Kerronpa pienen tarinan asuintoveristani:
Kaija on opiskelija kuten minäkin, kuitenkin reilusti keskiverto-opiskelijaa vanhempi. Opintotukea hän ei enää saa. Vain asumistuen. Eikä hän opiskele, hänen elämäänsä kuuluu television katselu ja juopottelu. No, kun ei työskentele eikä tee mitään, alkoivat hänen rahansa loppua. Mutta ei puhettakaan työnhausta, silloin tällöin hän vain kerjäsi rahaa äidiltään. No, lopulta hän päätti laittaa raha-anomuksen sossuun. Hakijoita oli kuitenkin paljon muitakin eikä hän saanut rahaa siinä siunaaman sekunnissa kun halusi.
Niinpä hän alkoi panikoida: soitteli sossuun ja uhkasi tappavansa itsensä, viilsi ranteitaan (mutta todellakin vain niin vähän ettei ollut kuin pelottelusta kyse) ja lopulta meni sossuun kerjäämään. Sieltä olisi annettu hänelle ostokuponkeja kauppaan mutta Kaijan mielestä tällaisten ottaminen olisi ollut alentavaa hänen arvolleen: hän halusi rahaa tilille! Ja sitä hän saikin, heti seuraavana päivänä.
Nyt hän on asunut kanssani jo monta vuotta, eikä ole ollut töissä päivääkään. Sossu avusti hänen köllöttelyään pitkään ja hartaasti, ehkä avustaa vieläkin ellei äiti ole nyt maksulistalla.
Tiedoksi vain kaikille veronmaksajille että tällaiseen tarkoitukseen rahanne menee, muun muassa. Joku täällä sanoi että sossusta saavat apua lähinnä röyhkeät moniongelmaiset. Näkyy pitävän paikkansa. Pääsevät näet jopa jonon ohi vaikka ovat itse aiheuttaneet ongelmansa: tavalliset rehelliset ihmiset taas jäävät odottamaan hakemuksensa käsittelyä viikoiksi.
Kommenttia?
Kaija on opiskelija kuten minäkin, kuitenkin reilusti keskiverto-opiskelijaa vanhempi. Opintotukea hän ei enää saa. Vain asumistuen. Eikä hän opiskele, hänen elämäänsä kuuluu television katselu ja juopottelu. No, kun ei työskentele eikä tee mitään, alkoivat hänen rahansa loppua. Mutta ei puhettakaan työnhausta, silloin tällöin hän vain kerjäsi rahaa äidiltään. No, lopulta hän päätti laittaa raha-anomuksen sossuun. Hakijoita oli kuitenkin paljon muitakin eikä hän saanut rahaa siinä siunaaman sekunnissa kun halusi.
Niinpä hän alkoi panikoida: soitteli sossuun ja uhkasi tappavansa itsensä, viilsi ranteitaan (mutta todellakin vain niin vähän ettei ollut kuin pelottelusta kyse) ja lopulta meni sossuun kerjäämään. Sieltä olisi annettu hänelle ostokuponkeja kauppaan mutta Kaijan mielestä tällaisten ottaminen olisi ollut alentavaa hänen arvolleen: hän halusi rahaa tilille! Ja sitä hän saikin, heti seuraavana päivänä.
Nyt hän on asunut kanssani jo monta vuotta, eikä ole ollut töissä päivääkään. Sossu avusti hänen köllöttelyään pitkään ja hartaasti, ehkä avustaa vieläkin ellei äiti ole nyt maksulistalla.
Tiedoksi vain kaikille veronmaksajille että tällaiseen tarkoitukseen rahanne menee, muun muassa. Joku täällä sanoi että sossusta saavat apua lähinnä röyhkeät moniongelmaiset. Näkyy pitävän paikkansa. Pääsevät näet jopa jonon ohi vaikka ovat itse aiheuttaneet ongelmansa: tavalliset rehelliset ihmiset taas jäävät odottamaan hakemuksensa käsittelyä viikoiksi.
Kommenttia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ootkos ihan tosissaan?Jos olisit niin kai olisit sen kaijan pannu mäkeen jo ajat sitte vaikkapa kertomalla sinne opiskelupaikkaan ja hommaamalla uuden kämppiksen???!!!Hölmö olet kyllä itsekin!
Olikohan täällä muitakin kuin teinejä?