Minua pelottaa se että tämä jatkuu loppuelämäni (on jo jatkunut enemmän kuin puolet elämästäni tähän asti) ja se että en enää kohta välitä enää yhtään mistään. Apatia syvenee vuosi vuodelta ja ne jutut joista vielä joskus pidin kiinni eivät enää heilauta. Nyt kiinnostuksen kohteet ovat laskettavissa oikean käden sormilla. Kuten tiedätte, erityisen raskasta on sosiaalinen kanssakäyminen kun mikään ei kiinnosta. Pelkään tosissani että jossain vaiheessa menetän kiinnostuksen parisuhteeseeni, kun se on se ainoa juttu joka vielä hinaa minut ylös sängystä.
Mikä teitä pelottaa eniten masennuksessa?
456789
5235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kanssakäyminen mua kans pelottaa, tuntuu niinkuin olisi epäonnistuneen leima otsassa.Että uskallanko pian edes mennä kauppaan kun täs on sairaslomalla ollut jo jonkun tovin.Paluu työelämään kans pelottaa,koska töistä suurimmaksi osaksi mun masennus on mennyt tosi pitkälle.
Se, että elämä menee ohi :( Olen vielä nuori ja muut ikäiseni käyvät kahvilla, leffassa, baarissa jne. ja itse en jaksa tehdä mitään...pelkään, että kohta huomaan olevani 40v ja yksin koska en jaksanut tapailla miehiä tai nähnyt kavereita...eli loppuelämän yksinäisyyttä...sitä, että elämä menee hukkaan.
"väsynyttt", sama täällä. Tai no nyt kun kunnolla miettii niin en oikeastaan enää jaksa edes välittää siitä että elämä menee ohi. Jos nyt jotain suurta alkaisi tapahtumaan, tiedän että se kuitenkin pelottaisi. Nykyisellään asiat ovat ihan siedettävällä tasolla ja tämä tila kaiketi jatkuu vielä jonkin aikaa. En halua kaverisuhteita koska joskus nekin loppuvat ja sitten hajottaa. Seurustelusuhteita on ollut tasan yksi lyhyt ja siinäkin on liikaa, sama syy kuin edellisessä. Taidan elää loisena jonkun aikaa ja sitten voisi lähteä jos ei ihmeitä tapahdu. Terapioissa on käyty ja lääkkeitäkin vedetty, ei näillä masennusta paranneta.
Ärsyttää kun sanotaan että "elämä on edessäpäin". Mitäs kaikki tähän mennessä ollut aika sitten on ollut?
pelottavinta mun mielestä on se tunne, että yhteys kaikkiin katoaa. Myös itseen. On sellainen olo kuin olis elävänä kuollut. Ja silloin tosiaan tuntuu, että tää ei voi loppua ikinä. Eikä sitä pysty kertoo kellekään. Pelkää ihan kaikkea. Koko maailma ympärillä muuttuu. Kaikkea katsoo ihan erilaisin silmin. Se on pelottavaa!! Toivottavasti ei ikinä enää!
Aiemmin todettiinkin tuo yhteyden katoaminen muihin ja lopulta alkaa tosiaan tuntumaan ettei tiedä enää itsekään kuka on ja miksi on. Masennuksessa katoaa kaikki tavoitteet joita joskus on asettanut tulevaisuudelle ja ilman niitä joutuu tosiaan kysymään että miksi täällä päivästä päivään vain on. Nytkin normaali-ihminen olisi nukkumassa mutta itse mietin, kuten niin monesti aikaisemmin, että mikäs helvetin järki tässäkin päivässä oli ja miten tämä muka eroaa näistä useammasta aiemmasta kun en taaskaan tehnyt yhtään mitään tilanteeni parantamiseksi.