Onnellisena tein positiivisen raskaustestin vappupäivänä, jihuu me saadaan vihdoin toivottu vauva...mutta jo melkein samantien sisuksiin iski pelko, mitä jos taas....mulla todettiin noin puoli vuotta sitten tuulimunaraskaus joka oli edennyt jo rv 12 ja tää lapsi olis ollu erittäin toivottu (eka raskauteni) no sen jälkeen taivas putos niskaan, itkusta ei tullut loppua, talvi meni kuin unessa...toki koko ajan yritettiin uutta, mutta ei vaan tärpännyt ja nyt kun sitten vihdoin tärppäs niin en osaa nauttia asiasta kun pelkään koko ajan koska ja mitä tapahtuu...
Tiedän, olen hölmö, mutta kun ei ajatuksilleen voi mitään ja vaikka kuinka yritän olla positiivinen niin mieltä kaivertaa ja joka kerran kun käyn vessassa pelkään....
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia ja kuinka olette selvinneet tilanteesta!?
Mieheni on kyllä erittäin suuri tuki, mutta eihän miehet näin alkuvaiheessa oikein osaa ajatella vielä koko raskautta...
Mukavaa odotusta kuitenkin kaikille odottajille ja yrittäjille toivon positiivisia testejä :)
Tiedän, olen hölmö, mutta kun ei ajatuksilleen voi mitään ja vaikka kuinka yritän olla positiivinen niin mieltä kaivertaa ja joka kerran kun käyn vessassa pelkään....
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia ja kuinka olette selvinneet tilanteesta!?
Mieheni on kyllä erittäin suuri tuki, mutta eihän miehet näin alkuvaiheessa oikein osaa ajatella vielä koko raskautta...
Mukavaa odotusta kuitenkin kaikille odottajille ja yrittäjille toivon positiivisia testejä :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse sain varmistuksen samanlaiseen huoleen, kun pääsin viikolla 8 ultraan ja sain nähdä sydämen sykkeen. Viikolla 7 aikaisintaan kuulemma näkyy syke, että jos vain mahdollista päästä ultraan aikaisin, vaikka yksityiselle, niin saa rauhan omaan mieleen mahdollisimman ajoissa.
Hei! Itselläni on samanlainen tilanne. Sain vappuna tietää olevani raskaana, ja takana on yksi keskenmeno.. En toivo mitään muuta niin paljon kun että kaikki menisi vaan hyvin..vaikka olenkin äärettömän onnellinen alkaneesta raskaudesta, silti myös valtava huoli painaa taustalla. Odotan vain että kuukausi vielä menisi nopeasti niin sitten on ohi suurin riskiaika. En kyllä osaa vastata varsinaiseen kysymykseesi, itse olen ajatellut että ei kai tässä muu auta kun odotellaa ekaa lääkärikäyntiä.. yksityiselle ei todellakaan ole varaa mennä!
Olen nyt viikolla 10 ja käynyt ultrassa yksityisellä ja edelleen en oikein uskalla uskoa että lapsihan sieltä tulee. Kaks keskenmenoa takana, joista toinen varmuudella tuulimuna.
Kai se vaan on niin, et on pakko olla ajattelematta liikaa kumpaakin asiaa (siis keskenmenoa ja lasta) tässä alkuvaiheessa. Jos vain suinkin kykenee. Töihin upottautuminen on hyvä konsti olla ajattelematta liikaa ja harrastukset tai lastenhoito kotosalla.