Eli ongelmani on tämä:
Minulla todettu n.10v sitten kaksisuuntainen mielialanhäiriö.
Lääkkeitä silloin koekiltu läpi ihan kunnioitettava määrä, mutta mikään ei oikein sopinut.
Joskus tuntui että sopiva löytyi, mutta taisivat vain osua sopivasti muutenkin tasaisten kausien kanssa, koska masennukset iskivät kuitenkin ja pahasti, ja välillä leijuin jossain toisesa maailmassa jossa minä olin kuningas, ja muut ihmiset lähinnä ärsyttäviä...
Sitten päsin terapiaan, ja siellä nyt ollut kaksi vuotta, kolmas vuosi alkaa nyt. Terapia on ainut mikä on tuntunut auttavan, sekä työpaikka ja tasaiset rutiinit.
Olen kyllä vielä käynyt ylhäällä ja alhaalla, mutta ei niin rajusti kuin ennen.
Nyt kuitenkin raskaana... Viikot 6 2, ja viime päivät on ollut helvettiä. Itkettää, raivostuttaa, ahdistaa, ärsyttää... Ei tiedä miten olla, ja missä olla, mikään ei taas tunnu hyvältä...
Tottakai hormonimyrskyt kuuluu raskauteen, mutta tunnistan itsessäni jo merkkejä siitä että tästä ei välttämättä hyvää seuraa... Välillä iskee epätodellinen olo, ajatukset ei pysy kasassa, levoton ja väsynyt jne jne jne...
Mitään lääkitystä ei kannata tähän hätään ruveta kokeilemaan, koska ne ei tekisi kovin hyvää tulevalle vaaville..
Rauhoittavana minulla on kuitenkin Ketipinor, pienet määrät, lääkärin mielipide että pieni määrä rauhoittavaa on pienempi paha alpselle kuin jatkuva ahdistukseni... Iltaisin olen sitä ottanut että saan nukuttua, mutta en voi sitä pitkin päivää popsia kuitenkaan...
Löytyykö muita, ja miten olette pärjänneet?
Minulla todettu n.10v sitten kaksisuuntainen mielialanhäiriö.
Lääkkeitä silloin koekiltu läpi ihan kunnioitettava määrä, mutta mikään ei oikein sopinut.
Joskus tuntui että sopiva löytyi, mutta taisivat vain osua sopivasti muutenkin tasaisten kausien kanssa, koska masennukset iskivät kuitenkin ja pahasti, ja välillä leijuin jossain toisesa maailmassa jossa minä olin kuningas, ja muut ihmiset lähinnä ärsyttäviä...
Sitten päsin terapiaan, ja siellä nyt ollut kaksi vuotta, kolmas vuosi alkaa nyt. Terapia on ainut mikä on tuntunut auttavan, sekä työpaikka ja tasaiset rutiinit.
Olen kyllä vielä käynyt ylhäällä ja alhaalla, mutta ei niin rajusti kuin ennen.
Nyt kuitenkin raskaana... Viikot 6 2, ja viime päivät on ollut helvettiä. Itkettää, raivostuttaa, ahdistaa, ärsyttää... Ei tiedä miten olla, ja missä olla, mikään ei taas tunnu hyvältä...
Tottakai hormonimyrskyt kuuluu raskauteen, mutta tunnistan itsessäni jo merkkejä siitä että tästä ei välttämättä hyvää seuraa... Välillä iskee epätodellinen olo, ajatukset ei pysy kasassa, levoton ja väsynyt jne jne jne...
Mitään lääkitystä ei kannata tähän hätään ruveta kokeilemaan, koska ne ei tekisi kovin hyvää tulevalle vaaville..
Rauhoittavana minulla on kuitenkin Ketipinor, pienet määrät, lääkärin mielipide että pieni määrä rauhoittavaa on pienempi paha alpselle kuin jatkuva ahdistukseni... Iltaisin olen sitä ottanut että saan nukuttua, mutta en voi sitä pitkin päivää popsia kuitenkaan...
Löytyykö muita, ja miten olette pärjänneet?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hippocrates sanoi jo aikanaan "ruoka olkoon lääkkeesi"
Syö paljon kalaa.
Syö D-vitamiinia.
http://personal.inet.fi/koti/remeli/ravinteet.htm
Kalanmaksaöljyä voi myös syödä. 1tl sisältää 31% päivittäisestä A-vitamiinista.
kannattaa syödä kalaöljyä.
Ja biboa ei millään D-vitammineilla ja öljyillä saada pidettyä kurissa.
Ei kurissa, mutta ruokavaliolla on merkitystä mm. psyykkisissä sairauksissa.
Kannattaa lukea ravitsemustiedettä.
Siitä voi olla paljonkin apua, kun rukkaa ruokavalion oikeanlaiseksi.
Ainakin viljat pois.
http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/viljojen-gluteeni-huumeiden-listalle-t39451.html
http://www.rasalas.fi/kirja.php?id=73
Ja jos meinaat mainostusta, niin täytyyhän sitä syödäkkin jotain.
ei tosiaankaan millään ruokavalioilla paranneta, se kun ei parane koskaan.
minulla ollut noin 12 vuotta. Masennusjaksoja pääasiassa, mukaan mahtuu kuitenkin yksi todella maaninen jakso(menin psykoosiin asti) ja muutama hypomaaninen. Psykoosissa ollessani kuvittelin olevani, en Jumalan poika, vaan tytär, kuvittelin sairaalassa ollessani parantavani muita potilaita, pumppasin sporttikellollani verta sairaalle sukulaiselleni, läheiseni järjestivät minulle salaisia ylllätyshäitä ym. kivaa.
Viisi vuotta olen ollut tasapainossa, ei masennusta, ei maniaa. Lääkityksenä kokeiltu kans kaikkea, yksi lääke kuitenkin ylitse muiden minulle on zyprexa. Zyprexa ei aiheuta sikiölle mitään haittaa. Masennukseen kokeiltiin kans aikoinaan kaikkia mahdollisia, mutta ainoa mikä on auttanut, oli Efexor. Yksi raskaus takana,meni tosi hyvin ja nyt uusi raskaus alussa ja vointi jälleen hyvä. Eli hyvin olen pärjännyt.
Eikö sulla ole mitään säännöllistä lääkitystä sairauteesi? Itse en kyllä pärjäisi ilman ollenkaan. Ennen viime raskautta popsin myös Temestaa ahdistuskohtauksiin, mutta ne jäi sitten pois kun plussasin, enkä ole sen jälkeen niitä tarvinnut.
Voimia sulle!
ole mikään rauhoittava lääke, se on neurolepti.
Ja bipolääkitystäkin voidaan käyttää raskausaikana, kunhan se räätälöidään sopivaksi
Juu, on sairastelua, eli skitsoaffektiivinen häiriö (eli kaksisuuntainen ja psykoottisia oireita, jatkuvia) ja siihen räätälöity lääkitys nyt toisenkin raskauden aikana. Lääkitys on pakko olla ja tätä miettiessäni lääkäri vertasi sairauttani vakavuudessa epilepsiaan, eli en vain kertakaikkiaan voi olla ilman lääkkeitä. On vaan katsottava minkälaisia. En saisi olla edes esikoiseni kanssa ilman lääkitystä, joten tilanne on silläkin perusteltu. Syön myös foolihappoa riskien minimoimiseksi.
Lääkitys on siis mahdollinen ja joissain tapauksissa elintärkeä, joten kannattaa keskustella asiasta lääkärin kanssa. Myöskin mania ja masennus vaikuttavat lapseen, ei pelkkä lääkitys (siis turvalliseksi katsottu sellainen). Kaikissahan niissä ei ole haittavaikutuksia kun eivät esim läpäise istukkaa (jotkut siis) ja eivät siten vaikuta lapseen. Hyödyt ja haitat puntaroidaan.
Pärjääminen onkin sitten toinen juttu, kun tosiaan hyvä osa toimivista lääkkeistä tuli lopettaa raskauden ajaksi ja en saa jatkossakaan imettää, sillä vaikka lääke ei läpäisisi istukkaa voi se siirtyä äidinmaitoon. Olen jo sinut asian kanssa ja tässä elelläänkin jo raskauden loppua (38 5) joten pitkän taipaleen jälkeen kohta saan vauvan syliini ja lääkkeet taas kohdalleen.
Onnea odotukseesi ja toivottavasti löydät jonkin ratkaisun ongelmaasi. Jatkuva pahaolokaan ei ole eduksi vauvallekaan. :)