Minulla on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana kolme pitkää masennusjaksoa. Työtoverini eivät koskaan muistaneet minua sairaslomien aikana, esimies vaan soitti joskus ja kyseli kuulumisia. Toivoin ja odotin kovasti, että saisin työtereilta Pikaista parenemista -kortin tms. - turhaan odotin.
Töihinpaluu oli aina vaikeata ja tilanne vaivautunut. Koskaan minulta ei kysytty sairastumisen syytä (lapseni vaikea sairaus), enkä itse pystynyt asiasta puhumaan, sillä en olisi itkemättä voinut puhua asiasta ja se on miehelle noloa. Kerran sitten puhuin työkokouksessa sairastumiseni syistä, mutta jouduin taas pettymään: kukaan ei kommentoinut, kukaan ei kysynyt tai sanonut mitään. Se tuntui musertavalta!
Paranin masennuksesta hitaasti ajan kuluessa, ja kaikki tuntui olevan ihan hyvin, kunnes eräs työtoverini joutui syksyllä pitkälle sairaslomalle luunmurtuman takia. Hänelle sitten kerättiin isoon koriin kaikenlaisia herkkuja, lukemista, viinipullo yms. ja tietenkin laitettiin kortti, jonka kaikki allekirjoittivat. Tuntui tosi pahalta! Nyt minusta tuntuu, että sairastun uudelleen.
Minkälaisia kokemuksia teillä on masennuksesta ja työtovereiden suhtautumisesta?
Töihinpaluu oli aina vaikeata ja tilanne vaivautunut. Koskaan minulta ei kysytty sairastumisen syytä (lapseni vaikea sairaus), enkä itse pystynyt asiasta puhumaan, sillä en olisi itkemättä voinut puhua asiasta ja se on miehelle noloa. Kerran sitten puhuin työkokouksessa sairastumiseni syistä, mutta jouduin taas pettymään: kukaan ei kommentoinut, kukaan ei kysynyt tai sanonut mitään. Se tuntui musertavalta!
Paranin masennuksesta hitaasti ajan kuluessa, ja kaikki tuntui olevan ihan hyvin, kunnes eräs työtoverini joutui syksyllä pitkälle sairaslomalle luunmurtuman takia. Hänelle sitten kerättiin isoon koriin kaikenlaisia herkkuja, lukemista, viinipullo yms. ja tietenkin laitettiin kortti, jonka kaikki allekirjoittivat. Tuntui tosi pahalta! Nyt minusta tuntuu, että sairastun uudelleen.
Minkälaisia kokemuksia teillä on masennuksesta ja työtovereiden suhtautumisesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen kokenut ihan saman asian. Olin vuoden sairauslomalla masennuksen yms syiden takia, yksikään työtoveri ei kysellyt vointiani eikä ollut millään laillla yhteyksissä.
Minulla vielä se ero, että pomokaan ei kysynyt yhtään mitään. Toimitin vain muutaman kuukauden välein hallinto-osastolle uuden s-lomatodistuksen.
Kaiken tämän *unohtamisen' tarkoitus selvisi kun olin vuoden ollut s-lomalla ja kysellyt sähköpostitse voisinko saada hieman toisenlaisia töitä. Ei löytynyt, eikä mitään muutakaan, minut irtisanottiin. Työnantajallahan on oikeus irtisano sairas, jos sairaus on kestänyt noin vuoden, eikä ko henkilö työnantajan mielestä kykene enää töihinsä.
Että näin.
Kyse on tuntemattoman pelosta sillä masennus on tabu, murtunut jalka ei. Työkaverin murtuneesta jalasta voidaan puhua julkisesti kahvihuoneessa, mutta voit olla varma että masennuksestasi siellä ei puhuta. En ymmärrä mistä tämä pelko ja puhumattomuus johtuu, koska masennus on täällä meillä valtavan yleistä. Olen kuitenkin varma ettei kohdallanne ole kyse välinpitämättömyydestä vaan jonkinlaisesta pelosta. Vaikka me masentuneet tietysti olemme taipuvaisia uskomaan että kaikki ovat meitä vastaan ja vihaavat meitä.
Irtisanomisasiaan en osaa sanoa mitään, koska en kovin hyvin tunne lakia. Voiko noin tosiaan tehdä? Joka tapauksessa, jos se yhtään lohduttaa, tapauksessa ei varmaan ole mitään henkilökohtaista, vaan sama olisi tehty kenelle vain tuollaisessa tilanteessa. Raha se maailmaa pyörittää.