Pitää hiukan päästää mietteitä täältä pään sisältä jonnekin..
Me ollaan nuorehko pariskunta (25 molemmat, mutta alle 30) ja ollaan seurusteltu nyt parisen vuotta, olemme myös kihloissa. Minä olen aina tiennyt, että miehelläni on hiukan masennusta ja onkin käynyt keskustelemassa ihan ammatti-ihmisen luona asioista ja se häntä helpottikin jonkin verran.
Nyt olemme hankkineet omakotitalon ja kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta tämä meidän parisuhteemme on alkanut rakoilemaan. Mies ei jaksa tehdä mitään talon eteen (meillä on siis isohko 150 neliön talo), joskus jtn tiskejä laittelee sekä pyykkää, mutta suurimmaksi osaksi istuskelee vapaapäivinään koneella tai puuhastelee auton parissa. Me ei myöskään enää harrasteta seksiä.. Tai mies ei vain pysty siihen. Aikaisemminkin sitä on kyllä ollut harvoin (pari kertaa kuussa), mutta nyt siis sitä ei ole ollenkaan.
Otettiin noista kotitöistä yhteen tässä muutama päivä takaperin ja kun siinä juteltiin parisuhteestamme, niin hän pudotti pommin, että hän on miettinyt paljon itsemurhaa. Nuorempana on ihan sunnitellutkin asiaa, mutta ei ole koskaan sitä kuitenkaan toteuttanut. Nyt hän pelkää sitä, että kun hän on aika temperamenttinen ihminen, että hän tekee jotain itselleen. :o
Kehotin häntä menemään terapeutin juttusille, mutta hänestä tuntui, että kun hän sai kerrankin sen kerrottua jollekin, niin se jo helpottaa. Mutta kun mä en ole mikään ammatti-ihminen, mulla alkoi itsellä ahistamaan koko tilanne. Mistä minä nyt tiedän, ettei joku päivä tule tietoa, että hei, sun miehes päättikin päättää elämänsä oman käden kautta..?
Paljon on kysymyksiä päässä ja mietin omaa tulevaisuuttani hänen kanssaan.. Aion tukea häntä tässä asiassa, mutta jos hän ei asialle mitään tee, niin aion valitettavasti jättää hänet. Pelkään, etten ikinä tule saamaan lapsia, koska me emme harrasta seksiä. Ja kuinka tuollainen ihminen isäksi pystyisikään..?
Huh.. Saimpas kirjoitettua, mitä mielellä oli. Kiitän ja kumarran.
Me ollaan nuorehko pariskunta (25 molemmat, mutta alle 30) ja ollaan seurusteltu nyt parisen vuotta, olemme myös kihloissa. Minä olen aina tiennyt, että miehelläni on hiukan masennusta ja onkin käynyt keskustelemassa ihan ammatti-ihmisen luona asioista ja se häntä helpottikin jonkin verran.
Nyt olemme hankkineet omakotitalon ja kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta tämä meidän parisuhteemme on alkanut rakoilemaan. Mies ei jaksa tehdä mitään talon eteen (meillä on siis isohko 150 neliön talo), joskus jtn tiskejä laittelee sekä pyykkää, mutta suurimmaksi osaksi istuskelee vapaapäivinään koneella tai puuhastelee auton parissa. Me ei myöskään enää harrasteta seksiä.. Tai mies ei vain pysty siihen. Aikaisemminkin sitä on kyllä ollut harvoin (pari kertaa kuussa), mutta nyt siis sitä ei ole ollenkaan.
Otettiin noista kotitöistä yhteen tässä muutama päivä takaperin ja kun siinä juteltiin parisuhteestamme, niin hän pudotti pommin, että hän on miettinyt paljon itsemurhaa. Nuorempana on ihan sunnitellutkin asiaa, mutta ei ole koskaan sitä kuitenkaan toteuttanut. Nyt hän pelkää sitä, että kun hän on aika temperamenttinen ihminen, että hän tekee jotain itselleen. :o
Kehotin häntä menemään terapeutin juttusille, mutta hänestä tuntui, että kun hän sai kerrankin sen kerrottua jollekin, niin se jo helpottaa. Mutta kun mä en ole mikään ammatti-ihminen, mulla alkoi itsellä ahistamaan koko tilanne. Mistä minä nyt tiedän, ettei joku päivä tule tietoa, että hei, sun miehes päättikin päättää elämänsä oman käden kautta..?
Paljon on kysymyksiä päässä ja mietin omaa tulevaisuuttani hänen kanssaan.. Aion tukea häntä tässä asiassa, mutta jos hän ei asialle mitään tee, niin aion valitettavasti jättää hänet. Pelkään, etten ikinä tule saamaan lapsia, koska me emme harrasta seksiä. Ja kuinka tuollainen ihminen isäksi pystyisikään..?
Huh.. Saimpas kirjoitettua, mitä mielellä oli. Kiitän ja kumarran.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todellakin vaikea vastata. Joskus saattaa käydä niin, että kun saa kaiken mitä on haaveillut iskee masennus menneistä. Ehkä ihminen on ajatellut, että sitten on onnellinen kun saa sen ja sen ..., mutta koska osa ihmisen hyvinvoinnista on sisäistä ei se täyty ulkoisella. Niinkuin ei ulkoiset tarpeet täyty hymistelyllä. Olisi kyllä hyvä jos miehellä olisi joku muukin jolle puhua, ammatti ihmiset ovat mitä ovat, joukkoon mahtuu huonoja ja hyviä ihmisiä. hyvä ystävä on parempi kuin huono terapeutti.