Meillä on kaksi Cavalier King Charlesin spanielia, molemmat leikattuja uroksia, kohta 7-vuotiaita. Ovat olleet meillä nyt melkein 3 vuotta, toinen hieman vähemmän aikaa. Oikein ihmisrakkaita, ystävällisiä, kilttejä, seurallisia, leikkisiä ja uskollisia koiria.
Vuosi sitten kastrointi oli ainoa vaihtoehto, koska merkkasivat toisiaan minkä kerkesivät ja meinasimme kirjaimellisesti olla korviamme myöten kusessa. Käytöskin selkeästi rauhottui leikkauksen myötä, turha häsellys jäi pois.
Koirat ovat entisiä näyttelykoiria, toinen on asunut lähes koko ikänsä kennelissä mutta on kiertänyt maailmaa ja voittanut huimasti palkintoja. Toinen on ollut enemmän perheessä ja osaa siis enemmän käytöstapoja, sisäsiisteyttä ja muuta mitä on oppinut perheessä ollessaan. Toiselle hulivilille olemme antaneet enemmän anteeksi koska ei ole tottunut olemaan kotikoira mutta hyvin on senkin kanssa nyt alkuvaikeuksien jälkeen lähtenyt rullaamaan.
Koirat tulivat meille, koska entinen omistaja halusi päästää pojat ansaituille eläkepäiville, näyttelyt ja maailman kiertäminen sai jäädä. Eikä hänellä ollut mahdollisuutta ottaa koiria kotikoiriksi, vaan kenneliin olisivat jääneet 20 muun koiran joukkoon.
Nyt siis varsinaiseen asiaan, jota mieheni kanssa suuresti ihmetellään. Yhtäkkiä meidät on kohdannut suuri ongelma, jota ei koskaan ole aikaisemmin ollut.
Ennen kastrointia koirat olivat riehakkaampia, mutta eivät KOSKAAN haukkuneet. Eivät ihmisiä eivätkä muita koiria. Joskus keskenään leikkiessään saattoivat komentaa toisiaan, mutta kun koirat tulivat meille, en ensimmäiseen VUOTEEN kuullut kummankaan haukahtavan. Mietinkin silloin, osaavatko nämä koirat edes haukkua. Olivat äärettömän hiljaisia kavereita.
Nyt yhtäkkiä, reilu vuosi kastroinnin jälkeen, muut koirat lenkillä ovat alkaneet meidän poikia ärsyttää. JOKAIKINEN vastaantuleva iso tai pieni koira pitää haukkua ja aivan järkyttävällä metelillä! Se ei ole mitään pientä ärinää tai murinaa, vaan aivan järjetön kohtaus jonka jompikumpi aloittaa ja toinen sitten jatkaa kuorossa. Koiria on melkein mahdoton saada rauhoittumaan. Nyt toinen on alkanut haukahdella myös ihmisille.
Mitään tällaista ei ole koskaan ollut ja tuttujen koirat ovat aina saaneet olla rauhassa. Ongelmaa esiintyy vain lenkillä ja vieraiden koirien kohdalla. Luulisi, että kaksi entistä kennelikoiraa olisi muihin koiriin tottunut!
Vuosi sitten ei mitään, yhdellekään koiralle ei edes muristu lenkillä ollessa. Mistä tämä nyt yhtäkkiä tuli?
Kiusallinen ongelma, kun tuntuu ettei saa koiria hallintaan näissä tilanteissa ja jokainen pieni villakoirankin pentu pitää haukkua hysteerisesti. Onko muilla ollut samanlaista ongelmaa? Mitä tehdä? Pantaa kiristämällä ja riuhtomalla en ole saanut oikeastaan aikaiseksi mitään eikä pelkkä puhekaan mene perille. Kun kohtaus alkaa, sitä on lähes mahdoton saada loppumaan.
Muuten koirat ovat hiljaisia, eivät hauku koskaan keskenään kotosalla eivätkä muutenkaan missään tilanteessa, vaikka innostuvatkin. Eivät koskaan ole näyttäneet mitään aggressiivisuuden merkkejä ja ovat äärettömän lapsirakkaita ja muutenkin hyvin paijattavia koiria.
Onko tämä nyt joku keino purkaa jonkinasteista turhautumista vai mistä on kyse?
Toivottavasti joku jaksoi lukea ja antaa vinkkejä miten saada isottelevat pojat hallintaan!
Mistä tämä nyt yhtäkkiä tuli?
25
693
Vastaukset
- -Nuutti-
Epäilen vahvasti, että kastroinnilla olisi ongelman kanssa mitään tekemistä, koska kerroit että ongelma on ilmennyt vuosi kastroinnin jälkeen, jos oikein ymmärsin. Uroksilla kastrointi myös vähentää aggressiota, mahdollisesti myös toisiin koiriin kohdistuvaa, joten tämäkin jo kertoisi, että kastrointi ei tässä varmaankaan ole taustalla. Itselleni tuli mieleen, että kuinka paljon koirat ovat teillä ollessaan olleet tekemisissä toisten koirien kanssa? Sosiaaliset taidot vaativat harjoittelua myös koirilla, osaavatko koirasi edelleen seurustella vapaana toisten koirien kanssa?
Hihnasta riuhtominen ei varmasti pulmaa ratkaise, ei ne vastaantulevat koirat muutu mukaviksi, jos aina nypitään hihnasta kun koiria kohdataan. Ihminenkin alkaa pelkäämään vaaratonta asiaa, jos siihen yhdistetään epämiellyttäviä asioita vrt. pikku Albert, sama homma eläimillä ja päälle vielä se että koira ei osaa järkeillä tilannetta kuten ihminen, jos vastaantulevat koirat merkitsevät hihnasta tempomista koira yhdistää epämiellyttävyyden koiriin, vaikka sinä olet syypää.
Suosittelen pohdiskelemaan omaa suhtautumistasi ohitustilanteissa, niin kiusallinen kuin tuo ongelma onkin, loppupeleistä koirien käytös on minusta aika ymmärrettävää. Lisää rutkasti välimätkaa toisiin koiriin, varsinkin jos itse tunnustat hermostuvasi noissa tilanteissa, usein sitä omistajakin jännittyy, että samperi taas mennään! Otat välimatkaa niin paljon kuin sinä tarvitset ja katso onko se riittävä myös koirillesi, koska kerroit, että koirasi ovat aiemmin osanneet ohittaa kauniisti, uskoisin, että nimenomaan sinä olet avainasemassa käytöksen muuttumisen suhteen. Tsemppiä!- TuirenOppilas
Suosittelen koirien ns. namnam-namitusta -> Aina kun koiranne näkee toisen koiran niin namittakaa omanne todella kovalla syötöllä parhailla mahdollisilla nameilla, esim. naudan sisäfilee tai hanhenmaksapallero.
Koira yhdistää : toinen koira -> ruoka -> toinen koira merkitsee mahan täyttymistä.. Ns. vastaehdotus normaalille toimintatavalle.
PEHMEÄT PEDAGOGISET KOULUTUSTAVAT KUNNIAAN.
Muistakaa, että koiraa ei saa missään nimessä KIELTÄÄ, sillä se ei opeta mitään vaan useimmiten ei-sanalla saadaan aikaan agressiota ja turhautumista.. Eli äly ennen väkisanoja.. - Urponoppilas
TuirenOppilas kirjoitti:
Suosittelen koirien ns. namnam-namitusta -> Aina kun koiranne näkee toisen koiran niin namittakaa omanne todella kovalla syötöllä parhailla mahdollisilla nameilla, esim. naudan sisäfilee tai hanhenmaksapallero.
Koira yhdistää : toinen koira -> ruoka -> toinen koira merkitsee mahan täyttymistä.. Ns. vastaehdotus normaalille toimintatavalle.
PEHMEÄT PEDAGOGISET KOULUTUSTAVAT KUNNIAAN.
Muistakaa, että koiraa ei saa missään nimessä KIELTÄÄ, sillä se ei opeta mitään vaan useimmiten ei-sanalla saadaan aikaan agressiota ja turhautumista.. Eli äly ennen väkisanoja..Lopeta jo toi saatanan lässytys. Ei uppoa edes vitsistä enää
- perheen isä
TuirenOppilas kirjoitti:
Suosittelen koirien ns. namnam-namitusta -> Aina kun koiranne näkee toisen koiran niin namittakaa omanne todella kovalla syötöllä parhailla mahdollisilla nameilla, esim. naudan sisäfilee tai hanhenmaksapallero.
Koira yhdistää : toinen koira -> ruoka -> toinen koira merkitsee mahan täyttymistä.. Ns. vastaehdotus normaalille toimintatavalle.
PEHMEÄT PEDAGOGISET KOULUTUSTAVAT KUNNIAAN.
Muistakaa, että koiraa ei saa missään nimessä KIELTÄÄ, sillä se ei opeta mitään vaan useimmiten ei-sanalla saadaan aikaan agressiota ja turhautumista.. Eli äly ennen väkisanoja.."Muistakaa, että koiraa ei saa missään nimessä KIELTÄÄ, sillä se ei opeta mitään vaan useimmiten ei-sanalla saadaan aikaan agressiota ja turhautumista.. Eli äly ennen väkisanoja.."....aika uskomatonta tälläinen potaska. Väitetään vasten parempaa tietoa ja vielä niin, että ei huomioida rotuja/yksilöita ym..Taas näitä vasten parempaa kokemusta. Esim. työkoirien kanssa???? ei taida ajatus menestyä.
Taitaa olla tätä "vapaakasvatuksen" helmi ajatuksia. Niin miksi ja mitkä ongelmakoirat. Jossain pitää jo raja mennä. - perheen isä
TuirenOppilas kirjoitti:
Suosittelen koirien ns. namnam-namitusta -> Aina kun koiranne näkee toisen koiran niin namittakaa omanne todella kovalla syötöllä parhailla mahdollisilla nameilla, esim. naudan sisäfilee tai hanhenmaksapallero.
Koira yhdistää : toinen koira -> ruoka -> toinen koira merkitsee mahan täyttymistä.. Ns. vastaehdotus normaalille toimintatavalle.
PEHMEÄT PEDAGOGISET KOULUTUSTAVAT KUNNIAAN.
Muistakaa, että koiraa ei saa missään nimessä KIELTÄÄ, sillä se ei opeta mitään vaan useimmiten ei-sanalla saadaan aikaan agressiota ja turhautumista.. Eli äly ennen väkisanoja.."koiraa ei saa missään nimessä KIELTÄÄ, sillä se ei opeta mitään"...Luulisi että jo sen verran tietäisit, että ei sana keskeyttää alkavan/alkaneen toiminnon eikä kiellä mitään. Ei kieltoa ei siis opeteta käskynä sillä sitä se ei ole. Samoin koira ei sitten millään ymmärrä sanaa ei tai joo tai äiti. Ei siis opi sanoja vaan äänen painoja ja painotteita. Aika iso ero ja vie pohjan koko kieltämättä jättämiseltäsi tai sen ajatukselta.
- perheen isä
"Ongelmaa esiintyy vain lenkillä ja vieraiden koirien kohdalla."
"Vuosi sitten ei mitään, yhdellekään koiralle ei edes muristu lenkillä ollessa."
"Mistä tämä nyt yhtäkkiä tuli?"...ehkä silmistä/näkömuutoksesta. Tälläinen käytös ei voi tulla puuntakaa yllättäen. Tuo ikäkin voisi jo antaa osviittaa näkönliittyvään muutokseen. Lähtisin tarkastuttamaan koiran silmät ell.
Mieti hieman etukäteen miten tämä käytös on edennyt. Asteittain vai miten.
Koiralla on muuten hyvät aistit ja tuota näköä tai sen muutosta on hieman hankala ennakoida, kun yleensä pärjää todella hyvin kotiympäristössään ja askareissaan..- perheen isä
Ota pieni vaikka kynnenkokoinen wcpaperi pala tai untuva. Puhu koiralle tai kiinnitä sen huomio muuten itseesi. (Etäisyys n.1.5-2m)
Tiputa pala huomaamattomasti sormenpäistä (n.olkapään korkeudelta.) Katso seuraako koirasi palan "leijuntaa". Toista se siten uudestaan, että pidät käden suorana. Tee sama kummallekkin puolelle.
Tämä voi olla suuntaa antava koe, josta jotain voi jo havainnoida.. - rodun vikoja
perheen isä kirjoitti:
Ota pieni vaikka kynnenkokoinen wcpaperi pala tai untuva. Puhu koiralle tai kiinnitä sen huomio muuten itseesi. (Etäisyys n.1.5-2m)
Tiputa pala huomaamattomasti sormenpäistä (n.olkapään korkeudelta.) Katso seuraako koirasi palan "leijuntaa". Toista se siten uudestaan, että pidät käden suorana. Tee sama kummallekkin puolelle.
Tämä voi olla suuntaa antava koe, josta jotain voi jo havainnoida..Niin miten on kuulon laita ?sehän on yksi niitä rodun vaivoja vanhemmiten.Voisiko olla että toinen ei ehkä kuule ja epätietoisuuttaan aloittaa haukkumisen,toinen seuraa mallia.Se on kumma juttu ettei sitä kuuroutta itse huomaa silloin kun on useampi koira,pitkään pitää koiraa vähän tottelemattompana kuin muita.Nytkin kotina 12v kuuro cava.
Näitä samantyyppisiä ongelmia ketjuineen on jo jokusia ollut.Selaamalla löytyy ehkä jotain.
En minäkään usko,että kastrointi on saanut aikaan ja kummallakkin,ja vielä vasta nyt.
Joku muu sen on laukaissut.Tuo mainittu silmien tarkastaminen on ihan hyvä juttu,ja tuossa iässä voisi tarkistuttaa oikein kunnollakin jo koissut kokonaan.Sydän myös aika tärkeä,kun tuolla rodulla sen kanssa ongelmaa on.Toisella ehkä jotain häikkää,joka pistänyt noin reagoimaan,ja toinen sitten vaan lähtenyt mukaan "kimppakivaan".
Varmaa syytähän on vaikea sanoa,edes arvioida,kun ei näe,miten se reagointi alkaa.
Turhautuminen on yksi syy,tosin olisi luullut tulevan jo aikaisemmin.
Toisaalta voi olla kyse ihan pikkujutusta,eli joku on esim.pistänyt jomman kumman jostain syystä kerran haukkumaan (pelästyminen?),joka sitten on aloittanut ketjureaktion.Ja toinen sitten liittynyt säestämään.
Siinä sitten onkin jo opittu soppa,joka jo palkkaa itseitseään,kun ei ole heti lopetettu.
No se,että on jossain "kennelissä" kasvanut,ei vaikuta siihen,miten yleensä vieraisiin reagoi.Tutut on ihan eri asia.Jos ei ole kunnolla opetettu oikeaa käyttäytymismallia,niin hyvinkin joku pieni juttu voi laukaista vääränlaista reagointia.
Vinkkejä ei ole,kuin paras olisi ottaa yhteyttä johonkin pätevään ihmiseen,joka voisi arvioida ja antaa ohjeet.
Voishan sitä tosin sanoa,että koirille vaan kielto päälle tuossa asiassa,oikeaan käytökseen opettelu JA kunnolla,että tietävät miten kuuluu taas mennä ja "johtajuus" hanskaan.Simppeliltä kuulostaa,mutta sitä se ei välttämättä ole.Mutta ylipäätään ei aina ongelmien ratkaisu ihan helppoa olekkaan.Kun vaatii sitä koko kokonaisuudenkin tarkistamista usein.
Vähän ot,mutta kumminkin täytyy sanoa,ärsyttää tuo koirien kohtelu pelkkinä tavaraan verrattavina hyödykkeinä,jotka sitten käytön jälkeen pistetään veks,kun on hyödyttömiä :/- perheen isä
"Vähän ot,mutta kumminkin täytyy sanoa,ärsyttää tuo koirien kohtelu pelkkinä tavaraan verrattavina hyödykkeinä,jotka sitten käytön jälkeen pistetään veks,kun on hyödyttömiä"...näin ajattelen itsekkin.
Hyvä kuitenkin, että joku pystyy ja haluaa tarjota tälläiselle "esineelle" mahdollisine ongelmineen lokoisat eläkepäivät. Nostan hattua tälläisille ihmisille. perheen isä kirjoitti:
"Vähän ot,mutta kumminkin täytyy sanoa,ärsyttää tuo koirien kohtelu pelkkinä tavaraan verrattavina hyödykkeinä,jotka sitten käytön jälkeen pistetään veks,kun on hyödyttömiä"...näin ajattelen itsekkin.
Hyvä kuitenkin, että joku pystyy ja haluaa tarjota tälläiselle "esineelle" mahdollisine ongelmineen lokoisat eläkepäivät. Nostan hattua tälläisille ihmisille.Minulla vähän ristiriitaiset ajatukset asiasta.
Vähän kuin pentutehtailuun,ym.epäeettiseen kasvatustoimintaan,siis niistä ottaminen säälistä tai ylipäätään.Sen toimintaa kannatat,mistä koiransa hankkii...
Ja mitä enemmän kannatusta,niin homma jatkuu... :/- perheen isä
molossi kirjoitti:
Minulla vähän ristiriitaiset ajatukset asiasta.
Vähän kuin pentutehtailuun,ym.epäeettiseen kasvatustoimintaan,siis niistä ottaminen säälistä tai ylipäätään.Sen toimintaa kannatat,mistä koiransa hankkii...
Ja mitä enemmän kannatusta,niin homma jatkuu... :/olisi ihan esimerkkejä läheltä, mutta skippaan asian... =/
- Isottelevat Cavat
perheen isä kirjoitti:
olisi ihan esimerkkejä läheltä, mutta skippaan asian... =/
Kiitos kaikille vastauksista, niistä monet herättivät ajatuksia ja aloin pohtimaan ongelmaa asteittain, että tosiaan koska on alkanut, koska on voimistunut ja onko kenties jossain tilanteessa voimakkaampi kuin muuten...
Olen ihan puulla päähän lyöty tilanteesta, koska koirani ovat aina olleet uskomattoman rauhallisia ja kilttejä yksilöitä, vähän tylysti sanottu mutta nössöjä. Arkoja ja syrjään vetäytyviä, keskenään kyllä riehaantuvat, mutta eivät ala leikkisiksi/riehakkaiksi muiden koirien kanssa, paitsi muutaman ihan tutun ja turvallisen.
Kiitos paljon vinkeistä, joita voin kokeilla. Tuota silmäasiaa en ole tullut ajatelleeksi. Koirat ovat vastikään käyneet tarkastuksissa, pumput molemmilla ok eikä missään muuallakaan pitäisi olla mitään vikaa. Tietysti tilanne voi nopeasti muuttua, joten uusi tarkastus on tietenkin kohta taas ajankohtainen. Olen kyllä tietoinen rodulle ominaisista vaivoista.
En vain itse usko, että kyse oli mistään terveydellisestä syystä. Näköhäiriöitä en ole havainnut, mutta mistä sitäkään tietää.
Olisiko syynä sitten huonontuneet sosiaaliset taidot... Ovatko liikaa keskenään, liikaa päivisin yksin kotona kun olemme töissä ja liian vähän liikuntaa... Kovasti olemme yrittäneet lenkittää ja touhuta poikien kanssa, mutta huomaan kyllä että huono omatunto joskus painaa.
Iän myötä koirat ovat kyllä itsekin jollain lailla laiskistuneet, huomaan ettei pitkä lenkki jaksa enää innostaa ja leikkimään ei viitsi ihan heti ruveta, ellei kyseessä ole ruoka tai jokin muu tarpeeksi kiinnostava virike. Oma peti ja uni maistuu parhaimmalta.
Itse hermostun näistä tilanteista niin paljon, että huomaan vältteleväni muita koiria. Menen lenkille silloin kun ajattelen ettei tulisi liikaa muuta porukkaa vastaan ja huomaan vieväni koirat paikkaan, jossa saamme olla kaikessa rauhassa. Siinä tiedän tekeväni väärin, koska nimenomaan tämä on nyt melko varmasti tottumuskysymys... Jos kyse on sosiaalisesta käyttäytymisestä. Pitäisi rohkeasti mennä muiden koirien läheisyyteen ja hallita tilanne.
Kiitos myös tuosta namuvinkistä, siitä olen kuullut ennenkin ja meidän koirien kohdalla voisi jopa toimia, koska kyseessä on ehkä universuminen ahneimmat yksilöt! Herkkupalat menee kaiken muun edelle.
Pakko vielä kommentoida tätä loppupään keskustelua... Jossa aloitte kyseenalaistamaan koirien entistä omistajaa ja hänen tarkoitusperiään. Jos oikein ymmärsin?
Voin vakuuttaa, että tälle ihmiselle koirat eivät ole esineitä eivätkä millään lailla hyödykkeitä. Toista yhtä koirarakasta ihmistä saa hakea. Hän on omistanut koko elämänsä koirille, ammattinsa puolesta ja harrastusten. Luotettava ja sydämellinen tyyppi, tietää paljon lemmikeistään ja haluaa nimenomaan niille mahdollisimman koiran arvoisen elämän.
Mielestäni jatkuva näyttelyiden kiertäminen ei ole mitään elämää. Ja sen huomaa tästä toisesta koirastamme, hellyydenkipeys ja huomionhakuisuus on aivan järkyttävä. Näinkin kiltti ja ihmisrakas koira on jäänyt muiden jalkoihin eikä ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Entisen omistajan hartain toive oli, että nämä kaksi saisivat hyvän ja rakastavan kodin.
Ulkomailta oli tullut uskomattomia hintatarjouksia näistä koirista, koska olivat kansainvälisiä voittajia. Raha ei ollut tärkein, tuhannet eurot eivät kiinnostaneet vaan koirat tulivat meille ilman kustannuksia, koska niin oli kaikille parempi. Omistaja pitää meihin säännöllisesti yhteyttä ja haluaa tietää koirien voinnista ja oloista.
Ei viitsisi siis alkaa edes vihjailemaan tuollaisia, kun ei tiedä koko totuutta eikä sitä nyt varmaankaan voi tietää pelkästään minun hataran tekstini perusteella.
Mutta kiitos asiallisista vastauksista muuten! Eiköhän me aleta kokeilemaan eri keinoja ongelman karsimiseksi! - Isottelevat Cavat
Isottelevat Cavat kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista, niistä monet herättivät ajatuksia ja aloin pohtimaan ongelmaa asteittain, että tosiaan koska on alkanut, koska on voimistunut ja onko kenties jossain tilanteessa voimakkaampi kuin muuten...
Olen ihan puulla päähän lyöty tilanteesta, koska koirani ovat aina olleet uskomattoman rauhallisia ja kilttejä yksilöitä, vähän tylysti sanottu mutta nössöjä. Arkoja ja syrjään vetäytyviä, keskenään kyllä riehaantuvat, mutta eivät ala leikkisiksi/riehakkaiksi muiden koirien kanssa, paitsi muutaman ihan tutun ja turvallisen.
Kiitos paljon vinkeistä, joita voin kokeilla. Tuota silmäasiaa en ole tullut ajatelleeksi. Koirat ovat vastikään käyneet tarkastuksissa, pumput molemmilla ok eikä missään muuallakaan pitäisi olla mitään vikaa. Tietysti tilanne voi nopeasti muuttua, joten uusi tarkastus on tietenkin kohta taas ajankohtainen. Olen kyllä tietoinen rodulle ominaisista vaivoista.
En vain itse usko, että kyse oli mistään terveydellisestä syystä. Näköhäiriöitä en ole havainnut, mutta mistä sitäkään tietää.
Olisiko syynä sitten huonontuneet sosiaaliset taidot... Ovatko liikaa keskenään, liikaa päivisin yksin kotona kun olemme töissä ja liian vähän liikuntaa... Kovasti olemme yrittäneet lenkittää ja touhuta poikien kanssa, mutta huomaan kyllä että huono omatunto joskus painaa.
Iän myötä koirat ovat kyllä itsekin jollain lailla laiskistuneet, huomaan ettei pitkä lenkki jaksa enää innostaa ja leikkimään ei viitsi ihan heti ruveta, ellei kyseessä ole ruoka tai jokin muu tarpeeksi kiinnostava virike. Oma peti ja uni maistuu parhaimmalta.
Itse hermostun näistä tilanteista niin paljon, että huomaan vältteleväni muita koiria. Menen lenkille silloin kun ajattelen ettei tulisi liikaa muuta porukkaa vastaan ja huomaan vieväni koirat paikkaan, jossa saamme olla kaikessa rauhassa. Siinä tiedän tekeväni väärin, koska nimenomaan tämä on nyt melko varmasti tottumuskysymys... Jos kyse on sosiaalisesta käyttäytymisestä. Pitäisi rohkeasti mennä muiden koirien läheisyyteen ja hallita tilanne.
Kiitos myös tuosta namuvinkistä, siitä olen kuullut ennenkin ja meidän koirien kohdalla voisi jopa toimia, koska kyseessä on ehkä universuminen ahneimmat yksilöt! Herkkupalat menee kaiken muun edelle.
Pakko vielä kommentoida tätä loppupään keskustelua... Jossa aloitte kyseenalaistamaan koirien entistä omistajaa ja hänen tarkoitusperiään. Jos oikein ymmärsin?
Voin vakuuttaa, että tälle ihmiselle koirat eivät ole esineitä eivätkä millään lailla hyödykkeitä. Toista yhtä koirarakasta ihmistä saa hakea. Hän on omistanut koko elämänsä koirille, ammattinsa puolesta ja harrastusten. Luotettava ja sydämellinen tyyppi, tietää paljon lemmikeistään ja haluaa nimenomaan niille mahdollisimman koiran arvoisen elämän.
Mielestäni jatkuva näyttelyiden kiertäminen ei ole mitään elämää. Ja sen huomaa tästä toisesta koirastamme, hellyydenkipeys ja huomionhakuisuus on aivan järkyttävä. Näinkin kiltti ja ihmisrakas koira on jäänyt muiden jalkoihin eikä ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Entisen omistajan hartain toive oli, että nämä kaksi saisivat hyvän ja rakastavan kodin.
Ulkomailta oli tullut uskomattomia hintatarjouksia näistä koirista, koska olivat kansainvälisiä voittajia. Raha ei ollut tärkein, tuhannet eurot eivät kiinnostaneet vaan koirat tulivat meille ilman kustannuksia, koska niin oli kaikille parempi. Omistaja pitää meihin säännöllisesti yhteyttä ja haluaa tietää koirien voinnista ja oloista.
Ei viitsisi siis alkaa edes vihjailemaan tuollaisia, kun ei tiedä koko totuutta eikä sitä nyt varmaankaan voi tietää pelkästään minun hataran tekstini perusteella.
Mutta kiitos asiallisista vastauksista muuten! Eiköhän me aleta kokeilemaan eri keinoja ongelman karsimiseksi!En tiedä käsitinkö väärin, mollattiinko tässä nyt minun tarkoitusperiäni kun olen itse nämä koirat suostunut ottamaan "ansaituille eläkepäiville"... Oliko kyse nyt sitten siitä, että minun toimintani on jotain sellaista, mille pitää sarkastisesti nostaa hattua... En kyllä ihan ymmärrä.
Halusin kaksi kilttiä aikuista kotikoiraa, jotka ovat terveitä, joilla on hyvät lähtökohdat ja hyvä käytös. En ottanut niitä säälistä enkä siksi, että niille piti vain jostain koti löytyä. Halusin koirat joltain tutulta ihmiseltä. Tiedän miten niitä on kohdeltu ja millainen elämä niillä on ollut. Ne eivät koskaan ole olleet mitään esineitä tai kiertopalkintoja.
Ihmeellistä, kun pitää hyppiä niin aiheen viereen vaikka selkeästi tein alussa jo selväksi mihin ongelmaan halusin vastauksia ja neuvoja! Isottelevat Cavat kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista, niistä monet herättivät ajatuksia ja aloin pohtimaan ongelmaa asteittain, että tosiaan koska on alkanut, koska on voimistunut ja onko kenties jossain tilanteessa voimakkaampi kuin muuten...
Olen ihan puulla päähän lyöty tilanteesta, koska koirani ovat aina olleet uskomattoman rauhallisia ja kilttejä yksilöitä, vähän tylysti sanottu mutta nössöjä. Arkoja ja syrjään vetäytyviä, keskenään kyllä riehaantuvat, mutta eivät ala leikkisiksi/riehakkaiksi muiden koirien kanssa, paitsi muutaman ihan tutun ja turvallisen.
Kiitos paljon vinkeistä, joita voin kokeilla. Tuota silmäasiaa en ole tullut ajatelleeksi. Koirat ovat vastikään käyneet tarkastuksissa, pumput molemmilla ok eikä missään muuallakaan pitäisi olla mitään vikaa. Tietysti tilanne voi nopeasti muuttua, joten uusi tarkastus on tietenkin kohta taas ajankohtainen. Olen kyllä tietoinen rodulle ominaisista vaivoista.
En vain itse usko, että kyse oli mistään terveydellisestä syystä. Näköhäiriöitä en ole havainnut, mutta mistä sitäkään tietää.
Olisiko syynä sitten huonontuneet sosiaaliset taidot... Ovatko liikaa keskenään, liikaa päivisin yksin kotona kun olemme töissä ja liian vähän liikuntaa... Kovasti olemme yrittäneet lenkittää ja touhuta poikien kanssa, mutta huomaan kyllä että huono omatunto joskus painaa.
Iän myötä koirat ovat kyllä itsekin jollain lailla laiskistuneet, huomaan ettei pitkä lenkki jaksa enää innostaa ja leikkimään ei viitsi ihan heti ruveta, ellei kyseessä ole ruoka tai jokin muu tarpeeksi kiinnostava virike. Oma peti ja uni maistuu parhaimmalta.
Itse hermostun näistä tilanteista niin paljon, että huomaan vältteleväni muita koiria. Menen lenkille silloin kun ajattelen ettei tulisi liikaa muuta porukkaa vastaan ja huomaan vieväni koirat paikkaan, jossa saamme olla kaikessa rauhassa. Siinä tiedän tekeväni väärin, koska nimenomaan tämä on nyt melko varmasti tottumuskysymys... Jos kyse on sosiaalisesta käyttäytymisestä. Pitäisi rohkeasti mennä muiden koirien läheisyyteen ja hallita tilanne.
Kiitos myös tuosta namuvinkistä, siitä olen kuullut ennenkin ja meidän koirien kohdalla voisi jopa toimia, koska kyseessä on ehkä universuminen ahneimmat yksilöt! Herkkupalat menee kaiken muun edelle.
Pakko vielä kommentoida tätä loppupään keskustelua... Jossa aloitte kyseenalaistamaan koirien entistä omistajaa ja hänen tarkoitusperiään. Jos oikein ymmärsin?
Voin vakuuttaa, että tälle ihmiselle koirat eivät ole esineitä eivätkä millään lailla hyödykkeitä. Toista yhtä koirarakasta ihmistä saa hakea. Hän on omistanut koko elämänsä koirille, ammattinsa puolesta ja harrastusten. Luotettava ja sydämellinen tyyppi, tietää paljon lemmikeistään ja haluaa nimenomaan niille mahdollisimman koiran arvoisen elämän.
Mielestäni jatkuva näyttelyiden kiertäminen ei ole mitään elämää. Ja sen huomaa tästä toisesta koirastamme, hellyydenkipeys ja huomionhakuisuus on aivan järkyttävä. Näinkin kiltti ja ihmisrakas koira on jäänyt muiden jalkoihin eikä ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Entisen omistajan hartain toive oli, että nämä kaksi saisivat hyvän ja rakastavan kodin.
Ulkomailta oli tullut uskomattomia hintatarjouksia näistä koirista, koska olivat kansainvälisiä voittajia. Raha ei ollut tärkein, tuhannet eurot eivät kiinnostaneet vaan koirat tulivat meille ilman kustannuksia, koska niin oli kaikille parempi. Omistaja pitää meihin säännöllisesti yhteyttä ja haluaa tietää koirien voinnista ja oloista.
Ei viitsisi siis alkaa edes vihjailemaan tuollaisia, kun ei tiedä koko totuutta eikä sitä nyt varmaankaan voi tietää pelkästään minun hataran tekstini perusteella.
Mutta kiitos asiallisista vastauksista muuten! Eiköhän me aleta kokeilemaan eri keinoja ongelman karsimiseksi!Jos on ruuanahneita,niin sitä on sitten helppo käyttää hyväkseen.Eli ei muuta kuin opettelemaan niiden avulla kauniit ohitukset(yksi kerrallaan).Eli ensin ehdollistetaan makupaloihin,sitten harjoitellaan sanoilla,ja sitten aletaan siedätys.Eli ei ole tarpeen heti (jos mahdollista) aloittaa harjoitella ihan liki muita.
Cavat on fiksuja koiria,voi oppia helpostikkin mitä vaaditaan,varsinki kun muita ongelmia ei ole.
Mutta kuten jo sanoin,parhaiten saa neuvot,jos/kun joku pätevä tsekkaa ja ohjaa eli kokonaisuus kuntoon.
Ja siitä OT:stä.En kyseenalaista,vaan sanoin mielipiteeni sellaisesta kasvatustyylistä,että vanhat koirat myydään pois(se tuosta tekstistä nyt paistoi mm."ei ole tottunut olemaan kotikoira").
Ja eiköhän ne myydä ihan siitä syystä,ettei niistä ole enää hyötyä kasvatustyössä,saati meriittien hankkimisessa (jos sellaisia on saatu).
Minusta kun koira on perheenjäsen,ja vielä enemmän ne rodut,jotka nimenomaan on jalostettu pelkästään seurakoiriksi.Eikä kukaan myy perheenjäsentään pois,kun ei sille ole enää käyttöä...
Näyttelyitähän ei ole kenenkään pakko kiertää,ja vielä vähemmän sellaisen koiran kanssa,joka ei siitä nauti.Myöskään koiria ei ole pakko kerätä niin paljon,että toisesta päästä tarvii vähentää.
Noh,aiheen viereen aina välillä menee.Rönsyilee,tai ei,miten sen ottaakin.- perheen isä
molossi kirjoitti:
Jos on ruuanahneita,niin sitä on sitten helppo käyttää hyväkseen.Eli ei muuta kuin opettelemaan niiden avulla kauniit ohitukset(yksi kerrallaan).Eli ensin ehdollistetaan makupaloihin,sitten harjoitellaan sanoilla,ja sitten aletaan siedätys.Eli ei ole tarpeen heti (jos mahdollista) aloittaa harjoitella ihan liki muita.
Cavat on fiksuja koiria,voi oppia helpostikkin mitä vaaditaan,varsinki kun muita ongelmia ei ole.
Mutta kuten jo sanoin,parhaiten saa neuvot,jos/kun joku pätevä tsekkaa ja ohjaa eli kokonaisuus kuntoon.
Ja siitä OT:stä.En kyseenalaista,vaan sanoin mielipiteeni sellaisesta kasvatustyylistä,että vanhat koirat myydään pois(se tuosta tekstistä nyt paistoi mm."ei ole tottunut olemaan kotikoira").
Ja eiköhän ne myydä ihan siitä syystä,ettei niistä ole enää hyötyä kasvatustyössä,saati meriittien hankkimisessa (jos sellaisia on saatu).
Minusta kun koira on perheenjäsen,ja vielä enemmän ne rodut,jotka nimenomaan on jalostettu pelkästään seurakoiriksi.Eikä kukaan myy perheenjäsentään pois,kun ei sille ole enää käyttöä...
Näyttelyitähän ei ole kenenkään pakko kiertää,ja vielä vähemmän sellaisen koiran kanssa,joka ei siitä nauti.Myöskään koiria ei ole pakko kerätä niin paljon,että toisesta päästä tarvii vähentää.
Noh,aiheen viereen aina välillä menee.Rönsyilee,tai ei,miten sen ottaakin.mitä tähän voi enää lisätä. =O
Ot. en mollannut ketään. Ei ole tapana. - recku
Isottelevat Cavat kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista, niistä monet herättivät ajatuksia ja aloin pohtimaan ongelmaa asteittain, että tosiaan koska on alkanut, koska on voimistunut ja onko kenties jossain tilanteessa voimakkaampi kuin muuten...
Olen ihan puulla päähän lyöty tilanteesta, koska koirani ovat aina olleet uskomattoman rauhallisia ja kilttejä yksilöitä, vähän tylysti sanottu mutta nössöjä. Arkoja ja syrjään vetäytyviä, keskenään kyllä riehaantuvat, mutta eivät ala leikkisiksi/riehakkaiksi muiden koirien kanssa, paitsi muutaman ihan tutun ja turvallisen.
Kiitos paljon vinkeistä, joita voin kokeilla. Tuota silmäasiaa en ole tullut ajatelleeksi. Koirat ovat vastikään käyneet tarkastuksissa, pumput molemmilla ok eikä missään muuallakaan pitäisi olla mitään vikaa. Tietysti tilanne voi nopeasti muuttua, joten uusi tarkastus on tietenkin kohta taas ajankohtainen. Olen kyllä tietoinen rodulle ominaisista vaivoista.
En vain itse usko, että kyse oli mistään terveydellisestä syystä. Näköhäiriöitä en ole havainnut, mutta mistä sitäkään tietää.
Olisiko syynä sitten huonontuneet sosiaaliset taidot... Ovatko liikaa keskenään, liikaa päivisin yksin kotona kun olemme töissä ja liian vähän liikuntaa... Kovasti olemme yrittäneet lenkittää ja touhuta poikien kanssa, mutta huomaan kyllä että huono omatunto joskus painaa.
Iän myötä koirat ovat kyllä itsekin jollain lailla laiskistuneet, huomaan ettei pitkä lenkki jaksa enää innostaa ja leikkimään ei viitsi ihan heti ruveta, ellei kyseessä ole ruoka tai jokin muu tarpeeksi kiinnostava virike. Oma peti ja uni maistuu parhaimmalta.
Itse hermostun näistä tilanteista niin paljon, että huomaan vältteleväni muita koiria. Menen lenkille silloin kun ajattelen ettei tulisi liikaa muuta porukkaa vastaan ja huomaan vieväni koirat paikkaan, jossa saamme olla kaikessa rauhassa. Siinä tiedän tekeväni väärin, koska nimenomaan tämä on nyt melko varmasti tottumuskysymys... Jos kyse on sosiaalisesta käyttäytymisestä. Pitäisi rohkeasti mennä muiden koirien läheisyyteen ja hallita tilanne.
Kiitos myös tuosta namuvinkistä, siitä olen kuullut ennenkin ja meidän koirien kohdalla voisi jopa toimia, koska kyseessä on ehkä universuminen ahneimmat yksilöt! Herkkupalat menee kaiken muun edelle.
Pakko vielä kommentoida tätä loppupään keskustelua... Jossa aloitte kyseenalaistamaan koirien entistä omistajaa ja hänen tarkoitusperiään. Jos oikein ymmärsin?
Voin vakuuttaa, että tälle ihmiselle koirat eivät ole esineitä eivätkä millään lailla hyödykkeitä. Toista yhtä koirarakasta ihmistä saa hakea. Hän on omistanut koko elämänsä koirille, ammattinsa puolesta ja harrastusten. Luotettava ja sydämellinen tyyppi, tietää paljon lemmikeistään ja haluaa nimenomaan niille mahdollisimman koiran arvoisen elämän.
Mielestäni jatkuva näyttelyiden kiertäminen ei ole mitään elämää. Ja sen huomaa tästä toisesta koirastamme, hellyydenkipeys ja huomionhakuisuus on aivan järkyttävä. Näinkin kiltti ja ihmisrakas koira on jäänyt muiden jalkoihin eikä ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Entisen omistajan hartain toive oli, että nämä kaksi saisivat hyvän ja rakastavan kodin.
Ulkomailta oli tullut uskomattomia hintatarjouksia näistä koirista, koska olivat kansainvälisiä voittajia. Raha ei ollut tärkein, tuhannet eurot eivät kiinnostaneet vaan koirat tulivat meille ilman kustannuksia, koska niin oli kaikille parempi. Omistaja pitää meihin säännöllisesti yhteyttä ja haluaa tietää koirien voinnista ja oloista.
Ei viitsisi siis alkaa edes vihjailemaan tuollaisia, kun ei tiedä koko totuutta eikä sitä nyt varmaankaan voi tietää pelkästään minun hataran tekstini perusteella.
Mutta kiitos asiallisista vastauksista muuten! Eiköhän me aleta kokeilemaan eri keinoja ongelman karsimiseksi!Tää nyt tähän OT:iin... Mun mielestäni sun jutut lyö nyt itseään korville. Miten voit olla samasta asiasta kahta noin eri mieltä??????
"Voin vakuuttaa, että tälle ihmiselle koirat eivät ole esineitä eivätkä millään lailla hyödykkeitä. Toista yhtä koirarakasta ihmistä saa hakea. Hän on omistanut koko elämänsä koirille, ammattinsa puolesta ja harrastusten. Luotettava ja sydämellinen tyyppi, tietää paljon lemmikeistään ja haluaa nimenomaan niille mahdollisimman koiran arvoisen elämän. " Ja heti perään kirjotat näin: "Mielestäni jatkuva näyttelyiden kiertäminen ei ole mitään elämää. Ja sen huomaa tästä toisesta koirastamme, hellyydenkipeys ja huomionhakuisuus on aivan järkyttävä. Näinkin kiltti ja ihmisrakas koira on jäänyt muiden jalkoihin eikä ole saanut ansaitsemaansa huomiota."
Mulle ainakin jäi nyt hyvinkin epäselväks, onko tällä toisella koiralla ollut hyvä elämä kennelissä vaiko ei????
Pääasia kuiteski tällä hetkellä että koiralla on NYT hyvä elämä! :) - 33
Isottelevat Cavat kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista, niistä monet herättivät ajatuksia ja aloin pohtimaan ongelmaa asteittain, että tosiaan koska on alkanut, koska on voimistunut ja onko kenties jossain tilanteessa voimakkaampi kuin muuten...
Olen ihan puulla päähän lyöty tilanteesta, koska koirani ovat aina olleet uskomattoman rauhallisia ja kilttejä yksilöitä, vähän tylysti sanottu mutta nössöjä. Arkoja ja syrjään vetäytyviä, keskenään kyllä riehaantuvat, mutta eivät ala leikkisiksi/riehakkaiksi muiden koirien kanssa, paitsi muutaman ihan tutun ja turvallisen.
Kiitos paljon vinkeistä, joita voin kokeilla. Tuota silmäasiaa en ole tullut ajatelleeksi. Koirat ovat vastikään käyneet tarkastuksissa, pumput molemmilla ok eikä missään muuallakaan pitäisi olla mitään vikaa. Tietysti tilanne voi nopeasti muuttua, joten uusi tarkastus on tietenkin kohta taas ajankohtainen. Olen kyllä tietoinen rodulle ominaisista vaivoista.
En vain itse usko, että kyse oli mistään terveydellisestä syystä. Näköhäiriöitä en ole havainnut, mutta mistä sitäkään tietää.
Olisiko syynä sitten huonontuneet sosiaaliset taidot... Ovatko liikaa keskenään, liikaa päivisin yksin kotona kun olemme töissä ja liian vähän liikuntaa... Kovasti olemme yrittäneet lenkittää ja touhuta poikien kanssa, mutta huomaan kyllä että huono omatunto joskus painaa.
Iän myötä koirat ovat kyllä itsekin jollain lailla laiskistuneet, huomaan ettei pitkä lenkki jaksa enää innostaa ja leikkimään ei viitsi ihan heti ruveta, ellei kyseessä ole ruoka tai jokin muu tarpeeksi kiinnostava virike. Oma peti ja uni maistuu parhaimmalta.
Itse hermostun näistä tilanteista niin paljon, että huomaan vältteleväni muita koiria. Menen lenkille silloin kun ajattelen ettei tulisi liikaa muuta porukkaa vastaan ja huomaan vieväni koirat paikkaan, jossa saamme olla kaikessa rauhassa. Siinä tiedän tekeväni väärin, koska nimenomaan tämä on nyt melko varmasti tottumuskysymys... Jos kyse on sosiaalisesta käyttäytymisestä. Pitäisi rohkeasti mennä muiden koirien läheisyyteen ja hallita tilanne.
Kiitos myös tuosta namuvinkistä, siitä olen kuullut ennenkin ja meidän koirien kohdalla voisi jopa toimia, koska kyseessä on ehkä universuminen ahneimmat yksilöt! Herkkupalat menee kaiken muun edelle.
Pakko vielä kommentoida tätä loppupään keskustelua... Jossa aloitte kyseenalaistamaan koirien entistä omistajaa ja hänen tarkoitusperiään. Jos oikein ymmärsin?
Voin vakuuttaa, että tälle ihmiselle koirat eivät ole esineitä eivätkä millään lailla hyödykkeitä. Toista yhtä koirarakasta ihmistä saa hakea. Hän on omistanut koko elämänsä koirille, ammattinsa puolesta ja harrastusten. Luotettava ja sydämellinen tyyppi, tietää paljon lemmikeistään ja haluaa nimenomaan niille mahdollisimman koiran arvoisen elämän.
Mielestäni jatkuva näyttelyiden kiertäminen ei ole mitään elämää. Ja sen huomaa tästä toisesta koirastamme, hellyydenkipeys ja huomionhakuisuus on aivan järkyttävä. Näinkin kiltti ja ihmisrakas koira on jäänyt muiden jalkoihin eikä ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Entisen omistajan hartain toive oli, että nämä kaksi saisivat hyvän ja rakastavan kodin.
Ulkomailta oli tullut uskomattomia hintatarjouksia näistä koirista, koska olivat kansainvälisiä voittajia. Raha ei ollut tärkein, tuhannet eurot eivät kiinnostaneet vaan koirat tulivat meille ilman kustannuksia, koska niin oli kaikille parempi. Omistaja pitää meihin säännöllisesti yhteyttä ja haluaa tietää koirien voinnista ja oloista.
Ei viitsisi siis alkaa edes vihjailemaan tuollaisia, kun ei tiedä koko totuutta eikä sitä nyt varmaankaan voi tietää pelkästään minun hataran tekstini perusteella.
Mutta kiitos asiallisista vastauksista muuten! Eiköhän me aleta kokeilemaan eri keinoja ongelman karsimiseksi!Liikun niin paljon,toisinsanoen vuosikymmenet,että voisin melkein arvata mistä koirasi ovat
- Kukkahatuton setä
Jos koira on viettänyt koko ikänsä kennelissä, niin vaikea on siitä enää kotikoiraa tehdä. Joskus kauan kauan aikaa sitten koetettiin tehdä yhdestä isän käytännössä koko ikänsä kennelissä asuneesta työkoirasta salonkikelpoista, kun koira oli jäämässä eläkkeelle ja kennel piti uusia. Eihän siitä mitään tullut. Yksi talvi meni ja keväällä kun saatiin uusi ehompi kennel valmiiksi, niin kaikki huokaisi helpotuksesta. Koira ja me. Niin syvään juurtuu se käytös, että voit varatutua kyllä pitkään projektiin.
Kastroinnilla ei kyllä ole mitään tekemistä tuon haukkumisen kanssa. Monilla vanhoilla koirilla, kun aistit alkavat heikkenemään, niin ne "varmuuden vuoksi" alkavat haukkumaan (osa peloissaan) muita koiria eli hyökkäys on paras puolustus. Lääkärissä käynti kannattaa tuon ikäisillä koirilla, niin saa ainakin osan asioista suljettua pois. Itse laittaisin vain vedonestopannan ja kävelisin rivakasti noiden toisten koirien ohi. Sisäfilettä, voi taivas mitä puupäitä (tai mielestään vitsikkäitä) sitä täälläkin pyörii. Mahtaa Kalmio olla tosi otettu tällaisista opetuslapsista.
Noista jutuistasi olen kyllä itsekin hieman ymmälläni, kun ensin kritisoit kovasti koirien näyttely-kennel -aikaa ja sitten julistat ex-omistajan suureksi eläinystäväksi, mutta se nyt on sivuseikka joka ei itseä suuremmin edes kiinnosta. Kunhan noteerasin. No, toivottavasti ongelmat koirien kanssa kuitenkin ratkeavat.- aasi83273
Minä olen monta kertaa kuullut että koira siis uros ei leikkauksen jälkeen siedä yhtään muita uroksia .. että voipi hyvin johtuakkin leikkauksesta.. ja eihän leikkaus samantien "toimi" vaan siinä menee aikaa.
- Isottelevat Cavat
aasi83273 kirjoitti:
Minä olen monta kertaa kuullut että koira siis uros ei leikkauksen jälkeen siedä yhtään muita uroksia .. että voipi hyvin johtuakkin leikkauksesta.. ja eihän leikkaus samantien "toimi" vaan siinä menee aikaa.
Inhottava fiilis jäi tästä keskustelusta. Hain apua ihan toisenlaiseen ongelmaan, mutta sain ryöpyn niskaani. En osannut asiaa selittää, kuten sen tarkoitin. Ihan turhaa toisaalta aloin sitä täällä edes purkamaan, meitä on niin joka lähtöön ja aina on joku vastarannan kiiski jossain vaikka kuinka hyvin yrittäisi kantansa perustella. Ymmärrän kyllä, että joitain nyt suunnattomasti alkoi ärsyttämään tuo tekstini, ehkä se oli sekava ja ehkä läimin sillä itseäni korville... En osannut asiaa kertoa niinkuin halusin ja niinkuin tarkoitin. Yritin vain korjata käsityksiä siitä, että nämä koirat olisivat olleet entiselle omistajalle tai minulle minkäänlaisia hyödykkeitä. En itse ole näyttelyjen kannalla, en veisi koiriani niihin. Mutta se mitä koirani ovat tehneet aikaisemmin, ovat minulle nyt yks lysti, kuhan ne on pidetty hyvin eivätkä ole kokeneet vääryyttä. En väitä, että koirat olisivat entisistä oloistaan millään lailla kärsineet.
Äh, se siitä... Olipa kurja huomata, miten puututaan ihan muihin seikkoihin kuin itse aloittajan käsittelemään ongelmaan. Itsepähän tietysti kerroin koirani taustat kun aloitin keskustelun, että itseäni voin tästä toki syyttää. Olisin voinut olla hiljaakin.
Sain kuitenkin monia hyödyllisiä vinkkejä korvan taakse, kiitos niistä! Mieheni kanssa olisi tarkoitus jo tänä iltana lenkillä kokeilla tuota makupalatekniikkaa. - onneajatkoon
Isottelevat Cavat kirjoitti:
Inhottava fiilis jäi tästä keskustelusta. Hain apua ihan toisenlaiseen ongelmaan, mutta sain ryöpyn niskaani. En osannut asiaa selittää, kuten sen tarkoitin. Ihan turhaa toisaalta aloin sitä täällä edes purkamaan, meitä on niin joka lähtöön ja aina on joku vastarannan kiiski jossain vaikka kuinka hyvin yrittäisi kantansa perustella. Ymmärrän kyllä, että joitain nyt suunnattomasti alkoi ärsyttämään tuo tekstini, ehkä se oli sekava ja ehkä läimin sillä itseäni korville... En osannut asiaa kertoa niinkuin halusin ja niinkuin tarkoitin. Yritin vain korjata käsityksiä siitä, että nämä koirat olisivat olleet entiselle omistajalle tai minulle minkäänlaisia hyödykkeitä. En itse ole näyttelyjen kannalla, en veisi koiriani niihin. Mutta se mitä koirani ovat tehneet aikaisemmin, ovat minulle nyt yks lysti, kuhan ne on pidetty hyvin eivätkä ole kokeneet vääryyttä. En väitä, että koirat olisivat entisistä oloistaan millään lailla kärsineet.
Äh, se siitä... Olipa kurja huomata, miten puututaan ihan muihin seikkoihin kuin itse aloittajan käsittelemään ongelmaan. Itsepähän tietysti kerroin koirani taustat kun aloitin keskustelun, että itseäni voin tästä toki syyttää. Olisin voinut olla hiljaakin.
Sain kuitenkin monia hyödyllisiä vinkkejä korvan taakse, kiitos niistä! Mieheni kanssa olisi tarkoitus jo tänä iltana lenkillä kokeilla tuota makupalatekniikkaa.tätä se on täällä bittitaivaalla aina, kaikenlaista sataa niskaan - vaikka siis miten asiallinen yrittäisi olla..Mukavia koirallisia päiviä sinne teille! Lenkille lähtöä täällä minäkin mietin ja pohdin samalla mitähän fiksua omalle pennulleni opettaisin tänään..
- Kantsii koittaa
onneajatkoon kirjoitti:
tätä se on täällä bittitaivaalla aina, kaikenlaista sataa niskaan - vaikka siis miten asiallinen yrittäisi olla..Mukavia koirallisia päiviä sinne teille! Lenkille lähtöä täällä minäkin mietin ja pohdin samalla mitähän fiksua omalle pennulleni opettaisin tänään..
Ottaisitte nyt kuitenkin ne koirat yksitellen tutkintaanne,makupalan kanssa kuurous jää huomaamatta
- Mietittävää uusiks
Kantsii koittaa kirjoitti:
Ottaisitte nyt kuitenkin ne koirat yksitellen tutkintaanne,makupalan kanssa kuurous jää huomaamatta
Miksi puhut niin typeriä,kennelinpitäjä,vaikkakin joutuu luopumaan koiristaan ei anna niitä ilmaiseksi jos tuhansia euroja on tarjolla.7v cava alkaa jättämään jo pieniä pentueita ,tai on tullut steriliksi,ei kannata enää pitää ja yksi syy on sellainen että tilanteiden muuttuessa joutuu nopeasti pienentämään koiramäärää.
- miEliPiteeNi**
Mietittävää uusiks kirjoitti:
Miksi puhut niin typeriä,kennelinpitäjä,vaikkakin joutuu luopumaan koiristaan ei anna niitä ilmaiseksi jos tuhansia euroja on tarjolla.7v cava alkaa jättämään jo pieniä pentueita ,tai on tullut steriliksi,ei kannata enää pitää ja yksi syy on sellainen että tilanteiden muuttuessa joutuu nopeasti pienentämään koiramäärää.
Niin juu, bisneshän se on joka kannattaa. Koiratkin ovat vain myyntiartikkeleja, tuottamattomat yksilöt kiertoon tai lopetukseen. Uusia synnyttämään lisää rahaa, niin se on. Näyttelyt ovat koiran painajainen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1831536
No nytkö tuli lähtö Orpolle?
Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall1961367Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä431119Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad43823- 14720
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä30701Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver21700- 36681
Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .20640Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46617