Olin 3;nnella kuulla raskaana kun kävimme mieheni kanssa ultrassa sikiöllä todettiin paha turvotus kaulan seudulla joka viittasi vammaisuuteen.Sovimme ajan seulontaa,jolloin saisimme tietää vamman asteen.Seulonta päivänä lääkäri totesi sikiön menehtyneen kohtuun.Ei sydän ääniä.Aloitimme keskenmenon lääkinnällisen jälkihoidon tableteilla.Muutaman päivän päästä menin sairaalaan synnyttämään kuolleen lapseni.Teko poltot käynnistettiin ja kipu oli valtava.Kuuden tunnin kuluttua syntyi kuollut sikiö.Näky oli järkyttävä!!!pieni ihmisen alku suuri"pussi"kaulassa,nilkka hieman kuroutunut.Lapsesta huomasi heti pahan vammautumisen.Kaavintaa ei suoritettu koska sikiö ja istukka täydellisenä ulos.Pidimme pienokaisellemme siunaustilaisuuden sairaalan kappelissa.Pienen arkun olin tehnyt kenkälaatikosta ja koristellut sen nätisti.Lapsemme tuhkattiin,koska oli alle 22 viikkoa .Nyt lapsemme tuhkat on siroteltu erään hautausmaan muistolehtoon,jossa voimme käydä pienokaita muistelemassa.Olen käynyt kerran muistolehdolla,mutta se sattui,pienokaiseni,jota en saanut pitää lähelläni kuin hetken on poissa..täytyy vain uskoa,että kaikella on jokin tarkoitus,vaikka vaikeaa se onkin.
keskenmenon tuska
millamagia
61308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on myös takana keskenmeno (2 3v sisällä) tosin siitä on jo yli 2 vuotta mutta aina vain se tuntuu joskus todella pahalta. Keskenmeno tuli rv 21 4, jotenkin vain tunsin et kaikki ei ole hyvin,kävin neuvolassa ei sydän ääniä, äitipolille uä näkyi et vauva oli kuollu. seuraavana päivänä sairaalaan käynnistettiin synnytys ja iltapäivällä syntyi pieni tyttövauva. Minulta kysyttiin haluanko nähdä vauvan, halusin ja se oli täydellinen pienen pieni enkelityttö. Syytä miksi näin kävi ei saatu selvitettyä koska mitään ei löytynyt. Kuten edelliseenkään ei löytynyt joka tapahtui noin vuotta aikasemmin ja rv16 2. Enää ei sitten yritetty "iltatähteä" vaan nautimme meidän jo isoista lapsista, joille myös oli "kova"paikka kun he eivät enää saaanetkaan pikkusiskoa. Mutta onneksi suru helpottaa vaikkei koskaan häviä kokonaan. Toivotaan että saatte vielä vauvan. Iloista kesän odottelua kaikesta huolimatta.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että tälle tosiaan oli
tarkoitus. Jumala ei halunnut vauvasi kärsivän, joten nyt Hän on taivaassa enkeleiden kanssa ja on
terve. Voimia sinulle!
Hei
Minä sain keskenmenon viimeviikonloppuna, vauva oli 19 viikkoinen ja syntyi kotona... minulle nousi korkea kuume 40,4 hyvin nopeasti jonka seurauksena vauva syntyi sänkyyni...mieheni näki vauvan ensin, minä en häntä nähnyt kun vasta sairaalassa, jonne ambulanssi haki minut, siellä tehtiin heti kaavinta kun istukka ei halunnut tulla...jonka jälkeen kova antibioottikuuri, koska minulla oli kohtutulehdus, tulehdusarvot 140, pari päivää olin sitten tiputuksessa, aivan kamalaa, synnyttäneiden osastolla, kuulla muiden vauvojen itkua...sairaalasta läksin sitten pienen poikani kanssa, veimme hänet seurakunnan kappeliin, jossa hänet tuhkattiin ja tuhkat luovutettiin meille... hautasimme eilen pienen poikamme omalle pihalle...laitoin pienen omenapuun, jonka juurelle tuhkat sitten sirottelimme, hautapaikkaa omaan pihaan ei saa tehdä, joten tuo pieni omenapuu muistuttaa meitä meidän enkelista...nyt voimme seurata puun kasvua ja muistella lämmöllä pientä enkeliämme...
tarkoituksesta en tiedä, pahalta tuntuu...mutta jaksettava on, meillä on neljä muutakin lasta, nuorin 10 kk, joka tarvitsee äitiä... tänään lauloin 10kuukautiselle unilaulua jota olen hänelle laulanut nämä 10 kuukautta, itku tuli kun mieleen tulvahti, että pienivauvani joka mahassa kuunteli ei enää siellä kuuntele...
voimia sinulle, ponnistellaan etiäpäin !!
äiti-71
tiedän miltä teistä kaikista tuntuu. menetin omani huhtikuun lopulla rask.vko.15, olin menossa istukkatutkimukseen koska viikkoa aijemmin niskapussitutk.mitaksi saatu 5,8. utlrassa näkyi enää kuollut vauva, jonka jälkeen sain tabuja ja sairaalaan. vuorokauden kesti poltot kunnes vauva syntyi kuolleena, sain olla hetken vauvani kaa jonka jälkeen veivät pois vauvani ja mie kaavintaan. vasta viikko sitten sin tietää mikä vauvalla oli, sillä oli paha sydän vika. mies ja minä surumme vauvaamme mutta tuntuu kuin tuska ei koskaan laantuisi. joten voimia kaikille muillekkin jotka kokeneet keskenmenon.
Halusin vain kiittää,kirjoituksestasi ja ottaa osaa suruusi.
ja minäkin otan osaa sinun tuskaasi. nuo ovat aina vaikeita asioita mutt nistä on helppo puhua kun toinen joka on kokenut saman niin sellainen ymmärtää. kaikesta huolimatta hyvää kesää, jos halaut kirjoitella mun sähkäriin niin osoite: [email protected]