Onko täällä kenelläkään kokemuksia

Vaikea sanoa olenko päässyt yli edellisestä... Hänestä ei oikeastaan jäänyt kuin suuri kasa paskaa, mutta kuitenkin jotain sellaista, mikä on jäänyt lähtemättömäksi sieluuni. Tuttuahan tämä on rakkaudessa..... Tiedän, että tämän uuden ihmisen kanssa kaikki on helpompaa kaikella tavalla. Ehkä tämän suuren rakkauden myötä pystyn tätä uuttakin rakastamaan eri tavalla. Jospa tämä oli se kaiken takoitus...???

ap kirjoitti:

Vaikea sanoa olenko päässyt yli edellisestä... Hänestä ei oikeastaan jäänyt kuin suuri kasa paskaa, mutta kuitenkin jotain sellaista, mikä on jäänyt lähtemättömäksi sieluuni. Tuttuahan tämä on rakkaudessa..... Tiedän, että tämän uuden ihmisen kanssa kaikki on helpompaa kaikella tavalla. Ehkä tämän suuren rakkauden myötä pystyn tätä uuttakin rakastamaan eri tavalla. Jospa tämä oli se kaiken takoitus...???

se olla noinkin. Niinhän sitä sanotaan että kaikella on tarkotuksensa. ei muuta ku onnea.

. kirjoitti:

se olla noinkin. Niinhän sitä sanotaan että kaikella on tarkotuksensa. ei muuta ku onnea.

Kiitos vaan, vähän arkaillen tässä on lähdossä mitään rakentelemaan...Jos on riepoteltu kuin rukkasta lätäkössä, uudelleen ja uudelleen -välillä pistetty kuivumaan liian kuumaan uuniin että kutistuu liikaa.... Tuntuu että kaikki muu on vain pelkkää pumpulia ja että tämän jälkeen kestän aivan kaiken...

Sehän se pelottaakin että toinen on kaikessa ihanuudessaan niin tavallinen ja aikuinen kaiken hyvän lisäksi???

ap kirjoitti:

Kiitos vaan, vähän arkaillen tässä on lähdossä mitään rakentelemaan...Jos on riepoteltu kuin rukkasta lätäkössä, uudelleen ja uudelleen -välillä pistetty kuivumaan liian kuumaan uuniin että kutistuu liikaa.... Tuntuu että kaikki muu on vain pelkkää pumpulia ja että tämän jälkeen kestän aivan kaiken...

Sehän se pelottaakin että toinen on kaikessa ihanuudessaan niin tavallinen ja aikuinen kaiken hyvän lisäksi???

jos toinen kerran on niin ihana niin eikö siitä silloin kannata pitää kiinni vaikka pelottaisi kuinka? Oli riepoteltu tai ei. ymmärrän kyllä tuon ettei kaikenlaisen riepottelun jälkeen usein ole kovinkaan rohkea uusiin yrityksiin, jos nyt sitä tarkoitit tuolla...

ap kirjoitti:

Kiitos vaan, vähän arkaillen tässä on lähdossä mitään rakentelemaan...Jos on riepoteltu kuin rukkasta lätäkössä, uudelleen ja uudelleen -välillä pistetty kuivumaan liian kuumaan uuniin että kutistuu liikaa.... Tuntuu että kaikki muu on vain pelkkää pumpulia ja että tämän jälkeen kestän aivan kaiken...

Sehän se pelottaakin että toinen on kaikessa ihanuudessaan niin tavallinen ja aikuinen kaiken hyvän lisäksi???

Mä luulen että tietyllä tavalla negatiivisiin tunteisiinkin voi jäädä koukkuun. Kun tunteet ovat on/off suhteessa menneet vuoristorataa sekä ikävöidessä, voi olla vaikea sopeutua nk. normaaliin. Mutta uskoisin että se onnistuu. Voithan sen uuden kanssa hankkia kiksejä positiivisista asioista. Ja eiköhän niitä riitoja tulisi sopivassa suhteessa teillekkin. Ja kun ei jatkuvasti joudu vellomaan surussa ja mielipahassa jää energiaa ja tilaa muuhunkin. Vaikkapa läheisiin, ystäviin ja uusista asioista kiinnostumiseen. Voimakkaasti tunteva ihminen pystyy myös arvostamaan ja tuntemaan voimaakkaasti arjen pieniä asioita, iloja ja suruja.

ap kirjoitti:

Kiitos vaan, vähän arkaillen tässä on lähdossä mitään rakentelemaan...Jos on riepoteltu kuin rukkasta lätäkössä, uudelleen ja uudelleen -välillä pistetty kuivumaan liian kuumaan uuniin että kutistuu liikaa.... Tuntuu että kaikki muu on vain pelkkää pumpulia ja että tämän jälkeen kestän aivan kaiken...

Sehän se pelottaakin että toinen on kaikessa ihanuudessaan niin tavallinen ja aikuinen kaiken hyvän lisäksi???

En tiedä, ehkä sitä pelkään että tämä toinen tulisi jotekin korvikkeena tunteilleni.... En voisi koskaan asettaa häntä siihen tilanteeseen...Hän on aivan ihana ihminen ja pelkään sitä että kaikkien vastoinkäymisten jälkeen hakisin häneltä kuitenkin ymmärrystä loukatuille tunteilleni ja sydänsuruuni... sitä en haluaisi koskaan,,, Kaiken muun voin hänen kanssa jakaa mutten tätä.... Olen varma, että hänen kanssa kaikki olisi todellakin helppoa ja kuten tuossa joku kirjoittikin että elämä olisi tasaista... Sehän olisi ihanaa..ja sitähän se olisi...

Ehkä on viisainta pitää vähän etäisyyttä häneen ja odottaa kunnes nämä tunteet olen jotekin käsitellyt..

ap kirjoitti:

En tiedä, ehkä sitä pelkään että tämä toinen tulisi jotekin korvikkeena tunteilleni.... En voisi koskaan asettaa häntä siihen tilanteeseen...Hän on aivan ihana ihminen ja pelkään sitä että kaikkien vastoinkäymisten jälkeen hakisin häneltä kuitenkin ymmärrystä loukatuille tunteilleni ja sydänsuruuni... sitä en haluaisi koskaan,,, Kaiken muun voin hänen kanssa jakaa mutten tätä.... Olen varma, että hänen kanssa kaikki olisi todellakin helppoa ja kuten tuossa joku kirjoittikin että elämä olisi tasaista... Sehän olisi ihanaa..ja sitähän se olisi...

Ehkä on viisainta pitää vähän etäisyyttä häneen ja odottaa kunnes nämä tunteet olen jotekin käsitellyt..

En kyllä neuvoisi pitämään sitä etäisyyttä liian kauan. Elämällä kun on taipumus mennä eteenpäin. Mutta ehkä voisit kertoa hänelle avoimesti tunteistasi ja voisitte edetä varovasti eteenpäin. Joskus vaan kannattaa hypätä elämänvirtaan mukaan ja tehdä asiat sitten vaikka vähän epätäydellisesti. Ehkä samalla kun opit tuntemaan tätä toista unohdat ripauksen tästä toisesta joka ilmeisesti oli aika tuhoava ihminen. Kummallista muuten että jostain syystä niistä ihmisistä jotka kohtelevat vähän huonosti jää kaikista isoin jälki ja heidän peräänsä jää haikailemaan. Mutta voin kertoa että jossain vaiheessa jos ja kun annat itsesi mennä eteenpäin ihmettelet jälkeenpäin miksi tuohon ihmiseen niin rakastuit.

neuvoo hän:) kirjoitti:

En kyllä neuvoisi pitämään sitä etäisyyttä liian kauan. Elämällä kun on taipumus mennä eteenpäin. Mutta ehkä voisit kertoa hänelle avoimesti tunteistasi ja voisitte edetä varovasti eteenpäin. Joskus vaan kannattaa hypätä elämänvirtaan mukaan ja tehdä asiat sitten vaikka vähän epätäydellisesti. Ehkä samalla kun opit tuntemaan tätä toista unohdat ripauksen tästä toisesta joka ilmeisesti oli aika tuhoava ihminen. Kummallista muuten että jostain syystä niistä ihmisistä jotka kohtelevat vähän huonosti jää kaikista isoin jälki ja heidän peräänsä jää haikailemaan. Mutta voin kertoa että jossain vaiheessa jos ja kun annat itsesi mennä eteenpäin ihmettelet jälkeenpäin miksi tuohon ihmiseen niin rakastuit.

Maailmassa on paljon onnettomia sydämiä, silti on pakko mennä elämäänsä eteenpäin ja tukahduttaa vanhat tunteet painaen niitä niin syvälle kuin vaan voi, mutta silti ne kulkevat elämässä mukana ja nakertavat tämän hetkistä onnea tavalla jossa ihminen tuntee olevansa koko ajan väärässä junassa matkalla eteenpäin tietäen että tähän on sopeuduttava .
Moni aidon rakastumisen kokenut ja sen menettänyt varmasti ymmärtää mitä tarkoitan.
Rakastuminen on maailman ihanin asia, mutta se on myös samalla tuhat kertaa vaarallisempi yhdistelmänä niille joiden elämän varrelle osuukin se väärä vastapuoli jonka tunteet eivät jaksaneetkaan kantaa loppuun asti.
Vaarallinen ja salakavala siksi ettei toisen pään sisään näe, on luotettava toisen sanaan ja kun rakastuneena sokaistuu niin että omat tuntemukset peilataan myös vastapuolen tunteiksi.
Tällöin kuullaan ne legendaariset katkeran pettyneet kysyvät sanat, miksi se sanoi rakastavansa mutta sitten hetken päästä juoksi pois.
Se olisikin maailman parhain keksintö jos joku keksisi katkaisimen jolla nollata rakkauden aiheuttamat pettymysten tunteet ja poistaa sydämeen juurtuva kaipaus.