No niin, nyt sitten rv 36 sain Naistenklinikan suostumaa pelkosektioon, taisteltuani tuulimyllyä vastaan n 2 kk... Ensimmäinen alatiesynnytys oli katastrofi, jäi pysyvät jäljet kehoon ja mieleen, mutta ei siitä tässä enempää. Lapsi sentään on terve.
Ongelma on nyt se, että sain sektioajan viikolle 39 2, yhtään aiempaan eivät kirveelläkään suostu. Esikoinen syntyi 38 3, eli on enemmän kuin todennköistä että tämäkin synnytys käynnistyy ennen tuota leikkausaikaa. Lupasivat, että leikataan sitten aiemmin jos käynnistyy, mutta en oikein luota siihen. Onko kellään kokemuksia tai tietoa tästä? Käykö sitten helposti niin, että laitetaan ö-mappiin odottamaan kunnes ehditään, ja sitten synnytys ehtiikin niin pitkälle, ettei enää suostuta leikkaamaan tms?
En pysty enää edes nukkumaan, kun tämä asia ahdistaa. Sitä on pieni ihminen kovin heikoilla ison laitoksen edessä.
Ongelma on nyt se, että sain sektioajan viikolle 39 2, yhtään aiempaan eivät kirveelläkään suostu. Esikoinen syntyi 38 3, eli on enemmän kuin todennköistä että tämäkin synnytys käynnistyy ennen tuota leikkausaikaa. Lupasivat, että leikataan sitten aiemmin jos käynnistyy, mutta en oikein luota siihen. Onko kellään kokemuksia tai tietoa tästä? Käykö sitten helposti niin, että laitetaan ö-mappiin odottamaan kunnes ehditään, ja sitten synnytys ehtiikin niin pitkälle, ettei enää suostuta leikkaamaan tms?
En pysty enää edes nukkumaan, kun tämä asia ahdistaa. Sitä on pieni ihminen kovin heikoilla ison laitoksen edessä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tosiaan leikkaavat sitten päivystyksenä mahdollisimman pian, jos ennen aikojaan käynnistyy. Suunniteltua sektiota ei enää peruta. Saattaa tosin olla, että kiireellisemmät tapaukset (kiireelliset ja hätäsektiot) menevät edellesi, ja pahimmassa tapauksessa ehdit synnyttämään ennen vuoroasi, mutta tällainen olisi todella harvinaista, jos niin kävisi. Supistuksiakin voidaan lääkkeellisesti jarruttaa jonkin aikaa, joten jos mitään alkaa tuntumaan (supistuksia/vedet tms), kiireesti vaan laitokselle, jotta pääset varmasti leikkaussaliin ennen vauvan syntymää =)
Voi kun pystyisin siihen luottamaan... On vaan tullut huonot fiilikset koko laitosta kohtaan, kun siellä tuntuu olevan yksiselitteinen tavoite saada mut synnyttämään alateitse, en esim. todellakaan koe että sype-polin rooli olisi ollut hälventää mun huolia (päinvastoin, sen kanssa tappelu on ollut raskasta ja kuluttavaa) vaan käännyttää mut. Nyt kun sitten vain olen määrätietoisesti kieltäytynyt alatiesynnytyksestä, lopulta pitkin hampain sen sektion myönsivät. Nyt pakostakin sellainen tunne, että antoivat sen ajan noin myöhään, että varmasti ehtii käynnistyä jo ennen ja sitten saa taas jännittää miten käy. Ensimmäinenkin synnytys oli nopea, eli aika huonosti ehdin siinä jonottamaan vuoroa.
En tajua, en millään, mikseivät voi antaa sitä aika mulle aiemmin. Voi kun olisi mahdollisuus sektioon yksityisesti, hinnalla ei olisi väliä, iloisesti maksaisin kun saisi olla rauhassa ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät.
Se että sun eka synnytys lähti käyntiin noilla viikoilla, ei tarkota että seuraavankin kanssa kävisi niin.Mulla eka 38 6, seuraava käynnistys 41 2 ja kolmas käynnistyi 41 4 :) vauvan kannalta on hyvä että on masussa matkustamassa lähemmäs 40viikkoa. Ja sitten, jos se on luvattu sektioon, se myös menee sinne. ota rauhassa. hyviä vointeja!
Tiedän, ettei pelkosektiota todellakaan saa helpolla NKL:lla. Itse en toisen lapsen kanssa jaksanut siitä kauaa tapella. Eka syntyi suunnitellusti sektiolla perätilan takia.
Siellä ollaan tosiaan vähän asennevammaisia pelkosektioita kohtaan: Mua sektion jälkeen kohdeltiin aika paskamaisella asenteella ja kovakouraisesti. Heti leikkauksen jälkeen kun kätilö paineli kohtua ja puudutteet olivat kadonneet, ja sattui niin perkeleesti se painelu, niin se kätilö vaan tiuskasi, että kun itse kerran halusin sektion, niin kestä nyt sitten nämä kivut, mitä siihen kuuluu. Perkele, kun räjähdin sen jälkeen hänelle, etten vittu itse tätä valinnut, vaan vauva oli perätilassa. Jo muuttui ääni akalla kellossa, mutta käskin häntä painumaan muualle, ja vaadin toisen hlön paikalle. Tein tuosta naisesta myöhemmin valituksen.
Pari muutakin akkaa siellä jotain vastaavaa rutkutti, kun eivät vaivautuneet selvittämään, että kyse oli perätilasektiosta...
Mainitakoon nyt, ettei noita suunniteltuja sektiota kovin paljoa aiempaa voi tehdä, koska vauva tarvitsee kaikki päivät mahassa, pärjätäkseen paremmin ulkopuolella. Mun sektio tehtiin rv 39 4 eli todella viime tinkaan.
Toinen sitten syntyi alakautta ja meni ihan ok. Paitsi että käynnistettiin yliaikaisena 41 3.
Tosiaan, heti jos on merkkejä synnytyksen käynnistymisestä, niin äkkiä vaan sitten laitokselle.
että miten ihmeessä sektion saaminen voi olla kiven takana. Ei ole itselle ajankohtainen asia, mutta jos joku haluaa lapsensa sektiolla syntyvän ja on valmis kaikki riskit ottamaan niin miksi siitä pitää vielä vääntää...Laitetaanhan yhteiskunnan rahaa järjettömämpiinkin paikkoihin. Esim. alkoja hyysätään jne...
t. sh 2006
Samaa ihmettelen. Jos äidin pelko on todella paha niin siitähän voi tulla myöhemmin vaikka mitä ongelmia; masennusta (voi tietysti muutenkin), vaikeuttaa suhteen syntymistä lapseen, vaikeuttaa synnytyksestä toipumista ja jopa jäädä pelko lasten saamiseen, voihan olla ettei joku enää synnytyspelon takia uskalla lapsia yrittää saada!
Itse sain kesällä pelkosektion ja lääkäri ymmärsi, ettei mikään auta. Kävin pelkopolilla mikä vähän rauhoitti, mutta ahdistus ja pelko oli ihan suunnatonta senkin jälkeen. Todellakin tuen äitejä, jotka pelkosektion haluavat. Tsemppiä pelkosektiota hakeville! itelleni jäi sektiosta hyvät muistot.