Siis tarviiko rippikoulun jälkeen vielä ostaa joulu ja synttärilahjat kummilapsille? Siis oon kyllästynyt jo koko touhuun, ja periaatteessahan kummivelvollisuus loppuu rippikouluun, kun he voivat itse jo olla kummeja.
niin ajattelin että jos valmistujais lahjat ois seuraavax.
niin ajattelin että jos valmistujais lahjat ois seuraavax.
Vastaukset 12
Vanhimmat
juurikin niin.
No jos oot,kerta kummi niin,totta kai sun velvollisuus on muistaa sun kummilastas. Kummintehtävät ei lopu koskaan. Kun kerta lupaudut kummiksi,niin sä kans pysyt lapsen kummina. Vaikka useatkin sanoo ja mukla tietää et,kummin tehtävä on vaan ostaa joku lahja lapselle niin,he ovat väärässä. Lapsellehan tietysti pitää ostaa aina jotain,mutta se ei riitä. Kummin tehtävä ja velvollisuus on tukea kummilasta ja olla mukana hänen kasvunkehityksessään.
Mulla itellä on kummilapsi,joka 1v
Elisiis olen hänelle kummi. Se on hienoa olla kummitäti ja kun tiedät mitkä/mikä kuuluu sun velvollisuuteen kun oot kummi.
tai oikeestaan ei ole pakollista ostaa missään vaiheessa. Mutta ainakin itse olen lopettanut joulu- ja syttärilahjojen ostamisen rippikoulun jälkeen, samoin ovat tehneet lapsieni kummit. Joskushan se lahjominen on lopetettava ja tuskin osaisin ostaakaan aikuisille, itseäni paremmin toimeentuleville kummilapsilleni mitään, mistä heille olisi jotain iloa. Jos valmistujaisiin tai häihin on kutsuttu, niin sitten olen ostanut hieman "paremman" lahjan kummilapselle kuin ehkä jollekin toiselle.
Joulukortin voi toki aikusille kummilapsille laittaa ja muutenkin pitää yhteyttä. Tietysti sitä samaa yhteydenpitoa toivoisi myös toisin päin. Ihmisten elämäntilanteet ja rahatilanteet vaihtelevat. Ei kummi ole mikään lahja-automaatti.
Mielestäni, jos kummiksi ryhtyy niin tulisi muistaa kummilasta myös ripillepääsyn jälkeenkin.
Omalla kohdallani kävi niin, että olin kummieni kanssa yhteyksissä rippijuhliin asti mutta sen
jälkeen välit viilenivät. Ei joulukorttia ei mitään.
Silloin päätin, että kun itse alan kummiksi niin pidän varmasti yhteyttä kummilapsiini ihan aikuis-
iälle saakka. Se ei kuitenkaan toteudu tämän ensimmäisen kummilapseni kanssa. Kun sain tietää, että
kummipoikani sairastaa harvinaista sairautta jonka elin keski-ikä on noin 10 vuotta päätin, että olen yhä
aktiivisemmin hänen elämässään mukana (käyn katsomassa muutenkin kuin vain jouluna tai syntymäpäivänä)
koska en tule ikinä näkemään hänen ripillepääsyään. Sanoin pojan äidille, että haluan olla paljon enemmän
kummilapselleni läsnä, mitä minun kummini ovat minulle olleet.
Tiesitkö että joillekkin riittäisi ihan tapaaminen jos ette näe kuin tyylin kerran vuodessa...
On kiva kun kummi pitää yhteyttä ja lähettelee terveisiä. Itse aikuisena ei enää odotakaan mitään lahjoja, ennemmin niitä joulu- ja synttärikortteja sekä yllättäviä yhteydenottoja ja kuulumisten kyselyitä.
Minulle kummilapseni ei ole pelkkä kummilapsi, jolle ostellaan tavaroita. Hän on myös minulle kaveri. Kun hänestä tulee aikuinen, aion kyllä muistaa häntä syntymäpäivinä jne. ihan kuten muitakin minulle tärkeitä ihmisiä. Eikä muistamisen tarvitse olla mitään kalliita lahjoja, ei se ole pääasia.
Minulle ainakin kummilapseni on tärkeä. Haluan nähdä, miten hän pärjää elämässään ja olla tukena, ehkä myös itse oppimassa häneltä jotain. Minulle kummina olo ei ole ikävä velvollisuus, vaan tärkeä asia elämässäni.
Mä en osaa olla kummi, mulla ei ole siitä mitään kuvaa kuinka olla. Oma kummini lähetteli minulle kortteja ja vastaavaa ja tekemisissäkin oltiin perheen puolesta koska hän oli äitini sisko, joten en ajatellut häntä ensisijaisesti kummitätinäni.
Olen joskus lupautunut ystäväni lapselle kummiksi, mutta kun ystäväni käytös ajoi minut myöhemmin melkein hermoromahdukseen, niin tietysti siinä samassa etääntyi myös tämä lapsi.
Olen yrittänyt ottaa yhteyttä toisinaan ystävääni, mutta se on edelleen niiiin hankalaa se kommunikointi. Hän kaataa kaiken kurjuuden päälleni ja kehuu samaan hengenvetoon uusia ystäviään, joten ehkä minua ei enää tarvita.
Olen jouluisin aina muistanut kortilla ja paketilla kummilastani, mutta koskaan en ole sieltäpäin saanut yhtään palautetta,,en siis yhtään mitään. Synttäreitä en koskaan muista, hyvä kun oman perheen synttäripäivät muistaa, mutta eipä sieltä ole kutsuakaan kuulunut.
juuh, mä häpeän tunnustaa että olen tälle tytölle kummi, sillä olen siinä aivan surkea. Mulla ei ole oikeastaan yhtään mitään tietoa, että mitä se kummius oikeasti meidän kohdalla olisi pitänyt olla.
Minulla sama tilanne. Olen kahden ystävän lapsen kummi, tai nykyään entisen ystävän, sillä molempiin on välit katkenneet. Olisin kyllä itse halunnut pitää yhteyttä, ja yritin välillä pitää yhteyttä, mutta se ei vain onnistunut eikä tuntunut hyvältä. Molempiin oli kyllä pätevät syyt katkaista yhteydenpito, eli mihinkään pikkuriitoihin eivät välit katkenneet.
Harmittaa paljon, koska kaikkien muiden kavereiden kanssa välit ovat säilyneet, vaikka välillä elämäntilanteet ovat olleet erilaiset, asutaan eri paikkakunnalla jne. Luulen, että toiseen näistä kavereista välit olisivat ehkä säilyneet ellen olisi alkanut kummiksi lapselle. Tai sitten ei, vaikea sanoa.
Niin, jos kummilapsesti perhe ei muista sinua, päähky, ei sinullakaan ole mielestäni velvollisuutta lasta muistaa. Sellainen kummius, jossa vain lähetetään lahjoja postissa ei ole mielestäni mistään kotoisin. Kyllä kummilapsen vanhemmatkin voivat kortin lähettää jouluna kummille, ja ainakin kutsua kummin lapsen synttäreille kun lapselle todennäköisesti sellaiset järjestetään.
Olen kahden ystäväni lapsen kummi, ja aion kyllä synttärilahjat ainakin ostaa vielä ripille pääsyn jälkeenkin! Omat kummini nimittäin ilmestyivät ainoastaan kastejuliini ja sen jälkeen ei ollut kuulunut. KYllä heidät kutsuin rippijuhliini mutta jos ei kiinnosta niin ei ihmistä voi pakottaa. Kyllä nyt 3 vuotta juhlien jälkeen tullaan pahoittelemaan "että en ollut se kummitäti mikä olisin toivonut olevani"
Toi on viimenen lause minkä haluan ikinä omille kummilapsileni sanoa! Tämä on minun mielipiteeni!
Onneksi ketjun aloittajan asenteella varustettua kummia ei ole osunut omalle eikä lasteni kohdalle.
Kummeus on elinikäinen kunniatehtävä!!! Tärkeämpää kuin kalliit lahjat, on se, että kummi kuuluu lapsen elämään, kummi on konkreettisesti lapsen kanssa, tutustuvat toisiinsa, on monelle murkulle esim se turvallinen ja luotettava vieras aikuinen silloin kun omien vanhempien kanssa menee sukset ristiin. Sitä että välittää!!!
Kummius on pelkä muodoillisuus. Kyllä on lapsellisa aikuisia. Mun lapsen kummit ei lähetä kun synttärikortit jos sitäkään. Ei heillä ole mitään velvollisuuksia, eikä se ole mikään kunniatehtävä, voi kiesus....itse en ole suostunut kenekään kummiksi on naurettavaa sanoa etttei voi kieltäytyä, tottakai voi eihän ketään voi kummiksi pakoittaa vasten tahtoaan, minä ja mieheni ollaan aina vastattu kieltävästi. Oman lapsen kummit on vaan nimet paperissa se ei heitä mihinkään velvoita.Koko kummiuden vois poistaa...