Joulun lähestyessä pittää noudattoo tiettyjä ritulaajeja jotta piäsöö oikeeseen joulufiilikseen.
Jotenka kävin hakemassa montunreunalla horjuvasta Kuopion kalahallista joulukalat ja kauppapuolelta karjalanpaistilihat.
Samalla kun ähräsin lihoja Tercellin sisäpuolelle huomasin kun salamavalot rupes leimahtelemmaan ympärillä. Ajattelin jo että tuasko sitä piästään keltasen lehtien lööppeihin, kunnes siihen vierelle tuli jannu selittelemään olevansa museoautoharrastaja ja tarvihtevasa Tercellin räjäytyskuvia itelleen. Mie annoin kuvausten jatkua ja poseerasin itekkii parissa otoksessa karvareuhka puoliks silimillä.
Kotimatkan loppusuoralla huomasin rakkaan nuapurin tikuttavan keskellä tietä keppikävelylenkillä. Äijä oli kuullu että meikäläisen tyttö oli naitu muille maille ja ilimotti, että nyt sitten tuleepi paikkakunnan Lucia-neito titteli viimeinkin heijän jäläkeläiselle. Ukko oli jo ennakkoon valamistanu mersun logollaolevan lucija-neito kynttiläkruunun ledvaloilla.
Sen verran kirpas mersunpaskan omistajan kehistely siinä että ilimotin suvussa olevan vielä mustan hevosen kyseiseen kilipailuun.
Kotona purin lihat pois autosta ja löin uutta lihhoo kyytiin eli survoin sen meijän tappamattoman joulusian Anteron etupenkille. Soitin nuapurin Jaskan kuskiks ja linnotauduin takapenkille tekemään lucija-neito valamisteluja. Kaivoin tercellin takapenkin alta puhkikäytetyn karvareuhakan, veistelin siitä moralla keskiosan pois ja asettelin puoliks palaneet kynttilät reuhkan sivuille koin syömiin reikiin.
Runttasin sitten karvareuhkakruunun Anteron piähän, sika röhki onnensa kukkuloilla, aavistel tuas jottain helekutin hauskoo tapahtuvan lähitulevaisuuvessa.
No eikö perkale siinä sinivuokot oli tuas ratsijoo pitämässä kiireisten autoilijoitten riesaks. Minä hoputin Jaskoo painamaan kaasua jarrun sijjaan, olihan luzia-neito skabat alakamassa piakkoin. Tunnollisena traktoilijana Jaska painokii jarrua kaasun sijaan ja odotteli kiltisti korvat luimussa kun luppakorvanoutajalla konstaapelia saapuvaksi...
Jotenka kävin hakemassa montunreunalla horjuvasta Kuopion kalahallista joulukalat ja kauppapuolelta karjalanpaistilihat.
Samalla kun ähräsin lihoja Tercellin sisäpuolelle huomasin kun salamavalot rupes leimahtelemmaan ympärillä. Ajattelin jo että tuasko sitä piästään keltasen lehtien lööppeihin, kunnes siihen vierelle tuli jannu selittelemään olevansa museoautoharrastaja ja tarvihtevasa Tercellin räjäytyskuvia itelleen. Mie annoin kuvausten jatkua ja poseerasin itekkii parissa otoksessa karvareuhka puoliks silimillä.
Kotimatkan loppusuoralla huomasin rakkaan nuapurin tikuttavan keskellä tietä keppikävelylenkillä. Äijä oli kuullu että meikäläisen tyttö oli naitu muille maille ja ilimotti, että nyt sitten tuleepi paikkakunnan Lucia-neito titteli viimeinkin heijän jäläkeläiselle. Ukko oli jo ennakkoon valamistanu mersun logollaolevan lucija-neito kynttiläkruunun ledvaloilla.
Sen verran kirpas mersunpaskan omistajan kehistely siinä että ilimotin suvussa olevan vielä mustan hevosen kyseiseen kilipailuun.
Kotona purin lihat pois autosta ja löin uutta lihhoo kyytiin eli survoin sen meijän tappamattoman joulusian Anteron etupenkille. Soitin nuapurin Jaskan kuskiks ja linnotauduin takapenkille tekemään lucija-neito valamisteluja. Kaivoin tercellin takapenkin alta puhkikäytetyn karvareuhakan, veistelin siitä moralla keskiosan pois ja asettelin puoliks palaneet kynttilät reuhkan sivuille koin syömiin reikiin.
Runttasin sitten karvareuhkakruunun Anteron piähän, sika röhki onnensa kukkuloilla, aavistel tuas jottain helekutin hauskoo tapahtuvan lähitulevaisuuvessa.
No eikö perkale siinä sinivuokot oli tuas ratsijoo pitämässä kiireisten autoilijoitten riesaks. Minä hoputin Jaskoo painamaan kaasua jarrun sijjaan, olihan luzia-neito skabat alakamassa piakkoin. Tunnollisena traktoilijana Jaska painokii jarrua kaasun sijaan ja odotteli kiltisti korvat luimussa kun luppakorvanoutajalla konstaapelia saapuvaksi...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siihen viimein suvaitsi saapuva liikuvan vuokko kiiltävissä univormuissa. Kyseli ne rutiinijutut Jaskakuskilta, teki puhalluskokkeet ja aika kulu. Mulla rupes jo olemaan hätä että kohta myöhästyttään missikisoista.
Konstaapeli huomas kinkun etupenkillä ja eikö helekkarin retale ruvennu flirttailemmaan meijän kruunamatonta lucia-neitoo. Kehu kovasti kynttiläkruunua, esittel virka-asettaan, hyvä ettei villautellu luotiliivejään kalsareista puhumattakaa.
Myö Jaskan kanssa kuunneltiin ihan ihmeissään, että sekasinko vaiko kehäkolomosenko sisältäkö tuo mokoma sheriffi on.
Jäätyään vaille vastakaikua soidinmenoihinsa vuokko toivvotti viimein hyvää matkoo, kehotti kuitennii Lucija-neitoo kiinnittämmään turvavyön.
Viime tipassa saavuttiin onnellisesti kapina-esson baarin pihhaan. Samalla kun talutin kisojen mustan hevosen tai sian sisälle Jaska vei tercellin öljynvaihtoon huoltamon puolelle. Mekaanikko ilimotti Jaskalle, että öljyn valutus tercellin moottorin uumenista kestää viikonlopun yli, sen verran jäykkee tavaroo on.
No sehän passas meille hyvin, sen verran pitkään nimittäin kesti Meijän Anteron, tuon tappamattoman joulusian, Lucia-neito-voitonjuhlat baarin puolella.
Arvooppa, harmittiko nuapuria.....