Eilinen Ylen Pakkoruotsi-ilta nosti niskavillat pystyyn ja konkretisoi ainakin minulle sen, kuinka arka ja periaatteellinen aihe pakkoruotsista luopuminen suomenruotsalaisille todella on. Kyse ei ole siitä, että ajateltaisiin suomalaisten parasta. Kyse on ihan täysin Suomen ruotsinkielisen vähemmistön pakkomielteestä omaa kielellistä identiteettiään kohtaan.
Olen suoraan sanottuna järkyttynyt siitä, millaisella mentaliteetilla suomenruotsalaiset haluavat pitää koko Suomen oman kielivähemmistönsä palvelijoina. Erään pakkoruotsin kannattajan näkemys oli se, että koko maassa on osattava Ruotsia siksi, että jos joku suomenruotsalainen keksiikin muuttaa vaikka Kainuuseen, niin hänelle on voitava tarjota palveluja ruotsiksi. Siksihän toki onkin järkevää ylläpitää miljardeja euroja vuodessa maksavaa järjestelmää, jos joku ruotsinkielinen sattuu muuttamaan joskus jonnekin, missä ruotsinkielisen väestön osuus on 0,1%.
Mielestäni pakkoruotsista luopumisessa yksi olennaisin ja valitettavan vähälle huomiolle jäänyt pointti on se, että monelle nuorelle peruskoulu ja toisen asteen koulutus ovat niitä ainoita paikkoja joissa kielitaito hankitaan. Ammattikouluista valmistuu työelämään nuoria, joiden kielitaito rajoittuu englantiin ja ruotsiin, jota valtaosassa Suomea ei kukaan koskaan tarvitse ja jota harva edes oikeasti osaa. Kun jotain kieltä ei tarvitse eikä käytä, niin se unohtuu tavattoman nopeasti. Suomalaiset nuoret ovatkin monessa mielessä hieman heikolla verrattaessa monen muun maan nuoriin, koska meillä ne vähäiset resurssit täytyy käyttää sellaisen kielen opiskeluun, jota ei missään koskaan tarvitse.
Itse Itä-Suomessa asuvana en ymmärrä sitä, miksi ei nuorten venäjän opiskeluun panosteta ihan tosissaan. Meillä on naapurissa suuri ja luultavasti tulevaisuudessa menestyvä valtio ja totuushan on se, että Itä-Suomi kuuluu tavalla jos toisellakin yhden Euroopan suurimman kaupungin taloudelliseen vaikutuspiiriin. Itä-Suomelle venäläiset turistit ja kauppa heidän kanssaan on erittäin merkittävässä asemassa. Mielestäni olisi erittäin tärkeää Itä-Suomen tulevaisuudenkin kannalta, jotta nuorille luotaisiin mahdollisimman hyvät lähtökohdat lähteä hyötymään Venäjästä. Kaupan kassaneidit, kosmetologit, lentoemännät, kodinkonemyyjät, autokorjaamot ja varsinkin matkailuala tarvitsee venäjän kieltä taitavaa väkeä yhä enemmän. Nuoria patistellaan entistä enemmän yrittäjyyteen ja jos nuorella itärajan yrittäjällä olisi turhan ruotsin sijaan venäjän taito, olisi hänellä melkoisesti laajemmat markkinat käsissään. Lisäksi esimerkiksi terveydenhuolto tarvitsee venäjää puhuvaa henkilökuntaa, sillä luultavasti Itä-Suomen keskussairaaloissa on huomattavasti enemmän venäjää puhuvia synnyttäjiä kuin ruotsinkielisiä.
Mielestäni pakkoruotsi on myöskin aluepoliittinen kysymys, jossa elää voimakkaasti itäsuomalaisten todellisia tarpeita ymmärtämättömiä ja halveksuvia asenteita. Minä en missään nimessä kannata pakkovenäjää, mutta mielestäni pakkoruotsista olisi hankkiuduttava eroon ja sen sijaan olisi tarjottava mahdollisuus valita eri kielten väliltä kieli, jota lapsi alkaa opiskella. Olen varma, että jokaisessa kunnassa pystyttäisiin tarjoamaan ainakin ruotsin, venäjän ja saksan kielen opetusta ja lisäksi nykyinen teknologia tarjoaa mahdollisuuksi tehokkaaseen etäopetukseen. Mielestäni kielten opetusta voitaisiin aikaistaa niin, että englannin kieltä alettaisiin hiljakseen opiskella jo ensimmäisellä luokalla ja se toinen vieras kieli (kyllä, valtaosalle suomalaisista ruotsi on vieras kieli) aloitettaisiin kolmannella luokalla. Näin ollen nuori saisi joko hyvän osaamisen parista kielestä, vaikka ei koko ikänä opiskelisi kieliä muualla kuin peruskoulussa, tai jos olisi kielellisesti lahjakas nuori, voisi hän sitten yläasteella ja lukiossa ottaa lisää kieliä.
Nuo omaa ääntään rakastavat päälle huutelijat eivät kuitenkaan halua edes yrittää ajatella asiaa suomenkielisten suomalaisten näkökulmasta ja ruotsia oppimattomat leimataan mielellään tyhmiksi ja laiskoiksi, jotka eivät viitsi ja halua, vaikka kyse on jostain aivan muusta.
Pakkoruotsia voidaan toki perustella vaikka millä ja kyllä, mielestäni mistään kielitaidosta ei ole haittaa, mutta totuus on se, että hyvin suurella osalla suomenkielisiä nuoria ei ole mahdollisuutta opiskella kymmentä eri kieltä. Jos nuori hankkii koulussa kielitaidon kahdesta vieraasta kielestä, niin kuka rehellisesti voi sanoa, että nuo kielet tässä maailmassa kannattaa olla englanti ja RUOTSI?
Helena Pusu
Olen suoraan sanottuna järkyttynyt siitä, millaisella mentaliteetilla suomenruotsalaiset haluavat pitää koko Suomen oman kielivähemmistönsä palvelijoina. Erään pakkoruotsin kannattajan näkemys oli se, että koko maassa on osattava Ruotsia siksi, että jos joku suomenruotsalainen keksiikin muuttaa vaikka Kainuuseen, niin hänelle on voitava tarjota palveluja ruotsiksi. Siksihän toki onkin järkevää ylläpitää miljardeja euroja vuodessa maksavaa järjestelmää, jos joku ruotsinkielinen sattuu muuttamaan joskus jonnekin, missä ruotsinkielisen väestön osuus on 0,1%.
Mielestäni pakkoruotsista luopumisessa yksi olennaisin ja valitettavan vähälle huomiolle jäänyt pointti on se, että monelle nuorelle peruskoulu ja toisen asteen koulutus ovat niitä ainoita paikkoja joissa kielitaito hankitaan. Ammattikouluista valmistuu työelämään nuoria, joiden kielitaito rajoittuu englantiin ja ruotsiin, jota valtaosassa Suomea ei kukaan koskaan tarvitse ja jota harva edes oikeasti osaa. Kun jotain kieltä ei tarvitse eikä käytä, niin se unohtuu tavattoman nopeasti. Suomalaiset nuoret ovatkin monessa mielessä hieman heikolla verrattaessa monen muun maan nuoriin, koska meillä ne vähäiset resurssit täytyy käyttää sellaisen kielen opiskeluun, jota ei missään koskaan tarvitse.
Itse Itä-Suomessa asuvana en ymmärrä sitä, miksi ei nuorten venäjän opiskeluun panosteta ihan tosissaan. Meillä on naapurissa suuri ja luultavasti tulevaisuudessa menestyvä valtio ja totuushan on se, että Itä-Suomi kuuluu tavalla jos toisellakin yhden Euroopan suurimman kaupungin taloudelliseen vaikutuspiiriin. Itä-Suomelle venäläiset turistit ja kauppa heidän kanssaan on erittäin merkittävässä asemassa. Mielestäni olisi erittäin tärkeää Itä-Suomen tulevaisuudenkin kannalta, jotta nuorille luotaisiin mahdollisimman hyvät lähtökohdat lähteä hyötymään Venäjästä. Kaupan kassaneidit, kosmetologit, lentoemännät, kodinkonemyyjät, autokorjaamot ja varsinkin matkailuala tarvitsee venäjän kieltä taitavaa väkeä yhä enemmän. Nuoria patistellaan entistä enemmän yrittäjyyteen ja jos nuorella itärajan yrittäjällä olisi turhan ruotsin sijaan venäjän taito, olisi hänellä melkoisesti laajemmat markkinat käsissään. Lisäksi esimerkiksi terveydenhuolto tarvitsee venäjää puhuvaa henkilökuntaa, sillä luultavasti Itä-Suomen keskussairaaloissa on huomattavasti enemmän venäjää puhuvia synnyttäjiä kuin ruotsinkielisiä.
Mielestäni pakkoruotsi on myöskin aluepoliittinen kysymys, jossa elää voimakkaasti itäsuomalaisten todellisia tarpeita ymmärtämättömiä ja halveksuvia asenteita. Minä en missään nimessä kannata pakkovenäjää, mutta mielestäni pakkoruotsista olisi hankkiuduttava eroon ja sen sijaan olisi tarjottava mahdollisuus valita eri kielten väliltä kieli, jota lapsi alkaa opiskella. Olen varma, että jokaisessa kunnassa pystyttäisiin tarjoamaan ainakin ruotsin, venäjän ja saksan kielen opetusta ja lisäksi nykyinen teknologia tarjoaa mahdollisuuksi tehokkaaseen etäopetukseen. Mielestäni kielten opetusta voitaisiin aikaistaa niin, että englannin kieltä alettaisiin hiljakseen opiskella jo ensimmäisellä luokalla ja se toinen vieras kieli (kyllä, valtaosalle suomalaisista ruotsi on vieras kieli) aloitettaisiin kolmannella luokalla. Näin ollen nuori saisi joko hyvän osaamisen parista kielestä, vaikka ei koko ikänä opiskelisi kieliä muualla kuin peruskoulussa, tai jos olisi kielellisesti lahjakas nuori, voisi hän sitten yläasteella ja lukiossa ottaa lisää kieliä.
Nuo omaa ääntään rakastavat päälle huutelijat eivät kuitenkaan halua edes yrittää ajatella asiaa suomenkielisten suomalaisten näkökulmasta ja ruotsia oppimattomat leimataan mielellään tyhmiksi ja laiskoiksi, jotka eivät viitsi ja halua, vaikka kyse on jostain aivan muusta.
Pakkoruotsia voidaan toki perustella vaikka millä ja kyllä, mielestäni mistään kielitaidosta ei ole haittaa, mutta totuus on se, että hyvin suurella osalla suomenkielisiä nuoria ei ole mahdollisuutta opiskella kymmentä eri kieltä. Jos nuori hankkii koulussa kielitaidon kahdesta vieraasta kielestä, niin kuka rehellisesti voi sanoa, että nuo kielet tässä maailmassa kannattaa olla englanti ja RUOTSI?
Helena Pusu
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://ohohupsis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/53597-pakkoruotsi-on-csta
ok
tämä teksti on julkaistu?
Uuden Suomen Puheenvuorot -palstalla
http://www.puheenvuoro.uusisuomi.fi
Suositeltava foorumi.
http://www.ryyti.puheenvuoro.uusisuomi.fi
Suomenruotsalainen pakkoruotsia vastaan
Keskustelu pakkoruotsista on käynyt jo jonkin aikaa kuumana. Pakkoruotsista tullaan epäilemättä keskustelemaan vielä paljon – ja hyvä niin. Keskustelu on mielestäni ollut pääosin asiallista ja varsin hyvin argumentoitua.
Joidenkin mielestä on väärin, että viiden prosentin kielivähemmistö (ruotsinkieliset) pompottavat 91 prosentin kielienemmistöä (suomenkieliset) pakkoruotsilla. Miten ruotsinkieliset kehtaavat?
Äsken esitetty väite on melkein loukkaus. En koe millään tavalla pakottavani suomenkielisiä opiskelemaan ruotsia, vaikka olenkin ruotsinkielinen.
Minä en kannata pakkoruotsia. Minä vastustan pakollista ruotsin kielen opetusta. Kannatan vapaavalintaisia kieliä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Mielestäni äidinkielen (suomi tai ruotsi) opetuksen tulee jatkossakin olla pakollista.
Myönnän, en ehkä puhunut täysin totta äsken. En nimittäin koe olevani ruotsinkielinen, vaikka äidinkieleni on virallisesti ruotsi. Koen olevani kaksikielinen. Jos saisin, olisin myös virallisesti kaksikielinen.
Sanoin kannattavani vapaavalintaisia kieliä. Mielestäni jokaisen suomalaisen tulisi opiskella äidinkielensä lisäksi kahta vapaavalintaista vierasta kieltä. Nämä vieraat kielet olisivat pakollisia, mutta ne saisi itse valita.
Vapaavalintaiset kielet lisäisivät suomalaisten kielitaitoa. Suomalaiset osaisivat ehkä jatkossakin "vain" kolme kieltä, mutta suomalaisten kielitaito olisi paljon monipuolisempi, kun kaikkien ei tarvitsisi osata sekä suomea että ruotsia.
Ai niin, eri kyselyiden mukaan pakkoruotsin poistamista haluaa noin 65–80 prosenttia suomalaisista. Suomen väestöstä vain noin viisi prosenttia on ruotsinkielisiä. Suomenkielisiä pakkoruotsin kannattajia on enemmän kuin ruotsinkielisiä pakkoruotsin kannattajia.
Aina ei kannata syyttää pelkästään ruotsinkielisiä. Joskus pakkoruotsin syitä voi hakea myös esimerkiksi Paavo Lipposesta tai Henna Virkkusesta.
Ruotsinkielinen ei ole sama asia kuin RKP. Meitä ruotsinkielisiä pakkoruotsin vastustajia on yhä enemmän. Onneksi.
http://tommyrosenqvist.fi/
monesta suusta, vaikka se on ruotsiapuhuvalle pieni riski myös jos joku saa tietää...
Kuitenkin 70-80% suruista äänestää RKP:tä, joka keskittyy suomenkielisten pakkoruotsitukseen.
Siis ne puheet ja ne teot? Turha on huudella, että ei me olla natseja, jos äänestää natsipuoluetta.