Onko missään Suomen yliopistoissa mahdollisuutta opiskella kriminologiaa ja mieluusti myös psykologiaa? Yritin itse hakea googlen ja eri yliopistojen sivujen kautta tätä tietoa, mutta huonolla onnella >_
Kriminologian ja/tai psykologian opintoja?
jesuszilla
76831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luulen, että Suomen Turussa on parhaimmat mahdollisuudet opiskella kriminologiaa ja psykologiaa. Ja -korjatkaa, joku, jos olen väärässä-, sillä eikös maan ainoa oikeussosiologian ja kriminogian (oikeussosiologia ja kriminogia kulkevat usein rinnakkain) Professorina toimi Anne Alvesalo-Kuusi, ja juurikin Turussa. Eikä hänkään ole ehtinyt toimia nimenomaisesti professorina kuin "hmm" (muisti palaa pohjaan) viime lokakuun alusta. Lisäksi Turussa on mahdollista valmistua/ kouluttautua psykologiksi (Katso lisää Turun yliopisto/ yhteiskuntatieteiden tdk/ käyttäytymistieteiden ja psykologian laitos) . Oikeussosiologian ja kriminogian opinnot taas "joudut" käymään oikeustieteiden tdk:n puolella, mutta eiköhän tuokin onnistu.
Toki kaikkia edellä mainittuja aineita voi ainakin hieman opiskella kaikissa niissä Suomen yliopistokaupungeissa, mistä löytyy oikeustieteiden tdk, mutta olen vastannut tässä siihen mikä olisi ymmärtääksen paras paikka suomessa, jos haluaa päästä ennenkaikkea opiskelemaan parhaiten kriminogiaa ja (toiseksi) psykologiaa, vaikka käytännössä järjestys saattaisi kannattaa/ tai voi olla, että joudut valitsemaan toisin päin; lähtökohtaisesti psykaa ja sivuaineena kriminogiaa
Siis tarkoitus olis että psykologia olis se pääaine ja kriminologia siin sivus, eli lopputuloksena olis sit rikospsykologi / profiloija :D
Itse olin myös jossain vaiheessa ihan innoissani kriminologiasta. Silloin tunnustelin, missä alaa voisi opiskella ja huomasin, että briteissä miltei joka yliopisto jossa opiskellaan psykologiaa, tarjoaa myös kriminologiaa. Jos kansainvälisyys kiinnostaa niin hae britteihin opiskelemaan! Toisaalta yliopistovaihto oikenlaiseen yliopistoon varmasti tarjoaa myös mahdollisuuksia.
Helsingissäkin voi muuten opiskella ainakin pari kurssia jotain kriminologiaa sivuavaa. Ainakin oikiksesta sivuaineena?
Et pääse töihin poliisiin lukemalla pelkkää psykaa/kriminologiaa vaan sinun täytyy olla poliisi myös. Tämä on fakta, koska lähipiirissä on tuttu joka myös on haaveillut näistä "CSI"-hommista. Eikä Suomen kokoisessa maassa pelkkiä sellaisia duuneja ole poliiseillakaan, joten turhat haaveilut voit unohtaa ja keskittyä johonkin sellaiseen alaan, josta oikeasti voit päästä töihin. Pahoittelen masentavaa viestiäni.
Profiloija ei tarvitse poliisikoulutusta. Profiloija on aivan eri asia, kuin mitä nähtävästi sinä tai tuttusi luulee sen olevan.
http://www.poliisi.fi/poliisi/poliisilehti/periodic.nsf/vwarchivedlist/C974806DE5427C96C225711600438C1C
Niinpä näyttää olevan. Toisaalta voi miettiä sitäkin, että kuinka monta profiloijaa Suomen kokoiseen maahan tarvitaan ja ulkomailla suositaan lähes poikkeuksetta omanmaalaisia. Pelkällä psykalla saisit varmasti paremmin töitä.
Olipas kirjoittaja jesuszilla löytänyt mielenkiintoisen tiiviin ja kansantajuisen jutun. Kiitos sen linkittämisestä tänne. (Yleisemmin tietysti lähinnä yhteiskunnallisena kysymyksenä varmasti joudutaan muilla forumeilla ja keskusteluissa pohtimaan sitä, miten poliisi saa kaiken kaikkiaan osaavia ja motivoituneita työntekijöitä sekä poliisikouluista että mahdollisesti myös sen "omien koulujen" ulkopuolelelta).
Varmasti on niin "pelkällä psykalla" riittää toimintamahdollisuuksia, mutta tietysti voisi näsäviiisaasti kysyä, että mitä se "pelkkä psyka" sitten oikeastaan on? Ja tai mitkä ne mahdollisimman parhaat sivuaineet on, joita lukea, jotta ne antaisivat mahdollisimman hyvät valmiudet rakentaa tulevaa uraa; enkä nyt tarkoita puhua, vain ja ainoastaan rahan ansaitsemisesta.
Jutussa ei käynyt ilmi, onko psykologi, akatemiatutkija Helinä Häkkänen, itse tietoisesti pyrkinyt jo perusopintovaiheessaan siihen, että hänestä tulisi esimerkiksi profiloija, tai rikospsykologi. Vai onko kyse ollut enemmän sattumien summasta. Tai niin kuin monelle meistä se oma tie on löytynyt opintojen pikkuhiljaa edetessä.
Hieman, ehkä sääliksi käy niitä, jotka löytävät tai saavat mahdollisuuden vaikkapa soittaa jotain, vaikkapa viulua vasta pitkälti toisellakymmenellä ikävuodella, mutta valitettava tosiasia vain on, että jos silloin vaikkapa 17-vuotiaana päättää, että tulevaeisuudessa on jokupäivä maailmanmestariviulisti, niin aika pieni mahdollisuus on, että niin käy. (Samoin peli saattaa olla menetetty, jos tähtää formula1 kuskiksi)
Toisaalta ei varmasti kaikista psykaa ja krimologiaa lukeneista tule sen paremmin rikospsykologia tai profiloijaa, mutta kuten muuan ystäväni sanoisi: On hyvä ja opintojen kannalta myönteisempää ja/ tai ainakin niitä hieman ehkä helpottavaakin, jos on maali, mitä kohti yrittää edetä. Vaikka sitten joutuisi kokemaan pettymyksiäkin. - Tyhjän saa pyytämättäkin. Ja edelleen uskoakseni on myös niin, että aluksi -muille, mutta myös mahd. itselle- vieraalta tuntuva asia saattaa myöhemmin nousta hyvinkin mielenkiintoiseksi ja antoisaksi.