Haluaisin kertoa tunteistani..olen kohta 27 vuotias nuori nainen joka haluaisi tulla joskus äidiksi mutta....
tosi asia on että pelkään kaikkea mikä raskautten ja lapsen saamiseen liittyy.
Pelkään odotus aikaa:sitä että kenties voin huonosti, että painoni nousee,vartaloni muuttuu jne....
ja ennen kaikkea pelkään synnytystä.
Pelkään sitä kipua ja kaikkea mikä siihen liittyy...
tiedän että kaltaisiani on monia,jotka ovat ottaneet härkää sarvista ja tehneet sen mutta minä en tiedä onko minusta siihen...
haluaisin tähän vastaavanlaisilta ihmisiltä neuvoja..en sellaisilta jotka sanovat" et todellakaan halua lapsia jos et voi kaikkea tuota kestää...."
auttakaa,antakaa neuvoja...
tosi asia on että pelkään kaikkea mikä raskautten ja lapsen saamiseen liittyy.
Pelkään odotus aikaa:sitä että kenties voin huonosti, että painoni nousee,vartaloni muuttuu jne....
ja ennen kaikkea pelkään synnytystä.
Pelkään sitä kipua ja kaikkea mikä siihen liittyy...
tiedän että kaltaisiani on monia,jotka ovat ottaneet härkää sarvista ja tehneet sen mutta minä en tiedä onko minusta siihen...
haluaisin tähän vastaavanlaisilta ihmisiltä neuvoja..en sellaisilta jotka sanovat" et todellakaan halua lapsia jos et voi kaikkea tuota kestää...."
auttakaa,antakaa neuvoja...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä, erittäin todennäköisesti voit huonosti ainakin jossain vaiheessa raskautta (mutta tuskin koko aikaa eivätkä kaikki saa lainkaan pahoinvointia), painosi nousee ihan varmasti (mutta tuskin pysyvästi) ja vartalosi muuttuu takuuvarmasti myös (ainakin raskauden ajaksi, ei kaikilla pysyvästi). Lisäksi synnytys sattuu, mutta ihmiset ovat selvinneet siitä ja niin selviäisit ihan varmasti sinäkin.
Se on vain elämää. Ei elämästä selviä ilman raskauttakaan niin, ettei muuttuisi fyysisesti.
Varmasti jokaisella on jotain pelkoja. Jos annat peloille vallan, et ole valmis äidiksi... VIELÄ! Mutta todennäköisesti mielesi tulee joskus muuttumaan ja kaikki muutokset ym. tuntuu toissijaisilta.
mutta kun se ei ole mitään normaalia pikku pelkoa.............?
Se mietityttää koko ajan......., : (
kannattaa mennä keskustelemaan jonkun ammatti ihmisen kanssa. toiset pelkää enemmän kaikkia muutoksia ja asioita joita ei voi etukäteen suunnitella.
jos pelko on todella niin kovaa että koko ajan mietit asiaa niin hae pian apua.
Sinun iässäsi mietin ettei minusta ole äidiksi. Pelkoa,ahdistusta koko asiaan kohtaan. Pelkäsin kaikkea sitä kipua ja kestämistä mitä siihen liittyy ja tulee. Poikaystävä yritti saada pääni kääntymään että tehtäisiin lapsi. MInä olin vastaan. En halua kokea sitä kipua ja sitä miten vartalon käy. Enkä ennen kaikkea sitä synnytystä.
Ja kas.... tulin vahingossa raskaaksi. Tai voiko sitä sano enää vahingoksi,koska en varmaan muuten olisi odottamaan alkanut. Eli vahinkolaukaus olikin elämäni ihanin asia.
En ole voinut pahoin ollenkaan (menossa on jo rv 32) ja olen ollut elämäni kunnossa koko tämän raskauden ajan. Vartalo ei ole muuttunut kuin että maha törröttää tuossa edessä :o). Synnytys on edessä,mutta sekin asia on voitettavissa koska en voi siitä enää perääntyä :o).
Kyllä sinäkin tämän asian yli pääset. Nämä ovat isoja asioita naisille. Ei mitään pikku juttuja ja olisi outoa/ihmeellistä jos niitä ei miettisi ja pelkäisi. Ainahan kaikkea tuntematonta pelkää. Se on selvää.
Hei! Toivottavasti et ole raskaana vielä. Olet sen verran nuori. ettei mitään hätää. Tottakai kai tommonen jänskättää, siis kaikkia odottavia. En oikein osaa sanoa muuta,mutta piti kuitenki ängetä tänne. Onko sulla ketään, kenen kans voisit puhua asiasta oikeasti!?
Itse pelkäsin ihan hirveästi raskausajan pahoinvointia, painonnousua, keskenmenoa ja synnytystä... Halusin kuitenkin ihan kamalasti tulla raskaaksi ja se tapahtuikin ihan uskomattoman nopeasti, tavallaan vahingonlaukauksesta. Olimme kyllä mieheni kanssa jättäneet tarkoituksella ehkäisyn pois, mutten uskonut että se voisi tärpätä kirjaimellisesti siitä tasan yhdestä kerrasta. Ja aivan puskista tuli positiivinen testi... Ja kun se sitten yksi kaunis päivä vaan tuli... En olisi voinut olla onnellisempi. Kaikki pelot vain katosivat. Mahan pohjassa oli vain sellanen hyvälaatuinen jännitys. En enää ollut kauhuissani, vaikka ennen raskautumista olin varma, etten koskaan pysty siihen.
Lopulta kaikki meni ihan päinvastoin, mitä olin kuvitellut. Kaikki kuulemani kauhutarinat raskauden inhottavista puolista unohtuivat, koska olo olikin mitä parhain. En kärsinyt ollenkaan pahoinvoinnista. Olin väsynyt ja voipunut kokoajan, mutten esimerkiksi oksentanut kertaakaan. Painoni ei ole noussut kuin muutaman hassun kilon, vaikka olen herkutellut kuin mikäkin possu. Pelkäsin pahinta, koska olen valmiiksi ylipainoinen. Nyt olen periaatteessa vain laihtunut, koska lapsi on imenyt itseensä kaiken tarvitsemansa ja oma painoni on lähtenyt laskuun. Synnytyksen jälkeen saatan siis olla hoikemmassa kunnossa kuin ennen raskautta!
Synnytys tietysti jännittää, mutta tavallaan odotan sitä kamalasti. Palkinto siitä on sen arvoinen, että kestän sen varmasti. Ovathan muutkin sen kestäneet. Kaikki on mennyt tähänkin asti niin hienosti, että varmasti pärjään loppuun asti ihan kunnialla.
Puhu peloistasi jonkun kanssa. Mutta voin vakuuttaa, että raskauden mukana tulee niin voimakkaita onnen tunteitakin, että joskus ne pelot vain hälvenevät itsestään. Et ajattele asiaa enää samalla lailla, kun se pieni ihminen alkaa elää sisälläsi. Kestät kaiken mitä se tuo tullessaan, usko mua. Ja oman tarinani pointti oli siis se, että älä usko kaikkea kamalaa mitä muut kertovat. Eihän oma raskautesi ole välttämättä yhtään samanlainen. Eivät läheskään kaikki naiset oksentele ja lihoa eivätkä välttämättä kärsi mistään vaivoista. Ja ehkä sinä kestät kipuakin paremmin kuin taas joku toinen. Mistäs niistä tietää.
Rohkeasti vaan! Naisen keho on luotu tähän hommaan ja et vielä tiedäkään, mihin kaikkeen pystyt kroppasi kanssa!