ihanaa kun on palsta, jonne voi tulla kysymän mitä tahansa nimettömänä, sillä en todellakaan uskaltaisi kysyä tuttaviltani tästä. Itselläni non 2kk, aivan ihana lapsi, jolle en ikipäivänä tahdo tehdä mitään pahaa, en fyysisesti enkä henkisestii, tuskin nyt kukaan haluaa lapselleen pahaa. Oman väkivaltaisen lapsuuteni takia vielä vähemmän haluan lapselleni mitään pahaa. Olen kuitenkin muutaman kerran VAHINGOSSA satuttanut lastani (muksauttanut kyynärpäällä otsaan, nostaessa huolimattomasti syliin pää on osunut johonkin kovaan, sylissä ollessa lapsi heilauttanut tahattomasti päätä niin, että osunut leukaani... näistä kaikista ollaan selvitty vain säikähdyksellä ja isolla itkulla, joka helpottuu kun ottaa syliin ja hoivaa). Itselleni on tullut kuitenkin paha olo siitä, että olen omalla huolimattomuudella satuttanut lastani, vaikka mitään pahaa ei ole tapahtunut. Kenellekään en halua näistä kertoa, etteivät he luule että tahalleen satutan lastani. Tuntuu, että kaikissa tuntemissani lapseperheissä ei ole vanhempi koskaan vahingossa satuttanut lasta... olen yrittänyt ajatella, että en varmasti ole ainoa ja ei kukaan voi ikinä täysin suojella lasta kolhuilta ja että kunhan ei tahalleen satuta niin ok.. silti huono äiti fiilis kun ei osaa suojella lasta niiltä kolhuilta. Tietenkin joskus lapsi varmasti itse satuttaa itsensä esim kaatumalla mutta se on normaalia, mutta ei se että äiti lyö... Miten teillä on? Oletteko joskus vahingossa satuttaneet? Olisi ihana kuulla, etten ole ainoa vaan sattuu niitä muissakin perheissä...
vauvan tahaton "pahoinpitely"
pahaäitikö
82169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
aika, olen mäkin vahingossa satuttanut lapsiamme, aika monesti. Kyllä mä vahigossa satutan itseänikin aina silloin tällöin. Just sellasia, että esim. kun kaks vuotiaalle kiskon kenkiä jalkaan niin että neiti istuu mun sylissä, niin käsi lipsahtaa kegästä irti ja tietenkin osuu raukkaa aika kovaa naamaan, tai kun kävelee lapsi sylissä vaikka vessaan, niin vahingossa osuu pää ovenkarmiin tai kun lapsi tekee jonkin yllttävän liikkeen ja tulee kolautettua sitä kädellä tai tai tai tai tai... Kuplamuoviin pitäisi koko lapsi kääriä, jos kaiken haluais välttää, mut oisko se sit kivaa...
Vastaan siitäkin huolimatta, että teksti taitaa olla provo... Mutta siis, kyllä meilläkin vauva on päätään lyönyt mun leukaan tai otsaan, tms. Kerran kolautti päänsä mun hampaisiinkin ja tais mua sattua enemmän... Eihän se nyt mitään pahoinpitelyä ole! Eikä siinä "äiti lyö lastaan". Nehän on vahinkoja ja kopsahduksia. Eikä lasta kait ole tarkoituskaan täysin suojella kaikilta kolhuilta? Tahallaan satuttaminen onkin sitten ihan toinen juttu.
Hei,
Mietin, että miksi ihmeessä kaikkien pitäisi aina olla provoja. Tässä maailmassa on niin paljon ihmisiä ja ihmismieliä, että todellakin tällaisistakin asioista voi kysyä ja näitä voi pohtia. Ja toiseksi, jos jollakulla on niin paljon aikaa, että tällaista keksisi provoilumielessä, niin viesti voi kuitenkin auttaa jotain toista samojen asioiden kanssa painiskelevaa. Joku tuore äiti voi oikeasti pohtia, onko hän paha ihminen jos välillä kolauttaa lapsen pään oven karmiin.
Täältä saa vertaistukea ja on paljon kivempi lukea viestejä, jos joka toinen vastaus ei olisi: "Tää on provo." Tuntuu siltä, että vastaa ihan varmuuden vuoksi haluaa narauttaa jonkun, kun ei ole ihan varma onko tyyppi tosissaan. Provosoida tarkoittaa "yllyttää tekemään jotakin, houkutella tekemään jotakin", eli eikö kaikki tekstit ole jollain tapaa provoja. Muita ihmisiä houkutellaan mukaan keskusteluun.
No, tällaista tuli mieleeni. Mukavaa joulunaikaa kaikille yllyttäjille ja yllytetyille!
Kiitos kommenteista!
Olen ihan tosissaan ja hyvä kuulla että en olekaan "pöpi" kun kyselen näitä.
Tosiaan, olen ensimmäistä kertaa äiti, koskaan aikaisemmin en ole ollut nuin pienten lasten kanssa tekemisissä, joten en ole nähnytkään muiden niitä hoitelevan. Nyt kun itselläni on lapsi ja olen tutustunut muihin saman ikäisten lasten äiteihin, ja huomannut kuika he lapsiaan hoitavat, olen huomannut jokaisen olevan todella varovainen heidän kanssaan. Siksi ajattelin, että olen huono äiti, kun en ole ollut yhtä varovainen. mutta joka tapauksessa on ihana kuulla, että en ole ainoa joka on vahongossa lastaan satuttanut :)
En usko että sellaisia vanhempia olisi, jotka eivät joskus ole vahingossa lastaan satuttanut. Itsekin kolautin esikoisen pään keittiön kaappiin. Kakkosen kanssa osaan varoa kyseistä kaappia. ;)
Älä sure, tulet lapsen elinaikana pelastamaan hänet lukemattomilta isommilta kolhuilta...
"Ja toiseksi, jos jollakulla on niin paljon aikaa, että tällaista keksisi provoilumielessä, niin viesti voi kuitenkin auttaa jotain toista samojen asioiden kanssa painiskelevaa. Joku tuore äiti voi oikeasti pohtia, onko hän paha ihminen jos välillä kolauttaa lapsen pään oven karmiin"
Jep, ja tämän takia vastasinkin viestiin...
On sattunut vahinkoja täälläkin. Pahin mitä on käynyt 10kk:lle; mies kantoi lasta, lapsi "valui", mies pompsautti reilusti korkealle (poika tykkää tosi paljon) ja olivat juuri oviaukossa ja pojan pää pamahti ovenkarmiin!
Kova itku tuli, mutta loppu pian.
Olen, olen ja olen. Sekä omia että vieraita (paljon on tullut aikanaan lapsia hoidettua). Sekä kotona että työssä. Olenhan vain ihminen. Ketään en tietääkseni ole vielä pysyvästi tai merkittävästi vaurioittanut.