Pohdittavaa prioriteeteista

Olisi hyvä saada:

-maantien minimileveyteen 4 metriä lisää (eli 2 metriä per kaista)

-yksisuuntaisia "rinnakkaisia" väyliä, jotka saattavat olla halvempia koska ne on tehty yhdistämään etäisempiä paikkoja eli reitissä on enemmän valinnanvaraa kun reitin ei tarvitse mennä joka pikkukylän kautta ja muutenkin nykyään osataan suunnitella paremmin kuin joskus vanhoja reittejä vedettäessä (monet maantiethän ovat syntyneet siihen missä lehmät ovat kulkeneet tuhat vuotta sitten tms. ja sitten sitä polkua on vähä kerrallaan levennetty ja parannettu asfalttitieksi).

-lisää ohituskaistoja



Olisiko parempi saada 4 metrin levennys 100 kilometrin matkalle vai 2 metrin levennys 200 kilometrin matkalle? (Tässä kaava on luultavasti mutkikkaampi ja erilainen eri osissa maata. ) Entä jos levennys on 500-2000 metrin pätkissä siellä mihin se on halvinta laittaa maaston puolesta? Olisiko jatkuvasti vaihtelevasta leveydestä jopa enemmän haittaa kuin hyötyä? Ehkä sellaiset levennykset kannattaa varata kevyelle liikenteelle, parkkeeraukseen ja extra-marginaaliksi? Siihen voisi joku sanoa, että maanteillä on kevyttä liikennettä niin vähän, ettei sitä varten kannata leventää. Mutta sellaista liikennettä on vähän juuri siksi koska tilaa on kiusallisen niukasti.

Tien levennys ei välttämättä paranna turvallisuutta jos ylinopeudet samalla lisääntyvät väärän turvallisuudentunteen vuoksi. Siksi jokaisen kaaharinkin on kysyttävä itseltään onko kasvanut nopeusvalvonta ja ehkä pakolliset ylinopeusrajoittimet sopiva hinta leveämmistä teistä. Otanko ylinopeusrajoittimen jos saan 4 metriä lisää leveyttä maanteihin? (omasta puolestani: tuntuu hyvältä kaupalta)



Entä yksisuuntaiset 2 kaistan rinnakkaisväylät, monta prosenttia tulee säästöä jos jätetään asfaltoimatta? Mitä jos tiettyyn paikkaan menevät rekat pakotetaan käyttämään rinnakkaisväylää vaikka se olisi vähän pidempi tai nopeusrajoitus tiukempi?