Haluaako joku yksinäinen Helsingissä harrastaa lautapelaamista? Minulla on muutamia uudenaikaisia lautapelejä omistuksessa ja voitaisiin järjestää lautapeli-ilta. Jonkun luona tai sitten jossain julkisessa paikassa.
Mukavaa ajanvietettä ja samalla yksinäiset voivat tutustua keskenään. On samalla tekemistä ja yhdessäoloa. Ujommatkin mahtuu joukkoon, sillä peleissä ei tarvitse olla suupalttina vaan voi keskittyä ihan pelaamiseen.
Lähteekö kukaan yksinäinen tähän ideaan mukaan?
[email protected]
Mukavaa ajanvietettä ja samalla yksinäiset voivat tutustua keskenään. On samalla tekemistä ja yhdessäoloa. Ujommatkin mahtuu joukkoon, sillä peleissä ei tarvitse olla suupalttina vaan voi keskittyä ihan pelaamiseen.
Lähteekö kukaan yksinäinen tähän ideaan mukaan?
[email protected]
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiva idea. Mut kysymys: Minkä ikäsii sais tulla?
Elli kunhan on enemmän ikää kuin pelilaatikon kyljessä vaaditaan. Ihmisten täytyy tulla toimeen kaikenikäisten kanssa. Jos siis omaa hyvät käytöstavat niin varmasti tulee toimeen sekä nuorien että vanhojen ihmisten kanssa toimeen. Nuorten ihmisten pitää osata kuunnella vanhempia ja vanhempien ihmisten nuorempia.
Täytyy vain keksiä jokin paikka missä tämä järjestää, jos enemmän kiinnostusta syntyy. Yhden pelilaudan ääreen yleensä mahtuu noin 4-6 ihmistä pelistä riippuen.
Lautapelikokoelmasta tein listan nettiiin, jossa on mainittu ne tähän tarkoitukseen sopivat pelit:
http://www.boardgamegeek.com/collection/user/msohkanen
Yhtään kiinnostunutta ei ole ilmaantunut. Ei mitään voi järjestää, jos kukaan ei ole halukas osallistumaan.
LOL, ei täältä kukaan ole kiinnostunut oikeasti toisia tapaamaan. Tai sitten eivät uskalla. Sen vuoksihan alunperin yksinäisiä ovat.
Sitä voisi järjestää vaikka mitä tapaamisia ja yhdessä keksiä kaikkea kivaa, mutta eivät yksinäiset halua. He ovat jumittuneet siihen tilaan, ja eivät siitä pääse irti jolleivat itse tee asialle jotain. Yksinäisyys murtaa teidät lopulta, ehkä sitten tapahtuu jotain, kun ihminen on aivan täysin pohjalla. Yksinäiset ovat kuopassa ja sieltä eivät pääse pois.
Jos ihminen haluaa jotain saada, niin hänen on pystyttävä antamaan itsestään jotain. Ei kukaan tule ihmisen luokse joka vain valittaa yksinäisyyttä, mutta ei halua tehdä asialle mitään. On otettava se pieni askel tuntemattomaan ja pyrittävä pois sieltä yksinäisyyden kuopasta. Jos sitä pientä askelta ei ota joka päivä niin pysytte siellä kuopassa. Onhan täällä keskusteluryhmässä mainittu kaikenlaista toimintaa mihin voi mennä tai pyytää apua. On SPR:n ystävätoimintaa, seurakunnilla on toimintaa, sinkkukerhoja jne.
Ottakaa yhteyttä johonkin ja kertokaa, että nyt on yksinäistä ja kysykää mitä minun pitää tehdä. Sitten saatte ohjeet mitä pitää tehdä, että pääsette pois yksinäisyydestä. On ihmisiä, jotka haluavat neuvoa teitä ja kertoa mitä teidän pitää tehdä. Ihmisen pitää tehdä jotain, jotta yksinäisyyden tunne helpottaa ja voitte voittaa sen. Voitte karkottaa sen yksinäisyyden hengen, joka teitä ahdistaa, kun ette vain kuuntele sitä. Menette tekemään jotain johonkin, jossa on ihmisiä joiden kanssa voi jutella. Jotta voi jutella pitää tehdä jotain, eli avata suu ja sanoa pari sanaa.
Soittakaa SPR:n ystävätoimintaan ja pyytäkää lähettämään joku ihminen teidän luoksenne, jolle voi puhua, mutta älkää valittako sille ihmiselle, että kun on niin yksinäistä. Siinähän teillä on ihminen sitten nenänne edessä, ja ette enää ole yksinäisiä. Tehkää sen ihmisen kanssa sitä mitä haluatte tehdä ystävän kanssa. Miettikää mitä haluaisitte tehdä ystävän kanssa. Kirjoittakaa lista paperille ja etsikää ihmistä vaikka täältä keskusteluryhmästä jonka kanssa tehdä sitä mitä haluatte.
Kun teette jotain niin yksinäisyyden henki ei saa voimaa teistä, keskitytte tekemään jotain toisen ihmisen kanssa ja yksinäisyys lähtee teistä. Nyt se vain imee teistä voimia ja ruokitte koko ajan sitä ajattelemalla kuinka yksinäisiä olette. Loputon kierre ja se tuhoaa teidät ja jotkut ajaa jopa itsenmurhaan.
Olet siinä ihan oikeassa, että yksinäisten täytyy itse aktivoitua, jotta pääsisi eroon yksinäisyydestä. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin annat ymmärtää. Harrastuksissa ja vaikka kassajonossa voi tietysti jutella muiden kanssa (jos rohkeus riittää), mutta pinnallinen small talk jonkun tutun tai tuntemattoman kanssa ei millään korvaa oikeita ystäviä.
SPR:n ystäväpalvelustakaan ei yleensä saa seuralaista heti tai edes muutaman kuukauden odotusajalla, vaan vapaaehtoista "ystävää" joutuu jonottamaan kauan - ja senkin jälkeen tarvitaan paljon tuuria, jotta siitä "ystävästä" tulisi oikea ystävä. Sekin on kaikkea muuta kuin varmaa, voiko sen "ystävän" kanssa tehdä niitä asioita joista nauttii. Se kun voi tykätä ihan erilaisista asioista kuin sinä...
Se on hankalaa löytää toinen ihminen, jonka kanssa voisi tehdä jotain mistä molemmat pitäisi. Täytyy aina muistaa, että ei aina itse tiedä pitääkö jostain uudesta asiasta, jos ei suostu ensin vähän kokeilemaan. Pitää olla pikkuisen halua kokeilla uusiakin juttuja, sitten ajan kanssa selviää onko niistä mihinkään. Jos asenne on jo heti lähtiessä, että en varmasti pidä tai halua, niin ei mistään uudesta saa mitään irti.
Pikkuisen pitää löystää sitä ruuvia ja jostain uudesta jutusta voi ihan hyvin löytyä kivaa. Ei kaiken tarvitse aina olla itselle täydellisesti sopivaa. Pienetkin asiat voivat tehdä ihmisen iloiseksi, jos vain haluaa nähdä jotain hyvää niissä.
Yksinäiset katkeroituu ja ilo häviää ihmisestä. Halu nähdä mitään hyvää missään häviää. Ei siitä voi ihmistä syyttää, sehän on lopputulos johon se yksinäisyys lopulta johtaa. Surkeaan tilaan, joka tuhoaa ihmistä.
Jos rakastaa lähimmäistä on halukas häntä auttamaan. Siksi minä täällä olen halukas jotain pientä järjestämään. Voin tarjota ihmisille niitä juttuja mitä minä osaan ja minulla on resursseja niihin. Yhtä hyvin voidaan järjestää keväällä vaikka pyöräretkiä johonkin, sillä pidän myös pyöräilystä. Liikunta piristää mieltä ja saa ihmisen ulos sieltä neljän seinän sisältä. Veri alkaa kiertämään ja uudet ajatukset tulee mieleen. Kuntokin kohoaa pyöräillessä ja voi tehdä yhä pitempiä pyöräretkiä.
Kaikki ei varmasti pidä pyöräilystä, mutta ehkä joku pitää? Tai haluaisi kokeilla?
On ikävä kuulla, että SPR:n ystäväpalvelussa ei ole riittävästi ystäviä. Se johtuu tästä maailmasta jossa ihmiset enemmän rakastavat itseään kuin lähimmäistä. Jos ihmiset rakastaisivat toisiaan niin ei olisi tällaisia ongelmia kuin meillä on.
Jos ihminen on kiinnostunut toisen hyvinvoinnista niin hän on myös halukas lähtemään kokeilemaan uusia juttuja toisen ihmisen kanssa. Jos ihminen vain tuijottaa omaa napaansa niin hän ei halua ystäväkseen kuin oman itsensä kloonin. Tai jonkun joka tekee juuri niin kuin ihminen itse haluaa. No sellaista ei ole, joten täytyy joustaa ja katsoa avoimin silmin niitä ihmisiä joita kohtaa ja avautua näkemään, että on muitakin juttuja mitä voi tehdä kuin se mitä itse aina haluaa. Tässä meillä kaikilla on opittavaa. En väitä, että itse olen täydellinen.
Jos lautapelaaminen ei ole se juttu niin mikä se on? Ideoita kehiin! Tärkeintä on että se on jonkinlaista yhdessä tekemistä.
Televisio ja tietokoneen ruudun tuijottaminen vain turruttaa ihmistä. Se ei vie sitä pahoinvointia pois, se vain hetkeksi turruttaa sen. Heti kun tuijottaminen loppuu ja siitä saatu hetkellinen hyvinvointi loppuu niin pahoinvointi tulee takaisin. Sosiaaliset tilanteet ja oikeiden ihmisten kohtaaminen on jotain joka antaa paljon voimaa. Se palauttaa ihmisen taas raiteille, jos vain ihminen haluaa.
Ei asia valittamalla parane, tietenkin on oikeus purkaa pahoinvointia, mutta ei tilanne parane, jos vain jatkuvasti purkaa sitä. Ei työtön saa töitä valittamalla, että ei ole töitä. Työtön saa töitä, kun hakee niitä. Jos ei töitä saa niin voi tehdä jotain vapaaehtoista työtä muiden hyväksi sillä aikaa kun ei ole töitä. Kaikkinainen tämän maailma paha yrittää murtaa ihmisen.
Hyviä ystäviä ei vain tipahda valmiina pakettina, ystävyyden eteen täytyy molempien tehdä töitä. Muutenhan toinen on toisen orja, jos suhde ei ole molemminpuolinen. Näistä ystävyyksistä olen tälläkin palstalla lukenut. Toiset ovat toisen ystäviä, kun saavat hänet kännikuskiksi tai jotain. Jos ei saa kännikuskiksi niin tämä "ystävyys" päättyy. Ei se ole ystävyyttä, vaan se on toisen orjana pitämistä.
Ystävyydessä ihmiset tutustuvat toisiin, me olemme kaikki erilaisia. Se vaatii työtä tutustua toiseen ja oppia hänen persoonasta jotain.
Koskaan ei tiedä milloin se pieni juttu minkä suustaan saa ulos voi pitkällä tähtäimellä johtaa elämänpituiseen ystävyyteen. Jos aina ajattelee, että en minä uskalla, tai mistään ei ole mitään hyötyä niin ei ikinä pääse mikään ystävyys alulle. Kaikki lähtee aina pienestä ja kasvaa isommaksi. Ei aina onnistu saamaan aikaan sitä alkua. Ei kaikki siemenet aina idä, mutta jos kylvää sata siementä niin yksi voi itää. Siitä voi tullakin iso ja vahva puu.
Minä lähden ainaki pelaamaan jos muut haluu lähtee. Ei näytä olevan paljon innostuneita?