Onko kanssani kukaan samaa mieltä. Sairastuin puolitoistavuotta sitten psykoosin ja jouduin pakkohoitoon niemeen. Pari kuukautta olin ihan sekasin ja sen jälkeen iski masennus. Lääkkeitä siellä tumpattiin todella paljon. Minut yritettiin saada hoidon loppumisen jälkeen johkin fuckin nuorten hoitokotiin, vaikka heille yritin sanoa että pärjään itteksenikin. Heillä oli minusta aivan väärä kuva...eihän ne ollu nähny mua kun vauhtivaiheisen sairaana ja sitten masentuneena...ei heillä ollut mitään tietoa millainen ihminen oikeasti olen. 5 kuukautta vietin niemessä...ja asiat jotenkin järjestyivät niin että sain elokuussa uuden kodin (erosin siis miehestäni)ja olen pärjännyt mainioisti. Mielenterveyskeskuksessa olen viimeksi käynyt joulukuussa, koska olen joutunut työn vuoksi aina perumaan aikoja. Minut arvioitiin niemessä aivan väärin.
Tää kuulosti varmaan tosi sekavalta...mut kuhan nyt jotain kirjotin.
Se jäi myös mieleeni niemestä, että hoitajat istuivat kahvihuonees palaveris kaikki ja me potilaat keskenämme lorvimme sisällä. Mielestäni potilaiden joukossa pitäisi olla aina vähintään yksi hoitaja, koska niitä "hullujakin" siellä on ja niistä ei tiedä mitä ne tekee.
Siellä sai oikeasti joskus pelätä...oli hieman turvaton olo.
Tää kuulosti varmaan tosi sekavalta...mut kuhan nyt jotain kirjotin.
Se jäi myös mieleeni niemestä, että hoitajat istuivat kahvihuonees palaveris kaikki ja me potilaat keskenämme lorvimme sisällä. Mielestäni potilaiden joukossa pitäisi olla aina vähintään yksi hoitaja, koska niitä "hullujakin" siellä on ja niistä ei tiedä mitä ne tekee.
Siellä sai oikeasti joskus pelätä...oli hieman turvaton olo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tytär oli vuosi sitten yhden vuorokauden P-niemessä ja oli niin peloissaan että pyysi päästä pois. Siellä oli esim. potilas joka koko ajan kuljetteli tyttäreni tavaroita ympäri osastoa ja kyttäili ja puhui sekavia sekä vanha mies joka näytteli kieltään!!
Tytär tuli luokseni ja toipui kahdessa viikossa hyvään kuntoon kun sai rauhassa toipua hyvällä lääkityksellä. Kyllä ympäristön täytyy psykoosipotilaalla olla rauhallinen ja turvallinen kun muutenkin psykoosin aiheuttamat äänet ovat pelottavia.Jos hoitoympäristö on levoton niin se viivyttää huomattavasti toipumista.
Sairaalapaikat nykyään niinn tiukalla, että vain todella sitä tarvitsevat otetaan osastolle. Sinulla kaksisuuntainen mielialahäiriö ilmeisesti,johon vauhtivaiheessa kuuluu kova meno,jonka aikana voi aiheuttaa itselleen loppuelämäksi harmeja(ostelemalla liikaa,haukkumalla ihmisiä, rähjäämällä,ryypiskelemällä jne.) tahtomattaan: välittäjäaineet ovat baivoissa ihan sekaisin. Palautuminen kestää joskus aika kauankin, masennusvaihe seuraa menovaihetta ja sen aikana voi olla vitsit vähissä. Toki osastolla on aika kirjavaa porukkaa, mutta se ei olekaan mikään hotelli,jossa voi valita ympäristönsä.Ei siellä kukaan ole ilkeyttään tai tyhmyyttään! Ota opiksesi ja huolehdi siitä,että syöt lääkkeet ja käyt kontrolleissa, muuten sama voi toistua! Paranemisvaihe on jo hyvällä alulla, älä pilaa sitä! Toivotan hyvää jatkoa ja pitkää pinnaa!
Esim. jos joku väittää että olet uhannut tappaa itsesi sinut otetaan sisään. Sitten ainakin haluat kuolla. Pääsenköhän ikinä tästä helvetistä minkä se minulle aiheutti?
On jo kulunut aikaa kun viimeksi kirjoitin. Keväällä 2005 olen lopettanut valvonnan alla kaikki lääkkeet ja nyt olen onnellisesti raskaana. Töitä olen tehnyt about puolitoista vuotta. Löytänyt ihanan miehen...Maaliskuussa 2006 pitäisi babyn syntyä.
Onhan mulla aina välillä pelko perseessä et sairaus uusiutuu, mut ei sitä auta pohtia liikaa.
Nyt nautin tästä elämästä..uudesta elämästä
Olisin mieluummin kuollut kun joutunut sinne päiväksikään. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta mikä tulee kun kuulen sen paikan nimen. Miksi masentunutta pitää sillä tavalla rangaista?