Miehen tuki raskaudessa..

poissa 24/7.

Mä olen suorastaan ihmettynyt kuinka paljon mieheni huomioi mua tällä hetkellä ihan arjen pikku asioissa. On yhtäkkiä ruennut pyykkäämään enemmän ja siivoaa vapaaehtoisesti tarkoittaen siis ilman pyytämistä ja hassuinta on että hänen on saatava tehdä mulle joku ilta iltapala! :D
Kyllä se mieskin näemmä muuttuu raskauden myötä

mies kattoo jo mitä kannan (viikkoja 24). Muuttohommia tässä on tehty ja hyvä, että mitään saan kantaa vaan itse kantaa yksin hampaat irvessä kaiken vaikka voisin nyt jotain hieman painavampaa pienen matkan kantaa...

Huolehtii, että en rehki töissä tai tee muuten liikaa mitään. Ulkoiluttaa koiraa ja on ihana ja huomaavainen :) On se kyllä normaalistikin tuommoinen, mutta eipä ole raskaus muuttanut miestä kuin huolehtivaisempaan suuntaan.

mies on ollut huomaavainen jo ennen raskauksianikin. tekee ruokaa, siivoo ja leikkii lapsemme kanssa yms. ja käskemättä. ja nyt toinen tulossa....

Mies halailee, silittelee ja ottaa huomioon enemmän kuin ennen. Hän lähtee kyllä töihin jo kuudelta aamulla ja tulee kotiin seitsemän jälkeen illalla eli on paljon poissa arkena, mutta viikonloppuisin hellittelee. Saisin varmasti tahtoni läpi kaikissa asioissa mitä vaan keksisin haluta.. onneksi en ole ahne vaan koen, että minulla on kaikki mitä tarvitsen.

Välillä käyttäytyy vähän hassustikin ja ylisuojelevasti. Yhtenä aamuna lähtiessäni koiraa ulkoiluttamaan (yöllä oli satanut n. 5 cm lunta), niin huolestui minun talvikengistäni kun ne eivät suojaa nilkkojani lumelta kunnolla (-> saan vielä flunssan siitä hyvästä) ja vaati minua hankkimaan paremmat koiran ulkoilutuskengät.. kyseiset kengät olleet minulla jo kolme talvea käytössä eikä aikaisemmin ole asiasta sanonut, vaikka umpihangessa olen kengillä mennyt. =D
Samoin saunassa käydessä varoittaa, etten liukastuisi kaakelilattialle astuessani.. hehee.. sama kuin sanoisi, että varo kun kiuas on kuuma.. ei kai??
Vierailuilla käydessä ennakkoon kyselee onko flunssia tms. kyläpaikassa ja jos on, niin ei haluaisi mennä. Syksyllä meidän olisi pitänyt käydä mieheni veljen perheessä ihan pakon vuoksikin (oli pari tärkeää sovittua juttua), mutta mieheni kieltäytyi ehdottomasti kun heidän lapsillaan oli yhden kuukauden aikana vesi- ja enterorokkoa kuten myös maha-tautia. Ei halunnut mennä edes yksin, ettei olisi tuonut minulle tullessaan tauteja..

Mies on vähän kuin susi-isä, joka luolan suulla vartio ympäristöä ettei mitään pahaa voisi sattua rakkaimmille... =)

Minä olen taas menossa enemmän kun vielä voin ja nautin työstäni.. maaliskuussa pitäisi jäädä äippälomalle. Hassua, ettei mieheni ole vielä hoksannut sitä, että meillä töissä on koko syksyn ollut flunssa ja mahatautikierre.. minuun ei ole vielä tarttunut (onneksi)..