1990 luvun alussa Hassan huomasi, että hänen veljensä ravintolassa suurin osa asiakkaista oli suomalaisia turisteja. Jos siis suomalaiset haluavat syödä turkkilaista ruokaa kesäkaudella turkissa niin voisko sama ruoka kelvata heillle myös suomessa. Pieni ravintola Marmariksessa ei antaisi leipää sekä hänen että veljen perheelle joten oman ravintolan perustaminen olisi ainut mahdollisuus joka tapauksessa.
Siispä hän kyseli asiakkailta mitä he olivat asiasta ja saivat kuulla että suomessa 40 kilometrin päässä Helsingissä olisi pieni kaupunki jossa hyvä lounasravintola ja pitseria voisi menestyä.
Muutamassa vuodessa kaikki toimi loistavasti. Asiakkaita riitti koko lounas ajan lähes viimeistä tuolia myöden ja iltaisin kävi useita kymmeniä asiakkaita pitsalla tai kebabilla. Joten hän saattoi lähettää vanhemmilleen ja appivanhemmileen ihan hyvät eläkerahat.
Sitten eräänä päivänä ovesta asteli algerialaisia miehiä. He tervehtivät muslimiveljeään ja odottivat saavansa nauttia vieraanvaraisuudesta. Hassan tarjosi heille illallisen ja pyysi lopulta vieraat asuntoonsa yöksi. Vieraanvaraisuus ja pyytetttön apu on islamin hieno perintö, joten tapaa ei sopinut rikkoa. Tapaan kuitenkin kuuluu että isäntää ei rasiteta loputtomiin. Suostuttelun jälkeen vieraat lähtivät viikon päästä omille teilleen.
Kuukauden päästä he tulivat takaisin ja ilmoittivat saaneensa vuokraasunnon, mutta halusivat että Hassan maksaa heille joka kuukausi 500 markkaa mieheen, jotta he saisivat ostaa uskonnon mukaista ruokaa. Ja lisäksi Hassanin piti tarjota yksi ateria heille joka päivä ravintolassa.
Kun Hassan ei aluksi suostunut tulivat miehet parhaaseen lounasaikaan paikalle ja häiritsivät asiakkaita. Lopulta enää kourallinen uskollisimpia asiakkaita jatkoi lounastamista, mutta ravintolan suosio oli romahtanut. Ei auttanut kuin maksaa.
Jonkin ajan kuluttua vaadittiin rahaa lähetettäväksi muslimiveljille Algeriaan ja Egyptiin.
Myöhemmin selvisi, että algerialaismiehet olivat jo vuosia kiertäneet eripuolilla eurooppaa kiristämässä muslimiyrittäjiä. Asunnon he olivat saaneet heti kun olivat kertoneet olevansa pakolaisia; sosiaalikeskus ei tarkistanut asiaa maahanmuuttoviranomaisilta.
Kaksi miehistä haki apua myös toiselta paikkakunnalta keskisuomesta. Vasta kun Hassan sai selville, että heitä haettiin ryöstöstä epäiltyinä Algeriassa, ja ettäheidät oli karkoitettu ainakn kolmesta Euroopan maasta, hän sai miehet poistumaan. Miehet uhkasivat vielä polttaa Hassanin ravintolan, mutta silloin Hassan uhkasi ilmoittaa algeriaan mistä miehet liikkuivat.
On siis hienoa että Suomi haluaa olla maahanmuuttja ystävällisin maa Euroopassa.
Hassan ei muuten saanut sosiaalitoimistosta edes vaimolleen lääkkeitä, kun hänellä oli ravintolan tuoton kanssa ongelmia.... mistään muusta tuesta puhumattakaan. Mutta hänhän oli yrittäjä, ei pakolainen.
Sadat Hassaninkaltaiset rehelliset maahanmuuttajat jätetään näiden "todellisten" avuntarvitsijoiden armoille. Ja moni kiristyksen kohteeksi joutunut on joutunut myös menettämään omaisuutensa kiristyksen uhrina. Joten eiköhän jatketa Thorssin linjoilla.
NINEL
Siispä hän kyseli asiakkailta mitä he olivat asiasta ja saivat kuulla että suomessa 40 kilometrin päässä Helsingissä olisi pieni kaupunki jossa hyvä lounasravintola ja pitseria voisi menestyä.
Muutamassa vuodessa kaikki toimi loistavasti. Asiakkaita riitti koko lounas ajan lähes viimeistä tuolia myöden ja iltaisin kävi useita kymmeniä asiakkaita pitsalla tai kebabilla. Joten hän saattoi lähettää vanhemmilleen ja appivanhemmileen ihan hyvät eläkerahat.
Sitten eräänä päivänä ovesta asteli algerialaisia miehiä. He tervehtivät muslimiveljeään ja odottivat saavansa nauttia vieraanvaraisuudesta. Hassan tarjosi heille illallisen ja pyysi lopulta vieraat asuntoonsa yöksi. Vieraanvaraisuus ja pyytetttön apu on islamin hieno perintö, joten tapaa ei sopinut rikkoa. Tapaan kuitenkin kuuluu että isäntää ei rasiteta loputtomiin. Suostuttelun jälkeen vieraat lähtivät viikon päästä omille teilleen.
Kuukauden päästä he tulivat takaisin ja ilmoittivat saaneensa vuokraasunnon, mutta halusivat että Hassan maksaa heille joka kuukausi 500 markkaa mieheen, jotta he saisivat ostaa uskonnon mukaista ruokaa. Ja lisäksi Hassanin piti tarjota yksi ateria heille joka päivä ravintolassa.
Kun Hassan ei aluksi suostunut tulivat miehet parhaaseen lounasaikaan paikalle ja häiritsivät asiakkaita. Lopulta enää kourallinen uskollisimpia asiakkaita jatkoi lounastamista, mutta ravintolan suosio oli romahtanut. Ei auttanut kuin maksaa.
Jonkin ajan kuluttua vaadittiin rahaa lähetettäväksi muslimiveljille Algeriaan ja Egyptiin.
Myöhemmin selvisi, että algerialaismiehet olivat jo vuosia kiertäneet eripuolilla eurooppaa kiristämässä muslimiyrittäjiä. Asunnon he olivat saaneet heti kun olivat kertoneet olevansa pakolaisia; sosiaalikeskus ei tarkistanut asiaa maahanmuuttoviranomaisilta.
Kaksi miehistä haki apua myös toiselta paikkakunnalta keskisuomesta. Vasta kun Hassan sai selville, että heitä haettiin ryöstöstä epäiltyinä Algeriassa, ja ettäheidät oli karkoitettu ainakn kolmesta Euroopan maasta, hän sai miehet poistumaan. Miehet uhkasivat vielä polttaa Hassanin ravintolan, mutta silloin Hassan uhkasi ilmoittaa algeriaan mistä miehet liikkuivat.
On siis hienoa että Suomi haluaa olla maahanmuuttja ystävällisin maa Euroopassa.
Hassan ei muuten saanut sosiaalitoimistosta edes vaimolleen lääkkeitä, kun hänellä oli ravintolan tuoton kanssa ongelmia.... mistään muusta tuesta puhumattakaan. Mutta hänhän oli yrittäjä, ei pakolainen.
Sadat Hassaninkaltaiset rehelliset maahanmuuttajat jätetään näiden "todellisten" avuntarvitsijoiden armoille. Ja moni kiristyksen kohteeksi joutunut on joutunut myös menettämään omaisuutensa kiristyksen uhrina. Joten eiköhän jatketa Thorssin linjoilla.
NINEL
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.