Kun Punaisten kapina oli kukistetu alkoi selvittelyn ja maksun aika. Moni kauhistelee sitä, että moni sai tuomion vaikkei itse osallistunut rikoksiin. Unohdetaan että kapina sinällään oli rikos. Ei sorrettujen välttämätön reaktio vaan kyse oli suomalaisen yhteiskunnan tuhoamisesta ja suomen tosiasiallisesta liittämiseksi Venäjään; tulevaan Neuvostoliittoon.
Sofi Oksanen kirjassaan Kaiken Takana Oli Pelko käyttää määritettä sovietisointi kuvaamaan kommunistien Virossa harjoittamaa terroria. Pelolla haluttiin alistaa kansa vallanpitäjien tahtoon. Yksi ensimmäisistä vaiheista oli puhtaasti poliittiset murhat. Opettajia, pappeja, lääkäreitä ja tietenkin yritysten omistajia surmattiin suunnitelmallisesti. Seuraava vaihe oli suurten massojen pakkosiirrot ja satunnainen väkivalta.
Suomessa Valkoiset kukistivat Puna-kapinan ennen kuin punainen terrori ehti toiseen vaiheeseen. Murhia ehdittiin toteuttaa vain harvoilla alueilla, mutta ainakin Kymenlaaksossa tehtiin laajalti murhia.
Henkilökohtaiset kaunat on toki erotettava näistä suunnitelmallisista veriteoista. Näitä tehtiin toki myös Valkoisten taholta välittömästi sotatoimien loputtua.
Esimerkkinä vihanpitomurhasta on erään sukulaismiehen murha 1918 helmikuussa. Muutamaa vuotta aikaisemmin kommunistit olivat varastaneet erään rakennustyömaan varastoista niin paljon rakennustarvikkeita että työt rakennuksilla oli keskeytetävä kuukausiksi. Sukulaismies sai selville miten rikos oli tehty ja työnantaja teki poliisin kanssa ansan kun työt taassaatiin alkuun. No kommunistit saivat pitkäät vankeustuomiot varkauksista. Eräs ensimmäisiä toimia joita Demarit tekivät päästyään valtaan Helsingissä oli vapauttaa rikolliset vankiloista.
No, sukulaismies sai surmansa. Olihan hän kommunistien rikoksien jälkeen saanut työt taas jatkumaan ja kommunistit omaa hölmöyttään jäivät kiinni. Mutta Punikin on aina löydettävä joku jolle kostaa ja jokin selitys teolle.
Ei varmaan ole ihme jos tälläiset Punikit saivat kapinan jälkeen myös ansaitsemansa rangaistukset.
Vaikka teloitettujen määrä olikin suuri, suurin osa kesällä 1918 kuoleista kuoli nälkään ja tauteihin.
Yksi syy ruuanpuutteeseen oli edelleenjatkuva 1. maailmansota. Ruokaa ei saatu ostetuksi ulkomailta ja oma maatalous oli jäänyt jo pitkään kehityksestä jälkeen.
1600 luvulta peräisin oleva torpparijärjestelmä todettiin vanhentuneeksi jo 1800 luvun alussa ja 1860 luvun lopulla varmisti asian. Mutta Punikkien toiminta torpparikysymyksessä oli omiaan hidastamaan maatalouden uudistamista. Myöhemmät tapahtumat vain siirsi ongelmaa edelleen. Pientilat eivät voineet elättää perheitä ja ongelma ratkaistiin vasta 1970 luvulla.
Ja kevään 1917 rettelöt saivat aikaan että osa kylvöistä jäi tekemättä.
Ei siis ihme että keväällä ja kesällä 1918 oli pulaa ruuasta. Vankileireillä tämä näkyi nopeasti. Mutta kun nälkää nähtiin myös leirien ulkopuolella niin miksi rikollisia olisi pitänyt paapoa.
Punaisten itsensä kylvämä viha ja itse aiheutettu kurjuus koitui heidän omaksi vahingokseen. Ja kun suurin osa kapinan johtajista pakeni Venäjälle niin toki voi sanoa että ei ne pahimmat rikolliset rangaistusta saaneet... ainakaan vielä.
Tosin suuri osa 1918 Venäjälle paenneista sai kokea rangaistuksensa uusien isäntiensä toimesta. 1930 luvun puhistukset oli monen punakapinallisen loppu.
Rikoksen tuomittavuutta mitattaessa täytyy myös arvioida se tilanne että rikoksen teko keskeytyi. Valkoiset esti Punaisia enemmiltä rikoksilta. Valkoiset esti Saksalaisten tuella venäläisten pääsyn suomeen. Demarit olivat esittäneet kutsun, ja tuo 2-300 000 venäläisen tulo olisi ollut itsenäisyyden loppu.
Punaisten Sovietisaatio prosessi olisi päässyt seuraavaan vaiheeseen.
Nekin jotka eivät itse tehneet murhia olivat mukan tekemässä joukkomurhat mahdolisiksi. Se että rikoksen teko keskeytettiin voittajan puolelta ei tee näitä mukana olleita syyttömiksi.
Tuomioiden laillisuuden muotoseikoista voi kiistellä loputtomiin. Punaiset saivat tuomioit heidän tekojensa perusteella; vaikka todisteet eivät normaalioloissa ehkä ei olisi tuomioon riittäneet.
Mutta punasiten murhien syynä oli se kuka ja mikä murhattu on; ei se mihin oikeasti oli syyllinen.
Sukulaismies ei ilmiantanut niitä Kommareita; hän vain selvitti miten rikos oli tehty ja poliisi sai rikolliset kiinni ja tuomiolle. Mutta hän oli Porvarin ystävä; siis luokkavihollinen. Ja se vuoksi hänet tapettiin.
Punaiset kapinaan osallistujat saivat rangaistuksen tekojensa perusteella.
Se kapina oli vain Punaisten vallanhimoa. Punaisten itse työläosille aiheutetun kurjuuden seurasuata. Ja sellaiseen kapinaan osallistuja ansaitsee rangaistuksensa.
NINEL
Sofi Oksanen kirjassaan Kaiken Takana Oli Pelko käyttää määritettä sovietisointi kuvaamaan kommunistien Virossa harjoittamaa terroria. Pelolla haluttiin alistaa kansa vallanpitäjien tahtoon. Yksi ensimmäisistä vaiheista oli puhtaasti poliittiset murhat. Opettajia, pappeja, lääkäreitä ja tietenkin yritysten omistajia surmattiin suunnitelmallisesti. Seuraava vaihe oli suurten massojen pakkosiirrot ja satunnainen väkivalta.
Suomessa Valkoiset kukistivat Puna-kapinan ennen kuin punainen terrori ehti toiseen vaiheeseen. Murhia ehdittiin toteuttaa vain harvoilla alueilla, mutta ainakin Kymenlaaksossa tehtiin laajalti murhia.
Henkilökohtaiset kaunat on toki erotettava näistä suunnitelmallisista veriteoista. Näitä tehtiin toki myös Valkoisten taholta välittömästi sotatoimien loputtua.
Esimerkkinä vihanpitomurhasta on erään sukulaismiehen murha 1918 helmikuussa. Muutamaa vuotta aikaisemmin kommunistit olivat varastaneet erään rakennustyömaan varastoista niin paljon rakennustarvikkeita että työt rakennuksilla oli keskeytetävä kuukausiksi. Sukulaismies sai selville miten rikos oli tehty ja työnantaja teki poliisin kanssa ansan kun työt taassaatiin alkuun. No kommunistit saivat pitkäät vankeustuomiot varkauksista. Eräs ensimmäisiä toimia joita Demarit tekivät päästyään valtaan Helsingissä oli vapauttaa rikolliset vankiloista.
No, sukulaismies sai surmansa. Olihan hän kommunistien rikoksien jälkeen saanut työt taas jatkumaan ja kommunistit omaa hölmöyttään jäivät kiinni. Mutta Punikin on aina löydettävä joku jolle kostaa ja jokin selitys teolle.
Ei varmaan ole ihme jos tälläiset Punikit saivat kapinan jälkeen myös ansaitsemansa rangaistukset.
Vaikka teloitettujen määrä olikin suuri, suurin osa kesällä 1918 kuoleista kuoli nälkään ja tauteihin.
Yksi syy ruuanpuutteeseen oli edelleenjatkuva 1. maailmansota. Ruokaa ei saatu ostetuksi ulkomailta ja oma maatalous oli jäänyt jo pitkään kehityksestä jälkeen.
1600 luvulta peräisin oleva torpparijärjestelmä todettiin vanhentuneeksi jo 1800 luvun alussa ja 1860 luvun lopulla varmisti asian. Mutta Punikkien toiminta torpparikysymyksessä oli omiaan hidastamaan maatalouden uudistamista. Myöhemmät tapahtumat vain siirsi ongelmaa edelleen. Pientilat eivät voineet elättää perheitä ja ongelma ratkaistiin vasta 1970 luvulla.
Ja kevään 1917 rettelöt saivat aikaan että osa kylvöistä jäi tekemättä.
Ei siis ihme että keväällä ja kesällä 1918 oli pulaa ruuasta. Vankileireillä tämä näkyi nopeasti. Mutta kun nälkää nähtiin myös leirien ulkopuolella niin miksi rikollisia olisi pitänyt paapoa.
Punaisten itsensä kylvämä viha ja itse aiheutettu kurjuus koitui heidän omaksi vahingokseen. Ja kun suurin osa kapinan johtajista pakeni Venäjälle niin toki voi sanoa että ei ne pahimmat rikolliset rangaistusta saaneet... ainakaan vielä.
Tosin suuri osa 1918 Venäjälle paenneista sai kokea rangaistuksensa uusien isäntiensä toimesta. 1930 luvun puhistukset oli monen punakapinallisen loppu.
Rikoksen tuomittavuutta mitattaessa täytyy myös arvioida se tilanne että rikoksen teko keskeytyi. Valkoiset esti Punaisia enemmiltä rikoksilta. Valkoiset esti Saksalaisten tuella venäläisten pääsyn suomeen. Demarit olivat esittäneet kutsun, ja tuo 2-300 000 venäläisen tulo olisi ollut itsenäisyyden loppu.
Punaisten Sovietisaatio prosessi olisi päässyt seuraavaan vaiheeseen.
Nekin jotka eivät itse tehneet murhia olivat mukan tekemässä joukkomurhat mahdolisiksi. Se että rikoksen teko keskeytettiin voittajan puolelta ei tee näitä mukana olleita syyttömiksi.
Tuomioiden laillisuuden muotoseikoista voi kiistellä loputtomiin. Punaiset saivat tuomioit heidän tekojensa perusteella; vaikka todisteet eivät normaalioloissa ehkä ei olisi tuomioon riittäneet.
Mutta punasiten murhien syynä oli se kuka ja mikä murhattu on; ei se mihin oikeasti oli syyllinen.
Sukulaismies ei ilmiantanut niitä Kommareita; hän vain selvitti miten rikos oli tehty ja poliisi sai rikolliset kiinni ja tuomiolle. Mutta hän oli Porvarin ystävä; siis luokkavihollinen. Ja se vuoksi hänet tapettiin.
Punaiset kapinaan osallistujat saivat rangaistuksen tekojensa perusteella.
Se kapina oli vain Punaisten vallanhimoa. Punaisten itse työläosille aiheutetun kurjuuden seurasuata. Ja sellaiseen kapinaan osallistuja ansaitsee rangaistuksensa.
NINEL
Vastaukset 28
Vanhimmat
jopa alle vuoden vanhojen lapsien murhaaminen rikollisten rankaisemista? Minun mielestäni se on kansanmurhaa!
vauvojen tappamista todella ollut? Ja jos on ollut, niin kenen toimesta?
...ja löytyy paljon tietoa , joka salattiin lähes sata vuotta !
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=10579
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=26924
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=30060
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=10492
Eloon jääneet "punikinpennut" vietiin lahtareiden koteihin orjiksi ja tapatettiin sitten Talvi- ja Jatkosodassa.
Siviilissäkin syntymä- ja kätkytkuolemat olivat vähän toisenlaisissa sfääreissä, kuin nykyään.
Avovankila = lapset olivat usein vanhempisensa muassa. Näitä sattuu, eteeenkin noissa olosuhteissa. Veikkaisinpa, että jopa nykyäänkin. Myös vankilaan sijoitetuilla. Nämä ovat kehitysmaissa edelleen tuikitavallisia - koko suku saattaa olla "lusimassa" suvun pään tuomiota joko vankilassa tai sen välittömässä läheisyydessä - vankilaan taas on ei-vangeilla kohtuum vapaa pääsy. Ja Suomi OLI monella mittarilla kehitysmaa vielä 1917.
Käy vaikka ihastelemassa vaikka Venäjän nykyisiä vankilaolosuhteita. 10 vuoden tuomio on edelleenkin käytännössä kuolemantuomio - ellei niihin ole viime vuosina tullut selkeitä parannuksia. Mitä oli sitten sodan rampauttamassa kehitysmaassa 1917?
Katovuonna oli ennnätyspakkaset ja sitten tuli Espanjan-tauti. Lisäksi punaiiset olivat ryöstäneet valtion kultavarannot Neuvostoliittoon. Ei ollut, millä maksaa viljasta tai lääkkeistä. Taisi merikin jäätyä umpeen, että ei ne laivatkaan olisi kulkeneet vaikka rahaa olisi ollut.
Sitä niitetään, mitä kylvetään.
Sodissa kuolee myös lapsia, ainakin nälkään.
Mutta jos lapsi kuolee vankileirillä johon vanhemat ovat joutuneet rikostensa vuoksi niin kenen syy se on. Vastuu lienee niiden rikollisten vanhempien. Ainakin minun mielestä.
Jos vanhemmat eivät olisi tehneet rikosta, ei lapsikaan olisi joutunut vankileirille.
NINEL
No, jos syynä on nälkä tai leirillä riehuneet taudit, niin miksi ihmeessä puhutaan surmista.
Kesällä 1918 varmaan kuoli monta muutakin lasta. Nälkä oli yleitä myös leirien ulkopuolella ja sairauksia samoin.
Punikin pentujen surmaamiset ovat samanlainen Punikkien ilta satu kuin muutaman vuoden takainen Satu Huhtiniemestä.
Jos ei ole kiltti pikku pieneeri ja harjoittele vallankumousta niin tuhma lahtari setä vie punikin pennnun...
Puna-rosvot sai mitä tilasi; hyvä vain että Junger julisti, että koko kapinaan lähteminen oli virhe. Jos vielä tunnustaisi että kaikki Forssan kokouksesta lähtien on ollut pelkkää virhettä niin ollaan jo lähempänä totuutta.
NINEL
nämä lapset olisi tarkoituksellisesti tapettu eli murhattu. Luonnollisia kuolemia kai niissä oloissa. Tuskinpa ne olot olisivat sen paremmat olleet, jos punaiset olisivat sodan voittaneet. Silloin valkoisten lapsia olisi kuollut vankileirillä.
lapsistaan huolen. Miksi punikkivanhemmat eivät pitäneet lapsistaan huolta?
Miksi ne antoivat lastensa kuolla nälkään, kuitenkin itse selviten hengissä?
Toisen maailmansodan aikaan näitä "avovankiloita", joissa oli kanssa vangittuna lapsia samoin oli Itä-Karjalassa, jossa kuolleisuus oli jopa suurempaa kuin näissä Saksan "avovankiloissa". Niin saksalaisetn kun suomalaistenkin ylläpitämillä keskitysleireillä murhattiin joukoittain lapsia kuten vuonna 1918.
Ainoa ero on, että pedofiili on siras, mutta sinä olet vain pelkkä kusipää.
että lapsia tapetaan nälkään?
Punaset tuskin olisivat koonneet lahtarien penikoita keskitysleireille, vaan olisivat antaneet heidän olla äitiensä kanssa kotona.
Keskitysleireillä murhatut naiset ja lapset olivat usein Suomesta turvaan pyrkiviä pakolaisia, joidenka matka katkaistiin saksalaisten toimesta.
vain huoli itsestäsi!
muutoin niin sairas, että ei halunnut syödä? Kuka nämä tilastot on tehnyt?
...täytyy olla ihmisen mieli, jos täytyy puolustella viattomien lapsien murhaamista.
ruumiskasoja , ja omatkin ruumiskasat ovat lähes sadan vuoden jälkeen edelleen tutkimatta , samoin kuin rikoksentekijät tuomitsematta ! Jos eivät syylliset enää olisikaan elossa , ainakin syyllisten suvut olisivat tiedossa !
kysyisin sinulta, joko olet lakannut puolisoasi hakkaamasta.
Enpä usko. Vaimon hakkaaminen on yhtä sairasta kun lasten murhaamisen ihannointi.
tietenkin! Sairasta kuin terroritekoihin ryhtyminen.
Vuoden 1918 sodan sotasurmat kuolintavan ja osapuolen mukaan
Taulukossa on tietoja vuoden 1918 sodan sotasurmista eriteltyinä kuolintavan ja osapuolen perusteella.
Joten kun murhaajista ja teloittajista kirjoitat, tarkoitat varmaan sisällissodan "valkoista osapuolta":
Kuolintapa Punaiset Valkoiset Muut Yhteensä
Kaatunut 5 199 3 414 790 9 403
Teloitettu, ammuttu, murhattu 7 370 1 424 926 9 720
Kuollut vankileireillä 11 652 4 1 790 13 446
Kuollut vankileireiltä vapauduttuaan 607 - 6 613
Kadonnut 1 767 46 380 2 193
Muut kuolintavat 443 291 531 1 265
Kaikki yhteensä 27 038 5 179 4 423 36 640
Vankileireillä tapettiin kiduttamalla, nälkään ja tauteihin 11.652 punaista. Punaisia kuoli yhteensä 27.038 ja valkoisia 5.179, joista teloitettu, ammuttu, murhattu 1.424. Punaisia teloitettiin, ammuttiin ja murhattiin 7.370.
Tässä sinulle syitä, jotka johtivat luokkasotaan:
1800-luvun loppupuolella Suomessa oli suuri köyhälistön luokka. Laaja maalaisväestö oli jäänyt ilman torppaa rengeiksi, piioiksi ja muiksi vuosityöntekijöiksi tai loisiksi ja irtolaisiksi. 1892 asetettiin valtion komitea "torpparijärjestelmän edistämiseksi".
Komitea jakoi 2 - 300 mk:n suuruisia korottomia lainoja yksityisille maanomistajille uusien torppien perustamista varten. Maanomistaja sai lainan anteeksi, jos torppa oli elinkelpoinen vielä 10 vuoden kuluttua. Mikäli torppien perustaminen yleensä onnistui, oli siitä hyötyä maanomistajalle ei torppareille.
Lisäksi voimassa olevat asetukset panivat voittamattomia esteitä itsenäisten pientilojen ja palstatilojen syntymiselle maaseudulla ja sen vuoksi oli maattomien pakko turvautua asutukseen vuokramaalla.
Suomessa oli siis suuri "irtaimen väestön" luokka ja sen lisäksi velkaisia pientilallisia, jotka eivät saaneet toimeentuloaan liian pienistä tiloista.
Työolot olivat huonoja, muun muassa pitkät työpäivät, ylityön rajaton teettäminen, alaikäiset tekivät pitkiä päiviä, epäterveellisten ja kurjain tehdasolojen ja lukemattomain muitten epäkohtien vuoksi. Esim. Tampereen yleisessä sairaalassa hoidettiin kahtena vuotena (1859-78) 241 työntekijäin tapaturmaa. 1871-1880 Tampereen pumpulitehtaan töysikasvuisen väestön kuolleista 68,5 % oli keuhkotaudin uhreja ja 1860-luvun alussa raivosi tultikkutehtaissa fosforimyrkytys.
Työväki oli työnantajain ehdottoman holhuun alaisena: tehtaalaisetkin olivat vuosipalkollisten asemassa ja kotikurin alaiset. Varsinainen työväenyhdistysten aika alkoi vasta 1880-luvulla. Vuoteen 1895 mennessä maassamme oli jo kaikkian 34 työenyhdistystä ja noin 5.000 jäsentä.
Yhdistykset pysyivät kauan omistavain luokkain johdettavina. Tampereen yhdistyksen 311 jäsenestä v. 1890 oli varmuudella työntekijöitä ainoastaan 73. "Työväen kalenterissa" v. 1893 mainituista 20 yhdistyksen puheenjohtajista ei ollut ainoakaan varsinainen työläinen. Vuosisadan vaihteessa työväenyhdistysten alaosastoiksi perustetut ammattiyhdistykset irtaanuivat työantajain vaikutuksesta ja ryhtyivät käytännöllisiin työtaisteluihin etujensa puolesta. Ja äänioikeuden puolesta.
Vuoden 1869 valtiopäiväjärjestys antoi äänioikeuden ainoastaan kaupunkien porvaristolle ja talonomistajille. Äänioikeutta ei ollut naisilla eikä työtätekevällä luokalla.
Äänet laskettiin vaaleissa veroäyrien mukaan (kukkaroäänet), mutta asteikon laajuuden saivat kaupungit itse määrätä. Syntyi suuria epäkohtia. Vuosisadan lopussa oli vain 6,7 %:lla kaupunkien väestöstä valtiollinen äänioikeus. Maalla ainoastaan 4,3 %:lla oli valtiollinen äänioikeus.
Valtiopäivillä ei ruotsinmielisten säätyjen jarrutuksen vuoksi vuosikymmeniin saatu minkäänlaisia parannuksia. Ruotsinmielisiä säätyjä vastaan syntyi jo 1880-luvun alussa suomenmielisten liike, jonka päämääränä oli äänioikeus siitä osattomille kansanluokille.
Tilattoman Väestön Alakomitean tilastollinen tutkimus osoitti suomalaisten asunto-olojen kurjuuden 1900-luvun alussa maaseudulla:
420.000 perheestä 150.000:lla ei ollut v. 1901 omaa asuntoa ja 80.000 ruokakunnalla (niistä 40.-50.000 perhettä) ei ollut edes erityistä huonetta.
Asuntokysymys oli 1900-luvun alussa - äänioikeuden puuttumisen vuoksi - tärkein sisäpoliittinen kysymys ja sen ratkaisemisesta riippui yhteiskunnallinen rauha. Asunnottomat eivät asuntoja saaneet eivätkä maattomat elinkelpoisia maatiloja, joten siitä syntyi sisällissota.
Sen ajan vallanpitäjiltä ei löytynyt älyä eikä tahtoa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi rauhanomaisella tavalla.
...on torpparin aurinko.
Suomen teollistamisen mahdollistava rahoituslainsäädäntö saatiin aikaiseksi vasta 1870 - luvulla. Maatalouden jälkeenjääneisyys oli todettu jo 1830 - luvulla, mutta mistään ei saatu varoja maatalouden kehittämiseen. Tieto uudistustarpeista ja keinoista kyllä oli.
Tuo uusien torppien perustaminen oli täysin järjetöntä puuhaa; lisää elinkelvottomia tiloja. No, vasemmiston vallankumousteoriaanhan tuo puuha sopi. Mutta mitään hyvää kenellekään sillä ei tosiasiassa saatu aikaan.
Mutta kun kansan oloja kurjistetaan tarpeeksi ja esitetään perusteettomia lupauksia niin saadaanhan siinä toki ainekset minkä tahansa veriteon perusteeksi.
Vähitellen kasvavat teollisuus keskukset pystyivät aluksi parantamaan elinoloja; kun myös asuntoja ja kouluja ja muita palveluja satiin rauhassa rakentaa. Mutta kun alettiin luoda massojen maaltapakoja elinolot vain kurjistuivat. Talouden suhdannevaihtelut saattoivat pysäyttää ulkomaan kaupan hetkessä. No, kurjuuttahan se tiesi myös työläisille. Mutta sen sijaan että olisi tuettu yrityksiä ja hankittu koulutusta ja uutta oppia halutttiin lietsoa kapinaa.
Hyvä esimerkki oli vapaa-ajan toiminta. Lähes jokainen tehdas perusti urheiluseuroja. Mutta koska niissä ei saanut vapaasti kylvää kapinaa ja vihaa työnanatajia vastaan piti perustaa "työväen" urheiluseuroja. Pääosin propagandatarkoituksiin.
Kurjuus ei poistunut PunaKapinalla ja se ei ollut koskaan kapinan todellinen tarkoitus. Työläisen elinolojen parantaminen ei ollut 1900 - luvun alun vasemmiston-kaappaaman- työväenliikeen tavoite.
Sosiaaliturvan uudistuksia vastustettiin, koska tyytyväinen työläinen ei ollut riittävän kapinallinen. Sosiaaliturvaa alettiin vaatimaan kun haluttiin saada siitä mahdollisimman kallis "porvarille". Tällä samalla periaatteella toimi puna-porukka aina 1980 luvulle asti.
Sillä ei niin väliä kuinaka paljon ja ketä sosiaaliturvaauttoi: kunhan vain saadaan mahdollisimman paljon rahaa "porvarilta" pois.
Kurjuus olisi ollut poistettavissa 1917 mennessä jos Punaiset eivät olisi itse pahentaneet tilannetta.
No, eihän Punaiset siitä virheestä mitään oppineet: kurjuuden aiheutaminen vaikkapa hävittämällä työpaikkoja jatkuu edelleen. Merimiesammatit, Vaateteollisuus, Paperiteollisuus, Lapin matkailun sabotointi....
Työttömien kurjuus ei vain enää edistä Punaisten asiaa: puna valhe ei enäää toimi.
NINEL
...Suomi olisi bulkkitavaraa tuottava kehitysmaa.
Kapitalistin innovaatisuus katoaa ja henkinen laiskuus ottaa vallan, jos voittojen kokoaminen on liian helppoa.
Ammattiyhdistysliike ja poliittinen vasemmisto ovat yhteiskunnallisen kehityksen moottori.
Ei päästetä omistavaa luokkaa lepäämään laakereilla.
Lopeta NINEL tuo höpinäsi, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Nuo kirjoituksesi ovat pelkästään mutu-tietoa ja valheellista propagandaa.
Tarkoitushakuista vääristelyä ja valhetta kirjoituksesi.
Kurjuus poistettiin vain järjestäytyneen työväenliikkeen suurten uhrausten, yhtenäisyyden ja arvokkaan työn tuloksena, mitä me Suomen lähihistoriasta tietävät, syvästi kunnioitamme.
Mistä ihmeen sosiaaliturvasta kirjoitat ja miltä vuosisadalta?
Sosiaaliturva on yhä edelleen surkea Suomessa ja sitä paikataan leipäjonoilla.
1900-luvun alkupuolella köyhät kerjäsivät...
2010 köyhät kerjäävät leipäjonoissa - ensi vuodelle on tilattu miljoona kiloa enemmän EU-ruokaa Suomen köyhille, jotta pysyvät hengissä!
Vaivaistalot perustettiin aikoinaan juuri siksi, että omaiset kohtelivat sairaita vanhempiaan, isovanhempiaan, setiään, enojaan, tätejään, veljiään, siskojaan ja lapsiaan julman epäinhimillisesti.
Onko Ninnellille termi "seinähullu" tuttu?
-
Ennenmuinoin mielisairaat kytkettiin seinään kiinni. Siinä ne saivat olla omissa ulosteissaan ja syödä kaukalosta kuin eläimet.
Joskaan ei niissä hullujenhuoneissa ja vaivaistaloissakaan kohtelu ollut kovinkaan hyvää, niin oli se kuitenkin huima parannus aikaisempaan verrattuna.