Minulla on ollut kerrassaan traaginen lapsuus (mm. sisaruksen kuolema, äidin alkoholismi jne jne). Reilu parikymppisenä rakastuin mieheen, joka täyttää määritelmät narsistista, ainakin lukemani kriteerit tuntuvat tutuilta. Olimme yhdessä 7 vuotta, kunnes lopulta ajattelin menettäväni järkeni (hänen puoleltaan oli mm. pettämistä, alkoholin liiallista käyttöä, ei voitu keskustella -raivostui välittömästi jne). Ei ex-mieheni kuitenkaan ollut läpimätä mielestäni, oli hänessä hyvääkin. Ja suhteen lopussa oli omassakin moraalissani jo rutkasti toivomisen varaa. Olin myös jotenkin niin poikki, etten muistanut mitä olin puhunut kenenkin kanssa, vaikka keskustelusta olisi ollut vain pari minuuttia. Elämä tuntui armottomalta ponnistelulta.
Erosta on jo vuosia, olen ottanut projektikseni oppia ymmärtämään menneisyyttäni ja itseäni. Olen kuitenkin törmännyt siihen itsetutkiskeluissani, että lienenkö minä narsisti? Minun on vaikeaa iloita aidosti toisten puolesta, loukkaannun helposti, itsetuntoni on olematon, näen muissa ihmisissä helposti vain vikoja, en myöskään luota keneenkään. Ihmissuhteeni ovat järjestään vaikeita ja konfliktiherkkiä. Minuun tai muihin kohdistuvat vääryydet saavat minut nousemaan välittömästi barrikaadeille (etenkin työelämässä) ja minusta tuntuu siltä, että usein näen asiat "toisin" kuin muut. Ymmärränkin toisin.
Jaapa jaapa, en tiedä mikä minua vaivaa ja on vaivannut. Etenkin tuota eroa edeltävää aikaa olen pohtinut usein jälkeenpäin..että mikäköhän minulla silloin oli. Tänä päivänäkään muisti ei pelaa siten kuin ennen, mutta palautunut se on kuitenkin aika paljon. Olisi kivaa saada näkökulmia asiaan. Kiitos ja hyvää joulunalusaikaa kaikille!
Erosta on jo vuosia, olen ottanut projektikseni oppia ymmärtämään menneisyyttäni ja itseäni. Olen kuitenkin törmännyt siihen itsetutkiskeluissani, että lienenkö minä narsisti? Minun on vaikeaa iloita aidosti toisten puolesta, loukkaannun helposti, itsetuntoni on olematon, näen muissa ihmisissä helposti vain vikoja, en myöskään luota keneenkään. Ihmissuhteeni ovat järjestään vaikeita ja konfliktiherkkiä. Minuun tai muihin kohdistuvat vääryydet saavat minut nousemaan välittömästi barrikaadeille (etenkin työelämässä) ja minusta tuntuu siltä, että usein näen asiat "toisin" kuin muut. Ymmärränkin toisin.
Jaapa jaapa, en tiedä mikä minua vaivaa ja on vaivannut. Etenkin tuota eroa edeltävää aikaa olen pohtinut usein jälkeenpäin..että mikäköhän minulla silloin oli. Tänä päivänäkään muisti ei pelaa siten kuin ennen, mutta palautunut se on kuitenkin aika paljon. Olisi kivaa saada näkökulmia asiaan. Kiitos ja hyvää joulunalusaikaa kaikille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Menneisyys on mennyttä ja siinä et voi elää, tulevaa voit suunnittella, mutta tässä päivässä sinun tulee elää.