Lähes poikkeuksetta, kun kaunis ja hyvin tehty
(hyvin säilytetty) puuvene lipuu ohitse, tai
lepää satamassa, se saa aikaan kunnioitusta.
Jokainen tietää, että puuveneeseen liittyy aina
huomattavan paljon käsityötä, sekä materiaalit
ovat aina valikoituja. Niinpä puuvene on aina
uniikki.
Puuveneen suosio alkoi laskea huomattavasti, kun
muovit valloittivat veneveistämöt. Haluttiin
helppohoitoinen, vuotamaton vene.
Olen kuullut monelta vanhalta veneilijältä, että
oikein tehtynä, ja oikein huollettuna puuvene ei
vuoda vesillelaskun yhteydessä enempää kuin
käytössäkään, eli ei ollenkaan. Toisekseen,
"helppohoitoinen lasikuituvene" voi muutaman
vuoden päästä olla todella kallis- ja
vaikeapitoinen...
(hyvin säilytetty) puuvene lipuu ohitse, tai
lepää satamassa, se saa aikaan kunnioitusta.
Jokainen tietää, että puuveneeseen liittyy aina
huomattavan paljon käsityötä, sekä materiaalit
ovat aina valikoituja. Niinpä puuvene on aina
uniikki.
Puuveneen suosio alkoi laskea huomattavasti, kun
muovit valloittivat veneveistämöt. Haluttiin
helppohoitoinen, vuotamaton vene.
Olen kuullut monelta vanhalta veneilijältä, että
oikein tehtynä, ja oikein huollettuna puuvene ei
vuoda vesillelaskun yhteydessä enempää kuin
käytössäkään, eli ei ollenkaan. Toisekseen,
"helppohoitoinen lasikuituvene" voi muutaman
vuoden päästä olla todella kallis- ja
vaikeapitoinen...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ääritapauksia vertailemalla saa lähes minkä
tahansa asian näyttämään miltä haluaa.
Keskimäärin puuvene kuitenkin vuotaa enemmän tai
vähemmän. Juuri tuo "oikea hoito" on se työläs
osuus puuveneen pidossa. Uusi, hyvin tehty puuvene
menee monta vuotta ennen kun alkaa pakollista
hoitotarvetta ilmetä. Sitten kun "pakollista"
hoitotarvetta alkaa esiintymään, sitä sitten
riittääkin siitä eteenpäin vieläpä lisääntyvässä
määrin. Määrävälisellä täysremontilla taas menee
vähemmällä huomiolla useamman vuoden. Ei
lasikuidutusta tai laskuituveneitä ole turhaan
keksitty, se vaan on käytännössä todettu
huomattavasti pitempi-ikäiseksi ja vähätöisemmäksi
ratkaisuksi käyttöveneessä. Hoitamatta ei
kuitenkaan mikään värkki kestä määräänsä enempää.
Puuveneet ovat tavallaan taideteoksia. Jos on
aikaa ja mielenkiintoa harrastaa veneen
kunnostamista niin mikään ei vedä vertoja hienolle
puuveneelle, sen ulkonäölle ja aaltojen saundille
puista runkoa vasten. Suurin osa veneilijöistä
varmaankin arvostaa puuveneitä, mutta näistä suuri
osa ei koskaan hankkisi sellaista omaksi
veneekseen tai ainakaan maksaisi siitä kovin
paljoa.
Kannattaa varmasti odottaa ensiksi että joku
lasikuituvene täyttäisi esim. 60 tai 100 vuotta,
ennen kuin vertaa materiaalin kestävyyttä.
Ehkä nyt sitten niitä ääritapauksia, mutta itse
olen tavannut kaksi venettä elämäni aikana, jotka
eivät vuoda pisaraakaan alhaalta tai ylhäältä. Ja
molemmat sattuvat olemaan puuveneitä, toinen
perinteistä rakennetta, toinen ristiinlaminoitu.
Minneköhän ne kaikki lasikuitu/muoviveneet sitten laitetaan, kun nillä ei enää voi seilata?
Riihimäelle kattilaan?
Kuka maksaa viulut?
Voihan se puuvene olla kaunis katsella satamassa.
Mielestäni veneilyn tarkoitus on kuitenkin tuoda
veneilijälle itselleen positiivisia elämyksiä.
Niitä ei minulle tuo missään määrin se mitä
mieltä joku satunnainen satamaa kiertävä tyyppi
on minun veneestäni. Lasikuituveneet ovat
kiistatta helppohoitoisempia ja uudempina
konstruktioina myös veneilyyn ja veneessä
asumiseen käyttökelpoisempia. Puuveneet
(varsinkin vanhat) ovat vähän kun vanhat
autoklassikot; kauniita katsella mutta ei niitä
kukaan halua omistaa. Toki on nykyaikaisiakin
puuveneitä joita esim. Vene-lehdessä on viime
vuosina esiteltykin muutamama ja ne ovat ihan
nykyaikaisen lasikuituveneen veroisia
käyttöarvoltaan.
Kumpaa tahtoo:
Kraaputella paattiansa
vai sillä ajella.
Ei puu-veneen omistajat
hulluja ole vaikka
ne siltä vaikuttaa.
Niin, nuo kaksi sanaa vastauksessasi tarttuivat
silmiin. Positiivisiin elämyksiin voi kuulua
käden työt, puun työstö, lakkaaminen, muut
asiat...
Toki on veneilijöitä jotka haluavat vain
veneillä. Siinä ei ole mitään vikaa. Mutta sen
vastapainona on myös suuri joukko veneilijöitä,
jotka haluavat puuveneen juuri sen vuoksi mitä
puuvene edustaa. Estetiikkaa, taidetta,
tervantuoksua, käsityön arvostusta...
Henkimaailman asioita. Kyllähän vain veneilystä
kiinnostunut ihminenkin on henkimaailman asioiden
perässä: Merituuli kasvoilla, saariston kauneus,
luonto, linnut ja niin poispäin. Siitä ei ole
enää pitkää matkaa noihin muihin.
En halua tehdä vastakkainasettelua sen välillä
että kumpi on "parempi" vaihtoehto, toinen vain
sopii minulle ja toinen jollekin muulle.
Olen toki nähnyt monta puuvenettä jota en olisi
halunnut omistaa, mutta sen sijaan en ole nähnyt
tähän mennessä yhtäkään muovista venettä joka
olisi ollut omistamisen väärti. Henkimaailman
asiat voivat painaa niinkin paljon.
Helppohoitoisuus ei ole minulle millään tavalla
arvo, koska käsitöiden tekeminen ja veneiden
kunnostus ovat oikeastaan tärkeämpi ja suurempi
harrastus kuin itse veneily. Kunnostaessani
venettä rannalla tunnen historian, tiedän mistä
olen tullut. Tervakattila kivennokassa, kevään
ensimmäiset muuttolinnut ja illan hiipuva
hämäryys ovat niin jylhä "positiivinen kokemus",
että en vaihtaisi niitä mihinkään. En varsinkaan
helppohoitoisen lasikuidun jynssäämiseen.
Ja toinen juttu: oman tervatun 5,5-metrisen ja
40 vuotta vanhan pikkufiskarini kunnostukseen
menee keväisin tervauksineen ja pohjan
maalaamisineen 2 2 tuntia per vuosi. Kuinka
paljon helppohoitoisempi veneen pitää olla?
pekka
envoi sanoin kuvailla.....vanhapuuvene osta niin
tiedät
tiädät mistä puhut
olen pelastanut kolme kappaletta mahonkiveneitä ?
kannattiko.kyllä ! paljon duunia.mutta se
fiilis.kun vene lasketaan.jes !
Sopivan kevätauringon paisteessa tervailee
vanhaa puupaattia, siinä työ murheet unhoittuu.
Eikä tarvitse maalarin kurssia käydä.
Hyvää mäntytervaa voi huiskia ja räiskiä
ikäänkuin mielensä mukaan. Tervalla kun
on ominaisuus etsiä itse paikkansa eli
imeytyä sinne minne pitääkin.
Kolitervalla saa paksun ja pitävän
pohja maalauksen.
Kannattaa vaan funtsia. Kyllä se kuivuu
vuodessa, kahdessa ainakin.
Entisenä puuveneveistäjänä toteaisin että
ihminen on niin mukavuuttarakastava että
sellaiseen vempaimeen kuin vene ei haluta uhrata
aikaa, kuitenkin veneen pitäisi olla "hieno" ja
kiiltävä jota naapuritkin ihailisi, toisaalta
hekin jotka luulevat osaavansa hoitaa puuvenettä
eivät osaa sitä kuitenkaan ja käyttöikä jää
lyhyeksi.
Todettakoot että omalta osaltani muoviveneet oli
pakko aikoinaan laittaa pois vaikeahoitoisuutensa
takia, siis puuvene on paljon huolettomampi.
Ensin kun ostetaan puuvene niin katsotaan että
se on tehty tiheäsyisestä puusta ja niitattu
tiheään, mieluiten kupariniiteillä vesirajan
yläpuolelle asti ainakin.
Kun olen venemessuilla katsellut veneitä niin
vaikka pinta kiiltää niin niitit ovat harvassa.
Sitten se kyllästys, ei saa käyttää liikaa
tervaa, vaan korkeintaan 10-20% suurin osa
kyllästeestä pitäisi olla esim pellavaöljyä ja
pineenitärpättiä, sekä jotain kyllästysainetta
joka estää homehtumista.
Puuveneelle ei välttämättä tarvi muuta
tehdäkkään kuin kyllästää se joka kevät kunnolla
ja vetää se ajoissa ylös syksyllä kuivumaan ja
säilyttää talvi katon alla.
Oma moottoriveneeni kesti 45 vuotta vuotamatta,
kovan myrskyisän avomerimatkan jälkeen pystyi
vuotoa havaitsemaan parin päivän ajan kun vene
vanheni.
Oikeastaan lahohaitat tulivat näkyviin
vesurajassa koko veneen mitalta.Puu pehmeni ja
siihen ei enää luottanut .
Sitä ei varmaan kukaan kiistä että puuvene
laitettuna on niitä kauneimpia ihmiskäden
muovailemia juttuja, mutta kenellä on halua nähdä
vaivaa niiden eteen?
Tervattu vene ei taas kiillä, vaikka on
helppohoitoisin.
Oiskohan toi kupariniittien väli 28cm
hyvässä puupaatissa.