niin, olen masentunut ja pelkään sosiaalisita tilanteita enkä ilmase itseäni!
Miksei mun vanhemmat jo tajua ja pistä mua lääkäriin?! Oon väittänyt olevani väsynyt viimeset 2kuukautta ja alkoholia on mennyt PALJON, ovat huomanneet sen ja sanoneet "ei ton ikänsen kuulu käyttää noin paljon alk.","oot apaattinen" en ole vastannut mitään. Ukko veikkaa jotain helvetin vitamiininputetta ja mutsilla ole vittu mitään hajua. Isä on kysynyt että käytänkö jotain aineita, (sillon en käyttänyt muutakun kannabis, mut eihän se mikään "aine olekkaan") mut nykyään ryystän apteekin itsehoitolääkkeitä (en kerro mitä), joista saa euforiaa/hallusinaatioita. Miksei ne sano että voit olla masentunut?! yhyy! Itse en uskalla sanoa, niinkuin aluksi sanoin , pelkään sosiaalisia tilanteita ja en uskalla ilmasta itseäni. Usein sanon et menen kavereiden tykö, mut oikeasti olen yksin ryystämässä noita apteekkilääkkeitä! En edes kaverilleni uskalla sanoa että haluan hUUmeita koska pelkään hänen reaktiota. Koulusta olen lintsannut pari viimestä viikkoa.. En ole kenellekään kertonut kuin vitullaan mun "elämä" on. Kerran jo kirjoitin kirjeen vanhemmilleni ja pistin pään pussiin siinä toivossa että pääsen pois täältä, en edes siinä onnistunu... -.-
Mitä mä voin tehdä? Nytkin olen kännissä koska niin pääsen pois normaalista olosta. Apuaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Miksei mun vanhemmat jo tajua ja pistä mua lääkäriin?! Oon väittänyt olevani väsynyt viimeset 2kuukautta ja alkoholia on mennyt PALJON, ovat huomanneet sen ja sanoneet "ei ton ikänsen kuulu käyttää noin paljon alk.","oot apaattinen" en ole vastannut mitään. Ukko veikkaa jotain helvetin vitamiininputetta ja mutsilla ole vittu mitään hajua. Isä on kysynyt että käytänkö jotain aineita, (sillon en käyttänyt muutakun kannabis, mut eihän se mikään "aine olekkaan") mut nykyään ryystän apteekin itsehoitolääkkeitä (en kerro mitä), joista saa euforiaa/hallusinaatioita. Miksei ne sano että voit olla masentunut?! yhyy! Itse en uskalla sanoa, niinkuin aluksi sanoin , pelkään sosiaalisia tilanteita ja en uskalla ilmasta itseäni. Usein sanon et menen kavereiden tykö, mut oikeasti olen yksin ryystämässä noita apteekkilääkkeitä! En edes kaverilleni uskalla sanoa että haluan hUUmeita koska pelkään hänen reaktiota. Koulusta olen lintsannut pari viimestä viikkoa.. En ole kenellekään kertonut kuin vitullaan mun "elämä" on. Kerran jo kirjoitin kirjeen vanhemmilleni ja pistin pään pussiin siinä toivossa että pääsen pois täältä, en edes siinä onnistunu... -.-
Mitä mä voin tehdä? Nytkin olen kännissä koska niin pääsen pois normaalista olosta. Apuaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hae apua (mielenterveyspuolen lääkäriltä/psykologilta, miten vaan sellaisen pakeille pääsetkin), kerro masennuksesta, sosiaalisuuden peloista, vetäytymisestä, päihtymisen tarpeesta ja hoidon tarpeesta. Siten pääset eteenpäin ja saat apua. Ja lopeta hyvä ihminen se mömmöjen vetäminen; ne aineet on todella vaarallisia ylipäätään, ja vielä enemmän silloin, jos ihmisellä on masennusta ja vastaavia ongelmia tunteiden ja psyyken kanssa. Alkoholi depressanttina ei ole tietty sekään hyvä masentuneelle, mutta huumeet tai niitä vastaavat lääkeaineet ei varsinkaan. Tarkoitus ei ole saarnata, vaan toivon ainoastaan, että tiedät ja ymmärrät noihin liittyvät riskit ja otat niistä onkeesi, ihan itsesi takia.
Kerro sille kaverillesi tuosta pahasta olostasi. Ehkä hän osaa auttaa ja puhua vanhemmillesi tai jollekin jonka tietää osaavan auttaa tilanteessa. Puhuminen voisi olla helpottavaa... En osaa muuta sanoa, mutta toivon ja uskon, että asiat kääntyvät parhain päin.