Ihana uni! Kustaa IV ei hävinnytkään sotaa Venäjää vastaan vaan saimme pitää Österlandin edelleen erottamattomana osana Ruotsin ihanaa valtakuntaa. Raja pysyi Kymijoessa. Uuh, ensimmäinen yöllinen siemenesyöksy.
Täällä Österlandissa asuu nykyisin 2 miljoonaa ihmistä sekä epämääräinen määrä fennoja, ehkä 1 – 2 miljoonaa, kuka tietää. Fennot ovat meidän jälkeemme idästä tunkeutunut alkeellinen ugrilainen rotu, jonka jäänteitä asuu maakuntamme sisä- ja itäosissa. He puhuvat hyvin kehittymätöntä omaa kieltänsä, joka muistuttaa Norrbottenin meän kieltä taikka saamea tai jopa estoniaa. Sillä kielellä ei onneksi opeteta eikä paineta muuta kuin uskonnollisia kirjoa.
Fennot ovat metsäläisiä tai alkoholisoituneita sosiaalitapauksia. Osa heistä kelpaa välttämättömiin maatalous- ja teollisuustöihin. Heitä on myös palvelijoina ja kuskeina kaupungeissamme. Näitä kaupungeissa työskenteleviä varten olemme perustaneet pieniä ”kotimaita”, joissa he voivat viettää yönsä.
Österlandin keskus on Åbo ja se viehättävät maaseutualueet Lundo, Pikkis, Reso ja Nådendal. Pohjanlahden rannalla on meillä tuottoisia vientikaupunkeja kuten Uleåborg, Gamlakarleby ja Vasa. Sisämaassa teollisuuskeskuksena toimii Tammerfors, joka on valtakunnan tekstiiliteollisuuden keskus. Idässä on joitakin rajaa vartioivia varuskuntakaupunkeja kuten St. Michel ja Kopstad. Ne ovat kuin saarekkeita keskellä ei mitään, sillä olemme jättäneet osan maakuntaamme kehityksestä pois suojavyöhykkeeksi. Etelässä oli vireä pikkuinen varuskuntakaupunki Helsingfors, joka on nyttemmin kuihtunut Sveaborgin menettäessä sotilaallisen merkityksensä.
Niin, ne fennot. Heistä tuli suuri rasite 1808-09 sodan jälkeen, kun lopetimme sodankäynnit. Fennojen määrä uhkasi kasvaa ja heistä tuli uhka meille. Me keksimme heille uusia rasitteita ja lopulta käytimme heihin kansankotimme vajaamielislaitoksissa kehitettyä massasterilointia ja viimeisenä aseena otimme pakkoruotsin, jonka avulla olemme käännyttäneet fennojen parhaimmiston uskollisiksi ruotsia puhuviksi alamaisiksi. Jos emme olisi näin toimineet, tilanteemme oli katastrofaalinen, voisimme olla vähemmistö omassa maakunnassamme! Uusi yöllinen siemensyöksy tekojemme kunniaksi Du gamla, Du fria, Du fjällhöga nordin soidessa korvissani. Ihanaa!
Mutta poks! Todellisuus valkenee jälleen herätessäni. Olemmekin pieni vähemmistö omassa maakunnassamme, jonka fennot ovat ajaneet Venäjän vallan kautta itsenäiseksi! Nyt tarvitaan kaikki voimat pitämään asemamme ja jopa palauttamaan ne historian oikeuttamalle tasolle. Siksi tarvitsemme edelleen iskuasettamme Svenska Folkpartietia (SFP) tekemään työtä jumalallisten oikeutemme edestä.
Täällä Österlandissa asuu nykyisin 2 miljoonaa ihmistä sekä epämääräinen määrä fennoja, ehkä 1 – 2 miljoonaa, kuka tietää. Fennot ovat meidän jälkeemme idästä tunkeutunut alkeellinen ugrilainen rotu, jonka jäänteitä asuu maakuntamme sisä- ja itäosissa. He puhuvat hyvin kehittymätöntä omaa kieltänsä, joka muistuttaa Norrbottenin meän kieltä taikka saamea tai jopa estoniaa. Sillä kielellä ei onneksi opeteta eikä paineta muuta kuin uskonnollisia kirjoa.
Fennot ovat metsäläisiä tai alkoholisoituneita sosiaalitapauksia. Osa heistä kelpaa välttämättömiin maatalous- ja teollisuustöihin. Heitä on myös palvelijoina ja kuskeina kaupungeissamme. Näitä kaupungeissa työskenteleviä varten olemme perustaneet pieniä ”kotimaita”, joissa he voivat viettää yönsä.
Österlandin keskus on Åbo ja se viehättävät maaseutualueet Lundo, Pikkis, Reso ja Nådendal. Pohjanlahden rannalla on meillä tuottoisia vientikaupunkeja kuten Uleåborg, Gamlakarleby ja Vasa. Sisämaassa teollisuuskeskuksena toimii Tammerfors, joka on valtakunnan tekstiiliteollisuuden keskus. Idässä on joitakin rajaa vartioivia varuskuntakaupunkeja kuten St. Michel ja Kopstad. Ne ovat kuin saarekkeita keskellä ei mitään, sillä olemme jättäneet osan maakuntaamme kehityksestä pois suojavyöhykkeeksi. Etelässä oli vireä pikkuinen varuskuntakaupunki Helsingfors, joka on nyttemmin kuihtunut Sveaborgin menettäessä sotilaallisen merkityksensä.
Niin, ne fennot. Heistä tuli suuri rasite 1808-09 sodan jälkeen, kun lopetimme sodankäynnit. Fennojen määrä uhkasi kasvaa ja heistä tuli uhka meille. Me keksimme heille uusia rasitteita ja lopulta käytimme heihin kansankotimme vajaamielislaitoksissa kehitettyä massasterilointia ja viimeisenä aseena otimme pakkoruotsin, jonka avulla olemme käännyttäneet fennojen parhaimmiston uskollisiksi ruotsia puhuviksi alamaisiksi. Jos emme olisi näin toimineet, tilanteemme oli katastrofaalinen, voisimme olla vähemmistö omassa maakunnassamme! Uusi yöllinen siemensyöksy tekojemme kunniaksi Du gamla, Du fria, Du fjällhöga nordin soidessa korvissani. Ihanaa!
Mutta poks! Todellisuus valkenee jälleen herätessäni. Olemmekin pieni vähemmistö omassa maakunnassamme, jonka fennot ovat ajaneet Venäjän vallan kautta itsenäiseksi! Nyt tarvitaan kaikki voimat pitämään asemamme ja jopa palauttamaan ne historian oikeuttamalle tasolle. Siksi tarvitsemme edelleen iskuasettamme Svenska Folkpartietia (SFP) tekemään työtä jumalallisten oikeutemme edestä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.