojohtajuutta. Vain näytösmäiset toivotalkoot yrittävät muistuttaa äänestäjiä siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa, mutta kaiken pitää tapahtua pehmeästi hyväntekeväisyyden nimissä.
Myös materiasta on tullut kokoomukselle itsetarkoitus, ja siten kokoomuksesta on tullut pääoman renki. Työtakin tehdään ”vain”, koska se on mukavampaa kuin työttömyys ja siitä saa palkaksi rahaa, jonka voi kuluttaa. Samalla, kun kokoomus on nakertanut yhteiskunnalta yhteistä arvopohjaa, se on nakertanut pohjaa työltä, koska työkin tarvitsee lopulta oikeutuksekseen yhteisöllisen merkityksen, etenkin jos halutaan välttää työmarkkinahäiriöitä. Ehkä globalisaatio muutti kokoomuksen lopullisesti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.