http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ylioppilaslehti Lapsettomat ovat tutkitusti onnellisempia ihmisiä/1135262284489
Tämän ajattelin tänne laittaa ihan vain siitä syystä että täällä toistuvasti väitetään että lapsi tuo onnea elämään. Tämä tuo vähän toisen näkökulman asiaan, eikö ole mitään pelkkää mutumutua.
Toinen linkki liittyy siihen miten täällä aina väitetää että rakastavia koteja löytyy kaikille lapsille, ja ketään ei jätetä heitteille.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135261032440?ref=lk_hs_ko_1
Vai onko asia niin että nämä rakastavat kodit huolivat vain vastasyntyneitä?
Samalla tavalla kuin useimmat ihmiset haluavat kissan- ja koiranpentuja, mutta eivät yhtä mielellään ota vanhempia, "käytettyjä", yksilöitä?
Tämän ajattelin tänne laittaa ihan vain siitä syystä että täällä toistuvasti väitetään että lapsi tuo onnea elämään. Tämä tuo vähän toisen näkökulman asiaan, eikö ole mitään pelkkää mutumutua.
Toinen linkki liittyy siihen miten täällä aina väitetää että rakastavia koteja löytyy kaikille lapsille, ja ketään ei jätetä heitteille.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135261032440?ref=lk_hs_ko_1
Vai onko asia niin että nämä rakastavat kodit huolivat vain vastasyntyneitä?
Samalla tavalla kuin useimmat ihmiset haluavat kissan- ja koiranpentuja, mutta eivät yhtä mielellään ota vanhempia, "käytettyjä", yksilöitä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Onkohan ensimmäisessä tutkimuksessa ollut mukana niitä jotka päätyi lapsettomuuteen abortilla? Muutenhan sitä ei voida pitää pätevänä aiheeseen liittyen.
Kuinka onnellisia mahtaa olla tahattomasti lapsettomat? Oliko tutkimuksessa heitä mukana, jotka siitä kärsii tai ovat joskus kärsineet? Entä niitä joiden lapsi on kuollut? Lisäsikö kuolema heidän onneaan?
Voit kysyä vaikka tuolla lapsettomuuspalstalla onko vuosiakausien tuloksettomat lapsettomuushoidot tuoneet suurtakin onnea niissä kävijöille.. veikkaan vaan että lapsettomuuden "ilosanomasi" voi saada siellä melko tyrmäävän vastaanoton.
Tuo tutkimus kertoo mielestäni vain nykyajan ihmisen sokeudesta ja ahneudesta, kun mikään ei riitä eikä ymmärretä että onni voisi olla siinä ihan nenän edessä, tavallisessa arjessa. Ei osata arvostaa sitä mitä on jo saatu ja useimmmiten helposti. Sen huomaa vasta sitten kun jotain ei tulekaan ihan niin itsestäänselvästi kuin kuviteltiin, tai vaikkapa sairastuu yhtäkkiä vakavasti. Vasta elämää mullistavien kriisien jälkeen moni oppii löytämään onnen niistä ihan arjen hetkistä eikä havittele liikoja.
Toisen linkin asiaa on täällä käsitelty paljon ennenkin. Sijaislapsitoiminta on täysin eri asia kuin adoptointi. Siihen on syynsä miksi sijais- tai tukilapsiperheitä on vaikeampi löytää kuin adoptiokoteja vastasyntyneille vauvoille. Joten linkki ei osoita mitenkään että tässä maassa jäisi joku lapsi ilman huolenpitoa tai adoptiokotia.
Jotenkin luulisin kyllä, että se joka on tehnyt päätöksen että mieluummin menee aborttiin kuin synnyttää lapsen, on onnellisempi kuin se jota on pakotettu synnyttämään.
Saatan olla ihan hullu, mutta tosiaan uskon että onnellinen on se joka elää oman tahtonsa mukaan, eikä sen mukaan miten muuta saarnaa että hänen pitäisi elää.
Toisaalta luulen että kyllä, vastentahtoisesti lapseton pariskunta on varmasti onnettomampi kuin vapaaehtoisesti lapseton.
Onnea ilman lasta ei varmaan ole, koska tuskin osaa edes keskittyä pieniin iloihin jos elämä on hoidoissa ravaamista.
"Tuo tutkimus kertoo mielestäni vain nykyajan ihmisen sokeudesta ja ahneudesta, kun mikään ei riitä eikä ymmärretä että onni voisi olla siinä ihan nenän edessä, tavallisessa arjessa. Ei osata arvostaa sitä mitä on jo saatu ja useimmmiten helposti."
Mksi näin luulet, ja miten lapsensaanti siihen vaikuttaa?
Minä sitten taas luulen että se onnettomuus parisuhteessa lapsen jälkeen voi tulla siitä, että ehkä ole tajunnutkaan miten mullistava muutos lapsi on, että enää kumpikaan ei olekaan vapaa tekemään mitä haluaa milloin haluaa, aikaa toisille ei enää ole samalla tavalla, unta ei saa riittävästi, mies ehkä käy useammin muualla ja nainen kokee olevans aloukussa kotona jne jne jne.....
Ja toisesta linkistä vielä.
Miten paljon voi väittää välittävänsä jos haluaa vain "helpon" adoptiolapsen, kun löytyy lapsia jotka tarvitsevat tuki- ja sijaisperheitä, ja jotka ovat onnettomia ja tarvitsevat hellyyttä ja rakkautta?
Pitääkö näitä lapsia rankaista siitä että vanhemmat eivät halua heidät antaa kokonaan pois?
Siitä että he ovat hankalia ja vaikeita?
Sanon kyllä että adoptiossa eniten hyötyy se lapseton pariskunta joka saa oman pikkuisen.
Jos kyse olisi auttamisenhalusta, eikä itsekkyydestä, useampikin hakisi sijais- tai tukiperheeksi.
aina tosin ei voi elää juuri siten kuin haluaisi. On ajateltava muitakin. Varsinkaan ei ole hyväksyttävää haalia itselleen onnea tallomalla toisten varpaille, ja riistämällä heiltä jopa koko elämän.
"Minä sitten taas luulen että se onnettomuus parisuhteessa lapsen jälkeen voi tulla siitä, että ehkä ole tajunnutkaan miten mullistava muutos lapsi on"
Juuri niin. Voisiko onnellisuutta korjata paljonkin ja ihan yksinkertaisesti sillä, että suhteelle järjestettäisiin enemmän kahdenkeskistä aikaa?
"Pitääkö näitä lapsia rankaista siitä että vanhemmat eivät halua heidät antaa kokonaan pois?
Siitä että he ovat hankalia ja vaikeita? "
Ei tietenkään, mutta onko sekään lapsen etu jos hänet ottaa sellaiset joilla ei ole valmiuksia huolehtia erityislapsesta? Monestihan nämä lapset on jo jollain tavoin kotiolojensa häiriinnyttämiä ja henkisesti tasapainottomia. Lisäksi monetkaan ei halua ottaa lasta josta sitten kuitenkin joutuu luopumaan. Sekään ei varmaan ole mukavaa lapsellekaan, olla heittopussina monen kodin välillä.
"Sanon kyllä että adoptiossa eniten hyötyy se lapseton pariskunta joka saa oman pikkuisen."
No eiköhän se lapsi ole kuitenkin suurin hyötyjä, joka saa pitää elämänsä, jos vaihtoehtona on abortti!
näitä kahta:
Lapsi, joka tietää ettei omille vanhemmile kelvannut
lapsi, joka ei ikinä tiennyt mistään mitään, koska lasta ei tullutkaan.
Jotta jotain voi menettää, senhän on ensin pakko olla olemassa, eikö?
Alkio elää, mutta mikä alkion elämä on?
Voiko alkion elämää verrata syntyneen ihmisen elämään?
Syntynyt lapsi elää, ihan toisessa merkityksessä kuin alkio.
Sanoisin että Elämästä, voidaan puhua vasta kuin aivot kehittyvät.
Aivokuolleena, letkujen varassa, en ole sama ihminen kuin nyt.
Olisin elossa, mutta en eläisi.
Jos oikeasti välittää ja haluaa auttaa, ehkä ottaa asioista selvää?
Ehkä juuri nämä hankalat ja vaativimmat kaikista eniten tarvitsevat rakastavaa kotia, jos rakkautta ei saa omilta vanhemmiltaan?
Mikään laitos ei pysty tätä lapseille antamaan.
Itsekkyyttään ihmiset haluavat adoptioida, auttavaiset ihmiset jotka välittävät lapsista käyvät läpi koko rumban jotta saavat sijaislapsia.
Niin kauan kun löytyy lapsia ilman rakastavaa kotia, on väärin synnyttää adoptioon lisää lapsia.
Jos ei halua auttaa jo olemassa olevia, koska se on "liian raskasta", ei voi myöksään olettaa että joku haluaisi toiselle synnyttää vauvoja.
Sinä voit ottaa vaikka tukun tukiperhelapsia ja kaupan päälle vielä sijoitettuja lapsia joista saat kunnon korvauksen. Miksi jonkun muun pitäisi ottaa niitä lapsia?
Abortti ei ole ihan jokapäiväinen toimenpide, siinä loppuu jo alkanut elämä se kuolee! Adoptiossa lapsi saa elää!
Me, yhteiskunta maksetaan tukiperheessä ja sijaisperheessä elävien lasten elämä.
Adoptiolapsen kustantaa adoptioperhe.
Mutta jos sinulla on hyvät tulot, niin sinähän voit kustantaa sijaisperheessä elävien lasten elämää? Tai ottaisitko lapsikatraan ilman korvausta omaan kotiisi?
vaihtoehtohan on abortti.
Ei tule lasta josta pitää mitään maksaa.
Nämä lapset jotka tarvitevat tuki- tai sijaisperhettä, niin yhteiskunta maksaa heidän olostaan laitoksissakin.
vai kuka luulet että ylläpitää laitkoset?
ja koska yhteiskunta kuitenkin on amksumiehenä kun on kyse näistä onnettomista, maksan mieluummin siitä että heillä olisi mahdollisimman hyvät oltavat, kun niitä kerran on tänne synnytetty.
"Niin kauan kun löytyy lapsia ilman rakastavaa kotia, on väärin synnyttää adoptioon lisää lapsia."
Niin kauan kun yksikään lapsi ei jäisi vaille huolenpitoa, eikä adoptiokotiakaan, on aivan turha oikeutella lasten itsekästä tappamista tuollaisilla verukkeilla.
Se, että jotkut muutkin saa elää, ei ole mitenkään pois syntyneiltä lapsilta. Aborteissa surmaaminen ei auta mitenkään niitä sijaislapsia.
"Lapsi, joka tietää ettei omille vanhemmile kelvannut "
Lapsi, joka tietää että hänen elämäänsä arvostettiin niin paljon ettei päätynyt abortin uhriksi.
"lapsi, joka ei ikinä tiennyt mistään mitään, koska lasta ei tullutkaan."
Lapsi, jonka koko elämä ja ajatukset riistettiin. Tällä tietoa kukaan ei ajattele kuoleman jälkeen mitään.
ei tule myöskään yhteiskunnalle uutta veronmaksajaa jopa vuosikymmeniksi. Siis 100%n varmuudella siitä tuli pelkkää varojen haaskausta ja tulos on miinuksella.
jos sijaisperheitä vastustetaan sen takia että tulee yhteiskunnalle kalliiksi, nin yhtäläilla nämähän maksavat ne rahat takaisin veroillaan joskus, jos kaikki käy hyvin?
Jos taloudellisesti ajatellaan, niin abortti on kuitenkin yhteiskunnalle halvempi vaihtoehto, vaikka menettääkin veronmaksajia.
Jos et halua maksaa sijaisperheistä, niin tuskin haluat maksaa siitäkään että toiset ovat huvikseen työttöminä?
Vailla kiinnostusta hakeutua työelämään tienaamaan, ja maksamaan veroja?
Kummasta mieluummin maksat?
Lapselle rakkautta ja huolempitoa, vai laiskurille mahdollisuus istua kotona joka päivä?
maksamista sijaisvanhemmille, ja saahan adoptiovanhemmatkin lapsilisiä ym. etuuksia kuten muutkin.
Kuka tahansa saattaa joskus jäädä työttömäksi ja jokainen työtön on mahdollinen tuleva veronmaksaja.
Abortissa jäädään varmuudella pelkästään tappiolle.
se joka väittää että kaikille lapsille löytyy rakastava koti jossain.
Jos et ole huomannut, minä juuri olen se joka sanoo että näin ei ole.
Miksi minä siis ottaisin näitä lapsia?
Luulisi että se joka väittää että kaikille löytyy rakastaa kotia, todistaisi myös väitteensä pitämällä huolta vähemmän onnekkaista lapsista.
Mutta tiedoksi, kyllä olemme mieheni kanssa miettineet että muutaman vuoden kuluttua kun omat lapsetkin ovat jo vähän vanhemmat, voisimme toimia tukiperheenä, ja jopa mahdollisesti sijaisperheenä.
Ajatus ei ole minulle mitenkään vastenmielinen.
Enkä tekisi sitä rahallisen korvauksen takia, tuskin sillä rikastuu kuitenkaan=)
viesti johon sinä vastasit olikin vastauksena sille joka vaikutti vastustavan sijaisperheitä,koska ne tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.
Kuka tahansa saattaa joskus jäädä työttömäksi, totta.
Valitettavasti se että jokainen työtön olisi _mahdollinen_ tuleva veronmaksaja on totta.
Valitettavasti kaikki tiedämme että löytyy ihmisiä jotka ovat sitä meiltä että pärjäävät hyvin tuilla, ja heillä ei riitä knnianhimoa elättää itseään, eikä näin ollen motivaatiota hakeutua ansiotöihin.
"Abortissa jäädään varmuudella pelkästään tappiolle."
Sinä siis olet se joka haluat lapsista hyötyä?
Abortti on väärin koska yhteiskunta jää tappiolle?
Oikeus elämään on plekkä kulissia, ja todelinen syy vastustaa aborttia on se, ett' pelkää että muuten verorahat loppuu kun itse on vanha, ei löydy hoitajia vanhainkodeista jne?
Jokaisen lapsen pitäisi syntyä koska tarvitsemme veronmaksajia ja työvoimaa?
"Sinä siis olet se joka haluat lapsista hyötyä? "
"Oikeus elämään on plekkä kulissia, ja todelinen syy vastustaa aborttia on se, ett' pelkää että muuten verorahat loppuu kun itse on vanha, ei löydy hoitajia vanhainkodeista jne? "
kysyä niiltäkin joiden henki on säästyny adoptiolla. Kuka heidän mielestä mahtaa olla se suurin hyötyjä?
Tukiperheet ja sijaisperheet ja yleensäkin sosiaaliset palvelut ovat liian tärkeitä jotta niitä voitaisiin mitata pelkästään rahassa.
Väitteet siitä että tukiperheet maksavat yhteiskunnalle ja vihjaus siitä että niitä ei pitäisi olla, en ymmärrä sitä. Kaikki maksaa yhteiskunnalle ja meillä on nämä tietyt palvelut siksi että ihmisiä kuuluu auttaa. Kuten sanottiin: jokainen voi joutua joskus työttömäksi ja tarvita työttömyyskorvausta ja jokainen voi syntyä vanhemmille jotka eivät hänestä pysty/halua huolehtia ja tarvita sijaisvanhempia.
Sellaisia asioita ei mitata rahassa ja minusta olisi hyvä ymmärtää myös se, että vaikka meillä olisi huonommat sosiaalipalvelut, emme todennäköisesti säästäisi yhtään rahaa. Se sama raha joka nyt menee näihin sosiaalipalveluihin, hassattaisiin johonkin vähemmän tärkeään kuten vaikka kansanedustajien palkkoihin tai miinalaiva Pohjanmaahan tai Irlannin ja Kreikan talouskriiseihin. Minusta ihmiset jotka vonkuvat ja valittavat siitä miten se ja se ryhmä saa liikaa rahaa tai avustuksia, eivät ihan käsitä että se ei toisi heille lisää rahaa vaikka näiltä ryhmiltä leikattaisiin avustuksia. Sosiaalipalvelujen kuten julkisen terveydenhuollon palvelujen kaventuminen johtaa vain siihen, että sairastuessaan pitää maksaa enemmän rahaa yksityiselle. Ei siinä kukaan mitään voita ja ihmiset vain voivat huonommin.
"Samalla tavalla kuin useimmat ihmiset haluavat kissan- ja koiranpentuja, mutta eivät yhtä mielellään ota vanhempia, "käytettyjä", yksilöitä?"
Aina halutaan se ikioma pikkuinen vauva/pentu. Mutta jääkö kukaan ennen sitä miettimään, että on vanhempiakin lapsia, koiria, kissoja, jotka tarvitsevat rakastavan kodin ja hellyyttä osakseen? Ei. Koska halutaan se ikioma pikkuinen.
Jokainen tietää miten ihana ja suloinen pieni pentu (ihmisen tai eläimen) voi olla. Kaikki ovat hetken aikaa ihan onnesta ymmyrkäisinä, tulokasta halutaan pitää sylissä, hoivata, pelkästään katsella...kun se on niiiin ihana. Mutta eipä aikaakaan kun tuo tulokas on muuttunut itsestään selvyydeksi, suorastaan rasittavaksi, vaativaksi, aina pitää tehdä tietyt asiat sen hyväksi, vaikka ei millään jaksaisi. Mihin katosi se alun onni ja huuma?
Tunsin nuorempana naisen jolla oli kaksi lasta, siihen aikaan n. 2 ja 4 vuotiaat. Lasten isä oli jokin satunnainen ohikulkija, baarituttu jota ei lapset kiinnostaneet paskan vertaa. Poika varsinkin kaipasi isää selvästi. Hänellä oli myös jonkinlainen kehityshäiriö. Nainen oli törmännyt naapuriin jolla oli aivan pieni vastasyntynyt vauva. Tämä minun tuttu kertoi, kuinka hänelle tuli siitä hirveä vauvakuume. Miten ihana taas olisi sellainen vauvan tuoksuinen pieni nyytti... Ajattelin itse mielessäni, että hyvä luoja, miksi mikään ei riitä. Omat lapset olivat tietysti jo siinä iässä, että vauvan tuoksu oli laimentunut ja kaikenlaista ikävää ja rasittavaa liittyi arkiseen elämään.
Hakeeko jotkut naiset loputtomasti onnen tunnetta vauvan muodossa, tekemällä liudan lapsia ajattelematta ollenkaan miltä lapsista tuntuu ja miten he oikeasti voivat? Lapseton aikuinen voi omalta osaltaan olla korvaamaton tuki näille lapsille ja muutenkin auttamalla hädänalaisia ihmisiä. Tämä tutkimuskin sen nimittäin todisti, että "hyväntekeväisyystyö oli hyvin korkealla sekä nautittavuudessa että palkitsevuudessa". Eli mikään muu asia ei tuo samanlaista onnea kuin em. asia.
http://www.ylioppilaslehti.fi/2010/12/10/ilonpilaaja/
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9535940
nimikin "baby addiction".
"...women, who desperately want to keep having newborns, even when they already have several children and aren’t managing their family situation well. "
http://www.newsvine.com/_news/2009/02/13/2430748-some-women-driven-to-baby-addiction
Lapset ja vanhemmuus tuo paljon vastuuta ja uusia epävarmuustekijöitä elämään. Tässä valossa ymmärrän tuloksen että lapsettomat nähdään onnellisempina kuin vanhemmat. Lapsista voi olla ja onkin varmaan paljon iloakin mutta minusta ne eivät ole mikään itseisarvo elämässä. Eikä lapsia pidä tehdä vain koska haluaa kivan pikkunyytin tai perillisen omaisuudelleen. Lapsia pitää myös kunnioittaa omina yksilöinään eikä ajatella heitä leluina tai pikkukopioina itsestä tai sitä mitä hyötyä heistä mahdollisesti olisi. Pitää myös ajatella sitä ansaitseeko lapsi juuri minut vanhemmakseen ja voinko minä tarjota sen, mitä lapsi tarvitsee. Lapsen ihmisoikeuksia kuuluu myös miettiä vähän pidemmälle kuin vain sitä, että hänellä on "oikeus elää". On meillä muillakin oikeus elää mutta ei se vielä yksinään riitä onnelliseen elämään ja mahdollisimman hyviin ja oikeudenmukaisiin elinolosuhteisiin.
kaikille niille, joilla on halua tuottaa lapselle iloa ja hyvää mieltä, ja jotka ajattelevat, että pelkkä hengissä selviäminen ei riitä lapselle:
"Joulupuu on hyväntekeväisyyskeräys, jonka tavoitteena on antaa joululahja niille helsinkiläislapsille, jotka muuten jäisivät ilman Joulupukin tuomisia.
Helsingissä on noin 8500 lasta ja nuorta lastensuojelun piirissä. Joulupuu -keräyksen kautta pystyt antamaan lahja lapselle, joka muuten jäisi ilman joulupukin tuomisia."
http://www.keskuspuisto.org/fi/joulupuu/
Tällä palstalla toistellaan sitä, kuinka kukaan ei Suomessa nälkään kuole. Tottahan se on, mutta siltikin todella surullista minusta on se, että silti tässä maassa tuhannet lapset jäävät ilman ensimmäistäkään joululahjaa vuoden suurimpana juhlana vain siksi, että siihen ei ole varaa.
Tänään vielä ehtii Helsingissä auttamaan!