Vuoden pyörit päässäni. Yritin sut unohtaa, ehkä taisinkin vähäksi aikaa. Sitten tulit taas ja juttelit ja löysin itseni taas samasta tilanteesta kuin kuukausi sitten =(
En voi unohtaa sinua. Miksi ihmeessä aina kun olet lähelläni tunnen välillämme jotain. En osaa sitä selittää. En huomaa sitä mistään, se on vaan tunne. Ehkä vain haave mielessäni.
Olisi niin ihanaa antaa itselle lupa haaveilla, mutta se vain satuttaa minua. Ollaan liian eri maailmoista, kyllä säkin tiedät sen. Joskus mietin että ehkä sinäkin mietit näitä samoja... tai sitten et.
Olin viimeksi aika "sekaisin", mutta sinun sanasi rauhoittivat minut, et sanonut mitään merkittävää, mutta pelkät sanasi... en osaa edes selittää....
En voi unohtaa sinua. Miksi ihmeessä aina kun olet lähelläni tunnen välillämme jotain. En osaa sitä selittää. En huomaa sitä mistään, se on vaan tunne. Ehkä vain haave mielessäni.
Olisi niin ihanaa antaa itselle lupa haaveilla, mutta se vain satuttaa minua. Ollaan liian eri maailmoista, kyllä säkin tiedät sen. Joskus mietin että ehkä sinäkin mietit näitä samoja... tai sitten et.
Olin viimeksi aika "sekaisin", mutta sinun sanasi rauhoittivat minut, et sanonut mitään merkittävää, mutta pelkät sanasi... en osaa edes selittää....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nätti kirjoitus tuntuisi sopivan meidän väliseen tilanteeseen. Minäkin olen ajatellut paljon sinua/häntä. Taisin sanoa kerran sinulle, että välillämme on kumma vetovoima ja menemme toistemme lähellä aivan sekaisin. Olen yrittäny yhteydenotoillani järjestää yhteistä keskusteluhetkeä, jotta voisimme avoimesti keskustella näistä asioista. Ei ole onnistunut, koska et ole avautunut minulle.
saat keskusteluyhteyden avatuksi. Harmi etten ole se kenelle viestisi menee, koska tuommoista ihanaa lausetta mulle ei ole sanottu.
Tää on niin tuttua... Tuossa tilanteessa voisi yrittää etsiä jonkinlaine tapa käyttää hyödyksi se selittämätön yhteys...jotain toisiaan täydentävää voi olla olemassa ja jos se onki just se, et on eri maailmoista.
Jos ei ole sanoja, voisi käyttää bodilängvitsiä ;)