On ollut paljon puhetta opiskelijan maksuhäiriöistä.
Sanon vain että järjestelmässä on jokin pahasti kierossa, kun moni opiskelija (myös minä itse) hommaa maksuhäiriömerkinnän, jotta ei tarvitse ottaa opintolainaa. Opintojen jälkeen tiedot ovat kuitenkin taas puhtaat (olettaen että maksaa ulosottolaskunsa).
Onkohan miten asian laita muissa maissa, olisiko kenelläkään tietoa asiasta ?
Näin ovat kuitenkin viisaat aikanaan päättäneet, että opiskelijan pitää elää velaksi.
Sanon vain että järjestelmässä on jokin pahasti kierossa, kun moni opiskelija (myös minä itse) hommaa maksuhäiriömerkinnän, jotta ei tarvitse ottaa opintolainaa. Opintojen jälkeen tiedot ovat kuitenkin taas puhtaat (olettaen että maksaa ulosottolaskunsa).
Onkohan miten asian laita muissa maissa, olisiko kenelläkään tietoa asiasta ?
Näin ovat kuitenkin viisaat aikanaan päättäneet, että opiskelijan pitää elää velaksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Järjestelmä on todella kiero. On aivan naurettavaa, että opiskelija voi tehdä tuolla tavalla. Onneksi useissa kunnissa on siirrytty sosiaaliseen luotottamiseen, eli kunta myöntää itse lainaa, jos ei opiskelija sitä pankista saa.
Kysyit miten asia on muissa maissa. Pääsääntöisesti opiskelijat rahoittavat opiskelunsa ja elämisensä lainoilla ja työn tekemisellä. Lähtökohtana on se, että opiskelija saa valmistuttuaan niin paljon suurempaa palkkaa, ettei lainan ottaminen ole mikään ongelma. Se on siirrettyä kulutusta, eli sen sijaan, että ihminen eläisi aina kädestä suuhun, oli kuukausitulot elämänvaiheesta riippuen mitä tahansa, hän pyrkiikin tasaisempaan tulonjakoon elämänsä aikana. Siis ottaa lainaa opiskellessaan ja maksaa sen ja säästää eläkepäiviä varten palkkatyötä puskiessaan. Esim. lääkäriksi opiskelevalla on odotettavissa n. 5-6 tuhannen euron kuukausitulot valmistuttuaan, jolloin opintolainan maksaminen ei ole mikään iso juttu.
Tästä päästäänkin siihen systeemin pääasialliseen epäkohtaan. Virhe meidän mallissamme ei suinkaan ole se, että opiskelijat joutuvat rahoittamaan opintojaan lainalla. Virhe on ylikoulutus, jonka seurauksena opiskelu ei pääsääntöisesti tuotakaan sitä korkeampaa palkkaa, jolla lainan voisi helposti maksaa takaisin. Tämä ei ole ongelma niillä aloilla, joilla palkat ovat järkevällä tasolla (kauppatiede, oikeustiede, lääketiede jne.), mutta mm. monet humanistiset alat ovat palkan kannalta "turhia". Kannattaako opiskella 7 vuotta maisteriksi, jos käytännössä kilpailee samoista työpaikoista ammattikoulun tai AMK:n käyneiden kanssa? Toki jos omalta alaltaan sattuu työpaikan saamaan, on asia eri, mutta useinhan koulutetut ihmiset joutuvat tyytymään hommaan kun hommaan kun oman ihmisiä on yksinkertaisesti koulutettu liikaa.
Jos sitä työtä valmistumisen jälkeen ylipäätänsä löytyisi.
T: Kaksi vuotta työttömänä jo
Harvempi meillä eläkeikään asti työttömänä on. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Sitten on myös näitä joilla velat ovat muutenkin vähintään tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia. Ei tarvitse "menettää" luottoja. Tiedän tällaisen tapauksen (noin 20 000 ulosotossa, josta 4000 opintolainaa). Sanoo odottavansa rauhassa vielä 11 vuotta että velat vanhenee. Ei ota juurikaan stressiä asiasta , ja eipä ne stressaamalla pyyhkiydy minnekkään.
Kannattaisko maksaa ne velat pois? Esim. 500 kuukaudessa niin velat olis kuitattu neljässä vuodessa. Ja sit pääsisi vaikka maksamaan asuntolainaa tai ostamaan osakkeita. Siis kartuttamaan omaisuuttaan. Onko mitään järkeä kituuttaa 11 vuotta toimeentulotuella ja käytännössä tuomita itsensä köyhäksi loppuelämäkseen?
palkalliseen työhön meno/pääseminen riittää, jolloin kihlakunnan vouti ottaa automaattisesti palkasta osan (1/3 osa ?) velan maksuun, kunnes velat on maksettu.