Eurovaalit lähestyvät. Mikä mahtaa olla Keskustan EU-politiikka. Puolue on kai jotenkin virallisesti tähän asti harjoitetun EU-politiikan linjalla, vaikka pääministeri Matti Vanhasella oli taannoin kolmekin erilaista ja toisensa poissulkevaa kantaa asiasta parin päivän aikana. Sittemmin Vanhanen on johdonmukaisesti asiaa muutaman yön yli harkittuaan ylistänyt edellisten hallitusten EU-politiikkaa, mistä Lipponen muisti vappupuheessa Vanhasta kovasti kiitellä. Mutta puolueessa on edelleen suurta eriseuraisuutta EU-asioissa. Entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen näyttää olevan täysin eri linjoilla Vanhasen kanssa. EU ilmeisesti edelleen kovasti rassaa puoluetta sisältäpäin eikä yhtenäisiä kantoja millään synny. Olihan lähellä jo EU-liittymisen aikaan, että puolue hajoaisi tämän suuren eriseulaisuuden vuoksi. Erityisen suurta EU-vastaisuus näyttäisi olevan puolueen peruskannattajajoukon eli maanviljelijöiden keskuudessa. Tämän tietäen voi kysyä, miten uskottavia Vanhasen linjaukset ovat?
EU-kehityksessä on toki huolestuttavia piirteitä. Ne tulevat esille nyt, kun EU laajeni itään. Päätöksenteko vaikeutuu ja EU:n kustannukset kasvavat huolestuttavaa vauhtia. Kustannusten pääosa tulee maatalous- ja aluetuista. Näissä kysymyksissä EU joutuu jo hyvin lyhyellä aikaperpektiivillä puuttumaan kustannusten holtittomaan lisääntymiseen. Siinä pelissä Suomi tulee olemaan häviäjien joukossa eli meidän maksuosuutemme lisääntyy ja tuensaanti vähenee. Näin arvioi EU-tuntija professori Esko Antola. Suomen kannalta olisikin paljon viisaampaa politiikkaa pyrkiä aktiivisesti vähentämään EU:n menoja. Tässä paras konsti on tukijärjestelmän vähittäinen purku. Tähän saakka on luultu, että näillä järjestelmillä turvataan Suomen maatalous. Jatkossa tilanne kehittyy entistä enemmän siihen suuntaan, että suomalaiset muiden kehittyneiden EU-maiden joukossa tukevat uusia itäisiä maatalousvaltioita kuten Puolaa. Kun siis MTK ja Keskusta pitävät tiukasti kiinni tukijärjestelmistä Ranskan mallin mukaan, he ajattelevat jatkossa hienon epäitsekkäästi Puolan ja muiden uusien jäsenmaiden etua.
Keskustaporvari tuolla jossain alempana ihmetteli, kuinka Norja ja Sveitsi pärjäävät EU:n ulkopuolella. Eivät taida pitemmän päälle pärjätään. Em. professori Antola arvioi, että Norja ja Islanti tulevat jo seuraavalla kierroksella liittymään EU:hun. Tähän asti ne ovat olleet kyllä jo mukana ETA-jäseninä. Sveitsi ei ehkä liity. Silläkin on paljon sidonnaisuutta EU:hun, mutta se yrittää kerätä vain rusinat pullasta. Sveitsi vuoristovaltiona on aina riippuvainen muista. Se pääsee nauttimaan muiden tukemista maataloustuotteista ja voi rauhassa keskittyä omille osaamisalueilleen. Jollei Sveitsin annettaisi erikoisjärjestelyin nauttia monista EU-eduista, senkin olisi lähes pakko liittyä EU:hun.
EU-kehityksessä on toki huolestuttavia piirteitä. Ne tulevat esille nyt, kun EU laajeni itään. Päätöksenteko vaikeutuu ja EU:n kustannukset kasvavat huolestuttavaa vauhtia. Kustannusten pääosa tulee maatalous- ja aluetuista. Näissä kysymyksissä EU joutuu jo hyvin lyhyellä aikaperpektiivillä puuttumaan kustannusten holtittomaan lisääntymiseen. Siinä pelissä Suomi tulee olemaan häviäjien joukossa eli meidän maksuosuutemme lisääntyy ja tuensaanti vähenee. Näin arvioi EU-tuntija professori Esko Antola. Suomen kannalta olisikin paljon viisaampaa politiikkaa pyrkiä aktiivisesti vähentämään EU:n menoja. Tässä paras konsti on tukijärjestelmän vähittäinen purku. Tähän saakka on luultu, että näillä järjestelmillä turvataan Suomen maatalous. Jatkossa tilanne kehittyy entistä enemmän siihen suuntaan, että suomalaiset muiden kehittyneiden EU-maiden joukossa tukevat uusia itäisiä maatalousvaltioita kuten Puolaa. Kun siis MTK ja Keskusta pitävät tiukasti kiinni tukijärjestelmistä Ranskan mallin mukaan, he ajattelevat jatkossa hienon epäitsekkäästi Puolan ja muiden uusien jäsenmaiden etua.
Keskustaporvari tuolla jossain alempana ihmetteli, kuinka Norja ja Sveitsi pärjäävät EU:n ulkopuolella. Eivät taida pitemmän päälle pärjätään. Em. professori Antola arvioi, että Norja ja Islanti tulevat jo seuraavalla kierroksella liittymään EU:hun. Tähän asti ne ovat olleet kyllä jo mukana ETA-jäseninä. Sveitsi ei ehkä liity. Silläkin on paljon sidonnaisuutta EU:hun, mutta se yrittää kerätä vain rusinat pullasta. Sveitsi vuoristovaltiona on aina riippuvainen muista. Se pääsee nauttimaan muiden tukemista maataloustuotteista ja voi rauhassa keskittyä omille osaamisalueilleen. Jollei Sveitsin annettaisi erikoisjärjestelyin nauttia monista EU-eduista, senkin olisi lähes pakko liittyä EU:hun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Keskustan politiikka, oli se sisä-, ulko-, EU-, turvallisuus- tai mitä tahansa politiikkaa on aina harkitsevaista ja maltillista. Mitään säntäilyä puoleen tai toiseen ei ole odotettavissa. Keskustaa voi äänestää aina turvallisin mielin. Keskustaa äänestämällä saa ikään kuin turvatakuun, ettei mitään pahoja yllätyksiä tule.
En kyseenalaistanutkaan sitä, etteikö Keskustan politiikka voi olla harkitsevaista tai maltillista. Toin esille sen, että se on keskenään ristiriitaista. Samasta asiasta on useita mielipiteitä, minkä vuoksi äänestäjälle ei synny selkeää kuvaa siitä, mitä mieltä Keskusta puolueena oikein EU:n kehittämisestä on.
Suomen Keskusta rp
Kannanotto on hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 25.4.2004 Jyväskylässä.
EUROOPPA-KANNANOTTO
1. Johdanto
Suomen on oltava aktiivinen Euroopan unionin jäsen. Meidän on osallistuttava unionin kehittämiseen ja politiikan muotoilemiseen vahvalla otteella. Näin pystymme parhaiten sekä takaamaan toimivan unionin että turvaamaan kansalliset erityistarpeemme.
Euroopan unionin tärkein tehtävä on ollut Euroopan rauhan ja vakauden turvaaminen sekä demokratian ja ihmisoikeuksien lujittaminen. Tässä tehtävässään unioni on menestynyt hyvin, josta osoituksena on EU:n laajentuminen 25 eurooppalaisen kansakunnan yhteisöksi.
Tulevina vuosina Euroopan unionilla on edessään suuria haasteita. Esimerkiksi Euroopan taloudellisen kilpailukyvyn voimistamisessa ja unionin ulkopolitiikan kehittämisessä riittää työtä.
Keskustan visiossa Euroopan unionin tulevaisuus rakentuu erityisesti neljän tehtäväkokonaisuuden ympärille. Ensimmäiseksi EU-alueen kilpailukykyä parannetaan varsinkin osaamiseen panostamalla. Toiseksi EU harjoittaa sisällään solidaarista politiikkaa, jolla se tasaa Euroopan eri alueiden kehityseroja.
Kolmanneksi EU vahvistaa yhteistyötä vapauden ja oikeuden alalla luomalla Euroopasta sisäisesti entistä turvallisemman alueen. Neljänneksi EU vahvistaa ulkopoliittista asemaansa antaen panoksensa Euroopan ja koko maailman vakauden ja kehityksen hyväksi.
Keskusta pitää tärkeänä, että hallitusten välinen konferenssi (HVK) pääsee yhteisymmärrykseen uudesta perustuslaillisesta sopimuksesta.
Unionin päätöksentekokykyä on tehostettava. Yhtenäinen sopimusteksti olisi myös kansalaisten kannalta nykytilannetta ymmärrettävämpi ja selkeyttäisi muun muassa unionin päätöksentekoa sekä vastuusuhteita.
Pienten maiden vaikutusmahdollisuudet on turvattava jatkossakin, samoin eri toimielinten välinen tasapaino. On myös muistettava, että EU:n perusta ovat erilaiset jäsenvaltiot. Unionikin hyötyy siitä, että jäsenmailla on erilaisia verokantoja ja erilaiset tavat järjestää sosiaaliturva ja julkiset palvelut.
Yhtä tärkeää on huolehtia päätöksenteon tehokkuudesta ja avoimuudesta. Unionin on kyettävä tekemään päätöksiä toimivaltaansa kuuluvissa asioissa. EU:n toimivallan pitää myös olla selkeästi ja ymmärrettävästi rajoitettu aiheisiin, joissa todella tarvitaan eurooppalaista päätöksentekoa ja visioita.
Unionia tulee kehittää mahdollisimman yhtenäisenä ja ehyenä. Suomen tulee pyrkiä vaikuttamaan siihen suuntaan, ettei unioniin muodostu monia erilaisia ytimiä. Ei olisi oikein, että unioni alkaisi historiallisen laajenemisensa jälkeen eriytyä siten, että uudet jäsenmaat huomaisivat olevansa toisen luokan jäseniä.
Tiiviimmän yhteistyön, joka merkitsee eritahtista kehitystä, tulee olla mahdollista, mutta sen on oltava avointa ja sääntöjen kaikkien tiedossa. Suomen tulee pyrkiä olemaan mukana siellä, missä asioista päätetään. Pelkkä mukanaolo ei kuitenkaan riitä osallistumisen perusteeksi, vaan ratkaisut on aina tehtävä tapauskohtaisesti ja asiasisältöihin perustuen.
Kansalaisten kannalta tärkeämpää kuin kiistelyt äänivallasta tai eri toimielinten suhteista on unionin tehokas toiminta niillä aloilla, joilla jäsenmaat ovat sille toimivaltaa antaneet. Samalla tavalla olennaista on, että unionin päätöksentekomekanismit ovat kansalaisille ymmärrettäviä. Silloin on mahdollista vaikuttaa myös päätettäviin asioihin ajoissa.
Kansanäänestysten järjestämisen Euroopan unionia koskevissa kysymyksissä on oltava mahdollista. Tätä välinettä pitää kuitenkin käyttää harkitusti. Tarpeellista se on esimerkiksi silloin, kun unionin perusluonne muuttuu olennaisesti. Kansanäänestyksen järjestämistä on arvioitava myös sen jälkeen, kun perustuslaillinen sopimus on neuvoteltu valmiiksi
Yksi keskeisimmistä kansalaisten vaikutuskanavista unionin päätöksenteossa ovat Euroopan parlamentin vaalit. Vaaleilla on myös suuri merkitys kansalaiskeskustelun aikaansaajana.
2. EU:n uudistaminen
Uudesta perustuslaillisesta sopimuksesta on löydyttävä kaikkia jäsenvaltioita tyydyttävä yhteisymmärrys. Ratkaisu edellyttää auki olevien toimielinkysymysten lisäksi monien muidenkin kysymysten kunnollista käsittelyä.
Euroopan unionin on tulevaisuudessa säilytettävä luonteensa sekä jäsenvaltioiden että kansalaisten unionina. Kaikilla EU-kansalaisilla tulee yksilöinä olla samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet suhteessa unioniin sekä sen antamiin säädöksiin. Toisaalta eräissä perustavaa laatua olevissa, erityisesti toimielimiä koskevissa kysymyksissä kaikkien jäsenvaltioiden tulee olla tasavertaisia väestömäärästään riippumatta.
Oikeuden perussopimusten muutoksiin täytyy jatkossakin pysyä jäsenvaltioilla.
Selkeät, yhteisesti sovitut säännöt, vahvat toimielimet ja tehokas päätöksenteko ovat pienen maan etu unionissa. Päätöksenteon tehostaminen edellyttää määräenemmistöpäätöksenteon lisäämistä.
Yksimielisyyttä edellyttävä päätöksenteko tulisi rajoittaa vain erityisen tärkeisiin tilanteisiin. Suomen tähänastisen jäsenyysaika osoittaa, että Suomen etu on ollut tehokas päätöksenteko, ei mahdollisuus päätöksenteon estämiseen.
3. Unionin laajentuminen ja sen taloudelliset vaikutukset
Euroopan integraation pontimena on ollut pyrkimys rauhaan, vakauteen, demokraattiseen kehitykseen ja taloudelliseen hyvinvointiin. Sama tavoite on myös EU:n laajentumisen taustalla.
Se on nähtävä poliittisena päätöksenä, joka on myös taloudellisesti mielekäs.
Euroopan unionin laajentuminen on mittava ja kunnianhimoinen projekti, jolla on suuria taloudellisia vaikutuksia sekä nykyisille että varsinkin tuleville jäsenmaille.
Unioniin liittyvät maat ovat kansantalouksiltaan varsin pieniä suhteessa nykyunionin jäseniin, mutta niiden kasvupotentiaali on suuri. Vaikka EU:n väestö kasvaa 20 prosentilla, bruttokansantuote ei lisäänny kuin noin 5 prosentilla.
Tutkimusten ja selvitysten perusteella voidaan todeta, että uudet jäsenmaat hyötyvät jäsenyydestä selvästi sekä rikkaampien maiden antamien tulonsiirtojen että omien talouksiensa voimakkaamman kasvun kautta. Tulevien jäsenmaiden BKT:n kasvu nopeutuu selvästi jäsenyyden ansiosta, joidenkin arvioiden mukaan jopa kahdella prosentilla vuodessa.
Myös nykyisten jäsenmaiden bruttokansantuotteen oletetaan kasvavan laajentumisen ansiosta, tosin selvästi vähemmän kuin hakijamaiden. Pitemmällä aikavälillä nykyisetkin jäsenmaat tulevat kaiken kaikkiaan hyötymään laajentumisesta.
Lyhyellä tähtäimellä konkreettisimmat taloudelliset vaikutukset näkyvät budjeteissa niin jäsenmaissa kuin unioninkin tasolla. On kuitenkin muistettava, että suorat budjettivaikutukset muodostavat vain yhden osan EU:n laajentumisen taloudellisista vaikutuksista.
Laajentumiseen liittyvät kokonaistaloudelliset vaikutukset unionille ja Suomelle sekä etenkin unioniin liittyville maille ovat siis huomattavasti suuremmat kuin suorat budjettivaikutukset.
Laajentuminen tekee EU:n uusista rahoituskehyksistä sopimisen erittäin haasteelliseksi. Keskustan mielestä on tärkeää integroida uudet jäsenmaat mahdollisimman nopeasti unionin toimintaan, mutta samalla varmistaa nykyisten jäsenvaltioiden heikompien alueiden tuki jatkossakin.
Euroopan unionin tulee noudattaa uudella rahoituskaudella tiukkaa budjettipolitiikkaa, josta kuitenkin henkii jäsenvaltioiden keskinäinen solidaarisuus.
Uusilla rahoituskehityksillä on tuettava unionin poliittisia tavoitteita. Erityisesti on keskityttävä toimintoihin, joiden hoitaminen unionitasolla synnyttää lisäarvoa verrattuna siihen, että asiat hoidettaisiin jäsenvaltioissa. Näitä painopistealueita ovat muun muassa taloudellisen kilpailukyvyn vahvistaminen ja ympäristöpolitiikan tehostaminen. Lisäarvoa syntyy myös oikeus- ja sisäasioiden sekä ulkosuhteiden alueilla, erityisesti raja-alue yhteistyön lisäämisestä.
Kun rahoituskehyksistä neuvotellaan ja päätetään, kyse on rahan lisäksi myös poliittisista valinnoista. Rahoituskehyksistä on löydettävä kaikkia jäsenvaltioita tyydyttävä ratkaisu. Ratkaisun tulee olla luonteeltaan sellainen, että se tukee yleistä pyrkimystä unionin eheyden säilyttämiseen ja ottaa huomioon myös nykyisten jäsenmaiden erityispiirteet muun muassa maataloudessa.
Suomalaisille yrityksille laajentuminen tulee konkreettisimmin näkymään siinä, että Itämeren lähinaapuriemme kanssa kaupankäynnin säännöt ja käytännöt sekä lainsäädäntö yhdistyvät. Unionin laajentuminen on nähtävä mahdollisuutena suomalaisille yrityksille, mutta laajentumiseen liittyvät ongelmat on myös pystyttävä tunnistamaan.
Vaikka taloudelliset vaikutukset ovat tärkeitä, on talouden rinnalla myös muita merkittäviä tekijöitä. Tämän ajatuksen voi tiivistää kysymykseen, miten paljon minuutti rauhaa Euroopassa maksaa.
4. Unionin globaali rooli
Nopeasti muuttuvassa maailmassa EU:n on kyettävä entistä tehokkaammin täyttämään siihen kohdistuvat odotukset globaalina toimijana. Nämä odotukset koskevat niin kauppaa ja kehitysyhteistyötä kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaakin.
EU on jo nykyisellään erittäin vaikutusvaltainen maailmakaupassa sekä WTO:ssa että muissa monenkeskisissä kauppapoliittisissa neuvotteluissa. EU ja sen jäsenvaltiot ovat myös erittäin merkittäviä kehitysavun antajia. Monenkeskisen kauppajärjestelmän tukeminen on EU:n ja Suomen etu.
Keskustan mielestä Suomen tulee EU:n jäsenenä vaikuttaa aktiivisesti siihen, että myös kehitysmaiden ääni kuuluu kansainvälisissä kauppapoliittisissa neuvotteluissa.
EU:n jäsenvaltiot yhteen sovittavat kantojaan myös YK:ssa sekä muissa kansainvälisissä järjestöissä, mutta EU:n roolin ja vaikutusvallan vahvistaminen edellyttää tässä suhteessa tiiviimpää toimintaa.
Eniten parantamisen varaa on EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa. EU ei voi olla vaikuttava toimija, jollei sen päätöksentekokykyä tältä osin saada huomattavasti tehostetuksi.
Keskustan mielestä Suomen tulee perustuslaillista sopimusta neuvottelevassa hallitusten välisessä konferenssissa pyrkiä vaikuttamaan siihen, että EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa tehostetaan.
Se on tärkeää, vaikka päätöksenteko viime kädessä onkin kiinni jäsenvaltioiden poliittisesta tahdosta. EU:n päätöksenteon tehostaminen sille kuuluvan toimivallan osalta ei heikennä jäsenvaltioiden asemaa vaan päinvastoin vahvistaa sitä.
5. Eri politiikkalohkot ja keskeiset linjaukset niihin
5.1. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Euroopan unionin rooli ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on kasvanut erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Keskustan mielestä unionin onkin kannettava yhä lisääntyvä vastuunsa maailman rauhasta, vakaudesta ja turvallisuudesta.
Unionin toimintaa ulkopolitiikassa on syytä tehostaa, johdonmukaistaa ja selkeyttää. Vain siten unionilla voi olla merkittävä ja aktiivinen asema maailmassa. Perustuslaillisen sopimuksen voimaansaattaminen on edellytys näiden tavoitteiden saavuttamiselle. EU:n turvallisuusstrategia on myös pantava toimeen.
Terrorismi on keskeisin uusi uhka Euroopan kansalaisillekin. Terrorismin torjunnassa kansainvälinen yhteistyö on ainoa keino. EU:lla on oma solidaarisuusperiaatteensa, yhteenkuuluvuuden periaatteensa, jonka mukaan terrorismin kohteeksi joutunutta jäsenmaata autetaan.
Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan kehittäminen ja puolustusmateriaaliyhteistyön tiivistäminen vahvistavat unionin konfliktinestoulottuvuutta. Suomen on oltava täysipainoisesti mukana näissä hankkeissa omien kansallisten päätöstensä mukaisesti. Keskustan mielestä on tärkeää, että toiminta on kaikille jäsenmaille avointa ja mahdollista.
Unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisen on tapahduttava siten, että transatlanttiset suhteet säilyvät toimivina. Päällekkäisten turvallisuusrakenteiden muodostaminen Eurooppaan ei ole järkevää. Euroopan unionin on myös tuettava aktiivisesti YK:n roolia ja sitouduttava noudattamaan sen normeja ja päätöksiä.
Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kasvava merkitys tekee unionista yhä selkeämmin paitsi poliittisen ja taloudellisen myös turvallisuusyhteisön. Tämä kehitys vahvistaa osaltaan myös Suomen turvallisuusasemaa.
Maamme onkin oltava aktiivisesti mukana kehittämässä unionin kyseisiä politiikanaloja. Keskustan mielestä Suomen on jatkettava realistista ja rakentavaa toimintaansa unionin ulkopolitiikkaan vaikuttamisessa.
5.2. Unionin kilpailukyky
Suomi ja Eurooppa ovat tällä hetkellä suurien haasteiden edessä. Pienenä ja viennistä riippuvaisena taloutena olemme tähän asti ensisijaisesti hyötyneet talouden globalisaatiosta. Myös Eurooppa on kokonaisuutena hyötynyt sekä globalisaatiosta että EU:n sisämarkkinoiden syntymisestä.
Käynnissä olevassa maailmantalouden murroksessa on alkanut kuitenkin uusi vaihe, joka asettaa suuria haasteita eurooppalaiselle työlle ja tuotannolle.
Euroopan taloudet ovat jääneet jälkeen muista suurista talousalueista. Vaikka muu maailmantalous elää merkittävää kasvun vaihetta, Euroopassa kasvu on hidasta. Eurooppa onkin tällä hetkellä maailmantalouden hitaimmin kasvava alue. Samalla globalisaation uusi vaihe aiheuttaa eurooppalaiselle yhteiskuntamallille suuria sopeutumispaineita.
Globalisaatioon ei voi vastata protektionismilla ja panemalla Euroopan rajat kiinni. Ainoa keino selviytyä muutoksesta on luoda entistä tehokkaampi ja toimintakykyisempi Eurooppa. Kilpailukyky on unionin kova ydin.
Lissabonin strategian avulla Euroopan unionista halutaan kehittää vuoteen 2010 mennessä ?maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta?.
Lissabonin strategian ytimenä on vahvistaa kilpailukykyä, pyrkiä täystyöllisyyteen ja tukea sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Talouden vakauteen halutaan yhdistää myös taloudellisen dynaamisuuden ja sosiaalisen uudistumisen kulttuuri. Tukholman Eurooppa-neuvostossa maaliskuussa 2001 mukaan otettiin taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden lisäksi myös ympäristöulottuvuus, jolla tuetaan EU:n kestävän kehityksen strategiaa.
Keskustan mielestä Lissabonin strategian toteuttaminen on välttämätöntä, ja tavoitteiden saavuttaminen edellyttää jäsenmailta konkreettisia päätöksiä. Lissabonin strategia on kuitenkin muuttumassa unionin ykköseksi tähtäävästä valmennusohjelmasta kohti pelastautumisstrategiaa.
Lissabonin strategian mukaisesti unionin omassa selviytymisstrategiassa on korostettava kolmea asiaa. Ensinnäkin on panostettava inhimilliseen pääomaan ja osaamiseen. Toiseksi on vahvistettava yrittämisen edellytyksiä. Kolmanneksi on parannettava sekä yritysten että työntekijöiden muutosvalmiutta ja sopeutumiskykyä yhteisesti sovittavilla tavoilla.
Kun EU-maiden keskinäisriippuvuus on koko ajan kasvanut, meillä pitäisi olla koko EU:n yhteinen etu edistää maanosamme taloudellista ja yhteiskunnallista terveyttä. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa: koko Eurooppa hyötyisi kaikkien toteuttamista uudistuksista ja talouden vahvistumisesta.
Tämä liittyy myös rooliimme unionissa ja EU-politiikkamme painotuksiin. Suomen on itse oltava valmis uudistuksiin ja toimittava niiden puolesta EU:ssa. Jos emme itse kykene uudistumaan, uskottavuutemme vaatia sitä muilta jäsenmailta on heikko. EU-politiikka on sisäpolitiikkaa.
5.3. Alue- ja rakennepolitiikka
Keskustan mielestä Euroopan unionin on jatkettava alueiden välisten erojen kaventamiseen tähtäävää alue- ja rakennepolitiikkaa myös vuoden 2006 jälkeen. Tämä on erityisen tärkeää kaukana sisämarkkinoiden ytimestä olevien alueiden kannalta.
Suomen alueiden osaamisen, yritystoiminnan ja kilpailukyvyn kannalta on välttämätöntä, että pysyvät luonnonhaitat ja niiden aiheuttamat korkeat kustannukset otetaan jatkossakin huomioon unionin alue- ja rakennepolitiikassa.
Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, pohjoisten harvaan asuttujen alueiden pysyvistä luonnonhaitoista johtuvat ongelmat tunnustettiin ja niitä varten luotiin oma politiikka.
Liittymissopimuksessa hyväksyttyjä periaatteita on kunnioitettava sekä EU:n tulevassa perustuslaillisessa sopimuksessa että uudistettaessa unionin alue- ja rakennepolitiikkaa.
Keskustan mielestä pohjoisten ja itäisten alueiden säilyttäminen korkeimman aluetuen piirissä myös jatkossa on Suomen kannalta kynnyskysymys. Näille alueille pitää olla tulevaisuudessakin mahdollisuus myöntää nykymuotoisia alueellisia valtiontukia kuten yritysten investointitukea ja alueellista kuljetustukea.
5.4. Euroopan maaseutupolitiikka on keskeistä Suomen kaltaiselle reunamaalle
5.4.1. Suomen malli maaseudun kehittämisestä käyttöön koko EU:ssa
Maaseudulla on erityinen haaste vastata rakennemuutokseen, niin että voimme pärjätä yhteisillä eurooppalaisilla sisämarkkinoilla. Tarvitsemme jatkossakin nykyisen kaltaisia kehittämisohjelmia, joilla uudet mahdollisuudet saadaan käyttöön.
Tulokset ja kokemukset kehittämishankkeista ovat lupaavia; merkittävältä osin EU:n ja kansallisten kehittämistoimien ansiosta maaseudulle on syntynyt runsaasti uutta osaamista, yrittämistä ja muun muassa yhteistyöverkostoja.
Suomalainen paikallisen kehittämisen malli herättää paljon kiinnostusta koko Euroopassa. Nykyisen Leader ohjelman kaltainen ohjelma on tärkeä myös seuraavalla unionin ohjelmakaudella, ja tämä toimintatapa tulee ottaa mahdollisimman kattavasti käyttöön myös uusissa jäsenmaissa.
Paikalliset toimintaryhmät ovat merkittävämpiä kuin niiden melko vaatimaton rahoitus siksi, että niiden avulla paikallinen aloitteellisuus pääsee esille. Tätä tehostaa aktiivinen kylätoimintamme, vahva maaseudun järjestötyö ja osuustoiminnan luoma yhteistyön perinne.
Maaseudun uutta yritystoimintaa ja palvelujen toimintatapoja tulee jatkossakin kehittää nykyisten Alma- ja tavoite 1-ohjelmien kaltaisella rahoitusvälineellä. Lisäksi osaamista ja yrittäjyyttä vahvistavat muutkin EU:n ohjelmat tulee saada nykyistä aktiivisemmin käyttöön maaseudulla. Näiden avulla pienetkin toimijamme voivat päästä yhteisiin eurooppalaisiin verkostoihin ja markkinoille mukaan.
EU-ohjelmien hallintoa on kevennettävä ja maaseutuhankkeiden soveltuvuutta yrittämisen kehittämiseen parannettava. On tärkeä huolehtia, että maaseudulle tärkeät pienemmätkin hankkeet ovat jatkossa mahdollisia ja kylien toimijoiden ulottuvilla.
5.4.2. Luonnon olosuhteet otettava huomioon yhteisessä maatalouspolitiikassa
Maataloustukijärjestelmää uudistettaessa on otettava huomioon eri tuotannonalojen ja alueiden välinen oikeudenmukaisuus. Toisaalta tukijärjestelmästä ei pidä rakentaa niin monimutkaista, että tilojen kehittäminen jatkossa hankaloituisi.
Yhteinen maatalouspolitiikka ei ota riittävästi huomioon Suomen luonnonolosuhteita. Edelleenkin paremmat tuotantoalueet saavat yksikköä kohti enemmän tukea kuin pohjoiset alueet. Tätä epätasapainoa on korjattu EU:n maaseututoimilla; erityisesti luonnonhaittakorvauksella (LFA) ja ympäristötuella.
Lisäksi Suomella on oikeus maksaa kansallisia tukia, ja nämä liittymissopimuksen pohjoisen ja eteläisen tuen artiklat on turvattava myös uuteen perustuslakisopimukseen.
Suomen maatalouden ja maaseudun kehittämisen kannalta on olennaista, että EU:n rahoitus rakenneohjelmiin säilyy riittävällä tasolla seuraavalla rahoituskaudella vuosina 2007 - 2013. LFA- ja ympäristötukien rahoitus korostuu, kun varsinaisen maatalouspolitiikan (CAP) rahoitus on jo periaatteessa sovittu. Eurooppa-neuvoston ja Euroopan parlamentin päätösten mukaisesti maatalouden edellytykset on turvattava myös herkillä, epäsuotuisilla alueillamme. CAP-uudistuksen täytäntöönpanossa on huolehdittava, että tukikokonaisuus kannustaa työntekoon ja yrittäjyyteen.
Keskusta esittää, että EU:ssa tehdään selvitys objektiivisista luonnonolosuhteista, joiden mukaisesti yhteistä maatalouspolitiikkaa tulee jatkossa uudistaa nykyistä oikeudenmukaisemmaksi. Erityiset olosuhteemme on otettava huomioon myös EU:n sokeriuudistuksessa ja muiden erikoiskasvien -muun muassa tärkkelysperunan - tuotantomahdollisuuksissa.
5.4.3. Terveyttä edistävä ja turvallinen elintarviketuotanto on varmistettava
Elämäntavat ovat yhä tärkeämpi tekijä kansalaisten hyvinvoinnissa. Ruokavalio on yksi tärkeimmistä terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Ruokavalion ravitsemuksellista laatua on parannettava kansansairauksien ehkäisemiseksi. Lautaselle koottu ruoka, sen laadullinen turvallisuus ja terveyttä edistävä ravintosisältö ovat ne tekijät, joihin on vaikutettava.
Elintarviketuotantoketjun tuet tulee suunnata terveyttä edistävien tuotteiden tuotantoon alkutuotannosta tuote- ja pakkauskehitykseen. EU:n tuella tehdyt menekinedistämiskampanjat on suunnattava terveyttä edistäville tuotteille. Tutkimus- ja kehitysohjelmissa on terveyttä edistävien ohjelmien osuutta lisättävä.
Unionin laajentuessa on pidettävä kiinni elintarviketurvallisuudesta. Muun muassa salmonellan torjuntaohjelmaamme on jatkettava. Kuluttajille on turvattava selkeät tiedot elintarvikkeiden alkuperästä ja ravintosisällöstä.
Paikallinen elintarvikevalvonta on kuntien vastuulla, ja kuntien yhteistoimin tulee turvata riittävät resurssit luotettavaan ja joustavaan elintarvikevalvontaan.
Pakkausjätedirektiiviä uudistettaessa on kestävä kehitys otettava pohjaksi. Valmiiksi kuluttajapakkauksiin pakattujen tuotteiden kaupankäynti kasvaa huomattavasti laajentuneessa EU:ssa. Pakkausjätteen määrä kasvaa samassa tahdissa.
Elintarvike- ja kuluttajatuotteiden pakkauksissa tulee suosia uudelleen täytettäviä ja materiaalikierrätettäviä pakkausmuotoja. Elintarvikkeiden päällysmerkintöjen tulee riittävästi informoida kuluttajaa tuotteiden ominaisuuksista, kuten allergisoivista aineista tai geeniteknologian käytöstä.
GMO- (geenimanipuloidut organismit) kasveihin perustuvat elintarvikkeet ja rehut on rekisteröitävä ja niiden riskinarviointi, seuranta ja valvonta on varmistettava. Kemiallisten ja mikrobiologisten riskien hallintaa tulee kehittää. Eläintautien leviäminen ja kemiallisten aineiden jäämät ovat erityisen tärkeitä elintarvikevalvonnassa. Suomen tulee toimia niin, että lannoitteiden kadmium-normeja tiukennettaisiin unionitasolla.
Maatalouspoliittiset muutokset ja kaupan globalisoituminen eivät saa heikentää elintarviketurvallisuutta ja eläinten terveyttä.
5.5. Ympäristöpolitiikalla Itämeri kuntoon ja ilmastonmuutos hallintaan
Ympäristöpolitiikka on viimeisten vuosien aikana kasvanut yhä merkittävämmäksi politiikan lohkoksi. Samanaikaisesti ympäristön haasteet ovat kansainvälistyneet.
Suurimpia globaaleja ympäristöongelmia yksittäiset maat eivät yksin pysty ratkaisemaan, vaan ne on hoidettava kansainvälisellä yhteistyöllä. Euroopan unionilla on tässä entistä merkittävämpi rooli.
Suomen on aktiivisesti vaikutettava unionin jäsenmaana kansainvälisten ympäristösopimusten täytäntöönpanoon ja toteuttamiseen, jotta muun muassa ilmastonmuutos, vesien saastuminen ja maaperän köyhtyminen pysähtyisivät. Luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen edistämiseksi on saatava aikaan maailmanlaajuista alue- ja maaseutupolitiikkaa, jolla hillitään rajusti etenevää kehitysmaiden kaupungistumista.
EU:n on edellytettävä Yhdysvalloilta, Venäjältä ja muilta maailman tilaan keskeisesti vaikuttavilta valtiolta nykyistä vastuullisempaa otetta ympäristöasioissa.
Suomen pitää EU-politiikassaan kiinnittää erityisesti huomiota lähialueiden ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi Itämeren tilan ja Venäjän ydinturvallisuuden parantaminen. Euroopan unionin laajenemisen myötä Itämerestä tulee käytännössä EU:n sisämeri.
Unionin pitää jatkossa myös huomioida tämä lähtökohta. Itämeren kunnostaminen tulee nostaa EU:n ympäristöpolitiikan kärkihankkeeksi. Itämeren ongelmana on rehevöityminen ja jatkuva kuormittuminen erilaisilla raskasmetalli-, öljy- sekä myrkkypäästöillä. Ravinteet ja ympäristömyrkyt tulevat Itämereen valuma-alueiden vesistöreiteiltä.
Näillä alueilla on 14 valtiota ja noin 90 miljoonaa asukasta. Myrkkyjen ja ravinteiden pitoisuudet
ovat Itämeressä nousseet moninkertaisiksi esimerkiksi Atlantin valtamereen verrattuna. Itämeren pelastustoimilla on kiire.
Suurin globaali haaste ympäristölle on ilmastonmuutos. Suomen osallistumista ilmastonmuutoksen hidastamiseen puoltavat paitsi globaalit uhkakuvat myös Suomen omat välittömät intressit. Ilmastonmuutos ei merkitse Suomessa automaattisesti lämpeneviä kesiä ja paranevia kasvuolosuhteita vaan uhkia, joista pahin on Golf-virran ongelmakäyttäytyminen.
Suomen on omalta osaltaan kannettava vastuunsa ilmastonmuutoksen hillinnästä pyrkimällä vähentämään kansallisia kasvihuonekaasupäästöjä, turvaamalla ja lisäämällä hiilinielujen kuten metsien hiilensitomiskykyä ja pyrittävä edistämään ilmastonmuutoksen hidastamiseen pyrkivää politiikkaa niin Euroopan unionissa kuin kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.
Energiantuotannossa EU:n piirissä on otettava suunta kohti uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä uusiutumattomien sijaan. Ekologisuuden lisäksi tämä vaihtoehto on myös hyvin työllistävä. Suomessa esimerkiksi puu- ja turve-energialla sekä tehostamalla jo rakennettujen vesistöjen hyödyntämistä voisi tuottaa työtä ja hyvinvointia vielä huomattavasti nykyistä enemmän alueellisesti ja ekologisesti tasapainoisella tavalla.
Verotuksellisin keinoin on suosittava luontoystävällistä kuluttamista ja energiansäästöä. Keskustan mielestä unionin tasolla on sovittava ympäristöverotuksen minimitasosta ja muista taloudellisista ympäristöpolitiikan ohjauskeinoista.
Ympäristökatastrofit ovat yhä suurempi uhka ihmisten turvallisuudelle. Tärkeintä on ongelmien ennaltaehkäisy, mutta myös katastrofitilanteisiin on varauduttava uusin keinoin.
Ympäristöonnettomuuksien seurauksia voidaan lieventää tiivistämällä jäsenmaiden yhteistyötä katastrofitilanteissa. Konkreettisena keinona voitaisiin harkita esimerkiksi ympäristöjoukkojen muodostamista solidaarisuuslausekkeen hengessä.
Ympäristöjoukot koostuisivat jäsenmaiden asiantuntijoista ja ammattilaisista. Joukot olisivat jatkuvassa lähtövalmiudessa erilaisten ympäristökatastrofien varalta. Tällaisia olisivat esimerkiksi öljyvahingot, maanjäristykset, kemialliset ja säteilyonnettomuudet, myrsky- ja tulvavauriot, lumivyöryt ynnä muut ihmistä tai luontoa uhkaavat katastrofit.
Esimerkkejä tilanteista, joissa ympäristöjoukoille olisi käyttöä, tulee kuukausittain. Valitettavan usein kestää onnettomuuden jälkeen useita päiviä, ennen kuin tarvittava apu saadaan paikalle. Silloin on usein jo liian myöhäistä.
5.6 Unionin naapuruuspolitiikka ja pohjoinen ulottuvuus
Jo sovitun ja näköpiirissä olevan unionin laajentumisen ohella entistä tärkeämmäksi tulevat unionin suhteet naapurimaihin. Rakenteilla olevan naapuruuspolitiikan tavoitteena on unionin ja sen naapurimaiden välisten suhteiden laajentaminen ja syventäminen.
Naapuruuspolitiikan toteutukseen valmistellaan myös uutta rahoitusinstrumenttia. Se on tehokas taloudellinen väline elintasokuilujen kaventamiseksi unionin ulkorajoilla. Tämä on osa unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Uuden rahoitusmuodon tulee soveltua tehokkaasti myös Suomen raja-alueyhteistyöhön.
Suomelle on tärkeää, että EU:n ja Venäjän suhteet ovat toimivat niin poliittisesti kuin taloudellisestikin. Suomi on monin tavoin unionin piirissä näiden suhteiden eturivissä. Vuoropuhelun ollessa toimiva pystytään tehokkaasti ratkaisemaan myös käytännöllisiä ongelmia.
Unionitason suhteiden lisäksi Suomen on ylläpidettävä omia, kahdenvälisiä suhteitaan Venäjän kanssa. Venäjä on merkittävä strateginen kumppani niin unionille kuin Suomellekin. Pohjoisen ulottuvuuden kehittyminen tarjoaa unionille ja Venäjälle käytännön yhteistyömahdollisuuksia.
Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelma hyväksyttiin Feiran Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa 2000. Euroopan komissio on johtanut vuoteen 2003 asti ulottuvan ohjelman toteuttamista, johon ovat osallistuneet unionin jäsenvaltiot ja kumppanivaltiot sekä alueelliset järjestöt ja kansainväliset rahoituslaitokset.
Pohjoisen ulottuvuuden uusi toimintaohjelma (2004 - 2006) kattaa nykyisellään laajan toimintakentän (talous, liiketoiminta ja infrastruktuuri; työvoima, koulutus, tieteellinen tutkimus ja terveys; ympäristö, ydinturvallisuus ja luonnonvarat; rajat ylittävä yhteistyö ja alueellinen kehitys; oikeus- ja sisäasiat).
Suomella on aloitteen tekijänä ollut merkittävä osuus pohjoisen ulottuvuuden käytännön toteuttamisessa. Toiminnan kehittäminen Suomessa on toistaiseksi keskittynyt pääasiassa pohjoisen ulottuvuuden kansalliseen foorumitoimintaan. Toimintaa tulee pyrkiä kehittämään yhä konkreettisempaan suuntaan.
Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman (2004 - 2006) rahoitus tulee jatkossa taata muun muassa ulkosuhderahoituksen tarkoituksenmukaisista instrumenteista.
Tämänhetkisten rahoitusinstrumenttien ongelmana on ollut INTERREG-, Phare CBC- ja Tacis CBC-ohjelmien yhteensovittamisen hankaluus sekä näiden ohjelmien heikko sovellettavuus pohjoisen ulottuvuuden toimintasuunnitelmaan.
Rajat ylittävän ja alueelliseen yhteistyöhön kohdistettavan naapuruusinstrumentin toimeenpanon tulee jatkossa huomioida olemassa olevat ongelmat.
Tärkeää on myös ohjata kansallista lähialuerahoitusta pohjoisen ulottuvuuden hankkeiden kansalliseksi rahoitukseksi. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistoimintamalleja on kehitettävä kansallisen rahoituksen perustaksi.
6. Sosiaalinen Eurooppa
Suomen tulee toimia jatkossakin Euroopan unionissa kansallisen sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden tason säilyttämisen puolesta.
Unionin toiminnassa hyvinvointisektorilla turvataan jäsenvaltioiden julkisten palvelujen järjestämiseen ja tarjoamiseen liittyvät velvollisuudet. Siten voidaan taata tulevaisuudessakin suomalaisen hyvinvoinnin perusperiaatteiden toteutuminen.
Palvelujen tarjonnan alueellinen ja sosiaalinen tasa-arvo ja tasavertaisuus eivät saa vaarantua. Kansallisen sääntelyn ja valvonnan avulla on kyettävä jatkossakin turvaamaan asiakkaiden turvallisuus, palvelujen laatu ja tasa-arvonäkökohdat.
Keskustan mielestä Euroopan unionia on kehitettävä entistä enemmän kansalaisten näkökulmasta. Kaikissa yhteisön politiikoissa ja niiden toteuttamisessa tulee varmistaa ihmisten hyvinvointi ja terveyden korkeatasoinen suojelu. EU:n tasa-arvopolitiikkaa on edelleen kehitettävä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi.
Hyvinvointi tulee turvata jatkossakin samanaikaisesti kilpailukykyisen talousalueen haasteiden kanssa.
EU-yhteistyön sosiaali- ja terveyspolitiikan sektorilla tulee olla jäsenvaltioiden toimintaa täydentävää, erityisesti tietojen, kokemusten ja tulosten vaihtoa jäsenmaiden kesken. Unionin tasolla tulee toimia muun muassa laajalle levinneiden vaarallisten sairauksien ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.
Rajat ylittävien, tarttuvien tautien ja bioterrorismiin ehkäisyyn ja torjuntaan liittyvää yhteistyötä on kehitettävä. Suomen toimintatapoja ja kokemusta voidaan hyödyntää EU:ssa, erityisesti uusien jäsenvaltioiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Muun muassa köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen yhteistyö on lisännyt tietoa eri maiden järjestelmistä ja hyvistä käytännöistä.
Suomen tulee pyrkiä varmistamaan, että EU-tason yhteistyö palvelee mahdollisimman hyvin myös kansallisia etuja. Avoimen koordinaatiomenetelmän käyttö ei saa laajentua unionitason ohjaukseksi aloilla, jotka kuuluvat kansalliseen toimivaltaan.
Keskustan EU-politiikassa on paljon hyviä periaatteita. Toivoa vain sopii, että Keskusta on yhtenäisesti tämän politiikan takana. Soraääniäkin on nimittäin kuulunut.
Huomoita ohjelmajulistuksessa kiinnitti se, että EU:n kilpialukyvyn kehittämistä ja tiukkaa menotaloutta kannatetaan. Kuitenkin jo heti seuraavassa kohdissa halutaan uusien jäsenmaiden ja pohjoisten jäsenmaiden tukien jatkuvan vähintään entisellään. Ei voi olla ihmettelemättä miten tiukan budjettipolitiikan ja suurten menojen yhtälö aiotaan keskustalaisessa visiossa toteuttaa. Ettei käy vaan niin kuin viime eduskuntavaalien alla, kun Keskusta joutui muutamaan otteeseen tinkimään vaalilupauksistaan, kun Kokoomus alkoi laskea hintalappuja lupauksille.
Toinen toistaan poskelle lyövät kannanotot puolueiden periaatejulistuksissa eivät ole harvinaisia, lueppa vaikka Kokoomuksen vastaava. Luultavasti SDP:nkin kannoista löytyisi kieli poskessa luettuna vaikka kuinka paljon ristiriitaisuuksia.