Bipolaarinen & vanhemmuus?

Hae ihmeessä apua! Ei kaksisuuntaisen takia lapsia oteta huostaan - mutta hoitamaton kaksisuuntaisuus voi johtaa ongelmiin.

Miehelläni todettiin bipo kesällä. Olemme saaneet apua yksityiseltä psykiatrilta ja perheneuvolasta. Parempi hakea apua nyt - ennaltaehkäisy on paljon helpompaa kuin tulipalojen sammuttelu jälkeenpäin.

No mulla on kakssuuntanen mielialahäiriö ja kaks lasta,et ei ne mihkää hävii vaik toi todettas.

Ihan hyvä juttu,että sä oot tajunnu oman sairautes.Minä sairastin 45 vuotta,enkä olis tajunnu yhtikäs mitään,mutta sitten "sattumalta" olin luennolla,jossa puhui fiksu psykiatri.Olipa tuttuja asioita,mitä kuulin,yhtä hyvin ois voinu puhua minun elämästä.Koulut on käyty ja työelämäkin joteskin kasassa,mutta väliin mahtuu pahoja masis aikoja ja toki vauhdikasta maniaa.Pitkät sairaslomat töissä,erilaisia masis lääkkeitä(jälkikäteen tajuten ne oli vääriä)työterv lääkäreitä,työterv psykiatreja ym.Edes tosi fiksu psykiatri osannu hoitaa kun masista,ittekin luulin ,et kaikki oli ok kun masis oli ohi !Pari rankkaa itsariyritystä on ollu,manioitten "jälkipyykkiä" hoitelen edelleen,kun on velkaa otettu huolettomasti milloin mihinkin "tosi hienoon?? hommaan "
Nyt on muutama vuosi menny oikeassa hoidossa,lääkehoitoa seurataan ja tarv muutetaan.Paljon on tekemistä oikean tasapainon hakemisessa,mutta näinkin on parempi kuin koskaan.Ja ammattinsa osaavat psykiatrit sanovat,että hoitamattomana bipon ennuste on huono.Eli mitä vanhemmaksi tulee ilman hoitoa,sitä vaikeammaksi oireet tulee ja jaksot tihenee.
Mee hakemaan apua,ei sun lapset mihinkään joudu.Ja tuntuu mieheski olevan fiksu,saat tukea varmaan häneltäkin. Kun hoidat ittes,niin paremmin voi koko porukka,tsemppiä

Oikeat, psykoottiset maniat eivät jää huomiotta, ja jopa ventovieraiden toimesta olisit silloin joutunut hoitoon ja lääkitykselle.

Kakkostyypit voivat useinkin elää ilman lääkitystä, mutta HUOLEHDI nukkumisista ja syömisistä ja yritä välttää stressiä ja "turhia" ihmisiä ja tekemisiä.
En ymmärrä, miksi sinun tulisi mennä lääkäriin, jos koet jaksavasi kotona ja työssä. Kerrot läheisille epäilystäsi, ja pyydät heitä kertomaan, jos vauhtia tai matalalentoa on joskus liiaksi ja joko isompi nousu tai lasku näyttäisi olevan tuloillaan.

Ihan sillähän se siitä, kun _mahdollisesti_ sairastamasi tauti on jokatapauksessa hyvin lievää muotoa. Ole onnellinen siitä.

Kaikki eivät ole tasaisia, vaan aaltoilevat rankastikin. Se ei silti vielä tarkoita, että olisi sairas.
Mieleialalääkkeet tehoavat vain sairaisiin, joten sillä se viimeistään selviää ;) Muuttuuko käytös ja olo vai pysyykö samana.

Hei. Minulla todettiin bipo 2005 kun kuopus aloitti koulun ja esikoinen oli yläasteella. Ei siinä ollut psykoosin iskiessä juurikaan vaihtoehtoja kun psykologi pyyti paikalle psykiatrin ja sitten mentiin ambulanssilla avo-osastolle sairaalaan. Reissu kesti 7,5 viikkoa. Tuolloin tehtiin lastensuojeluilmoitus, koska sanoin suoraan, että kotona olisin siinä olotilassa vaaraksi myös lapsille. Sosiaalitoimiston henkilökunta sanoi yhteispalaverissa, että on suurta rakkautta lapsia kohtaan, jos myöntää tuollaisen asian itse vapaaehtoisesti. Lastensuojeluilmoitus poistettiin, koska katsottiin, että mieheni pystyy hyvin huolehtimaan niin minusta kuin lapsistakin. Kesällä 2007 mieheni kuoli kotiin kun olin lasten (ja äitini) kanssa Turkin matkalla. Mielenterveystoimistosta todettiin myös psykiatrin lausunnossa, että sairauteni lääkitys on kohdallaan, joten mitään ilmoituksia ei tehty.

Jos sinusta tuntuu, että tarvitset lääkäriä, mene lääkäriin - en usko, että menettäisit lasten huoltajuuden bipon vuoksi. Jos tuntuu, että pärjäät - sitten et mene lääkäriin. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että kanattaa "kuunnella" itseään ja mieluummin käydä mtt:ssä vaikka "turhan" takia kuin jättää menemättä.

Tsemppiä alkaneelle uudelle vuodelle.

Et varmasti menetä lapsiasi, vaikka menetkin lääkäriin ja kannattaa kyllä mennä. Diagnoosin varmistaminen on helpotus, usko pois.
Minulla oli myös suuri kynnys mennä lääkäriin, koska lapseni oli silloin vain kaksi kuukautta vanha. Minulla oli ollut aiemminkin samantyyppisiä oireita mutta vasta silloin lapseni synnyttyä sairaus varsinaisesti puhkesi. Onneksi menin, koska olin odottelun jälkeen psykoosin partaalla. Olen ollut sairaalassakin monen kerran sen jälkeen, eikä koskaan ole lasta viety.
Totta on, että kyseessä voi olla myös esim. persoonallisuushäiriö tai vaikka molemmat.
Kannattaa ottaa ajoissa selvää myös nuoren oireilusta.
On typerää sanoa, ettei kannattaisi mennä lääkäriin, kun onhan kyseessä mahdollisesti vakava mielenterveyden häiriö.
Voimia jatkoon!

mis tollasen testin voi tehä