Tahtoisin uskoa

että haluaa uskoa?

selitä tarkemmin kirjoitti:

että haluaa uskoa?

Kanttorin näkemyksen asiasta voisi sanoa vaikka seuraavin virren (289) sanoin:

"Jos en voi suoraan Isän syliin juosta
ja uskon varmuudesta riemuita,
saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa
ja ääneen huutaa: Herra, armahda!

Jos en voi katsettani sinuun nostaa
ja lapsen lailla jäädä turviisi,
saan katumuksen, tuskan alta pyytää:
Nyt minuun tartu, Vapahtajani!"

Näiden säkeiden mukaan epäröiväkin usko tai halu uskoa, riittää siihen, että voi kääntyä Jumalan puoleen.

Jenny kanttori

selitä tarkemmin kirjoitti:

että haluaa uskoa?

Se, että haluaa uskoa Jumalaan, riittää Jumalalle. Se on ydin. Muuta ei tarvita. Äänetön huokaus kohti korkeuksia riittää.

Paula, perheneuvoja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Se, että haluaa uskoa Jumalaan, riittää Jumalalle. Se on ydin. Muuta ei tarvita. Äänetön huokaus kohti korkeuksia riittää.

Paula, perheneuvoja

mutta MIHIN? Taivaaseen pääsyyn vai helvetiltä välttymiseen vai voiko silloin sanoa olevansa armahdettu vai... mihin se äänetön huokaus riittää?

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Se, että haluaa uskoa Jumalaan, riittää Jumalalle. Se on ydin. Muuta ei tarvita. Äänetön huokaus kohti korkeuksia riittää.

Paula, perheneuvoja

Mistäs perheneuvoja tietää, että halu uskoa jumalaan riittää jumalalle?

Riittääkö se myös silloin, jos ei maksa kirkollisveroa?

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Se, että haluaa uskoa Jumalaan, riittää Jumalalle. Se on ydin. Muuta ei tarvita. Äänetön huokaus kohti korkeuksia riittää.

Paula, perheneuvoja

kysymykseen, mistä sinä tiedät yhtään mitään Jumalan ajatuksista ja mikä hänelle riittää (ja mihin riittää?).

iaurwen kirjoitti:

mutta MIHIN? Taivaaseen pääsyyn vai helvetiltä välttymiseen vai voiko silloin sanoa olevansa armahdettu vai... mihin se äänetön huokaus riittää?

Se on alku. Yhteyden otto, jota siellä Taivaassa onkin odoteltu,jos se on lähtöisin sydämestä! Sellaisiin yhteyden ottoihin vastataan aina. Joten jatkoa seuraa, nyt suunta on vain ylhäältä alas! Ja kun asiat on läpikäyty ,tuloksena on armahdettu , syntinen. Taivaskelpoinen Jumalan lapsi!

luulosi ei riitä kirjoitti:

kysymykseen, mistä sinä tiedät yhtään mitään Jumalan ajatuksista ja mikä hänelle riittää (ja mihin riittää?).

Ei hän sanonut luulevansa! Jumalan ajatukset ovat luettavissa Raamatussa. Jos on kirkon palkkalistoilla, on hän sitä varmasti lukenut, luulisin!

vastarantalainen kirjoitti:

Ei hän sanonut luulevansa! Jumalan ajatukset ovat luettavissa Raamatussa. Jos on kirkon palkkalistoilla, on hän sitä varmasti lukenut, luulisin!

Mistäs sinä tiedät, ettei Jahve valehdellut Raamatussa? Mistä sinä tiedät, että Jahve on enää samaa mieltä? Ja mistä ylipäätään tiedät, että Jahve on olemassa?

Kaikilta yläpuolisilta kysymyksiltä vältyt sekä laiskuuttasi että loogisesti, jos jumalan (lue: Jahven) antaa olla oikeutetusti se fiktiivinen käsite, josta jokaisella on eriävät mielipiteet.

>"Pyydän syntejäni anteeksi ja ilmoitan, että jos pelastus on tarjolla, niin tahallani en siitä kieltäydy. "

>Onnittelen sinua, sillä tuo kuulostaa ihan uskolta eikä siihen sen kummempaa tarvita

Niin no, kysymys on kuitenkin ainoastaan loton viemisestä kioskille. Rukous on mekaanista, uskovien opettamaa. Ei siihen sisälly yhteyttä, saati sitten uskoa. Sanon vain ne sanat, jotka uskovat ovat opettaneet sanomaan. Pyydän syntejäni anteeksi, koska minulle on kerrottu, että siinä on kristillisyyden juoni.

Mitä enemmän yritän uskoa, sitä vähemmän uskon. Mitä enemmän itseäni uskonnolle altistan (Raamatun lukeminen, kirkossa käyminen), sitä pöljemmältä homma minusta vaikuttaa. Eniten uskon, kun myönnän, etten usko ja rehellisesti totean, että pidän Raamattua melkoisena hölynpölynä ja uskovien touhuja vähän typerinä.

Suurin usko minulle siis tulee uskon kieltämisestä. Uskon myöntäminen romahduttaa sen pikkupikkuriikkisen uskon pisarankin, mikä ehkä jossain sisimmässä on.

Aprikoiden kirjoitti:

>"Pyydän syntejäni anteeksi ja ilmoitan, että jos pelastus on tarjolla, niin tahallani en siitä kieltäydy. "

>Onnittelen sinua, sillä tuo kuulostaa ihan uskolta eikä siihen sen kummempaa tarvita

Niin no, kysymys on kuitenkin ainoastaan loton viemisestä kioskille. Rukous on mekaanista, uskovien opettamaa. Ei siihen sisälly yhteyttä, saati sitten uskoa. Sanon vain ne sanat, jotka uskovat ovat opettaneet sanomaan. Pyydän syntejäni anteeksi, koska minulle on kerrottu, että siinä on kristillisyyden juoni.

Mitä enemmän yritän uskoa, sitä vähemmän uskon. Mitä enemmän itseäni uskonnolle altistan (Raamatun lukeminen, kirkossa käyminen), sitä pöljemmältä homma minusta vaikuttaa. Eniten uskon, kun myönnän, etten usko ja rehellisesti totean, että pidän Raamattua melkoisena hölynpölynä ja uskovien touhuja vähän typerinä.

Suurin usko minulle siis tulee uskon kieltämisestä. Uskon myöntäminen romahduttaa sen pikkupikkuriikkisen uskon pisarankin, mikä ehkä jossain sisimmässä on.

Lue lisää

Keneltä pyydät syntejäsi anteeksi ja miksi? Mitä syntejäsi? Haluatko tulla syntiseksi?

13456 kirjoitti:

Keneltä pyydät syntejäsi anteeksi ja miksi? Mitä syntejäsi? Haluatko tulla syntiseksi?

>Keneltä pyydät syntejäsi anteeksi ja miksi? Mitä syntejäsi? Haluatko tulla syntiseksi?

En minä niitä keneltäkään anteeksi pyydä, koska ei rukouksillani ole kohdetta. Eihän minulla ole Jumalayhteyttä. En ole koskaan saanut viitettäkään Jumalasta enkä ole koskaan kokenut puhuvani hänelle. Puhun siis seinille.

En minä erityisesti halua tulla syntiseksi, mutta kristinusko juju kai on siinä, että tunnustaa syntisyytensä. Sekin nyt tietenkin tarkoittaa eri uskoville aivan eri asiaa. Joskus tuntuu, että ateistit ovat paljon enemmän sinut pahuutensa kanssa kuin uskovat.

Aprikoiden kirjoitti:

>Keneltä pyydät syntejäsi anteeksi ja miksi? Mitä syntejäsi? Haluatko tulla syntiseksi?

En minä niitä keneltäkään anteeksi pyydä, koska ei rukouksillani ole kohdetta. Eihän minulla ole Jumalayhteyttä. En ole koskaan saanut viitettäkään Jumalasta enkä ole koskaan kokenut puhuvani hänelle. Puhun siis seinille.

En minä erityisesti halua tulla syntiseksi, mutta kristinusko juju kai on siinä, että tunnustaa syntisyytensä. Sekin nyt tietenkin tarkoittaa eri uskoville aivan eri asiaa. Joskus tuntuu, että ateistit ovat paljon enemmän sinut pahuutensa kanssa kuin uskovat.

Lue lisää

"Joskus tuntuu, että ateistit ovat paljon enemmän sinut pahuutensa kanssa kuin uskovat. "

Sinähän olet ateisti, jos et usko.

Riippuu vähän mitä tarkoitat pahuudella. Seksuaalisuuttako? Sitä ettei usko jumaliin? Sitä että toimii moraalisesti ilman uhkakuvia tai lupauksia paremmasta?

Aprikoiden kirjoitti:

>Keneltä pyydät syntejäsi anteeksi ja miksi? Mitä syntejäsi? Haluatko tulla syntiseksi?

En minä niitä keneltäkään anteeksi pyydä, koska ei rukouksillani ole kohdetta. Eihän minulla ole Jumalayhteyttä. En ole koskaan saanut viitettäkään Jumalasta enkä ole koskaan kokenut puhuvani hänelle. Puhun siis seinille.

En minä erityisesti halua tulla syntiseksi, mutta kristinusko juju kai on siinä, että tunnustaa syntisyytensä. Sekin nyt tietenkin tarkoittaa eri uskoville aivan eri asiaa. Joskus tuntuu, että ateistit ovat paljon enemmän sinut pahuutensa kanssa kuin uskovat.

Lue lisää

Käypä katsomassa mitä muut uskonnot sanovat synnistä, mitä se synti on. Kerro meille tutkimusmatkasi johtopäätökset. Minä uskon, että ihminen syntyy perihyvänä, kun taas kristityt uskovat ihmisen syntyvän perisyntisenä.

Aprikoiden kirjoitti:

>"Pyydän syntejäni anteeksi ja ilmoitan, että jos pelastus on tarjolla, niin tahallani en siitä kieltäydy. "

>Onnittelen sinua, sillä tuo kuulostaa ihan uskolta eikä siihen sen kummempaa tarvita

Niin no, kysymys on kuitenkin ainoastaan loton viemisestä kioskille. Rukous on mekaanista, uskovien opettamaa. Ei siihen sisälly yhteyttä, saati sitten uskoa. Sanon vain ne sanat, jotka uskovat ovat opettaneet sanomaan. Pyydän syntejäni anteeksi, koska minulle on kerrottu, että siinä on kristillisyyden juoni.

Mitä enemmän yritän uskoa, sitä vähemmän uskon. Mitä enemmän itseäni uskonnolle altistan (Raamatun lukeminen, kirkossa käyminen), sitä pöljemmältä homma minusta vaikuttaa. Eniten uskon, kun myönnän, etten usko ja rehellisesti totean, että pidän Raamattua melkoisena hölynpölynä ja uskovien touhuja vähän typerinä.

Suurin usko minulle siis tulee uskon kieltämisestä. Uskon myöntäminen romahduttaa sen pikkupikkuriikkisen uskon pisarankin, mikä ehkä jossain sisimmässä on.

Lue lisää

"sen pikkupikkuriikkisen uskon pisarankin, mikä ehkä jossain sisimmässä on"

Ratkaisevaa ei olekkaan uskon määrä, vaan sen kohde.

kenkri kirjoitti:

"sen pikkupikkuriikkisen uskon pisarankin, mikä ehkä jossain sisimmässä on"

Ratkaisevaa ei olekkaan uskon määrä, vaan sen kohde.

"Ratkaisevaa ei olekkaan uskon määrä, vaan sen kohde."

Ensin pitäisi olla usko, jotta voisi kohdata uskon kohteen.

kenkri kirjoitti:

"sen pikkupikkuriikkisen uskon pisarankin, mikä ehkä jossain sisimmässä on"

Ratkaisevaa ei olekkaan uskon määrä, vaan sen kohde.

siitä mikä on uskon oikea kohde.

Aprikoiden kirjoitti:

>"Pyydän syntejäni anteeksi ja ilmoitan, että jos pelastus on tarjolla, niin tahallani en siitä kieltäydy. "

>Onnittelen sinua, sillä tuo kuulostaa ihan uskolta eikä siihen sen kummempaa tarvita

Niin no, kysymys on kuitenkin ainoastaan loton viemisestä kioskille. Rukous on mekaanista, uskovien opettamaa. Ei siihen sisälly yhteyttä, saati sitten uskoa. Sanon vain ne sanat, jotka uskovat ovat opettaneet sanomaan. Pyydän syntejäni anteeksi, koska minulle on kerrottu, että siinä on kristillisyyden juoni.

Mitä enemmän yritän uskoa, sitä vähemmän uskon. Mitä enemmän itseäni uskonnolle altistan (Raamatun lukeminen, kirkossa käyminen), sitä pöljemmältä homma minusta vaikuttaa. Eniten uskon, kun myönnän, etten usko ja rehellisesti totean, että pidän Raamattua melkoisena hölynpölynä ja uskovien touhuja vähän typerinä.

Suurin usko minulle siis tulee uskon kieltämisestä. Uskon myöntäminen romahduttaa sen pikkupikkuriikkisen uskon pisarankin, mikä ehkä jossain sisimmässä on.

Lue lisää

Mutta jokin sinut kuitenkin saa lottoamaan :) Ymmärrän aprikointisi, sillä oman uskonelämäni alkuvaiheet olivat aikalailla samanlaiset. Uskoin kyllä Jumalan olemassaoloon ja riparilla olin oppinut, miten tämä pelastushomma toimii, mutta varsinaista "uskoontuloa" en ollut kokenut. Rukoilin kokeiluluonteisesti ja pyysin uskoa, mutta koin puhuvani seinille, koska minusta ei tuntunut miltään. Vaikea sanoa, mitä odotin, jotenkin erilaista ja hurskasta fiilistä kai ja sitä, että tuntisin Jumalan läsnäolon, mutta eihän sellaista tullut ja koko homma alkoi turhauttaa.

Lopulta kuitenkin koin - en sähkövirtaa lävitseni enkelten laulun säestämänä - vaan sellaisen ahaa-elämyksen, että mähän olen uskossa, kun tällaista rukoilen eikä sen tarvitse tuntua miltään. Ei raamatussakaan sanota, että opetuslapset olisivat kokeneet huikaisevia tunnetiloja Jeesuksen kanssa ollessaan, vaan että he uskoivat. Ja myös epäilivät, koska se kuuluu uskoon.

Siitä se ajatus sitten kohdallani lähti :) Raamattu tuntui oudolta jorinalta ja uskovat aika urpolta porukalta, mutta pikkuhiljaa tapahtui sellaista, mitä uskisjargonilla voi kutsua "uskossa kasvamiseksi" tms. En keksi sille muutakaan selitystä, kuin että Jumala toimi ja vaikutti minussa (tiedän jo, että joidenkin mielestä se oli mielisairauteni syvenemistä, ei siis tarvitse erikseen huomauttaa). Jumalan aikataulut tällaisen kasvamisen suhteen ovat usein aika erilaiset, kuin mitä itse toivomme; meni toistakymmentä vuotta ennen kuin aloin rukoustilanteissa _tuntea_ Pyhän Hengen läsnäoloa ja samalla haparoivalla kasvun tiellä tässä ollaan edelleen.

Tällä mummomaisella vanhojen muistelulla halusin siis sanoa, että uskallan väittää jokaisen lottolappusi olevan Jumalan edessä. Jatka vaan etsien ja pidä mieli avoimena. Jos et veikkaa, et voi voittaa :)

vreya kirjoitti:

Mutta jokin sinut kuitenkin saa lottoamaan :) Ymmärrän aprikointisi, sillä oman uskonelämäni alkuvaiheet olivat aikalailla samanlaiset. Uskoin kyllä Jumalan olemassaoloon ja riparilla olin oppinut, miten tämä pelastushomma toimii, mutta varsinaista "uskoontuloa" en ollut kokenut. Rukoilin kokeiluluonteisesti ja pyysin uskoa, mutta koin puhuvani seinille, koska minusta ei tuntunut miltään. Vaikea sanoa, mitä odotin, jotenkin erilaista ja hurskasta fiilistä kai ja sitä, että tuntisin Jumalan läsnäolon, mutta eihän sellaista tullut ja koko homma alkoi turhauttaa.

Lopulta kuitenkin koin - en sähkövirtaa lävitseni enkelten laulun säestämänä - vaan sellaisen ahaa-elämyksen, että mähän olen uskossa, kun tällaista rukoilen eikä sen tarvitse tuntua miltään. Ei raamatussakaan sanota, että opetuslapset olisivat kokeneet huikaisevia tunnetiloja Jeesuksen kanssa ollessaan, vaan että he uskoivat. Ja myös epäilivät, koska se kuuluu uskoon.

Siitä se ajatus sitten kohdallani lähti :) Raamattu tuntui oudolta jorinalta ja uskovat aika urpolta porukalta, mutta pikkuhiljaa tapahtui sellaista, mitä uskisjargonilla voi kutsua "uskossa kasvamiseksi" tms. En keksi sille muutakaan selitystä, kuin että Jumala toimi ja vaikutti minussa (tiedän jo, että joidenkin mielestä se oli mielisairauteni syvenemistä, ei siis tarvitse erikseen huomauttaa). Jumalan aikataulut tällaisen kasvamisen suhteen ovat usein aika erilaiset, kuin mitä itse toivomme; meni toistakymmentä vuotta ennen kuin aloin rukoustilanteissa _tuntea_ Pyhän Hengen läsnäoloa ja samalla haparoivalla kasvun tiellä tässä ollaan edelleen.

Tällä mummomaisella vanhojen muistelulla halusin siis sanoa, että uskallan väittää jokaisen lottolappusi olevan Jumalan edessä. Jatka vaan etsien ja pidä mieli avoimena. Jos et veikkaa, et voi voittaa :)

Lue lisää

"Mutta jokin sinut kuitenkin saa lottoamaan :)"

Näin kyllä, mutta nykyään rukoilen todellakin vain suunnilleen kerran vuodessa. Aikaisemmin rukoilin aktiivisemmin, jopa illoittain, mutta koska 20 vuotta kestäneen etsintäni aikana Jumala ei ole minuun yhteyttä ottanut, on vahvin kiinnostukseni uskonasioihin laantunut.

Edelleen haaveilen uskosta, mutta usko tuskin voi olla minulle sellaista, jollaiseksi sinä sen kuvailit. Se on luonteelleni täysin mahdotonta. Minulle toden täytyy olla kouriintuntuvaa ja konkreettista. Minulle rehellisyys on todella tärkeää. Siksi uskonikaan tuskin voi perustua epämääräisiin tunteisiin. Olen yrittänyt epämääräisen "uskon" varassa elää, eikä siitä mitään tullut. Rupesi vain hävettämään ja tuli olo, että valehtelen omien toiveideni vuoksi.

En tiedä, ymmärrätkö, mitä tarkoitan, mutta toiveuskovaiseksi minusta ei ole. Uskon täytyy olla minulle ehdottoman totta, jotta voin sen kanssa elää. Jos en varmuutta saavuta, olen rehellisempi jatkaen agnostikkona. En tahdo uskosta itselleni sosiaalista ilmiötä tai maailmankatsomusta, vaan tahdon aidon yhteyden Jumalaan. Muussa tapauksessa en tunne olevani rehellinen.

Aprikoiden kirjoitti:

"Mutta jokin sinut kuitenkin saa lottoamaan :)"

Näin kyllä, mutta nykyään rukoilen todellakin vain suunnilleen kerran vuodessa. Aikaisemmin rukoilin aktiivisemmin, jopa illoittain, mutta koska 20 vuotta kestäneen etsintäni aikana Jumala ei ole minuun yhteyttä ottanut, on vahvin kiinnostukseni uskonasioihin laantunut.

Edelleen haaveilen uskosta, mutta usko tuskin voi olla minulle sellaista, jollaiseksi sinä sen kuvailit. Se on luonteelleni täysin mahdotonta. Minulle toden täytyy olla kouriintuntuvaa ja konkreettista. Minulle rehellisyys on todella tärkeää. Siksi uskonikaan tuskin voi perustua epämääräisiin tunteisiin. Olen yrittänyt epämääräisen "uskon" varassa elää, eikä siitä mitään tullut. Rupesi vain hävettämään ja tuli olo, että valehtelen omien toiveideni vuoksi.

En tiedä, ymmärrätkö, mitä tarkoitan, mutta toiveuskovaiseksi minusta ei ole. Uskon täytyy olla minulle ehdottoman totta, jotta voin sen kanssa elää. Jos en varmuutta saavuta, olen rehellisempi jatkaen agnostikkona. En tahdo uskosta itselleni sosiaalista ilmiötä tai maailmankatsomusta, vaan tahdon aidon yhteyden Jumalaan. Muussa tapauksessa en tunne olevani rehellinen.

Lue lisää

Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Varmasti olet pettynytkin, kun Jumalasta ei kuulu mitään. Tältä minustakin on usesti tuntunut, mutta edellisen sepustukseni takoitus olikin kertoa, että tästä haparoinnista ja epäilystä ("huijaanko mä itseäni ja kuvittelen koko jutun") kasvoi kuitenkin jotain, mikä kantaa koko elämääni, mikä on minulle tärkeintä koko maailmassa ja mistä iloitsen joka päivä ja jaksan vielä 20 vuoden jälkeenkin vouhottaa netissä, vaikka pitäisi kirjoittaa gradua :)

Olen itsekin rehellinen ihminen (välillä äärimmäisyyteen saakka), enkä missään nimessä ole sitä mieltä, että sinun täytyisi alkaa leikkimään tai näyttelemään uskoa, jos et koe sitä todeksi. (Jos kirjoituksestani sai sen kuvan niin sitten ilmaisin itseäni kehnosti.) Tunteetkin ovat liian epämääräisiä ja ailahtelevia, jotta usko voisi perustua niihin. Minulle usko on sitä, että jotenkin sisimmässään "tietää", että Jumala on todellinen ja "tietää" olevansa Kristuksessa rakastettu, armahdettu ja pelastettu. Hirveän vaikea selittää, mutta se on jotain, mikä on sydämessäni enkä pystyisi olemaan uskomatta siihen, vaikka yrittäisinkin. Jotain, minkä Jumala vaikuttaa minussa.

En ihan ymmärtänyt, mitä sinä tarkoitit kouriintuntuvalla ja konkreettisella. Haluatko tuntea Jumalan läsnäolon tai kuulla Hänen äänensä? Vai jotain muuta? Kertoisitko?

vreya kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Varmasti olet pettynytkin, kun Jumalasta ei kuulu mitään. Tältä minustakin on usesti tuntunut, mutta edellisen sepustukseni takoitus olikin kertoa, että tästä haparoinnista ja epäilystä ("huijaanko mä itseäni ja kuvittelen koko jutun") kasvoi kuitenkin jotain, mikä kantaa koko elämääni, mikä on minulle tärkeintä koko maailmassa ja mistä iloitsen joka päivä ja jaksan vielä 20 vuoden jälkeenkin vouhottaa netissä, vaikka pitäisi kirjoittaa gradua :)

Olen itsekin rehellinen ihminen (välillä äärimmäisyyteen saakka), enkä missään nimessä ole sitä mieltä, että sinun täytyisi alkaa leikkimään tai näyttelemään uskoa, jos et koe sitä todeksi. (Jos kirjoituksestani sai sen kuvan niin sitten ilmaisin itseäni kehnosti.) Tunteetkin ovat liian epämääräisiä ja ailahtelevia, jotta usko voisi perustua niihin. Minulle usko on sitä, että jotenkin sisimmässään "tietää", että Jumala on todellinen ja "tietää" olevansa Kristuksessa rakastettu, armahdettu ja pelastettu. Hirveän vaikea selittää, mutta se on jotain, mikä on sydämessäni enkä pystyisi olemaan uskomatta siihen, vaikka yrittäisinkin. Jotain, minkä Jumala vaikuttaa minussa.

En ihan ymmärtänyt, mitä sinä tarkoitit kouriintuntuvalla ja konkreettisella. Haluatko tuntea Jumalan läsnäolon tai kuulla Hänen äänensä? Vai jotain muuta? Kertoisitko?

Lue lisää

"Minulle usko on sitä, että jotenkin sisimmässään "tietää", että Jumala on todellinen ja "tietää" olevansa Kristuksessa rakastettu, armahdettu ja pelastettu. Hirveän vaikea selittää, mutta se on jotain, mikä on sydämessäni enkä pystyisi olemaan uskomatta siihen, vaikka yrittäisinkin. Jotain, minkä Jumala vaikuttaa minussa."

Tuo oli hyvin sanottu. Itsellänikin on noin. Se on vain jokin perusluottamus tai perusturvan tunne, joka minulla ainakin on peräisin jo lapsuudesta.

13456 kirjoitti:

Keneltä pyydät syntejäsi anteeksi ja miksi? Mitä syntejäsi? Haluatko tulla syntiseksi?

Jumalalta. Siksi että: " Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" Syntejä on hyvä pyytää anteeksi siksi, että se on ainoa tapa saada ne anteeksi! Me olemme jo syntisiä, ei tarvise sellaisiksi haluta!

hyvä tyttö kirjoitti:

Käypä katsomassa mitä muut uskonnot sanovat synnistä, mitä se synti on. Kerro meille tutkimusmatkasi johtopäätökset. Minä uskon, että ihminen syntyy perihyvänä, kun taas kristityt uskovat ihmisen syntyvän perisyntisenä.

Lue lisää

Katselepas tätä perihyvien ihmisten maailmaa!

vastarantalainen kirjoitti:

Katselepas tätä perihyvien ihmisten maailmaa!

Sinä uskot ehkä toisin, pieni vauva on perisyntinen, ja minä ajattelen toisin. Kumpikin meistä on joko väärässä tai oikeassa.

vreya kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Varmasti olet pettynytkin, kun Jumalasta ei kuulu mitään. Tältä minustakin on usesti tuntunut, mutta edellisen sepustukseni takoitus olikin kertoa, että tästä haparoinnista ja epäilystä ("huijaanko mä itseäni ja kuvittelen koko jutun") kasvoi kuitenkin jotain, mikä kantaa koko elämääni, mikä on minulle tärkeintä koko maailmassa ja mistä iloitsen joka päivä ja jaksan vielä 20 vuoden jälkeenkin vouhottaa netissä, vaikka pitäisi kirjoittaa gradua :)

Olen itsekin rehellinen ihminen (välillä äärimmäisyyteen saakka), enkä missään nimessä ole sitä mieltä, että sinun täytyisi alkaa leikkimään tai näyttelemään uskoa, jos et koe sitä todeksi. (Jos kirjoituksestani sai sen kuvan niin sitten ilmaisin itseäni kehnosti.) Tunteetkin ovat liian epämääräisiä ja ailahtelevia, jotta usko voisi perustua niihin. Minulle usko on sitä, että jotenkin sisimmässään "tietää", että Jumala on todellinen ja "tietää" olevansa Kristuksessa rakastettu, armahdettu ja pelastettu. Hirveän vaikea selittää, mutta se on jotain, mikä on sydämessäni enkä pystyisi olemaan uskomatta siihen, vaikka yrittäisinkin. Jotain, minkä Jumala vaikuttaa minussa.

En ihan ymmärtänyt, mitä sinä tarkoitit kouriintuntuvalla ja konkreettisella. Haluatko tuntea Jumalan läsnäolon tai kuulla Hänen äänensä? Vai jotain muuta? Kertoisitko?

Lue lisää

"En ihan ymmärtänyt, mitä sinä tarkoitit kouriintuntuvalla ja konkreettisella. Haluatko tuntea Jumalan läsnäolon tai kuulla Hänen äänensä? Vai jotain muuta? Kertoisitko?"

Jos työntää kätensä 37,5-asteiseen veteen, niin vesi ei tunnu lämpimältä mutta ei kylmältäkään. Kun käden ottaa pois, kaikki on kuin ennallaan.

Kun käden työntää kiehuvaan veteen, vesi tuntuu polttavalta. Kun käden vetää pois, on saanut palovammoja.

Minulle uskon pitäisi olla jälkimmäistä, jotta ylipäänsä pystyisin uskomaan. Minun luonteellani usko ei voi perustua Raamattuun, koska Raamattua ei pystytä todistamaan todeksi. Ja koska siihen liittyy epävarmuus, lyön kysymysasenteen päälle. Jos yritän päästä kysymysasenteen yli uskomalla, tunnen valehtelevani.

Minun luonteellani usko ei voi perustua tunteeseen tai tunteen luomaan varmuuteen, koska tiedän, että tunne voi olla aivojeni tuottamaa. Ja koska tämän tiedän, minulla hyppää hauraina uskonhetkinä tai uskonnollisen vaikutuksen edessä (esim. jumalanpalvelus) kysymysasenne päälle. Jos yritän päästä kysymysasenteen yli uskomalla, tunnen valehtelevani.

En minä tiedä, mitä kaipaamani konkretia voisi olla, mutta ei se minun asiani olekaan. Jos Jumala on ja hän tahtoo minulle uskon lahjoittaa, niin hän varmasti pystyy sen tekemään niin että usko pesiytyy minuun superepäileväisen ja asioita auki jättävän luonteenikin läpi. Pääasia on, että minulla olisi käsinkosketeltava suhde Jumalaan eikä kuvitelmaa tai tunteisiin ja sosiaalisuuteen perustuvaa petosta tai hataria Raamatun jakeita tai muiden uskovien vakuuttelua.

Aprikoiden kirjoitti:

"En ihan ymmärtänyt, mitä sinä tarkoitit kouriintuntuvalla ja konkreettisella. Haluatko tuntea Jumalan läsnäolon tai kuulla Hänen äänensä? Vai jotain muuta? Kertoisitko?"

Jos työntää kätensä 37,5-asteiseen veteen, niin vesi ei tunnu lämpimältä mutta ei kylmältäkään. Kun käden ottaa pois, kaikki on kuin ennallaan.

Kun käden työntää kiehuvaan veteen, vesi tuntuu polttavalta. Kun käden vetää pois, on saanut palovammoja.

Minulle uskon pitäisi olla jälkimmäistä, jotta ylipäänsä pystyisin uskomaan. Minun luonteellani usko ei voi perustua Raamattuun, koska Raamattua ei pystytä todistamaan todeksi. Ja koska siihen liittyy epävarmuus, lyön kysymysasenteen päälle. Jos yritän päästä kysymysasenteen yli uskomalla, tunnen valehtelevani.

Minun luonteellani usko ei voi perustua tunteeseen tai tunteen luomaan varmuuteen, koska tiedän, että tunne voi olla aivojeni tuottamaa. Ja koska tämän tiedän, minulla hyppää hauraina uskonhetkinä tai uskonnollisen vaikutuksen edessä (esim. jumalanpalvelus) kysymysasenne päälle. Jos yritän päästä kysymysasenteen yli uskomalla, tunnen valehtelevani.

En minä tiedä, mitä kaipaamani konkretia voisi olla, mutta ei se minun asiani olekaan. Jos Jumala on ja hän tahtoo minulle uskon lahjoittaa, niin hän varmasti pystyy sen tekemään niin että usko pesiytyy minuun superepäileväisen ja asioita auki jättävän luonteenikin läpi. Pääasia on, että minulla olisi käsinkosketeltava suhde Jumalaan eikä kuvitelmaa tai tunteisiin ja sosiaalisuuteen perustuvaa petosta tai hataria Raamatun jakeita tai muiden uskovien vakuuttelua.

Lue lisää

"En minä tiedä, mitä kaipaamani konkretia voisi olla, mutta ei se minun asiani olekaan. Jos Jumala on ja hän tahtoo minulle uskon lahjoittaa, niin hän varmasti pystyy sen tekemään niin että usko pesiytyy minuun superepäileväisen ja asioita auki jättävän luonteenikin läpi."

Sinäpä sen sanoit. Ja paremmin, kuin olisin ikinä osannut itse sanoa. Omien kokemusteni perusteella Jumala toimii yleensä enemmänkin hiljaisen tuulevireen tapaan kuin hirmumyrskyn. Mutta jos Hän, joka tuntee sinut läpikoitaisin, katsoo sinun tarvitsevan tornadon, niin sellainen sinua varmasti jossakin elämäsi vaiheessa odottaa. Et ole hänestä kaukana. Runsasta siunausta!

Aprikoiden kirjoitti:

>"Pyydän syntejäni anteeksi ja ilmoitan, että jos pelastus on tarjolla, niin tahallani en siitä kieltäydy. "

>Onnittelen sinua, sillä tuo kuulostaa ihan uskolta eikä siihen sen kummempaa tarvita

Niin no, kysymys on kuitenkin ainoastaan loton viemisestä kioskille. Rukous on mekaanista, uskovien opettamaa. Ei siihen sisälly yhteyttä, saati sitten uskoa. Sanon vain ne sanat, jotka uskovat ovat opettaneet sanomaan. Pyydän syntejäni anteeksi, koska minulle on kerrottu, että siinä on kristillisyyden juoni.

Mitä enemmän yritän uskoa, sitä vähemmän uskon. Mitä enemmän itseäni uskonnolle altistan (Raamatun lukeminen, kirkossa käyminen), sitä pöljemmältä homma minusta vaikuttaa. Eniten uskon, kun myönnän, etten usko ja rehellisesti totean, että pidän Raamattua melkoisena hölynpölynä ja uskovien touhuja vähän typerinä.

Suurin usko minulle siis tulee uskon kieltämisestä. Uskon myöntäminen romahduttaa sen pikkupikkuriikkisen uskon pisarankin, mikä ehkä jossain sisimmässä on.

Lue lisää

"Mitä enemmän itseäni uskonnolle altistan (Raamatun lukeminen, kirkossa käyminen), sitä pöljemmältä homma minusta vaikuttaa."

Näyttää etäännyttävän Raamatun lukeminen uskosta joitain muitakin.

"Kolmasosa kyselyyn vastanneista perusteli ateistiksi ryhtymistään uskonnon järjettömyydellä. Seitsemäntoista prosenttia vastaajista kertoi syyksi uskontoon liittyvän kaksinaismoraalin tai fanaattisuuden. Yhdeksän prosenttia ateisteiksi ryhtyneistä kertoi tehneensä päätöksen luettuaan skeptikkojen teoksia. Viisi prosenttia kertoi luopuneensa uskonnosta Raamattuun tutustumisen jälkeen."

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/1072-paaosa-usan-ateisteista-taustoiltaan-valkoisia-protestantteja

viet sanat suustani .
Pyhyyden aavistus , itseäni suuremman läsnäolo . Vaikka lapsen viattomassa katseessa , vanhuksen ryppyisissä käsissä....

uskooko vai ei?

Miksi onnittelet "uskontiellä" olemisesta?

huttuako riittää kirjoitti:

uskooko vai ei?

Miksi onnittelet "uskontiellä" olemisesta?

" Mitä väliä sillä on uskooko vai ei?"

Aloittajalle sillä näyttää olevan kovastikin merkitystä...

"Mikähän sinulla on esteenä uskolle? Arvelit, että analyyttisyytesi estää hengellisen kehittymisen, mutta eihän usko ole hengellistä kehittymistä vaan uskoa!"

Mutta analyyttisyys vaatii uskon selitystä, jolloin usko tukehtuu.

Kun ei-analyyttinen uskoo, hän uskoo uskoonsa. Vaikka hän sanoo uskovansa Jumalaan, niin tosiasiassa hän luottaa uskon kokemukseensa, tunteeseensa. Jos tuhatta uskovaa pyydetään kuvailemaan Jumalaa, niin kaikki kuvailevat häntä eri tavoin lukuun ottamatta niitä ominaisuuksia, jotka Raamatussa on mainittu. Heillä ei siis ole yhteyttä Jumalaan vaan ainoastaan yhteys tunteisiinsa.

Kun analyyttinen uskoo, hän vaatii vastauksen kysymykseen, mitä on uskon taustalla. Pelkkä usko ei riitä, vaan usko voi syntyä vasta, kun sille on perusteet. Analyyttinen siis vaatii Jumalan mitattavaksi ja tarkkailtavaksi. Hän ei voi uskoa uskon tunteeseen, koska se on niin epämääräinen ja vastaamaton.

Aprikoiden kirjoitti:

"Mikähän sinulla on esteenä uskolle? Arvelit, että analyyttisyytesi estää hengellisen kehittymisen, mutta eihän usko ole hengellistä kehittymistä vaan uskoa!"

Mutta analyyttisyys vaatii uskon selitystä, jolloin usko tukehtuu.

Kun ei-analyyttinen uskoo, hän uskoo uskoonsa. Vaikka hän sanoo uskovansa Jumalaan, niin tosiasiassa hän luottaa uskon kokemukseensa, tunteeseensa. Jos tuhatta uskovaa pyydetään kuvailemaan Jumalaa, niin kaikki kuvailevat häntä eri tavoin lukuun ottamatta niitä ominaisuuksia, jotka Raamatussa on mainittu. Heillä ei siis ole yhteyttä Jumalaan vaan ainoastaan yhteys tunteisiinsa.

Kun analyyttinen uskoo, hän vaatii vastauksen kysymykseen, mitä on uskon taustalla. Pelkkä usko ei riitä, vaan usko voi syntyä vasta, kun sille on perusteet. Analyyttinen siis vaatii Jumalan mitattavaksi ja tarkkailtavaksi. Hän ei voi uskoa uskon tunteeseen, koska se on niin epämääräinen ja vastaamaton.

Lue lisää

Minäkin luotan tunteeseeni, siihen, joka on jossakin syvällä minussa. Se ei ole mitään tunteilua. Se on luottamusta siihen, että olen lunastettu. En ajattele sitä yleensä, se vain on.

Jumalaan on yhteys juuri tuon luottamuksen tunteen välityksellä. Jumala puhuu ihmisen sisimmän kautta. En minä ainakaan ole missään "keskusteluyhteydessä" Jumalaan, vaan kuuntelen vain, mitä sisimmästäni nousee; tavallisia elämän asioita yleensä ja asennoitumista niihin.

Ihminen ei pysty kuvailemaan Jumalaa. Siksi jokaisella on Hänestä omat mielikuvansa, koska ihminen on taipuvainen luomaan mielikuvia. Ne tekevät Jumalasta tavallaan konkreettisemman, mutta ne ovat vain omia mielikuvia.
Ihminen ei voi mitata eikä tarkkailla Jumalaa. Jumalan äärettömyyttä ja kaikkivaltiutta ihminen ei pysty käsittämään.

Minun ainakin tarvitsee saada ymmärtää uskoni myös järjellä. Se ei aiheuta ongelmia. Järkeni sanoo, että ihminen on psyykkiseltä rakenteeltaan juuri tällainen, lunastusta ja armoa tarvitseva.

lunta oksilla kirjoitti:

Minäkin luotan tunteeseeni, siihen, joka on jossakin syvällä minussa. Se ei ole mitään tunteilua. Se on luottamusta siihen, että olen lunastettu. En ajattele sitä yleensä, se vain on.

Jumalaan on yhteys juuri tuon luottamuksen tunteen välityksellä. Jumala puhuu ihmisen sisimmän kautta. En minä ainakaan ole missään "keskusteluyhteydessä" Jumalaan, vaan kuuntelen vain, mitä sisimmästäni nousee; tavallisia elämän asioita yleensä ja asennoitumista niihin.

Ihminen ei pysty kuvailemaan Jumalaa. Siksi jokaisella on Hänestä omat mielikuvansa, koska ihminen on taipuvainen luomaan mielikuvia. Ne tekevät Jumalasta tavallaan konkreettisemman, mutta ne ovat vain omia mielikuvia.
Ihminen ei voi mitata eikä tarkkailla Jumalaa. Jumalan äärettömyyttä ja kaikkivaltiutta ihminen ei pysty käsittämään.

Minun ainakin tarvitsee saada ymmärtää uskoni myös järjellä. Se ei aiheuta ongelmia. Järkeni sanoo, että ihminen on psyykkiseltä rakenteeltaan juuri tällainen, lunastusta ja armoa tarvitseva.

Lue lisää

"Ihminen ei pysty kuvailemaan Jumalaa. Siksi jokaisella on Hänestä omat mielikuvansa, koska ihminen on taipuvainen luomaan mielikuvia. Ne tekevät Jumalasta tavallaan konkreettisemman, mutta ne ovat vain omia mielikuvia."

Selityksessäsi on loogisia virheitä: ensin kerrot, ettei jumalaa voi kuvailla, mutta seuraavaksi toteat, että jokaisella on hänestä mielikuva. Jumalaa voi joko kuvailla mielikuvituksella tai sitä ei voi kuvailla. Toteat myös, että mielikuvat tekevät jumalasta konkreettisen, todellisen, ja että ihminen on taipuvainen luomaan mielikuvia.

Jos niputan selityksesi yhteen, olet jo hyvin lähellä heikkoa ateistia (katso wikipediasta).

olet melkein ateisti kirjoitti:

"Ihminen ei pysty kuvailemaan Jumalaa. Siksi jokaisella on Hänestä omat mielikuvansa, koska ihminen on taipuvainen luomaan mielikuvia. Ne tekevät Jumalasta tavallaan konkreettisemman, mutta ne ovat vain omia mielikuvia."

Selityksessäsi on loogisia virheitä: ensin kerrot, ettei jumalaa voi kuvailla, mutta seuraavaksi toteat, että jokaisella on hänestä mielikuva. Jumalaa voi joko kuvailla mielikuvituksella tai sitä ei voi kuvailla. Toteat myös, että mielikuvat tekevät jumalasta konkreettisen, todellisen, ja että ihminen on taipuvainen luomaan mielikuvia.

Jos niputan selityksesi yhteen, olet jo hyvin lähellä heikkoa ateistia (katso wikipediasta).

Lue lisää

Sanoin että
"Ihminen ei pysty kuvailemaan Jumalaa. Siksi jokaisella on Hänestä omat mielikuvansa..."

Huomaa tuo sana SIKSI ja opettele luetun ymmärtämistä.;) Ihminen voi kuvailla omia mielikuviaan Jumalasta, muttei Jumalaa.

... niin, että usko olisi jotain henkilökohtaista, omasta sisimmästä kumpuavaa eikä minkäänlaisen (puolesta tai vastaan) mainostuksen tulosta?

Paula, perheneuvoja

"siksi, että uskovaiset ovat mainostaneet sinulle uskon olevan jotain valtavan hienoa ja tavoiteltavaa?"

Olisi kiva, jos elämässä olisi jokin suurempi mieli ja merkitys. Biologinen maailmankatsomukseni on kylmä ja tarkoitukseton. Jos elän sen kanssa loppuun saakka, muutun kylmäksi ihmiseksi. Ateistisbiologinen maailmankatsomus ei olekaan looginen. Siinä on aina mukana uskoa. Uskominen ehkä siis ratkaisisi jonkinlaisen loogisuuspulmankin.

Toinen asia on sitten se, että olen tavoiltani melko uskovainen ja minua toisinaan uskovaksi luullaankin, vaikka olen vahva agnostikko. Olisi kiva, kun voisi löytää kaltaistansa seuraa. Nyt seura vain tuntuu typerältä, koska en usko.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

... niin, että usko olisi jotain henkilökohtaista, omasta sisimmästä kumpuavaa eikä minkäänlaisen (puolesta tai vastaan) mainostuksen tulosta?

Paula, perheneuvoja

Lue lisää

sisimmästäsi jumalaasi löytänyt, vaan sinulle kerrottiin viimeistään koulussa Jeesuksesta ja hänen ihmeteoistaan kuin joistain todellisista tapahtumista.

Uskovaiset vähättelevät saamansa indoktrinaation vaikutusta.

Toisessa kulttuurissa uskoisit pyhiin lehmiin ja luulisit sitäkin sisimmästä kumpuavaksi uskoksi.

Aprikoiden kirjoitti:

"siksi, että uskovaiset ovat mainostaneet sinulle uskon olevan jotain valtavan hienoa ja tavoiteltavaa?"

Olisi kiva, jos elämässä olisi jokin suurempi mieli ja merkitys. Biologinen maailmankatsomukseni on kylmä ja tarkoitukseton. Jos elän sen kanssa loppuun saakka, muutun kylmäksi ihmiseksi. Ateistisbiologinen maailmankatsomus ei olekaan looginen. Siinä on aina mukana uskoa. Uskominen ehkä siis ratkaisisi jonkinlaisen loogisuuspulmankin.

Toinen asia on sitten se, että olen tavoiltani melko uskovainen ja minua toisinaan uskovaksi luullaankin, vaikka olen vahva agnostikko. Olisi kiva, kun voisi löytää kaltaistansa seuraa. Nyt seura vain tuntuu typerältä, koska en usko.

Lue lisää

Näemme maailmassa selkeän suunnitelmallisuuden, siitä seuraa vääjäämättä ajatus, että täytyy olla myös suunnittelija.

Mr.... kirjoitti:

Näemme maailmassa selkeän suunnitelmallisuuden, siitä seuraa vääjäämättä ajatus, että täytyy olla myös suunnittelija.

maailmassa näkemäsi suunnitelmallisuus tähtää?
Mikä tavoite tällä suunnitellulla maailmalla on tarkoitus saavuttaa?

Aprikoiden kirjoitti:

"siksi, että uskovaiset ovat mainostaneet sinulle uskon olevan jotain valtavan hienoa ja tavoiteltavaa?"

Olisi kiva, jos elämässä olisi jokin suurempi mieli ja merkitys. Biologinen maailmankatsomukseni on kylmä ja tarkoitukseton. Jos elän sen kanssa loppuun saakka, muutun kylmäksi ihmiseksi. Ateistisbiologinen maailmankatsomus ei olekaan looginen. Siinä on aina mukana uskoa. Uskominen ehkä siis ratkaisisi jonkinlaisen loogisuuspulmankin.

Toinen asia on sitten se, että olen tavoiltani melko uskovainen ja minua toisinaan uskovaksi luullaankin, vaikka olen vahva agnostikko. Olisi kiva, kun voisi löytää kaltaistansa seuraa. Nyt seura vain tuntuu typerältä, koska en usko.

Lue lisää

Olet perimmäisten kysymysten äärellä, eikä triviaali tapauskovaisuus tai älystä vapaa hurmoshenkisyys selvästikään vastaa tarpeitasi. En tiedä, pystytkö löytämään uskoa tai uskontoa joka sinua puhuttelisi, sillä uskonnothan ovat aina viimekädessä harjoittajiensa ilmentymiä. Mitään elämää tai edes ihmistä suurempaa niistä ei lopulta löydy. Perimmäiset kysymykset pysyvät avoimina, vaikka uskottelisikin niihin vastaukset saaneensa.

Elämän tarkoituksen löytämiseen ei usko tai uskonto kuitenkaan mielestäni ole välttämätön. Elämän tarkoitus on siitä hyvä asia, että kukin voi antaa elämälleen haluamansa tarkoituksen. Sitä ei tarvitse omaksua välttämättä muilta eikä siihen tarvita uskontoa.

Aprikoiden kirjoitti:

"siksi, että uskovaiset ovat mainostaneet sinulle uskon olevan jotain valtavan hienoa ja tavoiteltavaa?"

Olisi kiva, jos elämässä olisi jokin suurempi mieli ja merkitys. Biologinen maailmankatsomukseni on kylmä ja tarkoitukseton. Jos elän sen kanssa loppuun saakka, muutun kylmäksi ihmiseksi. Ateistisbiologinen maailmankatsomus ei olekaan looginen. Siinä on aina mukana uskoa. Uskominen ehkä siis ratkaisisi jonkinlaisen loogisuuspulmankin.

Toinen asia on sitten se, että olen tavoiltani melko uskovainen ja minua toisinaan uskovaksi luullaankin, vaikka olen vahva agnostikko. Olisi kiva, kun voisi löytää kaltaistansa seuraa. Nyt seura vain tuntuu typerältä, koska en usko.

Lue lisää

Mitä tarkoitat sillä että ateistisbiologinen maailmankatsomus ei ole looginen?

Minusta on hassua olettaa että elämällä pitäisi olla jokin tarkoitus - muu kuin biologinen eli suvun jatkaminen, ja sitäkään tarkoitusta en täytä kun ei minulla ole lapsia. Jos olisi jokin muu tarkoitus niin silloinhan pitäisi olla jokin taho joka sen tarkoituksen on määritellyt ja antanut. Ehkäpä tarkoitusta ei ole ollenkaan, me vain olemme sattuneet saamaan vapaalipun tänne emmekä tiedä miloin lipun voimassaoloaika päättyy.

Minusta elämä on mahdollisuus! On niin paljon mielenkiintoista: musiikki, muu taide, tiede, luonto, psykologia, filosofia, maailman maat ja kulttuurit, uskonnot, oma mieli ja sen toiminta - aika ei edes riitä kaiken tutkimiseen kun pelkkä hiljainen oleilukin on välillä niin nautinnollista.
Minua se kaikki ei tee kylmäksi vaan saa minut ihmettelyn ja ihailun valtaan ja olen onnellinen kun saan kokea ja tehdä monenlaisia asioita.

Miksi haluat uskoa juuri Jumalaan? Jospa uskoisit vaikka siihen että juuri sinä olet vuosimiljoonien ajan jatkuneen katkeamattoman selviytyjien ja sopeutujien ketjun jälkeläinen - mieti miten haluat elämäsi aikana käyttää niitä ainutlaatuisia ominaisuuksia jotka tekevät sinut juuri sellaiseksi kuin olet.

Jos kaipaat syvällisyyttä ja mystiikkaa niin niitä löydät kyllä omasta itsestäsi niin paljon kuin vain haluat etsiä. Kyseenalaistamalla, tutkimalla ja ajattelemalla löytää oman mielensä avaruudesta asioita joiden rinnalla kristinuskon Jumala on triviaali ja kömpelö hahmo.

Thronos kirjoitti:

Mitä tarkoitat sillä että ateistisbiologinen maailmankatsomus ei ole looginen?

Minusta on hassua olettaa että elämällä pitäisi olla jokin tarkoitus - muu kuin biologinen eli suvun jatkaminen, ja sitäkään tarkoitusta en täytä kun ei minulla ole lapsia. Jos olisi jokin muu tarkoitus niin silloinhan pitäisi olla jokin taho joka sen tarkoituksen on määritellyt ja antanut. Ehkäpä tarkoitusta ei ole ollenkaan, me vain olemme sattuneet saamaan vapaalipun tänne emmekä tiedä miloin lipun voimassaoloaika päättyy.

Minusta elämä on mahdollisuus! On niin paljon mielenkiintoista: musiikki, muu taide, tiede, luonto, psykologia, filosofia, maailman maat ja kulttuurit, uskonnot, oma mieli ja sen toiminta - aika ei edes riitä kaiken tutkimiseen kun pelkkä hiljainen oleilukin on välillä niin nautinnollista.
Minua se kaikki ei tee kylmäksi vaan saa minut ihmettelyn ja ihailun valtaan ja olen onnellinen kun saan kokea ja tehdä monenlaisia asioita.

Miksi haluat uskoa juuri Jumalaan? Jospa uskoisit vaikka siihen että juuri sinä olet vuosimiljoonien ajan jatkuneen katkeamattoman selviytyjien ja sopeutujien ketjun jälkeläinen - mieti miten haluat elämäsi aikana käyttää niitä ainutlaatuisia ominaisuuksia jotka tekevät sinut juuri sellaiseksi kuin olet.

Jos kaipaat syvällisyyttä ja mystiikkaa niin niitä löydät kyllä omasta itsestäsi niin paljon kuin vain haluat etsiä. Kyseenalaistamalla, tutkimalla ja ajattelemalla löytää oman mielensä avaruudesta asioita joiden rinnalla kristinuskon Jumala on triviaali ja kömpelö hahmo.

Lue lisää

"Mitä tarkoitat sillä että ateistisbiologinen maailmankatsomus ei ole looginen?"

Sitä että ateistisbiologinen maailmankatsomus kieltää uskon, mutta perustaa kuitenkin arvonsa uskoon. En nyt sitten tiedä, onko sillä sen suurempaa merkitystä, uskooko Jumalaan vai arvoihin. Kumpikin usko on perustelematon.

Aprikoiden kirjoitti:

"Mitä tarkoitat sillä että ateistisbiologinen maailmankatsomus ei ole looginen?"

Sitä että ateistisbiologinen maailmankatsomus kieltää uskon, mutta perustaa kuitenkin arvonsa uskoon. En nyt sitten tiedä, onko sillä sen suurempaa merkitystä, uskooko Jumalaan vai arvoihin. Kumpikin usko on perustelematon.

Lue lisää

En kyllä edes tiedä millainen on ateistisbiologinen maailmankatsomus mutta vielä vähemmän ymmärrän mihin uskoon se perustaa arvonsa. Mieluummin vältän puhumasta arvoista ylipäätään, niistä puhuminen on hetteisellä suolla kulkemista. Ei minusta arvo ole mikään synonyymi esimerkiksi sanalle hyve tai ohje. Asioilla ja esineillä saattaa olla tietty arvo ja sekin riippuu siitä keneltä kysyy ja missä tilanteessa ollaan.
Luottokortti saattaa olla jouluostoksilla oltaessa hyvinkin arvokas mutta autiolla saarella sen arvo saattaa rajoittua siihen miten hyvin sillä pystyy raaputtamaan kuorta puunoksasta.

Thronos kirjoitti:

En kyllä edes tiedä millainen on ateistisbiologinen maailmankatsomus mutta vielä vähemmän ymmärrän mihin uskoon se perustaa arvonsa. Mieluummin vältän puhumasta arvoista ylipäätään, niistä puhuminen on hetteisellä suolla kulkemista. Ei minusta arvo ole mikään synonyymi esimerkiksi sanalle hyve tai ohje. Asioilla ja esineillä saattaa olla tietty arvo ja sekin riippuu siitä keneltä kysyy ja missä tilanteessa ollaan.
Luottokortti saattaa olla jouluostoksilla oltaessa hyvinkin arvokas mutta autiolla saarella sen arvo saattaa rajoittua siihen miten hyvin sillä pystyy raaputtamaan kuorta puunoksasta.

Lue lisää

"En kyllä edes tiedä millainen on ateistisbiologinen maailmankatsomus mutta vielä vähemmän ymmärrän mihin uskoon se perustaa arvonsa."

Ateistit väittävät, että heillä on moraali. Mihin tämä moraali perustuu, jos ei uskoon siitä, että jotkut asiat ovat oikein ja toiset väärin?

Ilves voi tappaa huvikseen. Terve ihminen ei tapa. Tappamisen estää ainoastaan usko. Sen kummempaa rationaalista perustetta sille ei ole.

Aprikoiden kirjoitti:

"Mitä tarkoitat sillä että ateistisbiologinen maailmankatsomus ei ole looginen?"

Sitä että ateistisbiologinen maailmankatsomus kieltää uskon, mutta perustaa kuitenkin arvonsa uskoon. En nyt sitten tiedä, onko sillä sen suurempaa merkitystä, uskooko Jumalaan vai arvoihin. Kumpikin usko on perustelematon.

Lue lisää

asioita? "..., mutta perustaa kuitenkin arvonsa uskoon." Mihin uskoon he perustavat arvonsa? Mitkä arvonsa?

Ihmisellä on avoimia arvoja ja piiloarvoja. Ihminen määrittelee itse mitkä ovat hänen avoimet arvonsa ja piiloarvonsa.

Aprikoiden kirjoitti:

"En kyllä edes tiedä millainen on ateistisbiologinen maailmankatsomus mutta vielä vähemmän ymmärrän mihin uskoon se perustaa arvonsa."

Ateistit väittävät, että heillä on moraali. Mihin tämä moraali perustuu, jos ei uskoon siitä, että jotkut asiat ovat oikein ja toiset väärin?

Ilves voi tappaa huvikseen. Terve ihminen ei tapa. Tappamisen estää ainoastaan usko. Sen kummempaa rationaalista perustetta sille ei ole.

Lue lisää

En ajattele niinkään että jotkut asiat ovat oikein ja jotkut väärin, että ne voitaisiin varustaa nimilapuilla. Yleensäkään en pahemmin määrittele ja luokittele asioita.

Olen elämäni aikana lukenut ja miettinyt valtavasti erilaisia asioita, mielessäni on eräänlainen suuri säkki jossa on kerättynä kaikki se tieto - virheellinenkin - jota olen kerännyt matkan varrella ja johtopäätökset joita olen niistä tiedoista tehnyt. Kun jossain asiassa pitää tehdä päätös, minä tavallaan kastan sen asian siinä tilanteessa sinne säkkiin ja katson millaisena se tulee ulos. En esimerkiksi voi sanoa että tappaminen on kaikissa tilanteissa väärin mutta tähän asti kaikissa tilanteissa joissa olen kohdannut muita ihmisiä on päätös olla tappamatta - tietenkin - ollut niin selvä ettei sitä käytännössä ole edes tarvinnut miettiä.

Toinen tapa on ajatella millaisessa maailmassa minä itse haluan elää. Yritän elää niin että en itse ainakaan omilla teoillani estäisi maailmaa olemasta sellainen. En halua että joutuisin olettamaan että jokainen vastaantulija löisi minua - siksi en itse lyö vastaantulijoita. Haluaisin että minulle ollaan ystävällisiä - siksi yritän itsekin olla ystävällinen. Haluaisin että jos joudun pulaan joku pelastaisi minut eikä jättäisi kuolemaan - siksi pelastan pikkuotuksia pulasta ja joskus vähän isompiakin.

Kolmanneksi ajattelen että rikkominen on aina suhteettoman helppoa rakentamiseen verrattuna. Ihminen kasvaa ja oppii vuosikausia ja hänet voi tappaa hetkessä. Minusta siinä on jotakin suurta tuhlausta enkä halua tuhlata sillä tavalla - en rikkoa eläinten pesiä, en häiritä, en tappaa.

Lisäksi minulla on ehkä luonnostaan voimakas taipumus tuntea myötätuntoa ja hellyyttä ja iloita sovusta ja muiden auttamisesta.

En siis oikein osaa ajatella että minua estäisi tappamasta usko - ennemminkin käytännön syyt ja oma mielihyvä.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

... niin, että usko olisi jotain henkilökohtaista, omasta sisimmästä kumpuavaa eikä minkäänlaisen (puolesta tai vastaan) mainostuksen tulosta?

Paula, perheneuvoja

Lue lisää

Että usko siirtäisi vuoria ja murskaamot joutuisisvat työttömiksi, kun uskolla voisi murskata kiviä...Voisiko olla niin. Sinisiä ajatuksia, mutta kerros nyt mihin väitteesi perustuu. Siihen, kun sinusta ikään kuin tuntuu siltä, mahdollisesti? Ihan sun omaan mielikuvaan, joka on todennäköisimmin suoraan perseestä kuin se olisi totta. Voidaksesi olla oikeassa, sun pitäisi saada suora yhteys Jumalaan, joka sitten kertoisi sinulle oikean vastauksen. Puhuuko Jumala sinulle selkeitä sanoja ja kertoo sinulle tahdostaan?

Aprikoiden kirjoitti:

"En kyllä edes tiedä millainen on ateistisbiologinen maailmankatsomus mutta vielä vähemmän ymmärrän mihin uskoon se perustaa arvonsa."

Ateistit väittävät, että heillä on moraali. Mihin tämä moraali perustuu, jos ei uskoon siitä, että jotkut asiat ovat oikein ja toiset väärin?

Ilves voi tappaa huvikseen. Terve ihminen ei tapa. Tappamisen estää ainoastaan usko. Sen kummempaa rationaalista perustetta sille ei ole.

Lue lisää

Eikö uskovaiset puhu moraalista? Uskotko itse, että tappamisen estää ainoastaan usko ja mikä usko? miä on oikein ja väärin? Miksi tyytyisit siihen miten joku toinen ihminen tai usko määrittelee sen mikä on oikein tai väärin?

Aprikoiden kirjoitti:

"En kyllä edes tiedä millainen on ateistisbiologinen maailmankatsomus mutta vielä vähemmän ymmärrän mihin uskoon se perustaa arvonsa."

Ateistit väittävät, että heillä on moraali. Mihin tämä moraali perustuu, jos ei uskoon siitä, että jotkut asiat ovat oikein ja toiset väärin?

Ilves voi tappaa huvikseen. Terve ihminen ei tapa. Tappamisen estää ainoastaan usko. Sen kummempaa rationaalista perustetta sille ei ole.

Lue lisää

"Mihin tämä moraali perustuu, jos ei uskoon siitä, että jotkut asiat ovat oikein ja toiset väärin? "

- Asioiden oikeellisuus ja vääryys ja hyvyys ja pahuus ovat paljolti suhteellisia. Jos esimerkiksi haen bussilastillisen kodittomia jouluaattona ja tarjoan heille jouluillallisen, se saattaa tuntua hyvältä ja oikealta teolta, mutta joulupöytään kinkuksi päätyneestä porsaasta teossa on varmaankin hyvyys kaukana. Samaten tuo bussikyyti, kuluttaa fossiilisia polttoaineita, samaten kinkun paisto jne. Menikö ihan pieleen koko homma? Olisiko ollut oikeampaa tarjota paikan päällä kylmää kasvisruokaa?

Samaten moraali on pitkälti sopimusasia, miten halutaan yhteiskuntajärjestys säilyttää. Absoluuttisia rajoja tai määreitä ei ole.

" Terve ihminen ei tapa. Tappamisen estää ainoastaan usko"

- Minkä tappamisesta tässä mahtaa olla kysymys? Kyllähän esimerkiksi metsästys on lähinnä huviksi tappamista. Ja jos terve ihminen ei tapa, niin mihin siinä tappamisen estämisessä vielä uskoa tarvitaan?

Kyllä ihan empatian pohjalta voi olla tappamatta ja harjoittamatta väkivaltaa. Ilman uskoakin pitäisi olla selvää, että se aiheuttaa toisille kärsimystä, eikä sellaista haluaisi itsekään kokea, joten parempi tuollaisesta pidättäytyä.

Aprikoiden kirjoitti:

"En kyllä edes tiedä millainen on ateistisbiologinen maailmankatsomus mutta vielä vähemmän ymmärrän mihin uskoon se perustaa arvonsa."

Ateistit väittävät, että heillä on moraali. Mihin tämä moraali perustuu, jos ei uskoon siitä, että jotkut asiat ovat oikein ja toiset väärin?

Ilves voi tappaa huvikseen. Terve ihminen ei tapa. Tappamisen estää ainoastaan usko. Sen kummempaa rationaalista perustetta sille ei ole.

Lue lisää

"Tappamisen estää ainoastaan usko. Sen kummempaa rationaalista perustetta sille ei ole."

Sanoit että sinulla ei ole uskoa. Montako ihmistä siis olet tähän mennessä tappanut?

Jos et yhtään, mikset?

Schlechterwisser kirjoitti:

"Tappamisen estää ainoastaan usko. Sen kummempaa rationaalista perustetta sille ei ole."

Sanoit että sinulla ei ole uskoa. Montako ihmistä siis olet tähän mennessä tappanut?

Jos et yhtään, mikset?

Lue lisää

"Sanoit että sinulla ei ole uskoa. Montako ihmistä siis olet tähän mennessä tappanut?

Jos et yhtään, mikset?"

Koska USKON, että tappaminen on väärin. Uskoni ei kohdistu Jumalaan vaan arvoihin, mutta luonteeltaan se on sokeaa. Muita perusteita arvoilleni ei ole kuin usko.

Aprikoiden kirjoitti:

"Sanoit että sinulla ei ole uskoa. Montako ihmistä siis olet tähän mennessä tappanut?

Jos et yhtään, mikset?"

Koska USKON, että tappaminen on väärin. Uskoni ei kohdistu Jumalaan vaan arvoihin, mutta luonteeltaan se on sokeaa. Muita perusteita arvoilleni ei ole kuin usko.

Lue lisää

mieli tappaa, vaan ajatuskin, että tappaisin jonkun, tuntuu vastenmieliseltä.

Itsepuolustukseksi tai lasten suojelemiseksi voisin tappaa, jos ei muuta keinoa olisi, eikä se tuntuisi minusta väärältä, ainakaan teoriassa ajateltuna. Onneksi en ole sellaiseen tilanteeseen joutunut, en himoitse saada tappaa edes hyvästä syystä.

Aprikoiden kirjoitti:

"Sanoit että sinulla ei ole uskoa. Montako ihmistä siis olet tähän mennessä tappanut?

Jos et yhtään, mikset?"

Koska USKON, että tappaminen on väärin. Uskoni ei kohdistu Jumalaan vaan arvoihin, mutta luonteeltaan se on sokeaa. Muita perusteita arvoilleni ei ole kuin usko.

Lue lisää

että jumala kieltää tappamasta , niin sittenkö voisit niin tehdä??

Suurin osa ihmisistä välttää toisten vahingoittamista vaikka eivät ikinä ole kuulleetkaan kristinuskosta.

Aprikoiden kirjoitti:

"Sanoit että sinulla ei ole uskoa. Montako ihmistä siis olet tähän mennessä tappanut?

Jos et yhtään, mikset?"

Koska USKON, että tappaminen on väärin. Uskoni ei kohdistu Jumalaan vaan arvoihin, mutta luonteeltaan se on sokeaa. Muita perusteita arvoilleni ei ole kuin usko.

Lue lisää

Mutta et siis osaa keksiä yhtään syytä olla tappamatta toisia? Etkö millään keksi mitään järkiperusteita sille, vaikka kuinka miettisit? Oikeastiko? Olet tappamatta vain, koska sinulla on "sokea usko" siihen, että tappaminen on väärin???

Tästä nähdään, että etiikan pitäisi olla koulussa pakollinen aine kaikille. Vaikka uskonnon sijasta, se kun näköjään ei auta tässäkään asiassa.

Schlechterwisser kirjoitti:

Mutta et siis osaa keksiä yhtään syytä olla tappamatta toisia? Etkö millään keksi mitään järkiperusteita sille, vaikka kuinka miettisit? Oikeastiko? Olet tappamatta vain, koska sinulla on "sokea usko" siihen, että tappaminen on väärin???

Tästä nähdään, että etiikan pitäisi olla koulussa pakollinen aine kaikille. Vaikka uskonnon sijasta, se kun näköjään ei auta tässäkään asiassa.

Lue lisää

"Mutta et siis osaa keksiä yhtään syytä olla tappamatta toisia?"

En mitään kestävää periaatetta. Olen mm. vannonut sotilasvalan, jossa sitoudutaan tappamaan ihmisiä. Syy, miksi noudatan moraaliani, johtuu siitä, että uskon moraaliini. Rationaalisia perusteita moraalilleni ei ole.

Jos esimerkiksi ivarastaisin muiden kanssa, yhteiskunta ei toimisi, mutta miksi yhteiskunnan pitäisi toimia? Ei yhteiskunnan toimivuus ole mikään rationaalinen syy. Se perustuu arvoihin, uskoon.

Aprikoiden kirjoitti:

"Mutta et siis osaa keksiä yhtään syytä olla tappamatta toisia?"

En mitään kestävää periaatetta. Olen mm. vannonut sotilasvalan, jossa sitoudutaan tappamaan ihmisiä. Syy, miksi noudatan moraaliani, johtuu siitä, että uskon moraaliini. Rationaalisia perusteita moraalilleni ei ole.

Jos esimerkiksi ivarastaisin muiden kanssa, yhteiskunta ei toimisi, mutta miksi yhteiskunnan pitäisi toimia? Ei yhteiskunnan toimivuus ole mikään rationaalinen syy. Se perustuu arvoihin, uskoon.

Lue lisää

eläisit ainakaan mukavasti, jos yhteiskunta romahtaisi? Mistä saisit elintarvikkeita, sähköä, lämpöä, lääkkeitä?

On rationaalista säilyttää yhteiskunta toimivana, jos haluaa elää.

Aprikoiden kirjoitti:

"Mutta et siis osaa keksiä yhtään syytä olla tappamatta toisia?"

En mitään kestävää periaatetta. Olen mm. vannonut sotilasvalan, jossa sitoudutaan tappamaan ihmisiä. Syy, miksi noudatan moraaliani, johtuu siitä, että uskon moraaliini. Rationaalisia perusteita moraalilleni ei ole.

Jos esimerkiksi ivarastaisin muiden kanssa, yhteiskunta ei toimisi, mutta miksi yhteiskunnan pitäisi toimia? Ei yhteiskunnan toimivuus ole mikään rationaalinen syy. Se perustuu arvoihin, uskoon.

Lue lisää

Eikö ole rationaalista elää yhteiskunnassa niin että voi uskoa elävänsä siinä vielä sittenkin kun itse on vanha, heikko ja ehkä sairaskin eikä jaksa enää kulkea ympäriinsä tappamassa ja varastelemassa vaan ennemminkin on itse potentiaalinen uhri ? Minusta tiettyjen sääntöjen mukaan eläminen ja muihin ystävällisesti suhtautuminen on hyvin rationaalista eikä siihen tarvita ollenkaan noita paljonpuhuttuja "arvoja" jotka minun puolestani voitaisiin jättää paljon vähemmälle pohtimiselle.

Olet tainnut nyt eksyä noihin kaipaamiisi periaatteisiin. Ota rennommin ja luota siihen että toimimalla tilanteen mukaan pärjää yllättävän hyvin. Periaatteet merkitsevät usein hankaluuksia itselle ja toisille.

tunnen ajattelevani samoin . Mielestäni parasta uskoa on kyselevä epävarmuus . Ja se , että pyrkii aina hyvään , lähimmäisten ja itsensä kanssa . Suo mielellään toisille heidän ilonsa , mutta omakaan onni ei ole keneltäkään pois .

Ja etsiä tietoa on sama kuin etsiä tietä . Minä en tarvitse dogmeja enkä hyväksy kaikkia kuterilaisia oppeja , mutta silti en koe valheelliseksi kuulua kirkkoon , koska haluan jatkaa sitä hyvää , mitä itse, perheeni , lapseni olemme kirkon yhteiskunnallisesta toiminnasta saaneet.

Lue , hyvä ystävä , hengellistä , ateistista tekstiä ja siltä väliltä , agnostikkojen tekstiä , muita uskontoja , muinaisuskontoja , tiedettä . Pidä se mikä on hyvää , rakentavaaa ja tukee elämääsi . Säilytä huumori ja leikkimieli . Älä vain myy sieluasi sen perusteella , että jotkut väittävät vanhan testamentin jumalaa hyväksi , sillä se on kauhea julmuri . Löydät parempaa kun etsit . Todemman Jumalan .

Mitä mieltä kuunteleva kirkko on??

En tahdo johtaa ketään harhaan . Näin olen löytänyt , joka päivä etsien ja kysellen , toisten kanssa ja yksin . Ennen kaikkea etsin totuutta , ei harhakuvitelmia eikä ihmisten keksintöjä uskon dogmeina , joita on .

Mutta tämä on mielenkiintoinen , antoisa tie .

häirikköuskis kirjoitti:

tunnen ajattelevani samoin . Mielestäni parasta uskoa on kyselevä epävarmuus . Ja se , että pyrkii aina hyvään , lähimmäisten ja itsensä kanssa . Suo mielellään toisille heidän ilonsa , mutta omakaan onni ei ole keneltäkään pois .

Ja etsiä tietoa on sama kuin etsiä tietä . Minä en tarvitse dogmeja enkä hyväksy kaikkia kuterilaisia oppeja , mutta silti en koe valheelliseksi kuulua kirkkoon , koska haluan jatkaa sitä hyvää , mitä itse, perheeni , lapseni olemme kirkon yhteiskunnallisesta toiminnasta saaneet.

Lue , hyvä ystävä , hengellistä , ateistista tekstiä ja siltä väliltä , agnostikkojen tekstiä , muita uskontoja , muinaisuskontoja , tiedettä . Pidä se mikä on hyvää , rakentavaaa ja tukee elämääsi . Säilytä huumori ja leikkimieli . Älä vain myy sieluasi sen perusteella , että jotkut väittävät vanhan testamentin jumalaa hyväksi , sillä se on kauhea julmuri . Löydät parempaa kun etsit . Todemman Jumalan .

Mitä mieltä kuunteleva kirkko on??

En tahdo johtaa ketään harhaan . Näin olen löytänyt , joka päivä etsien ja kysellen , toisten kanssa ja yksin . Ennen kaikkea etsin totuutta , ei harhakuvitelmia eikä ihmisten keksintöjä uskon dogmeina , joita on .

Mutta tämä on mielenkiintoinen , antoisa tie .

Lue lisää

Häirikköuskiksen usko on kyllä aika mielenkiintoinen. Hän sanoo uskovansa, mutta kuitenkin kumoaa uskovansa.
Mihin siis uskot tai et usko ?

Oletko siis jonkinlainen agnostikko ?

Ja minkä jumalan olen löytänyt ?

nicander kirjoitti:

Häirikköuskiksen usko on kyllä aika mielenkiintoinen. Hän sanoo uskovansa, mutta kuitenkin kumoaa uskovansa.
Mihin siis uskot tai et usko ?

Oletko siis jonkinlainen agnostikko ?

Ja minkä jumalan olen löytänyt ?

Lue lisää

missä kohtaa olen kumonnut uskoni ???

Minulle merkityksellisin asia on yksi lause joka kuuluu : Totuutta minä tahdon salatuimpaan saakka!!

Riippuu mitä uskolla tarkoitetaan . On paljon sellaista uskoa , mitä pitäisin paremminkin luulotteluna . Sellaista uskoa , mikä ei ole palanut epäilyksen liekeissä , en pidä uskona.
Enkä sellaista , mikä pitää kiinni vanhentuneista vanhan testamentin ukaaseista , mitä tietämättömät paimentolaiset tuhansia vuosia sitten ovat päätelleet omasta pelostaan ja ennakkoluuloistaan käsin .

Mutta itse kenenkin usko on asianomaisen yksityisasia , enkä mene kenenkään uskoa arvostelemaan . Siis niin kauan , kuin hän ei uskollaan ala manipuloimaan muita ja että maan lakien pitää mennä hänen , ja raamatun , uskon mukaan . Ja että se on ainoa oikea tapa uskoa .

Sanoin etten tahdo johtaa ketään harhaan , siksi on ihan hienoa , että vastataan . Minun uskoani saa vapaasti arvostella , ja ajatteluani myös . En helposti loukkaannu . Uskoni elää koko ajan , etsin ja kuulostelen ja luen ja hankin tietoa kaikesta . Ja jos on tarvetta ajatella uudelleen asioita , niin rohkeasti näin teen . Jähmeä,muuttumaton usko on kauheaa , epäinhimillistä.
Kaikella ystävyydellä.

"...voi joku erehtyä pitämään uskovaisena. Oletko kiltti, et kiroile, oletko ystävällinen, et käy kapakoissa, kerro rivouksia, millaiset ovat asenteesi, nauratko rivoille vitseille ym. elätkö avoliiitossa? ... Voihan ateistikin joskus täyttää ulkonaisesti miltei kaikki uskovaiselle tyypilliset kriteerit, vaikka harvemmin. "

*tähän kuiva naurahdus*

Minä olen sitten ilmeisesti ateisti... jos ulkoisista merkeistä katsellaan. Ajatusmaailma ei vaan mene ateismin puolelle. Kapakissa siis tulee käytyä toisinaan, rivotkin vitsit iskee (enkä arastele niitä kertoilla), tuossa varmasti tarkoitettiin avioliittoa kun kerrottiin uskovan tuntomerkkejä?, itse elän avoliitossa.
Tästäkö siis johtuu, etten leimaudu arkielämässä uskikseksi... olenko nyt sitten uskova oikeastaan ollenkaan?

Henkistä voimaa ja kauneutta voi aistia kenessä vain. Maailma on täynnä upeita ihmisiä. Se on sitten itse kunkin omassa harkinnassa (uskomuksissa), mistä ajattelee tuon voiman kumpuavan.

vain_ihminen kirjoitti:

"...voi joku erehtyä pitämään uskovaisena. Oletko kiltti, et kiroile, oletko ystävällinen, et käy kapakoissa, kerro rivouksia, millaiset ovat asenteesi, nauratko rivoille vitseille ym. elätkö avoliiitossa? ... Voihan ateistikin joskus täyttää ulkonaisesti miltei kaikki uskovaiselle tyypilliset kriteerit, vaikka harvemmin. "

*tähän kuiva naurahdus*

Minä olen sitten ilmeisesti ateisti... jos ulkoisista merkeistä katsellaan. Ajatusmaailma ei vaan mene ateismin puolelle. Kapakissa siis tulee käytyä toisinaan, rivotkin vitsit iskee (enkä arastele niitä kertoilla), tuossa varmasti tarkoitettiin avioliittoa kun kerrottiin uskovan tuntomerkkejä?, itse elän avoliitossa.
Tästäkö siis johtuu, etten leimaudu arkielämässä uskikseksi... olenko nyt sitten uskova oikeastaan ollenkaan?

Henkistä voimaa ja kauneutta voi aistia kenessä vain. Maailma on täynnä upeita ihmisiä. Se on sitten itse kunkin omassa harkinnassa (uskomuksissa), mistä ajattelee tuon voiman kumpuavan.

Lue lisää

"Oletko kiltti"

Joskus. Toisinaan ilkeä.

"et kiroile"

Aika harvoin. Vain silloin, kun lyön vasaralla sormeen tai oikein kovasti vituttaa jokin asia.

"oletko ystävällinen"

Mielestäni olen, mutta olen jäävi sanomaan asiasta mitään.

"et käy kapakoissa"

Harvoin, mutta silloin yleensä otankin kännit.

"kerro rivouksia"

Rivoja vitsejä joskus, mutta en kerro rivouksia oikeista ihmisistä.

"millaiset ovat asenteesi"

Kyllä ne minulle kelpaa. Taas tuli se jääviysongelma.

"nauratko rivoille vitseille"

Vain jos ne ovat hauskoja.

"elätkö avoliiitossa?"

En.

Mikä lie testin tulos? Olen ehkä puoliateisti, koska minulla ei aivan kaikkia ateistin synnillisiä paheita ole.