Mun mielestä se johtuu tästä nykyisestä yhteiskunnasta. Masennusta on ollut varmasti jokaisessa aikakaudessa, mutta nykyinen kilpailu ja kiire, sekä välinpitämättömyys toisista ovat varmasti osasyitä masennuksen alkamiselle. Yksinäisyys, syrjäytyminen, huono-osaisuus ovat selviä masennukselle altistavia tekijöitä. Suomalainen kulttuuri on mielestäni täysin p***seestä. Ulkomailla käyneenä tiedän, että ihminen on toiselle enemmän ihminen. Olkoonkin että ulkomailla saattaa moni asia olla huonomminkin kuin Suomessa, mutta silti ihmisten suhtautuminen toisiin on paljon positiivisempaa. Suomessa toisia kohdellaan jollakin tavalla väheksyvästi, ja on enemmän niitä jotka näkevät toisissa uhkaa tai pahaa, kuin hyvää. Vääristynyt ajatusmaailma aiheuttaa taatusti erilaisuuden korostunutta asemaa alkaen ajattelusta ja tunteiden tuntemisesta, joka taas vaikuttaa psyykeen ja sitä kautta ihmisen psyykkiseen olotilaan ja asioiden näkemiseen, joka taas vaikuttaa käyttäytymiseen. Ympäristö muovaa mielestäni ihmistä eniten ja siitä syystä ympäristöllä on ihmisen kehitykseen ja persoonallisen näkemisen muodostumiseen suurin vaikutus.
Miksi masennusta on.?
Mitä muuta sanoit?
7368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minun mielestäni masennusta on suureksi osaksi juuri sinun luettelemiesi syiden takia, ja tietenkin perinnölliset jutut ym. ovat asioita erikseen.
Käsitykseni mukaan Suomessa masentuneiden määrä on aika korkealla.(?)
En tiedä, olenko varsinaisesti masentunut, mutta luulen olevani :S
Suomessa ihmiset eivät arvosta toisiaan, minun käsitykseni maailmasta on karu ja julma, jossa taistellaan selvitäkseen. Ei ehkä pinnalta, mutta sen alta kyllä. Monia alakoulussa olleita luokkatovereita ja samassa koulussa olleita kiusattiin. Minä en lukeudu noihin varsinaisiin koulukiusattuihin, mutta kyllä he minullekin paskan fiiliksen saivat. Se johti itsetunnon laskuun, ja kaiken kivan katoamiseen.
Nykyään tunnen itseni aivan ******************************************************************************************************************************************.
joo.
Vuonna 2008 8 prosenttia eli noin 400 000 suomalaisista käytti masennuslääkkeitä. Tilanne on varmasti samankaltainen tälläkin hetkellä.
Luin tässä hiljan venäläisen, länteen "karkotetun" sosiologin ajatuksia Neuvostoliitosta ja nyky-Venäjästä. Hän oli sitä mieltä, ettei Neuvostoliitossa kukaan hänen tuntemansa potenut masennusta siten kuin nykyään. Ei tarvinnut huolehtia työmarkkinoilla pärjäämisestä, koska kaikille osoitettiin työpaikka omalta alalta. Mitään erityisiä tehokkuusvaatimuksia ei ollut, vaikka yhteiskunta asettikin viisivuotissuunnitelmia. Elämä oli varmalla pohjalla, joskin vaatimatonta. Se oli kyllä täynnä arkisia ongelmia ja jatkuvaa turhautumista, mutta kukaan ei konenut olevansa näihin ongelmiin syypää. Vikaa ja riittämättömyyttä ei koettu olevan itsessä, vaan se oli ulkopuolella - vallanpitäjissä, yhteiskunnassa, puolueessa. Elämä oli korostetun kollektiivista. Jopa työpaikat koostuivat työkollektiiveista. Ja puutteellisista yhteiskunnallisista oloista huolimatta oli toive paremmasta. Yhteiskunnan katse oli suuntautunut tulevaisuuteen eikä menneisyyteen kuten nyt, kun vallalla on epävarmuus, statuskilpailu ja viidakon lait.
Noissa oloissa masennukseen sairastuivat hyvin harvat toisinajattelijat, aktivistiset poikkeusihmiset, jotka törmäsivät lannistaviin yhteiskunnallisiin pakkoihin ja omaan voimattomuuteensa niitä vastaan, eivät laajat kansankerrokset.
Yhteisesti koetut suuret vastoinkäymiset, esim. sodat, vähentävät itsemurhien määrää.
syitä varmaan on monia, mutta ikävät tapahtumat elämässä joita ei aikanaan ole osannut tai nuoruudesta johtuen käsittelemään oikein.
Aikaisemmin, vuosikymmeniä sitten, suomalaiset elivät enemmän maaseudulla, metsien kätköissä ja naapuriinkin saattoi olla matkaa, he olivat jo silloin tietyllä tapaa eristäytyneitä. Metsäpolulla, kun tuli joku vastaan, niin vähän kavahdettiin, että mikäs kulkija se nyt tuleekaan, onko vaara kysymyksessä vai mitä. Vähän sellaisia sisäänpäin kääntyneitä, arkapupusiahan sitä on oltu vuosikymmenet. Kuitenkin tuolloin herkemmin kuitenkin tukeuduttiin sukulaisiin, niihin lähinaapureihin tai koko kylän apuun, jos oikein elämä pahasti "kurmoitti".
No nyt, kun ollaan niin urbaaneja että, elintaso noussut, suurimmalla osalla on aika hyvin asiat, on asunto, lämmintä, ruokaa yltäkyllin, jokainen pystyy yksin tekemään elämästään ihan siedettävän ja pärjää sinkkunakin vallan mainiosti, niin mitä on tapahtunutkaan.....sitten kaiken yltäkylläisyyden ja omavoimaisuuden keskellä podetaankin yksinäisyyttä, turhautuneisuutta, tarkoituksettomuutta ja masennusta.
Tavallaan suomalaiset ovat jossain mielessä ovat eristäneet hyvinvoinnin kasvaessa itseään entistä enemmän ja lisättynä siihen sitten tämä historiallinen eristäytyneisyyden tausta, niin eihän se ihme ole, että kansaa masentaa.
ja se masennus alkoi ilmetä n 1, 5 vuotta siitä, unettomuutta ja sitä kautta työuupumusta ja pitkittynyttä stressiä.
Kunelämä tarpeeksi koettelee, kyllä siitä mesentuu.
No, olen toipumassa lääkityksen, sairasloman ja terapian avulla.