Kun tietää, ettei saa syödä niin paljon kuin haluaisi ja on lihovaa sorttia, niin voin sanoa, että elämä on todella vaikeaa. Kun tietää, että kaikki pitää olla mahdollisimman vähäkalorista, niin kaupassa saa tihrustaa aina kaloreita ja rasvoja. Ihmetyttää ne huolettomat ostajat, jotka paiskovat surutta mitä huvittaa ostoskärryihinsä.
Tänä vuonna itselläni on mättänyt tämä kevyt elämä ja pahasti. Olen koko ajan ollut tietoinen, että useita kiloja pitäisi saada pois, mutta ei. Se ei vain onnistu. On vain niin usein nälkä. Haluaa syödä vatsan täyteen eikä punnita ruoka-annosta. -Syitä riittää...
Tunnen itseni näiden asioiden keskellä suorastaan epätoivoiseksi.
Tiedän lautasmalli-suositukset sun muut. Mutta mua ei vain huvita aina laittaa jotain tylsää salaattia puolet lautasesta täyteen. No, joku voisi kysyä, miksi sitten ruikutan. Itsepähän olen tieni valinnut. Kun ei huvita järsiä porkkanaa sun muita terveellisiä syötäviä, niin sitten kantaa kilonsa tai itkee ja kantaa. :(
Vihaan myös niitä joka paikasta tursuavia hampurilais- ja pitsapaikkoja. Sinne kun ei ole meikäläisellä asiaa. Mistä saa kevytruokaa? Joku Subwayn patonki ei paljon lohduta, ne eivät ole edes kummoisia. Ja entä salaatit. En mä salaattia mene pitseriaan syömään. Sen olen kokeillut ja aina on paha mieli tullut, varsinkin kun seuralainen vetää pitsaa naamaan jota minäkin oikeasti haluaisin.
Lopputoteamus: VIHAAN LIHOVAA KEHOANI!!!
Tänä vuonna itselläni on mättänyt tämä kevyt elämä ja pahasti. Olen koko ajan ollut tietoinen, että useita kiloja pitäisi saada pois, mutta ei. Se ei vain onnistu. On vain niin usein nälkä. Haluaa syödä vatsan täyteen eikä punnita ruoka-annosta. -Syitä riittää...
Tunnen itseni näiden asioiden keskellä suorastaan epätoivoiseksi.
Tiedän lautasmalli-suositukset sun muut. Mutta mua ei vain huvita aina laittaa jotain tylsää salaattia puolet lautasesta täyteen. No, joku voisi kysyä, miksi sitten ruikutan. Itsepähän olen tieni valinnut. Kun ei huvita järsiä porkkanaa sun muita terveellisiä syötäviä, niin sitten kantaa kilonsa tai itkee ja kantaa. :(
Vihaan myös niitä joka paikasta tursuavia hampurilais- ja pitsapaikkoja. Sinne kun ei ole meikäläisellä asiaa. Mistä saa kevytruokaa? Joku Subwayn patonki ei paljon lohduta, ne eivät ole edes kummoisia. Ja entä salaatit. En mä salaattia mene pitseriaan syömään. Sen olen kokeillut ja aina on paha mieli tullut, varsinkin kun seuralainen vetää pitsaa naamaan jota minäkin oikeasti haluaisin.
Lopputoteamus: VIHAAN LIHOVAA KEHOANI!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eli samalla vihaat itseäsi. Pysähdy, rauhoitu ja mieti mitä haluat. Sinä itse vastaat omasta onnellisuudestasi, ainakin tämän asian suhteen. Tylysti totean mutta tosiasioita ei voi kieltää. Eikä laihduttaminen ja kevyemmin syöminen tarkoita porkkanan pureskelua. On paljon hyviä mutta vähäkalorisia ruokia ja herkkuja. Pizzakaan ei ole kiellettyä, kokonaisuus ratkaisee.
Tsemppiä!
Hampurilaispaikoista ostan aina salaatin.
Minä olen sitä mieltä, että syö mikä maistuu mutta pienempiä annoksia, totuta vatsasi vähempään ensin tai sitten teet niin, että käyt vaikka kerran viikossa siellä hampurilaisella tai pizzalla, mutta sitten et syökään kotona niin paljoa enää. Itse haen kerran kuukaudessa pizzalla tai hampurilaisella, ja teen hyvää kotiruokaa, salaattia otan jonkun verran ruoan kanssa ja hedelmiä syön paljon, esim. satsumoita voisin syödä kilotolkulla.
Riippumatta siitä, miten on tottunut syömään koko ruokavalion radikaali muutos kerralla ja yhdessä yössä on todella vaikea kenelle tahansa ja ei ole pysyvä.
Siksi kannattaa mieluummin lopettaa dieettaaminen ja pohtia, missä on vika kun on sen kokoinen mikä on. Joka päiväiset pienet valinnat pudottavat pidemmällä aikavälillä painoa tehokkaammin ja pysyvämmin kuin yksikään nälkäkuuri: Kun kuuri on loppu, alkaa mahtava "dieetti on loppu!"-ajattelu ja palataan entistä innokkaammin entiseen, joka piti ne kilot visusti kehossa. Siitä alkaa paluu entiseen kokoon. Näinhän ei saa käydä? Ensin pudotetaan kiloja kauhealla työllä ja ne sitten palaavat kenties tuplien kanssa takaisin. Siitähän kaikki laihduttaneet puhuvat!
Joten, keskittyisit ennemmin pikkujuttuihin. Vaihda esim yksi tai kaksi tuoteryhmää kevyempään. Ja jos kasvisten syönti tuntuu ylivoimaiselta, niin päätä joka päivä syödä vaikka vain yhdellä aterialla jotain kasvista sen sijaan, että söisit ihan joka kerta pelkkää vihannesta ja kevyttä. Herkutteletko usein? Kun päivittäinen herkkuhimo iskee, päätä, että jätät sen väliin ja syöt vaikka vasta ylihuomenna jotain hyvää sen sijaan, että herkuttelisit nyt ja huomenna sekä ylihuomenna. Kaappiin ei kannata laittaa piiloon mitään sudenkuoppia: tyhjästä on paha nyhjäistä :) Ei tule kiusauksia eikä muutakaan. Mutta jos on pakko joka päivä saada jotain herkkua ja tuntuu, että ei pysty olemaan ilman niin aloita ensin vaikka puolittamalla se herkkuannos mitä normaalisti söisit.
Tälleen, pikkuhiljaa, kun oppii ne omat normiannokset ja oppii niiden kontrollointia askel askeleelta oppii pian hallitsemaan omaa syömistään enemmän. Lisäksi siinä tulee heti mukavaa elämänhallitsemis-fiiliksia ja huomaa että mä pystynkin tähän. Ja ennen pitkää et edes ajattele asiaa keveyden kannalta kun se tulee jo selkärangasta mitä voisi syödä ja mitä ei. Joka tapauksessa aika kulkee eteenpäin, halusit sitä tai et, päivät etenevät ja viikot muuttuvat kuukausiksi. Miksi et siinä sivussa tekisi pikkuisia muutoksia matkan varrella kun kuitenkin voisit samassa ajassa pohdiskella painoa joka pitäisi saada tippumaan tekemättä asialle mitään. Mitään kevythöskää ei kannata mietiskellä turhaan jos ne eivät maistu! Siksi onkin hyvä tehdä itselleen ne mieluisat pikkumuutokset, kuten voin vaihtaminen margariiniin ja paistamisessa öljyyn, yksi juustosiivu vähemmän, kevytmaito rasvattomaan, vehnähömpötykset täysjyvään jne.
Tsemppiä! Tälleen mä laihdutin muutamassa vuodessa 35 kiloa ja paino pysynyt samassa nyt kolmatta vuotta. Ota oma elämä hallintaan omin keinoin, omien tottumusten mukaan. Vatsa tottuu kyllä kaikkeen, eri asia onkin mitä korvien välissä on. :)
Hienosti kirjoitettu!
Kuuntele tämä:
http://tinyurl.com/36yfqyj
Hyviä rasvoja:
Kala, pähkinät, siemenet, avokado, kylmäpuristetut öljyt (oliivi, rypsi, kookos), eläinrasvat
EI MARGARIINIA
Aikuisen päivittäinen rasvan tarve on 2-4 grammaa per painokilo. (normaali paino)
Aikuisen päivittäinen proteiinin tarve on 2-4 grammaa per painokilo. (normaali paino)
Kasviksia, hedelmiä ja marjoja 500 grammaa per päivä. (EI peruna ja vilja)
Omatekoiseen mysliin sopivia terveellisiä ainesosia:
Pähkinäjauheet
Marjajauheet
Soijarouhe (tumma tai vaalea)
Soijalesitiini
Viherjauheet (ohranoras, vehnänoras)
Tattarihiutale
Hirssihiutale
Kookosjauho
En tiedä, kuinka paljon kulutat valmisruokia verrattuna itse tehtyihin. Ehdottaisin, että opettelisit uusia kokkaustapoja koskien kasviksia, esim. höyrystäminen tai kevyt wokki. Raa'an salaatin syöminen on kyllä välillä puuduttavaa. Tsemppiä!!
Itsekin muka inhosin kasviksia ja salaatteja. Sittenpä päätin 107 kiloisena (pituus 170) alkaa laihduttaa ja nyt en voisi olla ilman kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Joo en jaksaisi itsekään syödä pelkkää salaattia sellaisenaan, mutta kun niitä laittaa ruuan sekaan niin johan maistuu =) Esimerkiksi sipulia, sieniä, porkkanoita, kesäkurpitsaa pannulla ja nekin voi maustaa vaikkapa soijalla. Vai väitätkö, että annoskoko jää pieneksi, jos lisää jauhelihakastikkeen sekaan 100g sieniä ja 100g sipulia ja 50g porkkanaa ;) Annoskoko kasvaa 250g ja kaloreita tulee lisää vain 57.
Nyt painoa 52kg ja elämä hymyilee.
Ihminen oppii kyllä syömään vähemmän ja terveellisemmin, mutta se vaatii sitä, että ihan oikeasti haluaa. Itse aloitin syyskuusta -09 kevyemmän linjan ja pienensin annoskokoja. Tein muutokset kahdessa erässä. Painoin aluksi 93 kiloa ja nyt painan 58 kiloa. Olen 159 cm pitkä nainen. Luulin, etten pystyisi muuttamaan tapojani ja jouduin yrittämään joitain kertoja. Muutos onnistuu, kun olet valmis muuttamaan. Kaikki lähtee itsestäsi ja asennoitumisestasi. Luulen tekstisi perusteella, että et vain vielä ole valmis. Ja kun sanon, että syön vähemmän ja kevyemmin, niin en tarkoita mitään radikaalia. Syön ihan normaalia ruokaa, enkä ole nälässä. Ainoastaan eka viikko tai kaksi oli näläntunnetta, sen jälkeen homma on mennyt omalla painollaan. Missään vaiheessa en ole elänyt pelkällä salaatilla, enkä myöskään ole ikinä laskenut kaloreita. Olen vain käyttänyt järkeä: kyllä sen ilman kaloreiden laskemistakin ymmärtää, että missä leikkeleessä on vähän ja missä paljon rasvaa. Ja usko pois, nyt jouluna olen lähes yksin tuhonnut melkein kokonaan yhden ison suklaarasian, syönyt piparia, torttua, karkkia ja juonut glögiä ja jopa limpparia. Kaikkea saa syödä, kun pysyy kohtuudessa ja YLEENSÄ syö oikein. Voin myös vakuuttaa, että kun tottuu siihen, että ruoassa ei ole tolkuttomasti sokeria ja rasvaa, niin sitä ei enää edes kaipaa. Tsemppiä.
Aloitusviesti on jo aika vanha, mutta halusin silti ottaa osaa keskusteluun. Olen nimittäin nyt itse samassa tilanteessa kuin missä hän kertoi olleensa. Aloitin elämäntaparemontin tämän vuoden alussa. Kiloja on nyt lähtenyt n.5. Omasta mielestäni se ei vastaa ollenkaan niitä kaikkia ponnistuksia, joita olen jo joutunut tekemään. Jos 5kg laihtuisi vähän kuin itsestään, se olisi hienoa. Mutta tällaisen henkisen ja fyysisen rääkin jälkeen noin 5 kiloa on todella vaatimaton saavutus. Fyysistä rääkkiä on kuntoilu sekä kaiken epäterveellisen ruoan himo, joka on ihan päivittäistä. Henkiseen rääkkiin lukeutuu kaikki se kateus hoikkia henkilöitä kohtaan, jotka eivät ainakaan kaupassa näytä siltä että paljonkaan miettisivät ruokavaliotaan.
Syytän perhettäni joka syötti minut ylilihavaksi lapseksi(josta tietysti kasvoi ylilihava nuori ja sitä myöten myös aikuinen), syytän geenejäni, syytän himojani, syytän synnynnäistä ruumiin muotoani "olen isoluinen", syytän hidasta aineenvaihduntaa.. Kaikkeen tähän syyttelyyn ja ylimääräiseen vihaankin on mennyt aivan suunnattomasti energiaa. Toisaalta koen suurta itsesääliä, mutta myös suurta vihaa. Miksi ihmeessä minäkin en voisi olla sellainen, joka voisi sanoa laihtuneensä helposti tai joka voisi syödä lähes mitä huvittaa? Miksen minäkin pysty käymään monta kertaa wc:ssä isolla asialla päivän aikana, jotta massa ei ehtisi kasaantua vyötärölle?
Ei varmaankaan liene tarpeen sanoa miten minua ärsyttää käydä ostoskeskuksessa, jossa sijaitsee myös minua lähinnä oleva ruokakauppa. Tosiaan niitä roskaruoka"ravintoloita" on vierivieressä. Ja kun tarkemmin katsoo, niin suurin osa siellä syövistä on laihoja tai ainakin normaalipainoisia. Siellä ihannoimamme hoikat ihmiset vetävät hampurilaista ja ranskalaisia naamaansa. Ja minä läski vain kuljen haikeasti ohi vesi kielellä. Ei varmaankaan tunnu menneen jako ihan oikein? Ei ainakaan minusta. Sama jako jatkuu jäätelöbaarin kohdalla ja siitä taas Arnoldsin munkkikahvilan kohdalla jne.
Näitä hoikkia ihmisiä vain kadehdin, mutta kaikenlaisia roskaruokaketjuja kohtaan tunne ihan puhdasta vihaa. Koko ajan yhteiskunta toitottaa huoltaan ja neuvojaan liikalihavuutta vastaan, silti siinä samassa uusia roskaruokaravintoloita syntyy kuin sieniä sateella.
Edes omalla kotisohvallaan niitä ei pääse karkuun. Juuri kun on huokaissut kauppareissun jälkeen helpotuksesta, "Hyvä minä kun selätin sen hampurilaishimoni tänään. Voi miten ylpeä voin ollakkaan itsestäni!", niin eiköhän samassa tällainen hampurilaismainos pläjähdä tv-ruutuun. Tekisi mieli kiljua. Taas se silmitön hampurilaishimo palasi tuon kirotun mainoksen myötä!
Vaikka tiedän Suomessa olevan monia kaloreita laskevia henkilöitä, niin silti en ole nähnyt sellaisia kaupassa käydessäni ainuttakaan. Aina saa kokea olevansa ainut ihminen maailmassa, jonka täytyy pitää tarkkaa kirjaa syömisistään tai ei laihdu grammaakaan. Jos roskaruokahimon selättäminen oli jo vaikeaa, niin pahempaa siellä kaupassa on luvassa. Siellä kun on aivan kaikkea terveydelle pahoja ruoka-aineita, mutta maultaan niin uskomattoman houkuttavia. On karkkeja, suklaata, leivoksia, keksejä, vanukkaita, rahkoja, limonadeja, juustoa, sipsejä.. aivan kaikkea.
Ei ole helppoa ei. Tulen ehkä aina olemaan kalorikoukussa. Jos hellitän yhtään kalorilaskennasta, niin jo menetetyt kilot saattavat tulla takaisin eikä ainakaan laihtumista tapahdu. Se ainainen kalorilaskenta täytyisi vain hyväksyä osaksi elämää. Sen vain sanon että koko tätä laihtumisurakkaani helpottaisi kummasti jos voisin vain kulkea pussi päässä. Eipä tulisi paljonkaan houkutuksia.
Tavallaan siis syytän myös ympäristöä siitä miksi maassamme on niin paljon ylipainoisia ihmisiä. Lopettakaa epäterveellisten herkkujen mainostaminen!!
Heartshapedglasses kuulostat aivan minulta. Olen tällä hetkellä 93kg ja 160 pitkä. Ja aloittanut juuri vastaavan remontin. Pienentämällä annoksia. En ole koskaan laskenut kaloreita tai muuta, tunnen sen liian vaivalloiseksi, koska silmämääräisesti osaan katsoa paljon saa syödä ja mitkä ovat turhan rasvaisia. Olisi kiva kuulla, miten itsekurisi on pitänyt.
Olen tällä hetkellä asennoitunut terveempään elämään, mutta mietityttää kuinka itsekuri pitää. Se on ollut ongelma ennenkin ja monta kertaa. Tiedän paljon saan syödä ja miten paino tippuu, mutta itsekuri aina jossain vaiheessa pettää. Kerran onnistuin juuri ruokavaliolla pudottamaan 8kg, mutta sekin on 3 vuoden aikana tullut tuplasti takaisin.. Enää en ole saanut samaa itsekuria kuin silloin. Enkä osaa verrata sen hetkistä elämää tämän hetken tilanteeseen. Asuin silloin aivan muulla paikkakunnalla, olin erilaisessa työssä ja sen hetkinen parisuhde oli vaikeassa tilanteessa.
Nykyään asun omakotitalossa avomieheni kanssa ja opiskelen sekä käyn töissä samaan aikaan.
Ja tahtoisin ottaa osaa myös tuohon syyllistämisasiaan.
Sanon etten syytä muita ihmisiä lihomisestani, mutta samaan aikaan löydän tekosyitä "No kävin kahvilla kylässä, pitihän sitä pullaa ottaa, ettei toinen turhaan sitä pöytään laittanut", Eikö tämäkin vähän ole syyllistämistä... Ja tähän usein liittyy myös se, että jos pöydässä on useampaa herkkua, miksi kaikkea siitä pöydästä täytyy maistaa.... Tai sitten, "miksi syöt karkkia siinä vieressäni, tän takia lihon koska en osaa pitää näppejäni erossa karkkipussista.." Ja taas tavallaan syyllistämistä. Kaikkihan on ihan itsekurista kiinni, mut miksi aina löytyy syitä minkä takia pitää/voi ottaa jotain hyvää?