Olen todella surullinen. Koskaan en ole seurustellut. Parisuhde on asia jota haluan enemmän kuin mitään muuta. En vain osaa jutella naisten kanssa, tunnen olevani todella ahdistunut jos joku tuntematon nainen tulee kanssani juttelemaan, pelkään, ja haluan vain tilanteesta pois. En tiedä mikä minussa on vialla. Tuon ahdistuksen ja pelkoni takia tiedän mielessäni etten ikinä tule olemaan onnellinen, se on sääli. Että tuollainen yksi luonteen piirre pilaa koko elämäni. Mielessäni tiedän eläväni yksin koko elämäni, jotenkin osa minusta ei vain ole sitä vielä hyväksynyt. Kaukana ei kuitenkaan ole se hetki kun annan periksi asian suhteen. Ikää on kohta jo 30v, ja periaatteessahan nuoruuden pitäis olla sitä ihmisen parasta aikaa. Itsehän en edes tiedä miltä puhdas onni tuntuu. Miten hieno maailma tämä olisikaan jos onni jakaantuisi tasaisesti ihan kaikille.
Ymmärrän kyllä sen, että asiani ovat yllättävän hyvin verrattuna niin moneen muuhun ihmiseen, se nyt ei mielialaani millään tavallaa vaikuta jos jollakin on asiat huonommin/paremin kuin minulla.
Ymmärrän kyllä sen, että asiani ovat yllättävän hyvin verrattuna niin moneen muuhun ihmiseen, se nyt ei mielialaani millään tavallaa vaikuta jos jollakin on asiat huonommin/paremin kuin minulla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Olen todella surullinen. Koskaan en ole seurustellut. Parisuhde on asia jota haluan enemmän kuin mitään muuta. En vain osaa jutella naisten kanssa, tunnen olevani todella ahdistunut jos joku tuntematon nainen tulee kanssani juttelemaan, pelkään, ja haluan vain tilanteesta pois. En tiedä mikä minussa on vialla. Tuon ahdistuksen ja pelkoni takia tiedän mielessäni etten ikinä tule olemaan onnellinen, se on sääli."
Ei sinussa ole mitään vialla. Itsekin olen onneton sinkku, ja haluaisin naisrakkautta enemmän kuin mitään muuta. On olemassa ihmisiä, joilla on koulutusta ja työtä, eikä naisia, ja työttömiä joilla on naisia, ihmisiä joille ei ole kavereita, mutta on parisuhde, ja ihmisiä joilla on kavereita, muttei ystäviä. Minä olenkin taas mies, jolla ei ole minkään sortin koulutusta, työstä tai parisuhteesta puhumattakaan. On minulla useita kavereita ja pari ystävää, mutta nekin alkavat menestymään elämässään ja itse jään paitsi koko elämästä.
Sinussa ei ole mitään vikaa. Sinussa vaan tikittää viimeisiään käyvä biologinen kello, joka sanoo että sukua olisi jatkettava ja nainen löydettävä. Minussa se tikittää hurjaa tahtia, mutta sinulla se on jo vaimennut ja nähnyt parhaat kukoistuksen päivänsä. Olemme rakkausujoja( engl. "Love- shy"), diagnoosi mistä ei ole tutkimuksia tai tuloksia. Se on niin siksi, koska tässä tätimaailmankaikkeudessamme puututaan parisuhdeyksinäisiin naisiin ja heidän lapsi ja mieshuoliinsa, kun kokonainen suuri satojen tuhansien yksinäisten miesten murheet jätetään huomiotta. Tästä puhutaan että "voi voi kun mies ei saa pillua", ja vedotaan siihen että miesten ongelmat ovat säälittävien eikä oikeiden miesten murheita tai miesten omaa syytä. Olemme rakkausujoja siis, eli meille tuottaa vaikeuksia tehdä aloitteita naisille. Naisen ei tarvitse tehdä aloitetta eikä kärsiä yksinäisyydestä.
ei me naiset olla niin pelottavia...eihän. Ottakaa hyvät miehet itteenne niskasta kiinni ja vähä asennetta peliin. Ei tuolla ruikutuksella mitään saa. Kunhan sanoin, tämä nyt oli vaan yhden naisen mielipide joka ei todellakaan pelkää miehiä ;)
Eiks naisten pitäis olla tunneälykkäitä? Jotkut teistä on vaan vitun vajaita.
Sori, ei olis pitänyt sotkea sukupuolea tähän, mutta viestisi tuntui todella miehiä alentavalta ja ylimieliseltä.
En usko että moni, edes sinä kykenet tekemään aloitteita vaikka ostarilla, koska se on todella pelottavaa. Olet oikeassa, ei tällaisella vihakirjoittelulla saa mitään muuta kuin paremman mielen. Kunhan vaan sanon. Miesten se aloite on tehtävä, sinulla on vaihtoehto joko tehdä aloitteita tai ottaa aloite vastaan. Miehen on tehtävä aloite tai jäätävä yksin. Jo tämän tajuaminen tekee asiasta todella vaikean. Se on vain asian laita samoin kuin naisten asepalveluksessa. Jotkut amatsonit kun sen suorittavat niin puhkuvat intoa siitä miten asepalveluksen keskeyttäneet miehet ovat nössöjä. Olet ehkä poikkeuksellinen amatsoni tai sitten sosiaalisesti vammainen perussuomalainen. Mutta kun et asiasta mitään tiedä, niin ymmärryksesi ei riitä. Kyse ei ole rohkeudesta. Kyse on siitä, että toisella sukupuolella on vaihtoehtoja, toisella taas ei. 99% naisista ovat kuitenkin omissa suojanaamareissaan aloitekyvyttömiä. Niin on 10% miehistä, mutta kun olet tietämätön niin ei voi mitään. Naisille ei pitäisi antaa mahdollisuuksia koulutukseen, jos he eivät halua ottaa asioista selvää vaan kirjoittavat ensiksi ja sitten vasta ajattelevat.
Aika harva nainen voi samaistua miehenä olemiseen ja aika harva mies voi samaistua naisena olemiseen. Yleensä kun samaistutaan niin otetaan vain ne hyvät puolet, mutta ei kuitenkaan ajatella huonoja puolia samalla.
Vähän aikaan sitten kävin erään ystäväni kanssa oluella ja hän oli hyvin murheissaan siitä, ettei tule ehkä koskaan ketään löytämään. Hän on nainen ja jo yli 30-v, todella ihana ja viehättävä tyyppi. Hänellä on käynyt vaan huonoa tuuria parisuhteissa ja nyt häntä pelottaa ettei koskaan tapaa ketään sopivaa tai ei kelpaa kenellekkään. Hän on sellainen nainen, joka haluaa, että mies näyttää selvästi, että on kiinnostunut, ottaa huomioon hänen tunteensa ja on sillä tavalla rohkea, että uskaltaa ottaa ja pitää yhteyttä. Samalla hän itse vetäytyy jonkun verran samasta vastuusta, vastaa kyllä viestiin, jos sen saa, mutta ei ole se joka lähettää ensin viestin. Uskoisin, että hänellä niin kuin sinullakin on aivan hyvät mahdollisuudet löytää "se oikea", pitää uskaltaa yrittää ja ei saa luovuttaa!
Olet varmaan ujo? Ujous ei ole huono piirre ihmisessä, ujot ihmiset ovat usein sosiaalisesti paljon taitavampia kuin uskovatkaan, ihan sen vuoksi, että he tarkkailevat ja kuuntelevat muita ihmisiä ja pystyvät astumaan sen vuoksi paremmin toisen ihmisen saappaisiin. Ihmiset haluavat, että heitä kuunnellaan. Kontaktin ottaamiseen tarvitaan rohkeutta ja myös epäonnistumisien sietokykyä. Kömmähdyksiä, epäonnistumisia ja väärinymmärryksiä tulee aina - ja tulee kaikille! Ujot vaan reagoivat niihin voimakkaammin. Niiltä ei voi välttyä, ei niitä kannata vältellä, koska muuten tulee välteltyä kaikkia kontakteja. On pakko laittaa itsensä likoon ja yrittää. Selkä suorana ja rohkeana, tuli mitä tuli. Rohkeus ei ole sitä ettei pelkää, vaan sitä, että tekee peloista huolimatta.
Kannattaa käydä vaikka psykologilla juttelemassa aiheesta, jos ahdistus on kovin suurta. Sullahan saattaa olla vaikka sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joka on ahdistuneisuushäiriö. Äläkä nyt heti ajattele "että ei se mitään auta". Sulla saattaa vaan olla vääriä uskomuksia itsestäsi tai naisista, jotka aiheuttaa tuon lamaantumisen. Juttelu auttaa, ainakaan siitä ei ole haittaa. Voitte myös yhdessä miettiä minkälainen lähestyminen sopisi sun tyyliselle ihmiselle.
Ajattele esimerkiksi lasta, joka pelkää ettei opi koskaan kävelemään. Hänessä ei ole mitään sellaista miksi pitäsi tätä pelätä, näin vain on jostain syystä. Tavallinen kävelemään opettelva muksu nousee heti kaatuessaan vaan pystyyn ja yrittää uudelleen eikä jää sitä sen enempää miettimään. Pelkäävä jää maahan, koska kaatuminen oli todiste siitä, "ettei koskaan opi". Ehkä olet samanlainen, mutta pelko koskee sosiaalisia tilanteita?
En voi muuta enää sanoa, kuin uskalla yrittää! Askel kerrallaan. Aluksi voi olla helpompi lähestyä netin välityksellä, esimerkiksi Suomi24-palstalla. Juttele ensin chatin tai s-postin välityksellä. Lähesty aluksi vaikka sellaisia, jotka itsekin vaikuttavat vähän ujommilta. Myönnä olevasi ujo, se voi vastapuolesta olla viehättävää. Pyydä terffeille vasta, kun tiedät jo vähän toisesta jotain, silloin teillä on jotain puhuttavaa. Ja muista, että meitä on moneksi. Jos joku loukkaa sua siksi, että olet yrittänyt lähestyä, se kertoo siitä ihmisestä, ei niinkään susta. Sä itse et varmaankaan loukkaisi sua lähetynyttä, vaikka lähestymisyritys olisi ollut kömpelökin? Mun mielestä baarissa on vaikeampi lähestyä ihmisiä. Varsinkin nuoret naiset voivat olla tosikin töykeitä niitä lähestyvillä miehille, vaikka salaa ovatkin tyytyväisiä siihen että heillä on "vientiä". Käytös kertoo vaan siitä kuinka epäkypsiä ja epävarmoja he itse ovat. He itse eivät välttämättä uskalla lähestyä ketään... ja torjuvat jopa sellaiset joista olisivat kiinnostuneita, koska pelkäävät mokaavansa tms.
Tsemppii!! Älä luovuta!!
Hieno kirjoitus kaiken kaikkiaan. :)
En mä periksi ole antamassa ainakaan vielä, vähän ehkä pelkään että sekin päivä kuitenkin tulee vastaan jos mitään muutosta ei tapahdu. Ja olen siis ujo, miesten kanssa pystyn kuitenkin juttelemaan suhteellisen hyvin jos on pieni porukka kasassa. Isommassa porukassa olen vähän taka-alalla. Naisten kanssa nuo suurimmat ongelmat ovat. Ja siis se on minulle todella ahdistava tilanne kun pitäisi jutella jonkun naisen kanssa. Oikeasti pelkään enkä saa sanaa suustani. tiedän senkin että minun pitäisi jutella asiasta jonkun kanssa. Luulen tietäväni aika tarkalleen senkin, mistä tuo pelkoni naisia kohtaan johtuu, paljon olen asiaa ehtinyt ajattelemaan ja alitajuntani mielestä pelkoni on ihan oikeutettua. En vain tiedä miten siitä pelosta pääsisin eroon. Minulta vaan vie niin uskomattoman kauan aikaa että uskallan luottaa naiseen. Ja kuitenkin jos parisuhdetta haluaa, pitäisi aika nopeasti pystyä olemaan puhelias ja edes vähän sosiaalinen. Ei kukaan jaksa katsoa montaa minuuttia miestä joka ei saa sanaa suustaan ja on todella ahdistunut.
Kiitoksia kuitenkin kannustavista sanoista, ainahan sitä toivoa on, eikä siitä pidä luopua.