Olin psykiatrin luennolla ja siellä kuulin ensimmäistä kertaa persoonallisuus häiriötä nimeltä vaativa persoonallisuus. Tiedän, että itseelleen ei kannattaisi mitään diagnoosia alkaa tekemään, mutta minulla on lähes kaikki vaativan persoonallisuuden oireet. Olen niin kauan kuin vain muistan ollut todella tunnollinen, huolellinen ja pikkutarkka.
Eihän niissä piirteissä muuten mitään vikaa ole, mutta kun ne ovat niin vahvoja, että ne jo haittaavat elämääni. Vaadin itseltäni aina täydellisyyttä kaikissa asioissa. Minulla on myös monenlaisia pakkomielteitä kuten tavaroiden pakonomainen järjestely. Kaikilla tavaroilla on oma paikka jos tavara ei ole paikallaan alkaa välittömästi ahdistaa. Minulla on myös hyvin neuroottinen suhde omaan ulkonäkööni. Minulla on koulussa todella hankalaa, kun joudun tekemään kaikkia tehtäviä todella kauan, että saan ne valmiiksi. Koskaan ei tule sellainen tunne, että joku asia olisi valmis. Aina voi parantaa jossain. Nytkin olen neulonut yhtä pipoa monta viikkoa ja puran sen aina viime hetkillä, koska se ei ole tarpeeksi hyvä.
Olen ollut tällainen aina ja se on todella raskasta. En pysty ymmärtämään miten ystäväni voivat elää huolettomasti murehtimatta mistään. Minä en voi hetkeäkään olla murahtimatta mistään. Siksi yritänkin usein keksiä itselleni paljon tekemistä, etten kerkiäsi murehtia. Pelottaakin kun joululoma alkaa ja ei ole enään kouluhommia tehtävänä. En tiedä onko minulla vaativa persoonallisuus häiriö, mutta jokin minulla on. Poikaystävälläkin menee jo hermot täydellisyyden tavoitteluuni. Kesätöissäkin minulle on huomauteltu siitä, että teen asiat liian huolellisesti.
Onko muilla ollut tälläisia tuntemuksia/oireita?
Eihän niissä piirteissä muuten mitään vikaa ole, mutta kun ne ovat niin vahvoja, että ne jo haittaavat elämääni. Vaadin itseltäni aina täydellisyyttä kaikissa asioissa. Minulla on myös monenlaisia pakkomielteitä kuten tavaroiden pakonomainen järjestely. Kaikilla tavaroilla on oma paikka jos tavara ei ole paikallaan alkaa välittömästi ahdistaa. Minulla on myös hyvin neuroottinen suhde omaan ulkonäkööni. Minulla on koulussa todella hankalaa, kun joudun tekemään kaikkia tehtäviä todella kauan, että saan ne valmiiksi. Koskaan ei tule sellainen tunne, että joku asia olisi valmis. Aina voi parantaa jossain. Nytkin olen neulonut yhtä pipoa monta viikkoa ja puran sen aina viime hetkillä, koska se ei ole tarpeeksi hyvä.
Olen ollut tällainen aina ja se on todella raskasta. En pysty ymmärtämään miten ystäväni voivat elää huolettomasti murehtimatta mistään. Minä en voi hetkeäkään olla murahtimatta mistään. Siksi yritänkin usein keksiä itselleni paljon tekemistä, etten kerkiäsi murehtia. Pelottaakin kun joululoma alkaa ja ei ole enään kouluhommia tehtävänä. En tiedä onko minulla vaativa persoonallisuus häiriö, mutta jokin minulla on. Poikaystävälläkin menee jo hermot täydellisyyden tavoitteluuni. Kesätöissäkin minulle on huomauteltu siitä, että teen asiat liian huolellisesti.
Onko muilla ollut tälläisia tuntemuksia/oireita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen 16 v tyttö eikä itselläni ole tätä kyseistä ongelmaa.. mutta yhdellä ystävälläni tosin on nämä KAIKKI oireet, joista luin myös Wikipediasta. Itseä on jo pitkään ja pahoin häirinnyt kaverin käytös ja olen lähiaikoina miettinyt jo vakavasti mikä häntä vaivaa... Mm. liika tunnollisuus. (Kaikki opettajan antamat tehtävät on pakko tehdä valmiiksi ja juuri kun huokaisen mielessäni että ''Vihdoin se sai ne valmiiks..'' hän päättääkin vielä tarkistaa ne ja tehdä lisätehtävätkin vaikka olisi kuinka vaikea aine, hän myös jää usein viimeisenä luokkaan ja on varovainen kaikessa. Hän saa lisäksi lähes kaikista kokeista ysejä ja harkitsee kauan kaupassa mikä ostos on halvin.)
Lisäksi hän ei ikinä kiroile tai puhu tietyistä asioista (esim. seksi) ja esittää niistä täysin tietämätöntä. Hänen kanssaan ei voi puhua mistään intiimialueisiin viittaavasta. (Tänäänkin oli pelottavan huolestuttavaa kuulla ettei hän tiennyt ihmisen olevan NISÄKÄS! Tyttö on puoli vuotta vanhempi kuin minä...)
Hänen elämänsä tuntuu rajoittuvan koulunkäyntiin; kunhan koulussa menee hyvin, on kaikki hyvin. Hän käyttäytyy ihmiselle luonnottoman enkelimäisesti ja lapsellisesti, on todella itsepäinen ja myöhästelee usein asioissa elleivät ne liity jotenkin opiskeluun, eikä hän ikinä puhu lähes mistään muusta kuin opiskelusta ja tähtää mahdollisimman täydelliseen lopputulokseen.
''Aina voi parantaa jossakin'' ja tuo villaneuleen kutominen olivat täydellinen esimerkki tästä käytöksestä! Itseäkin alkaa jo ahdistaa. En voi mennä kertomaan hänelle suoraan näistä oireista koska hän ei kuuntele, mutta jotenkin hänen on saatava tietää... Mahtaakohan mukana olla muitakin mielenterveyshäiriöitä?