Jaksamisen rajalla,

Tuttu tilanne meillä myös. Meillä on 8kk lapsi. Mies ei auta ja kun kauniisti olen pyytänyt joskus sitä omaa aikaa, niin vastaus on, että "ei mullakaan sitä omaa aikaa ole" "töissä on rankkaa ja en sen jälkeen ehdi levätä yhtään, jos alan kotiin tullessa hoitaa lasta"

Ja olen samaa mieltä tuosta päivällä nukkumisesta, että mielummin olen väsynyt, kuin että tuhlaan sen pienen hetken yrittämällä nukkua kun olisi omaa aikaa. Meillä tyttö työllistää tosi paljon ja kaikki aika mikä on hereillä saa olla komentamassa, kun neiti koittaa kiipeillä millon mihinkin. Jos ottaa syliin, niin alkaa aina se kiemurtelu ja vastustelu ja minun tukan syminen, naaman raapiminen. Tällä hetkellä tuntuu, etten nauti äitiydestä koska olen niin väsynyt. Kodissa on paljon kesken jääneitä töitä, sillä kun lapsi on hereillä en niitä pysty tekemään. Jos täyttää astianpesukonetta, niin neiti on koko ajan kiipeilemässä siinä kannen päällä ja kuten jo kirjoitin, niin ne pienet hetket, kun hän nukkuu päivällä, niin käytän sen ajan ihan vain keskittymällä itseeni kuten juon kahvin ja istun koneella. Viime yönä lasta rauhotellessa mietin, että jos tämä on aina tällaista, niin lapsiluku meillä jää yhteen, vaikka toki rakastan lastani yli kaiken

Meillä 8kk lapsi,ja nukkuminen ollut alusta saakka hankalaa. Yöt menneet jotenkuten jos antoi rintaa 3-4 kertaa yössä ja myöhemmin yöunia hieman parantanut lapsen päiväaktiivisuuden lisääntyminen (?) eli nukahtaa illalla paremmin ja nukkuu "jo" melkein 3h pätkän ennen ekaa heräämistä. Päiväunia nukkui pahimmassa vaiheessa kolmet noin 30min unet, mietin silloin kuinka ihmeessä pieni vauva voi pärjätä noin pienillä unilla, kun ei ne yöunetkaan erityisen pitkät olleet & heräili sen 4 kertaa yössä. Nykyisin nukkuu kolmet 40-60min unet, sentään. Enkä minäkään ole käyttänyt pieniä päiväunihetkiä nukkumiseen kuin ehkä pari-kolme kertaa. Ehdin just nukahtaa ja nukun jotain vartin kun lapsi herää. Olin vain ihan sekaisin niin vähistä unista.

Meilläkään mies ei ota todesta kun kerron tarvitsevani lepoa tai omaa aikaa. Kuulemma vauvaperheissä äitien elämä on tällaista. Nukutaan huonosti eikä ole omia harrastuksia. Välillä mies saa jonkun katumuspuuskan ja silloin pääsen yksin kauppaan tai kävelylle, mutta eipä tästä ole säännöllistä käytäntöä saatu. Että saisin vaikka sen 1-2h joka viikko, käytin sen sitten nukkumiseen tai mihin hyvänsä.

Muutimme miehen töiden takia 2kk sitten, hoidin monet muuttojärjestelyt aika pitkälti yksin niiden pienten päiväunien aikana tai silloin kun lapsi leikki tyytyväisenä lyhyen hetken.Muuttoa tehtiin n. 3kk ja olen tällä hetkellä aikasta puhki kun pienetkin lepotauot on viime kuukausina menneet tavaroiden pakkailuihin tai uuden kodin järjestelyyn.

Pisteenä i:n päälle; uudet asumisolot on tuntuva huononnus aiempaan nähden. Ja sosiaalinen verkosto jäi vanhalla paikkakunnalle - ei tosin kauas, mutta sekin matka jo vaikuttaa. En ole nähnyt yhtäkään ystävääni tai läheistäni muuton jälkeen. Poikkeuksena omat vanhempani.

Olen todella loppu. Itku, alakulo ja ahdistus on koko ajan pinnan alla vaikka olisinkin päällisin puolin ok.