Onko ketään joka kärsii yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä? Minulla epäillään sellaisen olevan. Minulla lääkityksenä menee cipralex 10mg ja tarvittaessa rauhoittavia. olen kuitenkin alkanut nyt miettimään että kuinka kauan noi oireet jatkuu? Oireina minulla rintakipuja, hengenahdistusta, sydämen lisälyöntejä ja tykytyksiä, puutumisisa, vasemman käden turruutta hermostuneisuin toimesta ja paljon muuta. Lääkkeitä olen syönyt kohta nelisen viikkoa, ajattelin et jokohan kohta oireet alkais helpottaan mut toi hengenahdistus ja rintakivut ainakin tuntuu pysyvän. terapiassa käyn säännöllisesti. Ja sydän on tutkittu moneen kertaa ihan kardiolog toimesta ja hän on todennut sydämmeni terveeksi mut usko siihen alkaa loppuun kun on jos jonkinlaista rintatuntemusta.
Yleinen ahdistuneisuushäiriö
ahdistustauti
24904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
diagnosoitu gad, muistaakseni 7 v sitten. Lääkitys auttaa jonkin verran, oireita toki on joka pv.
Millaisessa terapiassa jäyt?
Oireilu voi jatkua vuosia. Cipralex-annostasi varmastikin nostetaan, 10 mg on gad:n toki matala annos. Ja 4 viikkoa on vielä lyhyt aika, noin kaiken kaikkiaan.
Käyn säännöllisesti juttelemassa mielenterveystoimistossa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
No spy hoitsut on lähes aina täysin turhia, ei niillä ole ammattitaitoa.
käy psykoterapiassa, vaan keskusteluavussa, niillä on eroa kuin yöllä ja päivällä....
ssri-lääkkeiden vaikutusten alkamiseen voi mennä viikkoja, muistaakseni lääkäri sanoi, että kolmekin kuukautta. omalla kohdalla hyödyt on tulleet jo muutamassa päivässä, mutta sitten ahdistuneisuus pahentunut ja olen lopettanut lääkkeet. ahdistusta ehkä eniten ko lääkkeiden (cipralex ja pari muuta ssri-lääkettä) aikana aiheuttanut unettomuus ja se, ettei serotoniinipohjaiset vain sovi mulle. toivottavasti sulle sopivat, eikä nukkumisen kanssa tule ongelmia ja oireesi poistuvat. kärsivällisyyttä se tosin vaatii ja ehkä annoksen nostamista.
kyllä mä pystyn nukkumaan, onneksi...mut syön kyl cipralexin kanssa ataraxia 2x 3 et liekö vaikutusta silläkin et nukun hyvin.
vaikuttaa, sehän on väsyttävä allergialääke.
Oireesi on täysin psyykkisiä.
Suosittelen spyatrin ottia.
mä kärsin ihan samasta ku sä. melkein purskahdin itkuun ku huomasin etten o ainoa!
ks tänään sain paniikin samoista syistä ku AINA ennenkin
ahdistaa lähes päivittäin
kirjoitan lisää huomenna
kauanko olet kärsinyt noista vaivoista? Onko jotain sattunut vai oletko "aina" ollut ahdistunut?
Oletko heti aamusta ahdistnut?
varsinaisesti nää oireet alko syyskuun alussa. mutta nyt kun miettii elämää taaksepäin niin olen jonkinasteisesta ahdistuksesta kärsinyt varmaan aina. mulla oli aika rankka lapsuus jota nyt on mt toimistossa auottu.
silloin kun olen lasten kanssa yksin, olen yleensä en aina, ahdistunut jo aamusta.
mulla on ollut noita sydämen lisälyöntejä niin kauan ku muistan, mutta jostain syystä vasta vanhempana ne on tuottanut mulle pahaa oloa :( siis ahdistusta ja joskus myös paniikkikohtauksen. Olen itsekin syönyt pari vuotta siten noita cipralexejä, sitten tulin raskaaksi ja lopetin. Sydänoireet vähenivät selvästi muutamassa kuukaudessa, johtuu sitten varmaan siitä että ahdistus väheni. Välillä on vaikea uskoa et sydänoireet tulee ahdistuksen takia...en tiedä miten saisin sen mun päähän ja uskoisin siihen. Aina paniikkikohtauksen jälkeen yritän selittää itselleni et hah enpäs kuollutkaan mut silti seuraavan kerran tuntuu yhtä' pahalta. Joskus koko päivä menee noiden lisälyöntien kanssa :(
minkä ikäinen olet?
mullakin taustalla vaikea lapsuus
Mulla myös vaikea lapsuus, fyysiset oireet vuoden terapian ja cipralexin syönnin aikana loppuneet lähes kokonaan. Mutta henkinen ahdistus on välillä aivan musertava. Mutta luojan kiitos vain välillä. Joskus on viikonkin kausia että voin paremmin kuin ikinä elämässäni. Hirveitä ahdistuskohtauksia, tulee siitä kun olen alkanut muistamaan välähdyksiä lapsuudestani ja toisinaan ahdistus todella musertaa. Näitä sitten on MT:n hoitajan kanssa käyty läpi. Ja olen kirjoittanut 140 sivua ahdistavaa avausta elämästäni. Yhtäkkiä tajusin että olen sulkenut mielestäni vaikka mitä ahdistuksen aiheita lapsuudestani kun olin kotona henkisesti sairaan perheeni armoilla. Olen aloittamassa psykoterapian, mutta ensimmäiset käynnit ovat jättäneet aika tavalla kylmäksi. Mulla ainakin mahtava hoitosuhde MT:n hoitajien kanssa. Mun mielestä todella ammattitaitoista porukkaa.
millaiset fyysiset oireet sulla oli? kiitos vastauksestasi.
mun pitää ens kerralla sanoa mun psykologille et tarvii sittenkin enemmän apua, oon kieltäytynyt lääkkeistä ja sanoin etten usko tarvitsevani terapiaa.
Haluaisin niin olla onnellinen. Kuulosti ihanalta "Joskus on viikonkin kausia että voin paremmin kuin ikinä elämässäni". Juuri tota fiilistä mä odotan. Huomaan joskus kesken hyvän leffan et ei ahdista ollenkaan, sithän se tietenkin tulee heti takasin...
voi ku osaskin olla ajattelematta
kyllä tuo terapia auttaa kummasti. itse olen purkanut siellä elämääni ihan lapsuudestani saakka. tehty ns. sukupuu jolloin kaikki on tullut käsiteltyä. olen alkoholistiperheestä ja psyksh suositteli lukemaan kirjan virtahepo olohuoneessa ja se oli aivan kuin olisin sen itse kirjoittanut omasta elämästäni ja kokemuksistani. nyt ymmärrän paremmin itseäni ja omaa käyttäytymistäni. avautuminen ja asioiden läpi käyminen ei ole helppoa, se todella raskasta ja raastavaa henkisesti, mutta lopussa kiitos seisoo, toivottavasti...
olen 34-vuotias. olen lukenut virtahepo olohuoneessa kirjaa. se kertoo alkoholistiperheen lasten elämästä ja siitä miten alkoholistiperheessä kasvaminen vaikuttaa lapseen ja kuinka se vammauttaa lapsen psyykkisesti. Kirjassa kerrottiin myös siitä että lapsuuden asiat noudevat usein pintaan juuri noin 30 vuoden tienoilla. kirja oli aivan kuin minun itseni kirjoittama, niin tutulta kaikki tuntui. sen myötä olen alkanut ymmärtämään itseäni.
miten pääsit terapiaan? mulla on seuraava aika psykologille parin viikon päästä, siltäköhän kysyn? Toivottavasti ei loukkaannu ettei o mua pystynyt tarpeeksi "parantaa" :(
vaik kuulostaa inhottavalta, niin olen onnellinen etten o ainoa kenellä näitä fyysisiä oireita. Tuli jotenkin turvallisempi olo.
Käyn tuolla meidän kunnan psykiatrisella asiraaanhoitajalla jutteleen pari kertaa viikossa. Onko paikkakunnallasi mielenterveystoimistoa? sinne varmaan saa aikoja paremmin? Lisäksi kerran kuussa mt toimistossa käy psykiatri, joka sitten arvioi tilaani ja tarvittaessa tekee lääkemuutoksia. nyt odotan ensi tiistaita jolloin minulla on psykiatrin aika ja toivon että hän määräisi minulle ketipinoria, ja varmaan sen saankin vielä tähän lisäksi et vois jättää noi rauhoittavat vähemmälle.
Juu, mustakin on todella lohduttavaa kuulla et muillakin on samanlaisia oireita, se antaa toivoa ja rauhoittaa mieltä. Tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu....
joo, on täällä mielenterveystoimisto. Aattelin odottaa nyt et mul on se seuraava psyk aika. Kyselen sitten siltä miten voitaisiin edetä, sillä mun tilanne ei ole yhtään parantunut vaikka olen 1v käynyt hänen luonajuttelemassa. :(
On mulla siis välillä hyviäkin aikoja kun ahdistaa vähemmän, esim kesällä luulin et olin "parantunut" kun pystyin melkein nauramaan ahdistukselle, olin ihan varma et tästä se alkaa. Mutta toisin kävi, meni joku 2 viikkoo ja olin yhtä pohjalla ku ennen. Ja se sai mun mielen niin alas :(
Tekisin mitä vaan et mulle ei tulis ikinä niit hemmetin lisälyöntejä :( niistä se ahdistus aina pahenee ja sit ollaankin siin noidankehässä. ahdistaa niin tulee fyysiset oireet, kun on fyysisiä oireita ahdistaa...jne. siitä on niin vaikee päästä ulos.
kumpa mun päähän jotenkin vaan jäis se ajatus et ne ei o vaarallisia, siis ne fyysiset oireet. Mutta aina jostain tulee se pelko et jos sittenkin... huoh
ihanaa et sua hoidetaan noin hyvin! :)
ps.mä oon 27, eli kiva jos pahin vielä edessä... :O oon btw kärsinyt näistä niin kauan ku muistan, taisin saada ekan paniikin joskus 10 vuotiaana
et käy terapiassa, käyt keskusteluavussa kuten tuolla joku jo mainitsikin.
Lyrica toimii todella hyvin gad:iin. Ja ei tarvitse bentsoja alottaa.. :)
juu, tiedän todellakin tuon tunteen, kun tulee sydämmen fyysisiä oireita niin silloin ei pysty järjellä ajattelemaan vaan heti alkaa pelkäämään et sydämmessä onkin jotain vikaa... ja taas on kierre valmis!
Tuo keskusteluapu on kyllä mua auttanut.
joo no ehkä terapia on väärä sana. Oon kyl hyötynyt tuosta keskusteluavustakin ja kerran kuussa tapaan psykiatrin. Asioita on käsitelty ihan lapsuudesta asti ja ositain vaikeitakin asioita selvinnyt.
Millaista se psykoterapia on?