Ruotsinkielinen Carl Hugo Öhman, professori, tohtori, ritari, majuri Finlandia-talon ja Tampere-talon johtaja. Kirjailija August Strindbergin kirjeitä, joita Öhman käytti dokumentteina lisensiaattityössään, ei ruotsalaisen asiantuntijan mukaan ole olemassa. Kerran Öhman jo löysi ne Barbie-nuken patjan alta. Mutta asiaa selvittelevälle elimelle hän ei ole niitä esittänyt. (Kadonneet Strindberg-lähteet ovat edelleen hukassa, HS 4.1.96.).
Haastattelussa, jonka Öhman antoi tultuaan Tampere-talon johtajaksi, hän kertoi olevansa sotilasarvoltaan majuri. Mutta ylennyspäiväkäskyjä, viisi ylennystä kokelaasta majuriksi, ei ole löytynyt edes Barbie-nuken patjan alta. Suomen puolustusvoimain upseeriluetteloissa tämä Carl Hugo ei ole, eikä ole koskaan ollut, ei minkään arvoisena upseerina.
HS 5.7.1996: Professori Carl Öhmanin lisensiaattityötä August Strindberg och teatern (1959) tutkinut tutkimuseettinen asiantuntijaryhmä toteaa torstaina Helsingin yliopistossa julkistetussa loppuraportissaan, että "tieteellisen epärehellisyyden epäily on perusteltua... Öhman mainitsee ja siteeraa lukuisia asiakirjoja, joita ilmeisestikään ei ole olemassa. Näiden asiakirjojen runsaus ja ulkoasu osoittavat, että epärehellisyys on järjestelmällistä. Keksittyjen lähteiden esiintymistiheys vie lisäksi pohjan työn keskeiseltä tieteelliseltä argumentaatiolta".
Haastattelussa, jonka Öhman antoi tultuaan Tampere-talon johtajaksi, hän kertoi olevansa sotilasarvoltaan majuri. Mutta ylennyspäiväkäskyjä, viisi ylennystä kokelaasta majuriksi, ei ole löytynyt edes Barbie-nuken patjan alta. Suomen puolustusvoimain upseeriluetteloissa tämä Carl Hugo ei ole, eikä ole koskaan ollut, ei minkään arvoisena upseerina.
HS 5.7.1996: Professori Carl Öhmanin lisensiaattityötä August Strindberg och teatern (1959) tutkinut tutkimuseettinen asiantuntijaryhmä toteaa torstaina Helsingin yliopistossa julkistetussa loppuraportissaan, että "tieteellisen epärehellisyyden epäily on perusteltua... Öhman mainitsee ja siteeraa lukuisia asiakirjoja, joita ilmeisestikään ei ole olemassa. Näiden asiakirjojen runsaus ja ulkoasu osoittavat, että epärehellisyys on järjestelmällistä. Keksittyjen lähteiden esiintymistiheys vie lisäksi pohjan työn keskeiseltä tieteelliseltä argumentaatiolta".
Vastaukset 9
Vanhimmat
VENEZIALAINEN NUORI OPISKELIJA LÖYSI ÖHMANNIN LYHENNELMÄÄ ENGLANNIKSI JA KYSYI ASIAA RUOTSISTA STRINDBERG-ASIANTUNTIJAPROFESSORI MEIDALILTA, JOKA POLTTI HETI ÖHMANNIN TEKAISTUT JUTUT. Jos Öhmanni olisi pysynyt pakkoruotsissa, kukaan ei ehkä olisi koskaan huomannut mitään hänen eläessään.
MIKSI ÖHMANNIN MOKA ON MEGALOMAANINEN, siksi koska se osoittaa millain on Helsingin yliopiston pappapetalare-tiedekunta, jonka proffat eivät erota huijausta vaikka se on alkeellinen.
Strindberg on koko pohjoismaisen kirjallisuuden johtava hahmo. Jos nyt joku Öhmanni tekee lisensiaattityön pohjoismaisen filolofian laitoksella
ja siellä olisi asiaperusteella - eikä pappapetalarena - palkattu professori, jonka luokse Öhmanni toisi aivan uutta ennen löytymätöntä materiaalia Strindbergin teatteritöistä, niin tämä kunnon prof. sanoisi:
- nyt sinä löysit huippulähteen, väitöskirja ja jokin pohjoismainen palkinto tulee varmasti tässä
tai
- nyt sinä poju valehtelet tuollaista ei voi olla olemassa.
Eli proffa on ollut joku aivan kumma, joka on vain todennut että Öhmanni de va bra de at du skulle kunna göra det här so pass bra. Ilman että tajusi mitään.
Tässä öhmannin sepitys
http://libris.kb.se/bib/239233;jsessionid=6EDDB02999E51F60F3BAC0A4BFC5A16A
http://plagiointitutkija.blogspot.com/2009/12/tapaukset-jari-vilen-ja-carl-ohman.html
Meidal osoittaa artikkelissaan, miten Öhman oli käyttänyt keksittyä materiaalia, jotta oli aikaansaatu "illuusio autenttisuudesta". Öhmanin kirjan luvuissa 1-5 lähdeviittaukset ovat puutteelliset ja niissä on myös keksittyä materiaalia, jonka käyttö lisääntyy luvusta 6 lähtien. Meidal esittää useita esimerkkejä keksityistä aineistoista. Esimerkiksi Öhmanin kirjan sivulla 164 mainitaan Emil Grandisonin lesken Malla Grandisonin antaneen ystävällisesti aviomiehensä tekemät muistiinpanot ja päiväkirjan Öhmanin käyttöön. Meidal kuitenkin toteaa, että Emil Grandison ei koskaan ollut naimisissa, Malla oli Emilin äiti, joka kuoli 1917 eikä mitenkään voinut antaa aineistoa Öhmanille, joka syntyi vuonna 1930
Carl Öhman oli Svenska Teaternin apulaisjohtaja, joka halusi ja josta toivottiin teatterille pääjohtajaa. Kuitenkin ruotsinkieliset kulttuuripiirit halusivat, että pääjohtaja olisi tohtorismies, ja omanlaisen tohtorismiehen he saivat. Öhman johti menestyksekkäästi teatteria vuosikaudet, ja sen jälkeen hän johti Finlandia-taloa ja käynnisti Tampere-talon toiminnan. Hänen saavutuksensa ovat kiistattomat.
Mutta tohtori? Epäilykset heräsivät jo tuoreeltaan, ja asiasta vihjailtiin jo1960-luvulla. Hufvudstadsbladet ei koskaan käyttänyt hänestä tohtorin titteliä, ja ne tieteenharjoittajat, jotka tunsivat totuuden, vaikenivat kunnes Öhman jäi eläkkeelle. (Lisensiaattityön oli aikanaan tarkastanut prof. Esther Margareta von Frenkell, jolla oli suuri vaikutusvalta Svenska Teaterinssa.) Totuus tiedettiin, mutta piiri pieni jatkoi pyörimistään. Stiiknafuuliaa, mutta kelpo johtajan Svenska Teatern sai.
Eva Biaudet´n valinta oli mitä räikein poliittinen virkanimitys
271. Eva Biaudet´n valinta - poliittinen virkanimitys?
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2010/05/271-eva-biaudetn-valinta-poliittinen.html
285. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi Eva Biaudet´n nimitysasiassa puhtaat paperit valtioneuvostolle, samoin itselleen
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2010/06/285-oikeuskansleri-jaakko-jonkka-antoi.html
Myötähäpeää tunnen Marjatta Leppäsenkin puolesta.
Aika saatanan moisia mustalaisia nämä svekkulit!
Omatoimisia veijareita nämä pisa ihmeet....ylentävät itse itsensä...säästyypä esikunnalta sekin vaiva
"hän kertoi olevansa sotilasarvoltaan majuri. Mutta ylennyspäiväkäskyjä, viisi ylennystä kokelaasta majuriksi, ei ole löytynyt edes Barbie-nuken patjan alta. Suomen puolustusvoimain upseeriluetteloissa tämä Carl Hugo ei ole, eikä ole koskaan ollut, ei minkään arvoisena upseerina."
HS julkaisi uutisen!
Fantastista jos yleisesti tiedettiin, että Öhman oli väärentäjä ja silti hänelle näitä virkoja annettiin.
Sehän on oikein strinbergiläinen tarina.
Kuka kirjoittaa Helsingistä ja nk kulttuuripiireistä mojovan pikku kirjan?
on kirjoittanut kirjan nimeltä Mätämunan muistelmat. Tappoi itsensä enne kirjan julkaisua. Hän oli Helsingin Sanomien pitkäaikainen kuluttuuritoimittaja. Kirja on lukemisen arvoinen tosin junijorit ei siitä mitään ymmärrä kuten ei mistään muustakaan.
Heikinheimolla todella oli kanttia, kun uskalsi olla avoimesti suomenmielinen ja vielä SL:n puheenjohtaja!
Hesarin toimittajana ei varmasti ollut helppoa, kun sveko-omistaja sekä -esimiehet painostivat.