HS:ssä tänään otsikko: "Kielikeskustelussa voi myös käyttää harkintaa", ja sen alla mm:ssa:
"On sääli, että Paavo Lipponen hallitsee julkisessa keskustelussa vain yhden tyylilajin: kärjistämisen."
"Johtavilta poliitikoilta toivoisi harkintaa, että Suomessa ei omilla kielipoliittisilla intohimoilla tärveltäisi kaksikielisyyteen liittyvää suvaitsevaisuutta, arvokasta osaamista ja perintöä sekä hyviä suhteita naapurimaihin. Euroopassa on maita, joista on tullut surullisia esimerkkejä siitä, miten vaikkapa kielikysymystä kärjistämällä saadaan nopeasti rikki eri kansanryhmien väliset suhteet".
Mukavaa, että hesarikin herää oikein pääsivulla varsin ympäripyöreään kannanottoon, mutta kuitenkin Lipposta arvostellen.
Silmiinpistävää artikkelissa oli kaksikielisyyteen liittyvä suvaitsevaisuuden korostaminen. Kantasuomalaisetko, jotka peräävät valinnanvapautta pakkoruotsin sijaan ovat suvaitsemattomia? Tätä ei suoraan sanonottu, mutta helposti se oli tulkittavissa näin.
Onko pakkoruotin lukemisen tuloksena arvokasta osaamista? Tuskin, jos vaihtoehdoksi otetaan mikä tahansa euroopan suurista kielistä. Näitä puhkikuluneita "arvokas osaaminen" heittoja ei enää odottaisi suurimmalta päivälehdeltä.
Se mikä artikkelissa lienee totta, niin suomenruotsalaisten ja etenkin rkp:n suvaitsemattomuus suomenkielisten valinnanvapautta kohtaan on kärjistänyt kieliryhmien suhteet lisääntyyvään verbaaliseen yhteenottoon. Tästä kantavat vastuun keskusteluun kykenemättömät päättäjämme. Vain Lipposen kaltaisia ulostuloja on nähty, mutta ei juuri muita.
Kielikeskustelun intohimot 1930-luvun malliin ovat kuulemma nousussa hesarin mukaan. Mutta hs ei puhunut varsinaisesta syystä, jonka juuret käytävässä keskustelussa ovat 40 vuoden takaisessa rkp:n ja keskustan lehmänkaupoissa.
Pakkoruotsin ujuttaminen kaikkia koskevaksi on aihetta ottaa vakavasti uuteen harkintaan ja kunnioittaa kansalaisten kykyä tehdä järkeviä valintoja.
"On sääli, että Paavo Lipponen hallitsee julkisessa keskustelussa vain yhden tyylilajin: kärjistämisen."
"Johtavilta poliitikoilta toivoisi harkintaa, että Suomessa ei omilla kielipoliittisilla intohimoilla tärveltäisi kaksikielisyyteen liittyvää suvaitsevaisuutta, arvokasta osaamista ja perintöä sekä hyviä suhteita naapurimaihin. Euroopassa on maita, joista on tullut surullisia esimerkkejä siitä, miten vaikkapa kielikysymystä kärjistämällä saadaan nopeasti rikki eri kansanryhmien väliset suhteet".
Mukavaa, että hesarikin herää oikein pääsivulla varsin ympäripyöreään kannanottoon, mutta kuitenkin Lipposta arvostellen.
Silmiinpistävää artikkelissa oli kaksikielisyyteen liittyvä suvaitsevaisuuden korostaminen. Kantasuomalaisetko, jotka peräävät valinnanvapautta pakkoruotsin sijaan ovat suvaitsemattomia? Tätä ei suoraan sanonottu, mutta helposti se oli tulkittavissa näin.
Onko pakkoruotin lukemisen tuloksena arvokasta osaamista? Tuskin, jos vaihtoehdoksi otetaan mikä tahansa euroopan suurista kielistä. Näitä puhkikuluneita "arvokas osaaminen" heittoja ei enää odottaisi suurimmalta päivälehdeltä.
Se mikä artikkelissa lienee totta, niin suomenruotsalaisten ja etenkin rkp:n suvaitsemattomuus suomenkielisten valinnanvapautta kohtaan on kärjistänyt kieliryhmien suhteet lisääntyyvään verbaaliseen yhteenottoon. Tästä kantavat vastuun keskusteluun kykenemättömät päättäjämme. Vain Lipposen kaltaisia ulostuloja on nähty, mutta ei juuri muita.
Kielikeskustelun intohimot 1930-luvun malliin ovat kuulemma nousussa hesarin mukaan. Mutta hs ei puhunut varsinaisesta syystä, jonka juuret käytävässä keskustelussa ovat 40 vuoden takaisessa rkp:n ja keskustan lehmänkaupoissa.
Pakkoruotsin ujuttaminen kaikkia koskevaksi on aihetta ottaa vakavasti uuteen harkintaan ja kunnioittaa kansalaisten kykyä tehdä järkeviä valintoja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta kun se on meillä Suomessa kaksi virallista kieltä niin se on sitten kaikkien niitä osattava. Saman lailla se on että me ruotsinkieliset joudumme oppimaan sitä suomea niin on se sitten hyvä että suomenkielisetkin oppivat ruotsia. Se sitä paitsi tosi iso etu kaikille, että saa oppia kaksi kieltä. Sitä voi sitten myös opiskella hyvin muita kieliä kun osaa hyvin sen ruotsin, se sitten autta kun lukee muita kieliä.
Ruotsista on apua vaikkapa viron opiskeluun kun keittiö on köök ja valtakunta riik.
" Sitä voi sitten myös opiskella hyvin muita kieliä kun osaa hyvin sen ruotsin, se sitten autta kun lukee muita kieliä. "
PASKAPUHETTA.
linkki
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kielikeskustelussa voi myös käyttää harkintaa/1135262417639/?cmp=tm_etu_paakirjoitus
Lipposen möläytyksiä arvostellessaankin HS puolustaa pakkoruotsitusta yksisilmäisesti.
Vai kielivapauden kannattajat ovat niitä riidanhaastajia? Ihme tulkinta!
Eiköhän jääräpäiset pakkoruotsittajat ole juuri kielikiistan lisääjiä, kun kansan suuren enemmistön mielipidettä ei oteta huomioon?
Tuo Hesarin mainostama kansanryhmien välinen sopu on revitty aitosuomalaisten selkänahasta. Se on maamme päälehden mielestä oikein....
ilman muuta jatkamme sitkeää ja mahdollisimman äänekästä pakkoruotsin vastustusta. Talan ja muiden työ alkaa kantaa hedelmää; Hesarin pääkirjoitus ei ollut enää niin ehdottomasti pakollista ruotsia vaativa kuin vielä muutamia vuosia sitten.
Mutta taistelu jatkuu, kunnes meille ei pakolla enää syötetä ruotsi-suomi -kaksikielisyyttä. Taistelemme siihen asti että päättäjät myöntävät että Suomen kielilakia on aika muuttaa ja kielivaatimuksia on tarkistettava hyvin laajasti kaikilla koulutus- ja virkatasoilla ja ruotsin kielen vaatimusta on suuresta lievennettävä
Ei ole oikein eikä kohtuullista, että maamme ylimmät virkamiehet ovat ruotsinkielitaustaisia hyvin monilla yhteiskunnan johtopaikoilla. Vaadimme että suomenkieliset ja muukieliset voivat olla päteviä noihin asemiin, myös ilman ruotsi-suomi- kaksikielisyyttä. Elämme EU-Suomessa, globalisoituneessa maailmassa, ja yhteistyökumppanimme entistä useammin puhuu aivan muuta kieltä kuin ruotsia.
Hesarin kesällä tekemät; me puhumme ruotsia -kolumnit olivat pahinta kieliriidan lietsontaa. Nyt se muka tyynnytellä ihmisiä; paskapuhetta. Hesari=Hufvudstadbladet=rkp=magma=Kimmo Sasi. Kaikki samaa firmaa.