Ennen ensimmäistä yhdyntäorgasmiani juttu tuntui jotenkin aivan saavuttamattomalta. Päätin kuitenkin uskoa vakaasti, että koska saan orgasmin omin avuin, on sen oltava yhdynnässäkin mahdollista.
Poikaystäväni halusi orgasmiani varmaan yhtä paljon kuin itsekin ja teki parhaansa, eli oli todella hieno ja osaava. Nautin paljon, mutta se tietty raja jäi kuitenkin parhaimmillaankin ylittämättä. Ei se suuresti haitannut, paitsi että kun ihanankin rakastelun jälkeen poika mainitsi pahoitellen siitä etten ollut taaskaan saanut, niin tuntui että nautintoni tavallaan mitätöitiin ja koko juttu jälkikäteen vesittyi. Selitin asian ja parin kerran jälkeen hän muisti olla sanomatta - samalla poistuivat orgasminsaannin paineet. Sellaista ei oikein osaa NIIN hirveästi kaivatakaan, mitä ei ole ollut, ja paineistahan ei mitään hyötyä ole vaan päin vastoin.
Kun velvoitteita ja ylenmääräistä yrittämistä ei enää ollut viemässä huomiota, opimme pikku hiljaa mikä oli minusta kiihottavaa. Pitkä esileikki on tärkeä, ja oli sitä varsinkin silloin, kuin yhtään yhdyntäorgasmia en ollut vielä saanut, sillä nautintoni määrä kasvoi paljon hitaammin kuin kumppanilla, ja siinä vaiheessa kun aloin olla orgasmin rajalla, ei poikaystävä enää voinut pidätellä omaansa. Esileikissä sain siis häntä kiinni, kunhan en itse kiihottanut häntä liikaa.
Toinen tärkeä asia: Kerroin heti, kun huomasin pitäväni jostakin tietystä jutusta erityisesti, ja mainitsin taas heti, kun jokin toinen oli parempaa. Ensin se tuntui jotenkin ikävästi komentelulta, mutta eihän se sitä tietenkään ollut, vaan helpotti yhteisen sävelen löytämistä. Kun se löytyy, niin ei tarvitse enää sanallisesti opastaakaan, vaan toinen jo toisen liikkeestä osaa lukea, mihin tämä pyrkii. Kun silloin harjoitellessa aloin sanoa mistä pidin, jouduin myös ihan uudella tavalla miettimään ja vertailemaan, että tosiaan, mistä minä todella pidän. No, tässä sitten huomasimme, että minulle tietty hidas liike on yleensä kiihottavampaa, kun poikaystävälle taas nopea, joten nykyään liikumme etupäässä hitaasti kunnes minä saan, ja siirrymme sen jälkeen nopeaan.
Asentoja, joissa saa helposti, ei välttämättä ole paljon. Monet asennot voivat tuntua hyviltä ja jopa tosi hienoilta, mutta itse saan HELPOSTI vain perinteisessä lähetyssaarnaajassa, jossa hankaus on juuri sopiva juuri oikeissa paikoissa. Eli yksinkertaisin voi olla orgasmin harjoittelussa parasta, toisin kuin silloin yrittämällä yrittäessämme metsästää orgasmia luulimme ja kokeilimme kaikkia mahdollisia solmuasentoja. Lähetyssaarnaajassakin saaminen voi olla siitä kiinni, että päällä olevan paino ja peniksen asento on juuri oikeassa kohdassa klitoriksen ja emättimen kannalta, eli siinäkin sitä parhaalta tuntuvaa painotusta kannattaa hakea pienillä muutoksilla. Tässäkin kommunikointi ja naisen oma liikkumisaktiivisuus on olennaista. Kun on sitten kerran saanut, niin seuraavilla kerroilla on aina helpompaa.
Lisäksi vireystila vaikuttaa. Itse en kerta kaikkiaan saa vaikka mikä olisi, kun olen väsynyt, tosi stressaantunut tai juonut vähänkin alkoholia.
Kannattaa myös muistaa, että mieli on voimakas väline. Vaikka poikaystäväni on taitava ja pidän häntä myös seksikkäänä, tarvitsen kuitenkin fantasioita jotta pääsen kiihottuneisuuden huipulle. Kehitän mielessäni eroottisen tarinan, vaikka samalla olenkin läsnä myös poikaystävän kanssa. En tiedä osaanko selittää. Minua kiihottavat fantasiat ovat erilaisia kuin todellinen seksimme. En edes todellisuudessa haluaisi sitä, mikä fantasian tasolla kiihottaa, joten aluksi jotenkin torjuin fantasiat ja ajattelin, että pitäisi ja "olisi oikein" kiihottua vain siitä, mitä oikeasti tapahtuu. Kun sitten annoin itselleni täydet vapaudet fantasioihin, saatoin tulla tosi lyhyessäkin ajassa. Nykyään saatan jopa keskeyttää kuvitelmat, jotta nautinto pitkittyisi ja jotten tulisi liian pian. Mielestäni kumppanille ei ehkä kuitenkaan kannata mainita jos fantasioi rakastelun aikana, koska toinen voi luulla, ettei häntä itseään pidetä kiihottavana - vaikka asia ei näin olisikaan. En itsekään halua kuulla, mikäli toinen fantasioi rakastellessamme.
Ihmiset ovat erilaisia, mutta toivon, että tästä oli apua. Mekin olimme olleet noin vuoden yhdessä ennen kuin orgasmini salat meille lopullisesti aukesivat, joten kärsivällisyyttä peliin ja se on sen arvoista. Ainakaan ei kannata heittäytyä uskomaan, että kuuluu itse niihin jotka eivät millään saa - ei varmaan saakaan jos niin vakaasti uskoo. Esim. Kari Heusalan Naisen seksuaalisuus-kirjassa sanotaan, että klitoriksen kokonaispituus on 13 cm ja siinä on 8000 hermopäätettä, kun peniksessä on puolet vähemmän, ja klitoris on ainoa sellainen ihmisen elin, jolle ei löydy muuta tarkoitusta kuin nautinnon tuottaminen, eli eiköhän ole aika hyvät mahdollisuudet oppia orgasmi.
Poikaystäväni halusi orgasmiani varmaan yhtä paljon kuin itsekin ja teki parhaansa, eli oli todella hieno ja osaava. Nautin paljon, mutta se tietty raja jäi kuitenkin parhaimmillaankin ylittämättä. Ei se suuresti haitannut, paitsi että kun ihanankin rakastelun jälkeen poika mainitsi pahoitellen siitä etten ollut taaskaan saanut, niin tuntui että nautintoni tavallaan mitätöitiin ja koko juttu jälkikäteen vesittyi. Selitin asian ja parin kerran jälkeen hän muisti olla sanomatta - samalla poistuivat orgasminsaannin paineet. Sellaista ei oikein osaa NIIN hirveästi kaivatakaan, mitä ei ole ollut, ja paineistahan ei mitään hyötyä ole vaan päin vastoin.
Kun velvoitteita ja ylenmääräistä yrittämistä ei enää ollut viemässä huomiota, opimme pikku hiljaa mikä oli minusta kiihottavaa. Pitkä esileikki on tärkeä, ja oli sitä varsinkin silloin, kuin yhtään yhdyntäorgasmia en ollut vielä saanut, sillä nautintoni määrä kasvoi paljon hitaammin kuin kumppanilla, ja siinä vaiheessa kun aloin olla orgasmin rajalla, ei poikaystävä enää voinut pidätellä omaansa. Esileikissä sain siis häntä kiinni, kunhan en itse kiihottanut häntä liikaa.
Toinen tärkeä asia: Kerroin heti, kun huomasin pitäväni jostakin tietystä jutusta erityisesti, ja mainitsin taas heti, kun jokin toinen oli parempaa. Ensin se tuntui jotenkin ikävästi komentelulta, mutta eihän se sitä tietenkään ollut, vaan helpotti yhteisen sävelen löytämistä. Kun se löytyy, niin ei tarvitse enää sanallisesti opastaakaan, vaan toinen jo toisen liikkeestä osaa lukea, mihin tämä pyrkii. Kun silloin harjoitellessa aloin sanoa mistä pidin, jouduin myös ihan uudella tavalla miettimään ja vertailemaan, että tosiaan, mistä minä todella pidän. No, tässä sitten huomasimme, että minulle tietty hidas liike on yleensä kiihottavampaa, kun poikaystävälle taas nopea, joten nykyään liikumme etupäässä hitaasti kunnes minä saan, ja siirrymme sen jälkeen nopeaan.
Asentoja, joissa saa helposti, ei välttämättä ole paljon. Monet asennot voivat tuntua hyviltä ja jopa tosi hienoilta, mutta itse saan HELPOSTI vain perinteisessä lähetyssaarnaajassa, jossa hankaus on juuri sopiva juuri oikeissa paikoissa. Eli yksinkertaisin voi olla orgasmin harjoittelussa parasta, toisin kuin silloin yrittämällä yrittäessämme metsästää orgasmia luulimme ja kokeilimme kaikkia mahdollisia solmuasentoja. Lähetyssaarnaajassakin saaminen voi olla siitä kiinni, että päällä olevan paino ja peniksen asento on juuri oikeassa kohdassa klitoriksen ja emättimen kannalta, eli siinäkin sitä parhaalta tuntuvaa painotusta kannattaa hakea pienillä muutoksilla. Tässäkin kommunikointi ja naisen oma liikkumisaktiivisuus on olennaista. Kun on sitten kerran saanut, niin seuraavilla kerroilla on aina helpompaa.
Lisäksi vireystila vaikuttaa. Itse en kerta kaikkiaan saa vaikka mikä olisi, kun olen väsynyt, tosi stressaantunut tai juonut vähänkin alkoholia.
Kannattaa myös muistaa, että mieli on voimakas väline. Vaikka poikaystäväni on taitava ja pidän häntä myös seksikkäänä, tarvitsen kuitenkin fantasioita jotta pääsen kiihottuneisuuden huipulle. Kehitän mielessäni eroottisen tarinan, vaikka samalla olenkin läsnä myös poikaystävän kanssa. En tiedä osaanko selittää. Minua kiihottavat fantasiat ovat erilaisia kuin todellinen seksimme. En edes todellisuudessa haluaisi sitä, mikä fantasian tasolla kiihottaa, joten aluksi jotenkin torjuin fantasiat ja ajattelin, että pitäisi ja "olisi oikein" kiihottua vain siitä, mitä oikeasti tapahtuu. Kun sitten annoin itselleni täydet vapaudet fantasioihin, saatoin tulla tosi lyhyessäkin ajassa. Nykyään saatan jopa keskeyttää kuvitelmat, jotta nautinto pitkittyisi ja jotten tulisi liian pian. Mielestäni kumppanille ei ehkä kuitenkaan kannata mainita jos fantasioi rakastelun aikana, koska toinen voi luulla, ettei häntä itseään pidetä kiihottavana - vaikka asia ei näin olisikaan. En itsekään halua kuulla, mikäli toinen fantasioi rakastellessamme.
Ihmiset ovat erilaisia, mutta toivon, että tästä oli apua. Mekin olimme olleet noin vuoden yhdessä ennen kuin orgasmini salat meille lopullisesti aukesivat, joten kärsivällisyyttä peliin ja se on sen arvoista. Ainakaan ei kannata heittäytyä uskomaan, että kuuluu itse niihin jotka eivät millään saa - ei varmaan saakaan jos niin vakaasti uskoo. Esim. Kari Heusalan Naisen seksuaalisuus-kirjassa sanotaan, että klitoriksen kokonaispituus on 13 cm ja siinä on 8000 hermopäätettä, kun peniksessä on puolet vähemmän, ja klitoris on ainoa sellainen ihmisen elin, jolle ei löydy muuta tarkoitusta kuin nautinnon tuottaminen, eli eiköhän ole aika hyvät mahdollisuudet oppia orgasmi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos. Opettava kertomus. Olemme "painineet" saman asian kanssa myöskin jo pari vuotta. Ehkä se vielä jonakin päivänä onnistuu...
Varmasti onnistuu. Ihmettelen joidenkin mielipidettä, että seksi on parisuhteen alussa upeaa ja sen jälkeen mennään vaan alaspäin, kun meillä on ollut ihan toisin. Sen kyllä tosiaan huomasin, ettei orgasmin saamiseen ollut mitään ensi yrityksestä toimivaa taikakeinoa. Se tosiaan antoi odottaa itseään - muttei toisaalta kuitenkaan halunnut että siihen kiinnitetään liikaa huomiota...
Orgasmin voimakkuus ja yleisyys heikkenevät parisuhteen pidentyessä, kun toiseen osapuoleen turtuu tämän tultua tutuksi.
olen saanut orgasmin muutamia kertoja poikaystäväni kanssa, mutta vaikka näin on ollut, niin se ei ole taannut sitä, että saisin jatkossakin. Aina sitä yrittää, mutta vaikeaa se on. Tosin kyllä mekin ollaan jo pari vuotta harjoteltu ja uskon,että pikkuhiljaa alkaa löytyä se oikea sävel.
Me ollaan oltu yhdessä reilut 4 v, enkä ole huomannut tällaista kumppaniin turtumista. Ennemminkin on niin, että välillä on vähemmän intohimoisia kausia kiireestä, stressistä ja väsymyksestä johtuen, sitten taas löydämme sen uudestaan. Voi tietty olla että tämä seksin kiehtovuuden pysyvyys johtuu fantasioistani.
Yksi "taikakeino" tulikin mieleen jonkun muun kirjoituksesta tuossa alempana. Sain aiempaa paljon helpommin yhdyntäorgasmin, kun kokeilin ajaa häpykarvat kokonaan pois. Uutena juttuna se lisäsi psyykkistä tunnettani omasta seksikkyydestä ja laajensi fyysistä eroottisen nautinnon aluetta, ja toi klitoriksenkin enemmän esille. Muistelisin, että sen jälkeen orgasmi tuli helpommin myös karvojen kasvettua takaisin.
Oli tosi hyvä kirjoitus ja asiallinen. Itse en ole koskaan saanut orgasmia, vaikka poikaystäväni osaa paljon nautintoa minulle tuottaakin. Masturbointi ei sen sijaan tunnu kerrassaan miltään. En yksinkertaisesti tunne juuri mitään, on kuin kaikki tunto keskittyisi sormien tuntoreseptoreihin ja katoaisi muualta kehosta. Ja ei se millään apuvälineilläkään tyydyttävää ole. Kun poikaystäväni koskettaa minua, se tuntuu heti aivan erilaiselta ja upealta. Kun hän nuolee minua, se ei tunnu oikeastaan kovinkaan säväyttävältä, mutta sormilla hän löytää juuri oikeat kohdat. Sormet ovat tarpeeksi kiinteät ja kovat kaiketi. Kielellä ei saa yhtä hyvää otetta. Joka tapauksessa hänen sormillaan saan todella hienoja tuntemuksia, mutta sitten alkaa tuntua jo "liian hyvältä" ja jotenkin hätäännyn ja on lopetettava kesken kun aivan hermostun. Se on varsin hassua ja äärimmäisen turhauttavaa. Paineita en halua ottaa, koska selvähän se on, ettei se ainakaan yhtään auta. Kuitenkin on mukava kuulla että vaikka se veisi aikaakin, on mahdollista löytää se nautinto :)